Filareen katalooki vm. 2019 on saapunut.

                                   

Itse asiassa se saapui jo viikko sitten ja vaikka sisällön suhteen ei aina mitään edes pieniä liikuntoja tapahdu, niin kansi on aina yhtä uniikki kuin ennenkin. Illustraattorina on tietenkin Jim Anderson. Kannessa on viime vuonna edesmenneen Filareen pitkäaikaisen työntekijän Filaree Featherin kuva piirroksena. Hieno kunnianosoitus kertakaikkiaan.

Kysehän on siis paikasta josta voidaan sanoa että se todellakin kaikkien kynsilaukka-farmien esikoinen. Vuosituotanto on noin 10 tonnia ja yhteistyökumppanit päälle. Paikka on juuri se missä aikoinaan Ron L. Engeland loi nykyaikaisen kasvuryhmä-luokituksen. Engelandista harva nykyään mitään tietää, mutta farmilla on edelleenkin aivan oma gloriansa. Toki on muitakin paikkoja jossa kasvatetaan kynsilaukkaa yhtä suurella menestyksellä ja yhtä laadukkaasti, mutta Filaree on aina Filaree.


Tänä vuonna katalookissa, hinnastosta puhuminen on vähän tökeröä, on kaikkiaan esitelty yhteensä 114 eri lajiketta kymmenestä eri kasvuryhmästä. Runsalukuisimmin on edustettuna Artisokkien kasvuryhmä ja vähiten lajikkeita on Lasipurppuroiden ryhmässä. Koska De Re Allii Sativin  koeviljelmällä alkaa olla jo hyvinkin kattava lajivalikoima voi pientä vertailua tehdä sen suhteen mikä lajikevalikoimien vastaavuus. Vastaavuus on kovin pieni jos katsotaan asiaa pelkästään täysin vastaavan nimen perusteella. Päädytään niinkin pienee lukuun kuin 21. Filareen valikoimassa ei ole yhtään ns. uutta lajiketta eli aitojen siemeniän kautta syntynyttä kantaa. Ja kun voidaan olettaa että varsinaisia vanhoja lajikkeita ei kuitenkaan ole enempää kuin 240 niin vastaavuus liikkuu jossain lukemassa 50. Missä De Re Allii Sativin koeviljelmä eroaa lajikekirjoltaan eniten Filareen valikoimasta ovat Turbaanien, Artisokkien ja Silverskinien kasvuryhmä.


Tarkkasilmäinen lukija löytää katalookista paljon informaatiota. Filareella on neljä päälajiketta jotka ovat Raitapurppuroiden kasvuryhmän Chesnok Red, Artisokka Inchelium Red, Silverskin Silver White ja tietenkin hyvin korkealle arvostettu Rocambole Spanish Roja. Näillä neljällä lajikkeella on 200 löpsin eli noin 90 kilon myyntilimiitti per asiakas kun se joidenkin lajikkeiden kohdalla on vain 1/4 löpsiä eli reilut sata grammaa, käytännössä kaksi raapia. 90 kiloa vaatii lajikkeesta riippuen 50-65 juoksupenkkimetriä. Nykyinen Filareen on noin 160 000 kynttä ja se vaatii noin 7 kilometriä penkkejä. Liikutaan siis todella suuressa mittakaavassa kun puhutaan käsityövaltaisesta viljelmästä. Viljelyalaa pitääkin olla sillä Filareella on vuosittain 2000 asiakasta kaikkialla Yhdysvalloissa, ei ainoastaan ”Lower 48.” Hinnoitteluperiaate on selkeä; Artisokat ja Silverskinit maksavat 18,50 taaleria per löpsi ja muut 22 taaleria. Kilohinnoiksi muutettuna lukemat ovat sopivasti pyöristettyinä 40,00 ja 47,50.

Mutta elämä ei ole Filareellakaan koskaan pelkkää kynsilaukkaa. Eikä se ole koskaan sitä pelkästään ollutkaan. Kynsilaukka tuli voimallisemmin kuvioihin vasta 1960-luvulla ja tilalla viljeltiin ”muinaisina aikoina” etupäässä omenia ja muita hedelmiä. Tänään Filareen vanha hedelmätarha on muiden omistuksessa, mutta tilalla tuotetaan lisäystarpeiksi parsanjuurakoita, harvinaisia perunalaatuja, shalottisipuleja ja bataatteja. Bataattikaan ei ole pelkkä bataatti vaan Filareen myyntivalikoimista löytyy kovastikin ominaisuuksiltaan. vaihtelevat Beauregard, Purple profusion, Red Japanese ja Carolina Ruby.


