Marraskuun toinen puolisko alkaa...

Valtakuntamme energiapoliittiset linjaukset kiinnos-tavat kovin mutta se olisi aika pitkän porinan laita. Nyt vain näyttää siltä että Vihreät tulevat tälle maalle ja varsinkin pienille ihmisille kalliiksi. 

Ja juuri tuossa onkin joillekin hyvä propaganda-ase seuraaviin vaaleihin. Tuulivoiman sun muun joutuvat maksamaan loppujen lopuksi kotitaloudet teollisuuden ottaessa itselleen voitot. Se että hoidamme omiatuntojamme hiilijälki-hurskasteluilla on vertaansa vailla olevaa kusetusta kun samaan aikaan 99.8 prosenttia kansasta ei tiedä mitä maailmalla tapahtuu. Nimittäin hieman vajaakehittyneimmille maille kuin Suomi on luvattu että he saavat pyrkiä samaan elintasoon mitä kehittyneillä mailla oli vuoden 1980 tietämillä. Ja tuohon tasoon pääsemiseksi heiltä ei juuri päästöjen rajoittamista tulla edellyttämään. Se siitä ja meidän ekohurskasteluistamme… Säästä yksi muovipussi niin kiinalainen käyttää samaan aikaan kaksi…

MMM-kirja, siis uusi Kansalaisen vuosikirja Mitä Missä Milloin 2009, on tullut painosta ja tilasin itselleni sellaisen uuden kirjakerton kautta. Tosin tuota pakettia ei sitten ennen jouluaattoa missään tapauksessa avata. Meikällähän on tuo koko sarja kokonaisuudessaa vuodesta 1951 alkaen ja jopa duplikaatteja 1950-luvulta (1953, 1954, 1956, 1958,1959). Kirjaa ei siis passaa avata ennen joulua, mutta tänään tein sellaisen kriminaalin että erehdyin tuijoittamaan ko. kirjan kantta muutaman sekunnin liian kauan Raision myllyn Suomalaisessa kirjakaupassa. Tuli todella paha morkkis, aivan kuin olisi vienyt karkin lapsen kädestä… No, eiköhän pieni katumusharjoitus illalla auta…

Vähän huvittavaa kun ruotsalaiset motkottavat rypäleaseista ja siitä kun Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää ne. Iltasella on kiva kuunnella Radio Suomen “Päivä tunnissa ohjelmaa” jossa on ns. selkokieli-uutiset. Niissähän tankattiin asiaa hieman tähän tapaan. “Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää rypälepommit. Ruotsi aikoo hyväksyä rypälepommit kieltvän sopimuksen. Myöskään Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat eivät aio liittyä sopimukseen. Suomi katsoo tarvitsevansa rypälepommeja maansa puolustamiseen. Ryälepommeista kaikki eivät räjähdä heti ja osa niistä aiheuttaa vammautumisia ja kuolemia. Ruotsi ei ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen. Ruotsi ei ole sotaakäyvä maa. Ruotsi ei aio käydä sotia myöskään tulevaisuudessa. Ruotsi ei siis tarvitse rypälepommeja maansa puolustamiseen.”

No jos totta puhutaan niin edellisen kappaleen muutama viimeinen lause oli kyllä allekirjoittaneen kynästä. Tarkoitus ei ollut irvailla selkouutimia ja niiden tarvetta; Ruotsi tässä joutuu hieman kyseenalaiseen valoon. Maa ei todellakaan ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen ja se katsoo olevansa asiantuntija sellaisissakin asioissa kuin rypäspommit. 

Tein vain parhaani

Kemppinen kirjoittaa tänään blogissaan ruotsalaisista ja vähän suomalaisistakin. Ei mitään yllättävää mutta jotain kumminkin. Hän äimistelee sitä kuinka paljon ruotsalaisia muutti maailmalle, ja hyvin oivaltavasti seikkoja miksi Ruotsista tuli tieteen ja tekniikan suurvalta, jopa niin että heillä on oikeus antaa vuosittaiset suurimmat tiedepalkinnot eli nobelit. 

Niinhän se sitten myös on, vaikka harvemmin tulee ajateltua; Astrid Lindgren ja Ingmar Bergman olivat inhottavia piikkejä sosiaalidemokraattisen kansankodin lihassa. Kun muut tekivät parhaansa niin he kulkivat omia teitänsä. Ohimennen Kemppinen myös toteaa sen että huonostihan suomalaisille, ja sitä myöten suomalaisuudelle olisi käynyt jos olisimme jääneet 1800-luvun alussa Ruotsin yhteyteen.

