Persujen vuoden 2011 vaalivoiton laatutekijät.

Ja  aivan  aluksi  totean  että  käytän  tässä  yhteydessä  sanaa  “laatutekijä”  aika  tavalla  eri  merkityksessä  johon  olemme  tottuneet.  

Vertailutapa  on  sama  kuin  puhuttaessa  vaikka  Bordeauxin  tai  jonkun  muun  hyvän  viinialueen  niistä  tekijöistä  jotka  mahdollistavat  viinintuotannolle  hyvät.  Tällaisia  tekijöitä  voivat  olla  maaperän  monet  eri  ominaisuudet  ja  ilmasto  lukuisine  muuttujineen.  Teen  tässä  jo  nopeasti  Indyt  eli  roomalaisia  kehiin:

I  Aika  on  otollinen  muutokselle  ja  Perussuomalaiset  ovat  nyt  tarpeeksi  iso  ja  luotettava  taho  jolle  ääni  voidaan  antaa. Muutos  2011  ei  ole  uskottava  uutuutensa  ja  pienuutensa  takia.  Piraattien  potentiaalinen  kannattajakunta  on  hyvin  etäällä  tavallisesta  ihmisestä  eikä  kontaktia  synny.

II  Vaalirahasekoilu  joa  liitty  vuoden  2007  vaaleihin  on  romahduttanut  poliittisen  järjestelmämme uskottavuuden.  Perussuomalasiet  pystyvät  esiintymään  puolueena  joka  ei  ole  ryvettynyt.

III Perussuomalaisilla  on  paras  puolueohjelma  ja  heidän  eduskuntavaali-ohjelmansa  on  kuin  nyrkki  silmään  sille  mitä  kansalaiset  odottavat.

IV  Perusuomalaisissa  on  populistista  karismaa  ja  tämä  tuo  tulevaan  kannatukseen  tarpeeksi  prosentteja.

V  Perussuomalaiset  eduskuntavaaliehdokkaat  ovat  sillä  tavalla  kirjavaa  sakkia,  hienosti  sanottuna  heterogeenistä  joukkoa,  että  mahdollisimman  monen  äänestäjän  on  helppo  samaistua  heihin.  Ensi  vuoden  vaaleissa  henkilövaaliaspekti  korostuu  enemmän  kuin  koskaan.

VI  Perussuomalaisilla  on  erikoisteemoja  jotka  vetoavat  äänestäjiin  ja  verottavat  ääniä  muiden  puolueiden  saldosta.  Pakkoruotsi  ja  maahanmuutto-kysymys  on  asioita  jotak  eivät  kuullosta  uskottavilta  minkään  muun  puolueen  taholta.

VII  Perrussuomalaisilla  on  kaikesta  huolimatta  uuden  puolueen  leima.

VIII  Voitonkierre  on  ruokkinut  Perussuomalaisten  menestystä  ja  näin  tapahtuu  edelleen  vuoden  2011  vaaleissa  ja  tärkeässä  asemassa  tulee  olemaan  myös  tulevat  presidentinvaalit.

IX  Puolueen  puheenjohtaja  saa  niin  paljon  “jääaikaa”  kuin  vain  haluaa.  Jos  joku  ihmettelee  mistä  tämä  johtuu,  niin  kyse  on  vain  journalismin  ja  julkisuuteen  pohjautuvan  median  ykkösvaatimusksesta:  Siitä  kirjoitetaan  ja  tehdään  juttua  mikä  on  uutta  ja  kiinnostavaa.

X  Asetelma  “Vanha  regiimi  ja  haastaja”  kiehtoo  ja  kukapa  ei  haluaisi  olla  voittajan  puolella.

Mahdollisesti  on  vielä  muitakin  ns.  laatutekijöitä,  mutta  eihän  minun  tarvitse  niitä  kaikkia  keksiä  ja  kertoa

Suruton huoneenhaltija

 

Tänään  on  kirkoissamme  saarnattu  ehkä  kaikista  vaikeimmasta  evankliumitekstistä  eli  ns.  viekkaasta  huoneenhaltijasta.  Se on  Jeesuksen  vertaus  joka  löytyy  Luukkaan  evankeliumin  kuudennetoista  luvun  alusta.  Emme  siitä  sen  enempää  ettei  mene  ns. regimenttirikoksen  puolelle.  

Mutta  tuo  absurdi  juttu  tuo kyllä  mieleen  tällä  kertaa  jotain  maallisen  regimentin  puolelta.  Se,  että  länsimaisessa  kulttuuriperinnössämme  on  jotain  tällaista  johon  voimme  viitata  on  pelkästään  rikkautta.  Emme  ole  ehkä  samassa  tilanteessa  kuin  Kiinassa  jossa  

Kiinan  kieli  ja  taolaisuus  ovat  käytännössä  täysin  yhteen  nivoutuneita,  mutta  sinne  päin.  Emme  todellakaan  elä  vielä  lähelläkään  ajassa  jolloin  nämä  juuret  olisivat  irtoamassa  meistä  ajattelevina,  tiedostavina  ja  kulttuuria  luovina  henkilöinä.  Ja  bloggauskin  on  tietynlaista  kulttuuria,  eikä  toimintaamme  pidä  väheksyä.

Niinpä  sitten  ihan  perinteistämme  ja  kielikuvastostamme  ammentaen  voimme  todeta  että  valtionvarainministeri  on  eräänlainen  huoneenhaltija.  Mutta  millainen,  ja  miten-millainen  on  nykyinen  valtakunnallinen  huoneenhaltijamme.  Luukkaan  gonzomaisesessa  rakennelmassa  vertaus  älykkäästä  huoneenhaltijasta  on  loppujen  lopuksi  verraton  juttu.  Tuon  perikoopin  lopussa  se  herra  jota  huoneenhaltija  huijaa  nostaakin  tämän  toiminnan  esimerkilliseksi,  seikka  joka  on  unohtunut  lähes  tyystin  sananselityksemme  monisatavuosiessa  historiassa.  Jos  vielä  mennään  toisen  regimentin  puolelle  niin  sanotaan  että  tänään  on  se  päivä  jona  piispatkin  kiertelevät  tuota  saarnatekstiä  kuin  egyptiläinen  kirjurinkissa  skarabeusta.

Mutta  viimeinkin  huoneenhaltijaamme  eli  valtionvarainministeri  Kataiseen  joka  tunetaan  myös  nimellä  Käteinen  ja  Jyrki-Boy.  Jätemme  keynesläisyyden  ja  talousterotiat  syrjään,  ja  mietimme  nyt  Käteisen  toimintaa  puhtaasi  raadollisuuden  näkölulmasta.  Aluksi  etsimme  Käteiselle  sopivan  attribuurin,  siis  millainen  huoneenhaltija  hän  on.  Onko  hän  viisas,  vastuullinen,  viekas,  vilpillinen  vai  etuansa  tavoitteleva.  Ehkäpä  viimeinen?  Nimittäin  hänellä  olisi  ollut  muitakin  vaihtoehtoja  kuin  se  mihin  hän  on  päätynyt.  Se  mitä  hän  meille  esittää  tähtää  vain  siihen,  että  hän  voi  jatkossakin  olla  huoneenhaltija  ja  kenties  päästä  tasavaltamme  isäntärengiksikin.

Kataisen  taikatemmpu  on  nimittäin  siinä  että  hän  pettää  kaikki  osapuolet  lainaamalla  lisää  rahaa.  Hänen  tarkoituksensa  ei  ole  suututtaa  ison  rahan  taustavoimia  eikä  tavallista  karttuisaa  Kansan  kättäkään.  Mädännäisiin  valtion  sektorin  rakenteisiin  hän  ei  myöskään  puutu.  Mutta  kuka  tietää  olisiko  lainkaan  parempi  vaihtoehto  jos  valtionvarainministerinä  olisi  sellainen  patologinen  kamreeriluonne  kuin  Sauli  Niinistö?  Loppujen  lopuksi  Katainen  on  vain  valtionvarainhallinnon  keulakuva  ja  mitä  hän  tekee  on  hallituksen  tahto  ja  linja.  Mutta  tosia-asia  on  siinä  että  ottamalla  väärää  velkaa  hän  varmistaa  tulevan  asemansa  aivan  kuten  Luukkaan  evankeliumin  vertauksessa  viekas  huoneenhaltija  varmistaa  tulevaisuutensa  väärentämällä  tilikirjoja  eli  antamalla  velkaa  anteeksi  isäntänsä  tietämättä.

Vaikka  demokratia  ja  monipuoluejärjestelmä  onkin  hyvä  ja  olemme  siihen  tottuneita  niin  välillä  tulee  mieleen  joku  toinenkin  vaihtoehto.  Eihän  tässä  ole  mitään  järkeä  kun  hallitus  sitoo  omat  kätensä  jos  hallituskauden  kolmen  ensimmäisen  neljänneksen  jälkeen  ja  usein  jopa  ennen  sitä.  Politiikan  tulisi  olla  pitkän  tähtäyksen  politiikka  mutta  nykyinen  järjestelmä  tekee  johtavista  poliitikoista  todellakin  kieroilevia  huoneenhaltijoita.  Otsikon  “suruton  huoneenhaltija”  kuvaa  hyvin  tällaista  toimintaa.  Siinä  ei  kanneta  huolta  ja  surua  mistään  muusta  kuin  siitä  että  oma  asema  säilyy.

Kansalaisten yhdenvertaisuuden on toteuduttava. Perustuslaki ei saa jäädä vessa-paperiksi.

                                   

En tiedä pääsinkö vai jouduinko ehdokkaaksi ensi vuoden eduskuntavaaleihin, väliäkö tuolla. No  jospa  tässä  sitten  ryhtyisi  kirjaltamaan  tekstiä  niistä eilen  listatuista  vaalitavoitteista.  Lähdemme  liikkeelle  pala  palalta  ja  muistamme  että  vuoden  mittaan  asiat  saavat  uusia  näkökulmia  ja  täydentyvät.  Siis  pikku  hiljaa  kerrallaan  ja  valmiiksi  tullaan.  

I  Kansalaisten  yhdenvertaisuuden  on  toteuduttava.  Perustuslaki  ei  saa  jäädä  vessa-paperiksi.

Joku  voi  kysyä  sitä  miksi  pitää  lähteä  liikkeelle  noinkin laajasta  asiasta ja  yhteydestä!?  Tähän  voi  vastata  että  siksipä  juuri.  Kun  puhumme  Suomesta  ja  suomalaisista,  ja  jopa  suomalaisuudesta  niin  kyllä  aluksi  tulee  selvittää  se,  mitä  tarkoitamme  elämisen  ja  oikeuksiemme  perusteilla.  Viimeistään  suuri  vaalira-hoitussotku  ja  sen  mukanaan  tuoman  eduskunnan  uskottavuuden  häviämisen  pitäisi  herättää  jokaisen  kansalaisen.  Eduskunta  on  nimittäin  lakia  säätävä  laitoksemme,  ja  perusoikeutemme  on  määritelty  Suomen  perustuslaissa.

Miten  tähän  päässään:  Poliitkan  tekemisen  on  tervehdyttävä  ja  tultava  avoimemmaksi,  muuten  se  ei  voi  olla  kiinostava.

Mutta  totetutuuko  kansalaisen  yhdenvertaisuus?  Olemmeko  kuitenkin,  hienoista  laeistamme  huolimatta,  vain  joku  pahainen  oikeusvaltio  joka  on  vain  hieman  EU:  jäseneksi  pyrkivän  Turkin  yläpuolella.  Mistä  johtuu  se,  että  Euroopan  ihmioikeustuomioistuin  on  langettanut  Suomelle  eniten  tuomioita  väkilukuun  suhteutettuna?  Ihminen  ei  saa  oikeutta  ja  jos  sitä  saakin  niin  asioiden  käsittely-ajat  ovat  kohtuuttoman  pitkiä.

Miten  tähän  päästään:  Tekemällä  muutoksia.  Eri  oikeuksien  antamien  tuomioiden  ja  niiden  perustelujen  on  oltava  yhdenmukaiset.  Ihmisen  koskemattomuuden  rikkomisesta  tulisi  säätää  kovempia  rangaistuksia  kuin  nyt  tehdään.  Esitutkintaan  käytettäviä  resursseja  on  lisättävä,  samoin  syyttäjien  virkoja.  Asioiden  oikeuskäsittelylle  tulee  säätää  minimiaika-takuu.  Tuomareiden  tulee  olla  poliittisesti  sitoutumatto-mia.  Tuomari  ei  saisi  olla  vapaa-muurari,  rotary  tai  minkään  muunkaan  herraklubin  jäsen.  Toisaalta  jos  tällainen  kiellettäisiin  niin  siinähän  rikottaisiin  silloin  kansanlaisen  yhdenvertaisuusperiaatetta.  Mutta  minkäs  teet!  Suomesta  on  sanottu että  tämä  on  tuhansien  järvien  maa.  Niin  se  on,  mutta  suurempi  tosiasia  on  se,  että  Suomi  on  kymmenien  tuhansien  herrakerhojen  maa.

Kansalaisen  yhdenvertaisuuden  totetutumisessa  ei  käytännön  elämässä  aina  ole  kyse  pelkästä  oikeus-prosessin  toteutumisesta  ja  sen  nopeudesta.  Kansalaisten  yhdenvertaisuus  näkyy  arkipäivän  elämässä;  sitä  ei  ole.  Tuloerot  ovat  kasvaneet  ja  köyhyys  on  lisääntynyt  kun  samaan  aikaan  joillakin  on  moninkertaisesti  sitä  mitä  tarvitaan  kohtuulliseen  elämään.  Kansalaisten  yhdenvertaisuutta  on  myös  se,  että  meillä  on  yrittämisen  vapaus;  kovalla  työllä  ansaittu  vauraus  ei  ole  yhteiskunnallinen  synti.  Yksittäisen  ihmisen  ansaitsema  vauraus  nimittäin  tuottaa  yleensä  toimeentuloa  muillekin.  Kaiken  ammatinharjoittamisen  ja  yrittämisenkin,  suuressa  ja  pienessä  mittakaavassa,  tulee  toimia  maamme  lakien  ja  tapojen  mukaisesti.  Työmarkkinoilla  ei  voida  sallia  kahden  kerroksen  väkeä.  Kuten  näemme  tässäkin  suhteessa  niin  yhdenvertaisuus  ei  toteudeu.  Viime  kädessä  tällainen  vääryys  syö  yhteistä  perustaa  ja  mahdollisuuttamme  rakentaa  tasa-arvoinen  yhteiskunta.  Sellainen  yhteiskunta  jossa  perustuslain  määrittelemä  kansalaisten  yhdenvertaisuus  on  periaatteesta  kauniiksi  kasvanut  todellisuus.

Miten  tähän  päästää:  Harmaa  talous  on  juurittava  pois  Suomesta  perusteellisesti  jotta  veromarkat  saadaan  täysimääräisenä  käyttöön.  EU:n  myötä tuoma  työvoiman  vapaa  liikkuvuus  on  ongelmallinen  asia  mutta  Suomessa  tulee  noudattaa suomalaisia  työehtoja  ja  maksaa  vierastyöläisillekin  samaa  palkkaa.  Harmaan  talouden  eliminoimiseksi  tulee  tarvittaessa  perustaa  tehokas  ja  toimintakykyinen  valvontavirasto.  Harmaan  talouden  harjoittajille  tulee  säätää  kovat  rangaistukset,  ja  tarvittaessa  pitkäkestoinen  liiketoimintakielto.  Harmaasta  taloudesta  saatu  taloudellinen  hyöty  tulee  periä  valtiolle  täysimääräisenä  takaisin.

Luonnollisestikin  on  kyse  siitä,  että  tilanne  ei tule  korjaantumaan  ellei  sitä  korjata.  Kun  rappio  on  tosiasia  niin  se  voidaan  poistaa  vain  kansanvallan  kautta,  ja  aikataulu  ei  ole  välttämättä  niin  nopea  kuin  suurin  osa  haluaisi.  Vuoden  2011  vaalit  tulevat  olemaan  akselivaalit  eli  vaalit  joiden  seurauksena  poliittiset  voimasuhteet  tulevat  muuttumaan  olennaisesti,  pysyvästi  ja  perusteellisesti.  Täydellinen  puhdistus  olisi  tarpeellinen  ja  aivan  uuden  ajattelutavan  tulisi  olla  kaiken  lähtökohta.  Tilanne  muuttuu  vain  vaihtamalla  tarpeeksi  suuri  joukko  päättäjistä.

Paavo ja punamullan paluu.

 

Leikitelläänpä sellaisella ajatuksella että Paavo Väyrynen vielä voisi nousta Kansallisen Kepuumuksen puheenjohtajaksi ja että hänestä voisi jopa tulla pääministeri vihdoin ja viimein.

Valtakunan  ykköspaavon  viitta  siirtyi  Arhin-Paavolta  Väyrys-Patelle  eikä  syyttä.  Kesäkuun  puoluekokoukseen  asti  Väyrynen  on  tapeetilla,  ja  ei  ole  mahdotonta  sekään  että  kukaan  ei  Väyrystä  haasta.  Se  on  jopa  hyvin  todennäköistä.  Jos  Korhonen  on  virtahepo  puoluetoimistossa  niin  Väyrynen  on  vain  Väyrynen.

Paavolla  on  jotain  sellaista  mikä  tekee  hänestä  aika  ylivertaisen  muihin  verrattuna.  Miestä  on  aina  luonnehdittu  pyrkyriksi,  mutta  onko  se  oikea  sana  kuvaamaan  hänen  ominaisuuksiensa  kokonaissummaa?  Pyrkyrihän  on  loppujen  lopuksi  aika  ruma  ja  halventava  sana.  Paavohan  on  mies  joka  rakastaa  tehtäviään  ja  politiikka  yli  kaiken.  Tätä  asiaa  kutsutaan  myöskin  intohimoksi.  Tällaista  intohimoa  emme  niin  helposti  löydä  kenestäkään  muusta  suomalaisesta  poliitikosata.  Vai  väittääkö  joku,  että  esim.  Anni  Sinnemäki  suhtautuu  työministerin  tehtäviin  intohimoisesti?

Kun  Paavo  sitten  valitaan  Kansallisen  Kepuumuksen  puheenjohtajaksi  ja  hänestä  tulee  pääministeri,  niin  hän  suntaa  katseensa  jo  ensi  vuoden  vaaleihin.  Paavon  master-plan  tulee  sisältämään  myös  vaihtoehtoisen  mallin  jolla  puole  säilyy  pääministeripuolueena.  Paavolle  nimittäin  riittää  sekin,  että  Kepuumus  on  vain  toiseksi  suurin  puolue.  Sanomattakin  kun  on  selvää,  että  Punahöttölä  jää  ensi  vuoden  skabassa  pronssille.  Kun  Paavo  kerran  lähtee  tavoittelemaan  Kepuumuksen  puheenjohtajuutta  ja  pääministerin  paikkaa,  niin  hän  tekee  sen  intohimolla,  eikä  ole  hänen  tapaistaan  tyytyä  vajaan  vuoden  “toimitusjohtajan”  pestiin.

Ja  koska  on  vaikea  uskoa  sitä  että  Sekoomus  menettäisi  niin  paljon  asemiaan  vuoden  kuluessa  niin  asia  on  siten,  että  Paavo  alkaa  jo  pikku  hiljaa  keittelemään  2010-luvun  punamultaa  kansakuntamme  tarpeisiin.  Taisihan  Väyrynen  jo  tänään  todeta  että  hän  tähtäisi  siihen  että  Kepuumus  on  vuoden  2011  vaalien  jälkeen  pääministeripuolue!  Ja  juuri  tuo  “pääministeripuolue”  tarkoittaa  sitä,  että  hän  on  taktiikkansa  ja  varataktiikkansa  jo  miettinyt.  Paavolla on  harjaantunut  mieli  ja  se  tekee  laskelmia  hurjalla  kapasiteetilla.

Näemme  siis  ehkä  jopa  suurella  todennäköisyydellä  punamullan  paluun.  RKP:n  sakille  asia  käy  kunhan  kaksi  ministerinpaikkaa  vain  on  saatu  eikä  vihreilläkään  luulisi  olevan  mitään  asiaa  vastaan.  Paavo  pääseekin  kaitsemaan  isällisillä  otteilla  naisvaltaistuvaa  hallitusta.  Paavolla  riittää  kykyä  ja  karismaa  tulemaan  toimeen  Punahöttölän  komentooran  Jutan  kanssa,  ja  Anni  Sinnemäkikin  katselee  Paavoa  kunnioittavaan  sävyyn.  Pian,  jos  tarkkakorvaisia  olemme,  kuulemme  kuinka  Paavo  ryhtyy  poliittiseen  lemmenkutsuun:  “Trui-truiii,  trui-truiii,  Juttaliinii,  truii-truii…"

Niin  se  vain  on  että  Sekoomuksen  Jyrki  Katainen  jäänee  paimenpojaksi  tässä  tanhuleikissä.  Mutta  Katainen  tarvitsee  myöskin  oppivuotensa.  Vuoden  2015  vaalien  jälkeen  Paavo  on  jo  (Vasta!)  67-vuotias,  mutta  se  ei  Paavoa  haittaa.  Silloin  kansakuntamme  on  jo  kovsti  eläköitynyt  ja  vanhentunut,  ja  vasta  silloinhan  Paavo  on  todellinen  kansanedustaja.  Tämä  ikinuori  poliitikkomme  on  vuoden  2015  vaalien  jälkeen  todella  Kansan  syvien  rivien  edusmies.