Mutta millainen olisi Suomen Filaree? Vastaavanlainen farmi siis. Tietenkin vastaavan kokoinen lajike-valikoima kynsilaukkaa myytäväksi lisäystarkoitukseen ja muita kasveja. Parsanjuurakoiden tuotanto on työlästä eikä bataatti kasva oikein hyvin Suomessa. Toki jotkin bataatti-lajikkeet kasvavat varsin hyvin meilläkin jos olosuhteet ja kasvupaikka luodaan ihanteellisiksi. Sopivia kakkos ja kolmoskasveja voi lähteä etsimään ja niitä varmaan löytyy. Filareen volyymistä kynsilaukka muodostaa tietenkin leijonanosan, mutta moninaisuus on aina hyvä nostaa kunniaan.


Loppuun vielä pieni ekskurssi ”Löpsi.” 

————————————————————

Löpsi eli pauna. Kyseessä on avoirdupuis-pauna on 453 grammaa joka jakaantuu kuuteentoista unssiin (28,34 grammaa.). Lyhenne jota käytetään paunasta siellä missä paunoista puhutaan on lbs. Lbs on tietenkin monikko ja kantasana on lb. Lb on lyhenne latinan sanasta Libra joka tietenkin tarkoittaa vaakaa. Roomalaisilla oli ilmaisu libra pondo joka tarkoitti ”naulan painoinen.” Paunan alkuperä juontuu tuon sanaparin jälkimmäisestä sanasta pondo. Nyt herääkin kysymys siitä mikä on löpsi? Löpsi on tietenkin suomalaisen ja lähinnä kuvitteellisen amerikkaan muuttavan savolaisen amerikansuomalainen sanaväännös. Pertti Virtarannan toimittama Amerikansuomen sanakirja on kovin kivaa luettavaa, mutta sanaa löpsi emme sieltä löydä. 

—————————————————————


Ehkä tämä kappale on ollut joskus tämän julkaisun esihistoriassa loppulauluna. Jos on ollut niin voi se kyllä olla uudestaankin. Garlic song Andrew Rousen esittämänä.

Fikareen vuoden 2018 katalogi julkaistu.

                                  

Niin saapui ja todellakin saapui. Edellisinä vuosina on voinut todeta että se on ilmestynyt ja sitten ladata se peedeähvänä netin kautta. Mutta tänä vuonna se saapui De Re Allii Sativin toimitukseen aivan oikeasti ja oikeana paperille ja pahville painettuna. Siitä kun ystävällinen pyyntö ”saanko minäkin” välitettiin Filareelle kesti 12 päivää kun se saapui Suomeen. Luonnollisestikaan Filareelta ei voi tilata kynsilaukkaa eikä muutakaan orgaanista, mutta kun tuo kataloogi on nyt pöydällä ei muuta sitten tarvitsekaan. Ensi yönä ei välttämättä mennä nukkumaan kataloogi tyynyn alla. Se jätetään työpöydälle fläppärin viereen ja toivotaan että jompi kumpi kissoista asettuisi nukkumaan sen päälle. 

Mutta mitäpä kataloogi on sitten nielaissut? Se on nielaissut yhteensä 116 eri kynsilaukkaa kaikista kasvuryhmistä. Kasvuryhmistä artisokka on edustetuin kahdellakymmenellä lajikkeella. Turbaaneja ja posliineja on 16 kumpaistakin ja toisessa päässä ovat Raitapurppurat kuudella lajikkeella ja lasipurppurat viidellä. Tietysti on aivan eri asia kasvattaa lajikkeita myyntiin suurissa määrin  ja pitää vielä varsin vaatimatonta koeviljelmää, mutta jossain määrin De Re Allii Satviin koeviljelmän ei tarvitse tuntea kovin suurta identiteettikriisiä ainakaan Raitapurppuroiden ja lasipurppuroiden suhteen. Euroopassakin on mahdollista rakentaa myyntiin kokoelma joka ei jää laadussa jälkeen Filareen vastaavassa. Voidaan jopa sanoa että kovaniskojen suhteen olemme niinkin pohjoisessa kuin Vanhan Suomen maakunnassa jossain määrin paremmissa olosuhteissa mitä Filaree on.

Ainoa kasvuryhmä jonka suhteen olemme täydellisiä altavastaajia on Kreolit. Artisokkien suhteen tarvitaan paljon aikaa. Nollatilanteesta lähtevä kasvattaja joka hamuaa Filareen mittoihin tarvitsee aikaa 10 vuotta ja paljon kärsivällisyyttä. Kreoleja ja voi kasvattaa/kasvatuttaa tietenkin Etelä-Euroopassa korkealla standardilla ja myydä sitten Suomessa. Kreoleissakin on oma taikansa ja joku voi todellakin hamuta niitä joulun kulinaristiseksi kruunuksi.

Kataloogi ansaitsee tarkan tutkistelun ja sen saapuminen oli todellinen merkkitapaus De Re Allii Sativin aikakirjoissa. Kynsilaukan moninaisuudesta kertoo jotain se, että jos verrataan De Re Allii Sativin koeviljelmän lajikekirjoa Filareen myynnissä oleviin lajikkeisiin niin yhteisiä varmasti todettavia lajikkeita on vain 17. Viime vuoteen verrattuna kataloogissa ei ole yhtään uutta lajiketta ja siitä puuttuu nyt kaksi viime vuonna jakelussa ollutta (Rocambole Okanogan blue ja Kreoli Germinador.).

Kataloogin lajikekohtaisen bulk-tiedonannon perusteella saa selville Filareen eniten viljellyt lajikkeet. Filaree tavara on tarkoitettu lisäysmateriaaliksi ja he myyvät syötäväksi tarkoitettua pienempikokoista tavaraa varsin halvalla. Lisäsymateriaalinhinta liikkuu summissa 18,50-22 taalaa löpsiltä. Osa lajikkeista myydään halvemmalla kun puhutaan suuremmista myyntieristä. Syömätavaraa jonka lajikemääritystä ei taata saa hintaan 9,00 per löpsi. Artisokkaa ja Silverskiniä saa hintaan 18,50 per löpsi ja muut maksvat 22 taalaa löpsiltä.

Näyttää siltä että Filareen eniten viljellyimmät lajikkeet ovat kasvuryhmittäin seuraavat:

Aasian purppura: Asian tempest
Turbaanit: Blossom; Thai purple

Raitapurppurat: Chesnok red, Persian star
Lasipurppurat: Purple Glazer
Marmoripurppurat: Metechi
Artisokat: Susanville, Lorz italian, Early red italian,
Rocambolet: Killarney red, Spanish Roja, German red, Carpathian mountain
Posliinit: Armenian, Montana Zemo, Music, Romanian red
Silverskin, Silver White, Idaho silver, Mild French

Lähempi tarkastelu osoittaa että todennäköisesti suurimmat yksittäiset kynsimäärät ovat kolmella lajikkeella jotka ovat Rocambole Spanish roja, Artisokka Inchelium red ja Silverskin Silver white. Jotenkin on vallan hieno olo ja tuntee, niin olevansa ainakin vähän aikaa huippu-fiiliksissä. 

Soimaan sitten Carpenters.

 

Filareen farmin vuoden 2016 katalogi ”saapui.” vol 2.

 

Kun puhutaan Filareen kynsilaukka-farmista ollaan tekemisissä sellaisen asian kanssa jollaista ei tietenkään löydy Suomesta. Filareella on nimittäin erityisasema koko maailmassa; se on paikka jossa Ron L. Engeland teki tutkimuksesnsa ja muutti maailmaa tavalla jota emme vielä ymmärrä. Jos joku haluaa tehdä pyhiinvaellusmatkan paikkaan jossa kynsilaukan viljelyä ja olemusta kaikkein hienoiten vaalitaan niin on olemassa vain yksi paikka maailmassa, ja se on Okanogan piirikunnan Filaree Washingtonin osavaltiossa.

Puoli vuosikymmentä sitten Filaree vaihtoi omistajaa Watershine Woodsin jäätyä jäähdyttelemään rankan elämäntyön jälkeen. Watershine on ehkä jäänyt kuuluisan ex-puolisonsa varjoon ja aivan suotta onkin. Engelandista emme paljon tietoa voi netin kautta saada, mutta missä törmäämmekään Watershinen nimeen siellä löydämme puhtaasti kunnioituksen sanoja. Ne orgaaniset viljelijät jotka vannovat aatteen nimeen Washingtonin osavaltiossa tunnustavat Watershinen suureksi mentorikseen. Hänessä on suorastaan suuren alku-äidin karsimaa.

Tässä vaiheessa on syytä pysähtyä yhden asian äärelle ja kysmys kuuluu: ”Mitä USAlaiset elikkä  käsittävät ns. orgaanisella maatalous-tuotteella. Tietenkin se on tuotettu ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita ja ns. vanhoja menetelmiä käyttäen. Orgaaniseen tuotteeseen liitetään virheettömyys ja suuri koko, terveellinen ja robusti ulkonäkö. Jos myydään esimerkiksi tätä meidän rakasta kynsilaukkaamme pitää raapin olla trimmattu ja mullan häivääkään ei saa siinä näkyä. Juuret ovat trimmattuja. Luonnonmukaiseen liitetään kynsilaukan kohdalla esteettisyys ja reilu koko. Viljelijät ovat hyvin tarkkoja maineestaan ja epäkuranttia tavaraa ei myydä. Se syödään itse tai annetaan hyville kavereille. Virheellinen tuote hylätään hyvin helposti. Ei siis mitään kikkaraista ja käkkäräistä pikku-raapia.

Filaree sai varhain etulyöntiaseman Yhdysvalloissa sillä he pääsivät markkinoimaan itseään jo kaupallisen internetin aivan ensimmäisinä vuosina. Tänään heillä on asiakkaita jokaisessa maan osavaltiossa. Kynsilaukkaa Filaree tuottaa huikean suurella tuotantoteholla pinta-alaan nähtynä. Kolmen eekkerin (1,2 hehtaaria) alalla he pystyvät tuottamaan 10 000 kilon sadon. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä satokaudelle istutetaan 140 000 kynttä, ja silloin raapin keskipaino on noin 75 grammaa.  Filareen istutuspenkki on leveydeltään kaksi jalkaa ja kolmen eekkerin alueella penkkimetrejä on silloin noin 7000 metriä. Luonnollisestikin vieljely on pitkälle mekanisoitua. Tuottaako farmi sitten prestiisiä onkin jo toinen kysmys. 

Kaikkein hämmentävintä asiassa on kuitenkin se, että Filaree tuottaa tänäänkin yli sataa muunnosta kynsilaukkaa, ja heillä on ilmeisesti lajikekirjastossaan ainakin yli 400 muunnosta. Käytännössä heillä on lähes kaikki maailman lajikkeet. Ja kun ottaa huomioon aidoista siemenistä tuotetut kannat niin lukumäärä voi olla vielä suurempi. Filareen vuoden 2016 katalooki tajoaa myyntiin 91 lajiketta. Filaree asettaa yksittäiselle asiakkaalle joitain rajoitteita. Harvinaisempia sortteja saa ostaa vain neljäsosa-paunan määrän kun taas Red Inchellium-artisokkaa (Therador) myydään yksittäiselle asiakkaalle jopa 200 paunaa. 

Edellisessä avauksessa asetimme kaksi kysymystä. Kenestä tuli Filareen pehtoori ja hedelmä-divisioonan omistaja. Edellistä avausta pohjustettaessa tuli pienoinen virhe. Watershine pisti tilan myyntiin jo vuonna 2011 ja silloin pehtooriksi tuli J.C.Kauffman joka myös osti Filareen hedelmätarhan. Mitä tapahtui vuosien 2011 ja 2015 välillä, sitä ei nettikään kerro. Joka tapauksessa Filareen pehtoorin paikka oli haussa vuonna 2015. Filareen kynsilaukkaa tuottavan tilan omistaja on kuitenkin Alley Swiss. 

Filareen vuoden 2016 katalooki on monella tavoin mestariteos. Tiestysti mikä tahansa katalooki joka on tehty huolella ja kuvitettu niin ylivertaisella tavalla ansaitsee huomion. Kuvittaja on sama henkilö kuin oli jo aikoinaan Ron L. Engelandin aikakauden avaavassa teoksessa ”Growing Great Garlic.” Katalooki on myös kynsilaukan viljelyn oppikirja pienessä mittakaavassa. Ja kuvitus, se on aivan ylivertaista. Se kuvaa myös jotain siitä eetoksesta joka noilla ihmisillä on kynsilaukan suhteen. Sehän on jotain niin mystistä ja maagista kuin vain voi olla. Mitäpä tässä pilaamaan toisten löytöretkeilijän iloa. Menkää ja katsokaa itse. Tässä se vielä on kertana kiellon päälle. Ja jos kertana kiellon päälle jotain Filareesta niin sanotaan se sitten vaikka näin: ”Filareella on esikoisasema kaikkien maailman kynsilaukka-farmien joukossa.”


https://www.youtube.com/watch?v=nLNn2YflwNs

Filareen farmin vuoden 2016 katalogi ”saapui.” vol 1.

 

Saapui ja saapui, asia on todellakin miten sen ottaa. Kyseinen luettelo on vapaasti ladattavissa Filareen kynsilaukka-farmin kotosivuilta. Suomessa asuvahan ei voi tuolta mitään tilata joten kyse on enemmän esteettisestä nautinnosta ja ainahan tuollaisilta pitkän linjan yrittäjiltä saa paljon. Filareen vuosi-katalogi on vielä kaiken lisäksi tavattoman esteetinen mitä tulee sen kuvamaailmaan. Suomessa, maassa jossa edesmenneen Saksan Demokraattisen Tasavallan eetos elää ehkä voimakkaamin koko Euroopassa, vastaavanlainen kuvitus saisi monet katsomaan asiaa varsin hitaasti. Mutta ehkä tälle asialle voidaan tehdä vielä jotain. Helppoa se ei ole. Kyllähän Sääntö-Suomea yritetään uudistaa itsensä pääministeri Sipilän johdolla, mutta saapas nyt nähdä…

Filaree on paikka jossa Ron L. Engeland taannoin loi maineensa kynsilaukan luokittajana niin, että hän saattoi vuonna 1991 julkaista kirjan ”Growing Great Garlig.” Engelandin pariskunta koki eron ja pitkään tilan voimahahmo oli Watershine, joka nykyään tottelee sukunimeä Woods. Nyttemmin tilan omistaja on Alley Swiss. Filaree tuottaa myös gourmet-perunaa kuten kataloogikin antaa ymmärtää. Engelandin aikana tilalla kasvatettiin myös lukuisia lajikeita heirloom-omppuja.

———————————————

Ekskurssi:  ”Heirloom.” Heirloom tai ”heritage-plant” on termi jota amerikkalaiset käyttävät lähinnä perinnelajikkeista. Heirloom-lajikkeisiin liittyy yleensä myös orgaaninen viljelytapa. Mitä heirloom sitten on; siitäkin kiistellään ja ollaan montaa mieltä. Meillä käytetty nimike ”maatianen” ei ole täysin yksi yhteen asian kanssa, mutta hyvin vahvasti sinne päin se kuitenkin on. Suomalaisista kasveista parhaiten heirloom-kriteerin täyttäisi varmastikin kaskinauris. Ja sitten on tietenkin lukuisa joukko suomalaisia maatias-perunoita ja etiurintamassa Lapin Puikula. Suomalainen kynsilaukka on myyttinen asia ja sellaista ei ole olemassakaan. Joka haluaa tukevampaa tietoa heirloomista niin visteeratkoon täällä:  

https://en.wikipedia.org/wiki/Heirloom_plant

————————————————-

Ilmeisestikin Egelandin jälkeen Filareen ”omena-divisioona” on siirtynyt toiseen omistuspohjaan. Filaree sijaitsee Okanogan kreivikunnassa (County) ja on yksi kuuden tilan koo-operatiivista. Filareen talvi on keskimäärin sellainen kuin Suomen tasavallan Varsinais-Suomen maakunnan (So called Proper Finland) leudoimmat talvet keskimäärin ovat. Joka haluaa tehdä todellisen pyhiinvaellusmatkan kynsilaukan maailmassa menkööt käymään Filareen farmilla.

