Nyt on edetty Adolf Hitlerin Mein Kampf-teosta eli suomeksi ottaen Taisteluni-kirjaa sivulle 204. Projekti etenee hitaasti mutta varmasti. Ja onhan tässä muutakin tekemistä ja lukemista. Kirjanhan käänsi aikoinaan itse Lauri Hirvensalo. Noihin reiluun kahteensataan sivuun on mahtunut vain yksi painovirhe, yksi väärä kirjain. No ennenvanhaan latojillekin sattui…
No eniwei Aatu on nyt ehtinyt rintamalle. Sotakokemuksiaan hän ei pahemmin muistele, painopiste on enemmän hänen poliittisissa mietelmissään. Yksi asia mitä kirjasta on voinut havaita, ja paljonhan se on avannut, on Hitlerin englantilaisiin kohditama ihailu. Tämähän ei kuulu missään tapauksessa historian lyhyeen eikä keskipitkäänkään oppimäärään, mutta näin se on.
Natsit saivat näet rotuoppinsa perusteet englantilaissyntyiseltä Houston Stewart Chamberlainilta jonka teos “1900-luvun perusteet” oli todellinen kulttikirja Saksassa jo ennen I maailmansotaa. Natsit vain kehittelivät näitä lähtökohtia omiin suuntiinsa. Hitler on tutustunut tuohon teokseen jo, jos ei nyt ihan pikkupoikana, niin varmasti jo Wienin vuosinaan.
Ei pelkästään tietty ideologinen velka Chamberlainille vaan myös englantilaisen yläluokan elämä oli se “jokin” joka kiehtoi natseja, tuota Saksan yhteiskunnan johtoasemaan noussutta monestikin vallan sivistymätöntä joukkiota.
Hitlerin kompastuskiveksi nousi sitten lopulta Puolan kysymys. Hitler ei halunnut uutta Münchenin konferenssia Danzigin kysymyksen ratkaisemiseksi. Lisäksi hän halusi sotansa. Sotaa ei voinut enää lykätä viidellä vuodella koska Hitler olisi sillin jo varsin iäkäs mies. Varmasti Puolalle olisi köynyt vähän huonommin vaikka asia olisi ratkaistu viherän veran ääressä, Hitler olisi löytänytoivallisen tuoen Stalinilta joka ei polakeista erityisemmin perustanut. Hyökätessään Puolaan Hitler luotti siihen ettei Englanti tue vanhaa liittolaistaan. Englannin reaktio olikin suuri järkytys aatulle.
Kun Puola oli lyöty ja sotatoimet kääntyneet länteen päin jatkui sama vitkastelu. Hitler ei tohtinut hyökätä Ranskaan vasta kuin keväällä vaikka operatiivinen valmius olisi tähän ollutkin. Ranska ja Englanti saivat peräti 8 kuukautta aikaa parantaa valmiuksiaan sotaan. Kaikkein käsittämättömintä on kuitenkin se, että Hitler pysäytti panssarivoimat kolmeksi vuorokaudeksi niin että Dunkirkiin saarrostetut joukot voittin evakuoida Englantiin. Sotahisto-rioitsijat kiistelevät tämän asian ympärillä edelleen, mutta esim. Erich von Manstein oli tätä mieltä.
Hitlerin motiivi Dunkirkissa oli kuitenkin päästää englantilaiset turvaan jotta hän olisi tehnyt vaikutuksen ja saanut neuvoteltua aselevon. Jos Dunkirkiin olisi hyökätty olisi se ollut sellainen kolaus britti-armeijalle että se olisi tuskin tästä toipunut.
Väärä sota vääriä vihollisia vastaan! Näin se vain on. Ei ole muuten mitään todisteita että Aatu olisi osallistunut etulinjan rähinöihin juoksuhaudoissa. Häntä käytettiin lähinnä taistelulähettinä. Toisen luokan rautaristin mies toki sai ja korpijämät urheudesta mutta kun hänessä ei ollut kunnollisia pomotus-ominaisuuksia niin ei nuttlut Aatusta upseeria ja herrasmiestä. Myöhemmällä iällään Aatun kerrotaan kokeilleen niinkin perienglantilaista puuhaa kuin hevosratsastus. Homma jäi yhteen tuntiin… Muutenkaan ei Aatu ollut mitenkään sporttinen mies kuten eivät muutkaan johtavat natsit Ribbentroppia lukkunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti