Paavo uhrautuu ja pelastaa Kepuumuksen Uudellamaalla, vaiko sittenkään…

Aamun  tekstuaaliteleviso  kertoi  sen  mitä  ehkä  saattoi  jo  ounastellakin.  Väyrys-Pate  tulee  ja  pelastaa  Kansallisen Kepuumuksen  vaalituloksen  Uudellamalla.  Näin  on  ainakin  Paavolla  itsellään  ymmärrys  asiasta.  

van Hanen  ja  Tanja  Karpelahan  eivät  osallistu  enää  ensi  vuoden vaaleihin  ja  Kepuumuksella  on  puolustettavanaan  4  paikkaa.  Istuvista  asettunevat  ehdolle  Kaikkonen  ja  Uusipaavalniemi.  Mukaaan  tulee  lisäksi  Kainuusta  Paula  Lehtomäki.  Kepuumuksen  Uudenmaan  tilanne  on  siis  paljon  niin  sanotusti  joukkojensiirtojen  varassa,  mutta  auttaako  se  tilannetta  mitenkään.  Ovatko  Paavon  puheet  samanlaisia  houreita  kuin  Hitlerin  Aatun  visiot  siitä  kuinka Wenck tulee  ja  pelastaa  Berliinin  keväällä  1945?

Kun  tätä  operaatiokarttaa  katsoo  kokonaisuudessaan  niin  voidaan  väittää  seuraavaa:

I  Paavo  kuvittelee  ja  jopa,  että  hänen  asettumisensa  ehdolle  Uudellamaalla  parantaa  tilannetta  Lapissa.  Kepuumus  häviää  Lapissa  äänissä  ja  marginaaleissa,  mutta  pitää  kolme  paikkaansa.  Persussuomalaiset  ottavat  ja  nappaavat  vasemmiston  toisen  paikan,  ja  kova  taistelu  Tennilän  ja  Mustajärven  välillä  voi  päättyä  jälkimmäisen  voitoksi.  Vuonna  2007  EJT  voitti  nuoren  kilpakumppa-ninsa  vain  54  äänen  turvin.

II  Kepuumuksen  CANNAE  Uudellamaalla  tulee  olemaan  hirmuinen.  Eurovaaleissa  Perussuomalaiset  saivat  enemmän  ääniä  kuin  Kepuumus  ja  tendenssi  on  kasvava  tässä  suhteessa.  Voi  olla  että  puolueen  äänimäärän  marginaali  ei  riitä  kolmanteen  paikkaan.  van  Hanenin  vuoden  2007  vaalien  hirmuinen  äänipotti,  24 122,  häviää  taivaan  tuuliin.  Taistelu  kahdesta  paikasta  käydään  nelikon  Lehtomäki,  Väyrynen,  Kaikkonen  ja  Uusipaavalniemi  välillä.  Väyrynen  kuvittelee  olevansa  tunnettu  mies  Uudellamaalla.  Hän  saa  kuitenkin  nähdä  sen  kuinka  Soini  ja  Stubbari  jyräävät,  ja  siinä  prosessissa  ei  ole  niinkään  varmaa  että  Paavo  saa  tarvittavan  määrän  ääniä  toiseen  sijaan Kepuumuksen  jäsentenvälisissä.  Uusipaavalniemeäkään  ei  pidä  kyllä  aliarvioida.  Kaikkonen  on  menettänyt  operatiivisesta  voimastaan  paljon.

III  Yleisesti  ottaen  Kepuumusta  ei  ole  vielä  kuitenkaan  lyöty.  Jos  jätetään  Ahvenanmaa  pois  laskuista  niin  maassamme  on  14  vaalipiiriä.  Jos  Kepuumus  saa  36  kansanedustajaa  ja  niistä  17  tulee  Vaasan,  Oulun  ja  Lapin  vaalipiireistä,  niin  tappio  muualla  on  ollut  todella  paha.  Mari  saanee  mandaattinsa  Kaulakoskelta  naistenlehtien  nosteen,  muutaman  kepuumuslaisten  kaupunkilaisserkun  ja  vanhoillis-laestadiolaisten  äänillä,  mutta  kahta  paikkaa  ei  Kepuumukselle  Helsingistä  heru  vaikka  kuinka  lypsäisi  ja  separoisi.  Sekoomuksen  Jyrki-Boy  ollee  Kaulakosken äänikuningas.  Kansallinen  Kepuumus  kokea hirmuisen vaalitappio, mutta se on kivitalopuolue ja sitä on vaikea hävittää puoluekartalta. 

Paavo ja punamullan paluu.

 

Leikitelläänpä sellaisella ajatuksella että Paavo Väyrynen vielä voisi nousta Kansallisen Kepuumuksen puheenjohtajaksi ja että hänestä voisi jopa tulla pääministeri vihdoin ja viimein.

Valtakunan  ykköspaavon  viitta  siirtyi  Arhin-Paavolta  Väyrys-Patelle  eikä  syyttä.  Kesäkuun  puoluekokoukseen  asti  Väyrynen  on  tapeetilla,  ja  ei  ole  mahdotonta  sekään  että  kukaan  ei  Väyrystä  haasta.  Se  on  jopa  hyvin  todennäköistä.  Jos  Korhonen  on  virtahepo  puoluetoimistossa  niin  Väyrynen  on  vain  Väyrynen.

Paavolla  on  jotain  sellaista  mikä  tekee  hänestä  aika  ylivertaisen  muihin  verrattuna.  Miestä  on  aina  luonnehdittu  pyrkyriksi,  mutta  onko  se  oikea  sana  kuvaamaan  hänen  ominaisuuksiensa  kokonaissummaa?  Pyrkyrihän  on  loppujen  lopuksi  aika  ruma  ja  halventava  sana.  Paavohan  on  mies  joka  rakastaa  tehtäviään  ja  politiikka  yli  kaiken.  Tätä  asiaa  kutsutaan  myöskin  intohimoksi.  Tällaista  intohimoa  emme  niin  helposti  löydä  kenestäkään  muusta  suomalaisesta  poliitikosata.  Vai  väittääkö  joku,  että  esim.  Anni  Sinnemäki  suhtautuu  työministerin  tehtäviin  intohimoisesti?

Kun  Paavo  sitten  valitaan  Kansallisen  Kepuumuksen  puheenjohtajaksi  ja  hänestä  tulee  pääministeri,  niin  hän  suntaa  katseensa  jo  ensi  vuoden  vaaleihin.  Paavon  master-plan  tulee  sisältämään  myös  vaihtoehtoisen  mallin  jolla  puole  säilyy  pääministeripuolueena.  Paavolle  nimittäin  riittää  sekin,  että  Kepuumus  on  vain  toiseksi  suurin  puolue.  Sanomattakin  kun  on  selvää,  että  Punahöttölä  jää  ensi  vuoden  skabassa  pronssille.  Kun  Paavo  kerran  lähtee  tavoittelemaan  Kepuumuksen  puheenjohtajuutta  ja  pääministerin  paikkaa,  niin  hän  tekee  sen  intohimolla,  eikä  ole  hänen  tapaistaan  tyytyä  vajaan  vuoden  “toimitusjohtajan”  pestiin.

Ja  koska  on  vaikea  uskoa  sitä  että  Sekoomus  menettäisi  niin  paljon  asemiaan  vuoden  kuluessa  niin  asia  on  siten,  että  Paavo  alkaa  jo  pikku  hiljaa  keittelemään  2010-luvun  punamultaa  kansakuntamme  tarpeisiin.  Taisihan  Väyrynen  jo  tänään  todeta  että  hän  tähtäisi  siihen  että  Kepuumus  on  vuoden  2011  vaalien  jälkeen  pääministeripuolue!  Ja  juuri  tuo  “pääministeripuolue”  tarkoittaa  sitä,  että  hän  on  taktiikkansa  ja  varataktiikkansa  jo  miettinyt.  Paavolla on  harjaantunut  mieli  ja  se  tekee  laskelmia  hurjalla  kapasiteetilla.

Näemme  siis  ehkä  jopa  suurella  todennäköisyydellä  punamullan  paluun.  RKP:n  sakille  asia  käy  kunhan  kaksi  ministerinpaikkaa  vain  on  saatu  eikä  vihreilläkään  luulisi  olevan  mitään  asiaa  vastaan.  Paavo  pääseekin  kaitsemaan  isällisillä  otteilla  naisvaltaistuvaa  hallitusta.  Paavolla  riittää  kykyä  ja  karismaa  tulemaan  toimeen  Punahöttölän  komentooran  Jutan  kanssa,  ja  Anni  Sinnemäkikin  katselee  Paavoa  kunnioittavaan  sävyyn.  Pian,  jos  tarkkakorvaisia  olemme,  kuulemme  kuinka  Paavo  ryhtyy  poliittiseen  lemmenkutsuun:  “Trui-truiii,  trui-truiii,  Juttaliinii,  truii-truii…"

Niin  se  vain  on  että  Sekoomuksen  Jyrki  Katainen  jäänee  paimenpojaksi  tässä  tanhuleikissä.  Mutta  Katainen  tarvitsee  myöskin  oppivuotensa.  Vuoden  2015  vaalien  jälkeen  Paavo  on  jo  (Vasta!)  67-vuotias,  mutta  se  ei  Paavoa  haittaa.  Silloin  kansakuntamme  on  jo  kovsti  eläköitynyt  ja  vanhentunut,  ja  vasta  silloinhan  Paavo  on  todellinen  kansanedustaja.  Tämä  ikinuori  poliitikkomme  on  vuoden  2015  vaalien  jälkeen  todella  Kansan  syvien  rivien  edusmies.