Yksi mielenkiintoinen Filareen kynsilaukka-farmiin liityvä episodi on kuvailtu netissä. Nimittäin vuonna 2015 Filaree etsi palvelukseensa eräänlaista pehtooria. Bachelor-tasoiselle henkilölle, siis alempi yliopisto-tutkinto elikkä ”kandi,” olisi saanut tuon pehtoorin paikan ja palkkaa 26500-32000 taaleria kokemuksesta riippuen. Ilmeisesti Engelandin ikääntyvä entinen puoliso halusi jo vetäytyä rasittavasta työstä ja viettää aikaa jälkipolvien kanssa. Kevyt profilointi itsensä suuren Ron L. Engelandin suhteen antaa olettaa hänen olevan nyt noin reilu seitenkymppinen mies ja Watershine on kuvista päätellen noin suomalaiseen eläkeikään ehtineen ikäinen. 

Filareen pehtoorin toimenkuva oli ja on kylläkin aika rankka ja vaativa ja moni suomalainen ns. luomuviljelijä voi kyllä miettiä olisiko hänestä moiseen. Palkkaus on niin ja näin, mutta pitää muistaa että Jenkkilässä elinkustannukset ovat pienemmät ja bensa halvempaa ja verotuskin vain 28%. Kaiken lisäksi maalla on mukavaa ja varsin hyvää syötävääkin löytyy ihan pihalta ihan varmasti. Mutta mitä Filareen pehtoorilta sitten vaadittiin? Annetaans pistää sitten listaten:


Vastuualue. Määrälliset tehtävät


—Päivittäisen puhelinliikenteen hoitaminen ja sähköpostin hallinta päiväkohtaisesti. Tämä hoidettava ystävällisellä ja asiantuntevalla tavalla
—Tilan osto-, ja myyntiliikenne.
—Kotisivujen ylläpito.
—Tilan yleis-, ja taloushallinto.
—Yhteydenpito omistajan kanssa ja asioista raportoiminen hänelle.
—Markkinointiin ja tavaraliikenteeseen kuuluvat asiat. 
—Lukuisat juoksevat asiat liittyen tilan työvoimaan, kausityövoimaan, toisiin viljelijöihin alihankkijoihin ja muihin yhteistyökumppaneihin.
—Tilan taloushallinto.
—Hankinnat. 
—Muut annetut tehtävät.


Ominaisuudet. Henkilökohtainen osaaminen ja kyvykkyys.


—Kyky paneutua yksityiskohtiin. Kyky toimia moni-ajon tilassa.
—Hyvä asiakaspalvelutaito.
—Kalenteri-osaaminen.
—Bachelor-tasoinen tutkinto eli alempi soveltuva yliopistotasoinen korkeakoulututkinto.
—Maataloustaju ja ymmärrys kestävän ruuantuotannon perusteisiin. Puutarhanhoidon perusteet hallittava.
—Hyvä kommunikaatiokyky, erinomainen ja persoonallinen kirjallinen ja suullinen ilmaisu.
—Luova kyky ongelmatilanteissa, kyky hallita kriisejä jotka liittyvät tilanhoitoon ja luonnonolosuhteisiin.
—Kyky käsitellä laajaa informaatiomassaa nopeasti ja tehokkaasti.
—Kyky toimia hektisessä ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Stressinsietokyky.
—Motivoitunut tapa työskennellä. Kyky työskennellä itsenäisesti.
—Kyky priorisoita tekemisiä päivittäisellä tasolla.
—Kriittinen ja analyyttinen ajattelukyky.
—Kyky kehittää työtä jatkuvasti ja kyky omaksua uutta jatkuvasti.
—Hyvä osaaminen taloushallinnon tietokone-ohjelmissa, Microsoft-ohjelmien hallinta, erityisesti Word ja Excel.
—Hyvä ja monipuolinen ATK-osaaminen.


Gulps! Huomaan tuottaneeni kaksi aa-nelkkua ja vielä on paljon kertomati. Niinpä otsikkoon tuleekin merkintä vol 1. Keskiviikkona 23 kuluvaa kuuta on sitten tarkoitus julkimoida vol 2. Siinä sitten seuraavat ”ala-otsikot:”


Mitä Jenkit käsittävät ”luomulla”
Filareen lajikkeet ja tuotanto
Miten Filaree antaa esimerkkiä meille suomalasille
Kenestä tuli Filareen pehtoori ja hedelmä-divisioonan omistaja
Katalookin kuvituksesta
Yhteenveto


https://www.youtube.com/watch?v=FjtEYt6l2Cs