Ruotsalaiset ovat kunnostautuneet myös tenniksen saralla. En ole mikään tenniksen suuri ystävä mutta seuraan virkamiesmäisellä kunnioituksella parhaimman tennispelaajamme Jarkko Niemisen otteita erityisesti suurissa turnauksissa. Neljäs tai viides kierros saa meikän kaukovarjostimen ääreen. Tänäkin aamuna kävi näin kun kerran peli tuli Eurosportilta. Olihan miehllä mahdollisuudet viedä ensimmäinen erä mutta kun ei niin ei. Ratkaisevalla hetkellä puuttuu sitten itsevarmuus. Ruotsihan oli tenniksen tekijämaa jo ennen Pörnepuriakin 1970-luvun alussa. Hän ei tehnyt parastaan vaan enemmän. Hän itse toimi esikuvana suurelle joukolle seuraavan sukupolven pelaajia. Anteeksi nyt vain mutta tennis ei ole suomalasiten laji. Tein vain parhaani...

Maassa jossa on tällainen väestöpohja ja missä harrastetaan niin montaa lajia niin yhtälö ei vain toimi. Toisaalta on asia myös niin, että tenniksen parissa eivät välttämättä ole koskaan mitkään superlahjakkaat urheilijatyypit meillä olleetkaan. Kaikissa lajeissa ei voi menestyä. Katsotaanpa vaikka miten derkut menettelivät talvikisojen suhteen. Menestystä tuli kaikissa muissa lajeissa paitsi ei alppihiihdossa.

Tärkeämpää kuin huippu-urheilijoiden tuottaminen olisi kuitenkin koko Kansan liikunta ja monenmoiset urheiluharrastukset. Otetaanpa esimerkiksi vaikka jousella ampuminen. Puhuin asiasta hiemna viime kesänä kun itsekin intoonnuin pienoiseen treeniin kun asian kanssa tuli kerran rippikoululaisten kanssa puuhailtua.

Jouskarointi on nimittäin tuota noin pirun vaikea laji ja vaikeammaksi sen oppimisen tekee suomalaisten tyyli opettaa sitä. Sitä kun ei opita millään “tein vain parhaani-mentaliteetilla.” Homman nimi on näet se, että leuka pystyyn ja hyvä ryhti, anatominen purenta ja asenne “Hi. I’m from America!” Kyllä muuten on sen jälkeen homma vähän iloisempaa ja nuolikin osuu taustaa jo ensimmäisillä laukauksilla. Samaa voi kokeilla monen muunkin jutun kanssa aivan kuten puolustusvoimiemme sulkeisihjesääntökin voi käyttää armeijan ulkupuolella!
Mutta kaikki kunnia Jarkko Niemiselle, vastassa oli toki mailman toiseksi paras pelaaja… 

Pienen kansakunnan urheiluintoilijan on syytä tyytyä siihen vähään mitä saamme. Kaikki on niin pienestä kiinni. Millainen olisikaan ollut jääkiekkolumme historia jos Jarmo Wasama ei olisi ajanut päin sumupilven keskellä olevaa traktoria vain 22-vuotiaana vuonna 1965. Ruotsalaisilla oli kyllä Lennart Svedberg ja tsekeillä Jan Suchy mutta he olisivat toki pärjänneet ilman heitäkin. Wasama sai kasaan 76 maaottelua ja ensimmäisiää omissa jääkiekon MM-kisoissamme hän oli joukkueemme paras pistemies, joka oli ennenkuulu-matonta puolustajalta. Kaksi kertaa pisti mies kiekon Neuvostoliiton verkkoon. 

Hän teki todella enemmän kuin parhaansa. Ja kun paras tekee enemmän niin siitähän yleensä seuraa vallan hyvää. Toisissa omissa kisoissamme vuonna 1974 Wasama oli ollut vasta 31 vuotias. Mutta 31-vuotias oli tuolloin jo vanhus ja ikärasisimi kukoisti 1970-luvulla niin että paljon parjaamamme ruotsalaisetkin muuttivat kruuninperimysjärjestystä kun Silvia oli peräti 34-vuotias ensisynnyttäjä. "Ei me tahdota Silviasta mitään synnystyskonetta" kirkuivat kilvan sosiaalidemokraattiset feministit ja he saivatkin tahtonsa läpi. Toisaalta uusi kruununperimysjärjestys tuli voimaan seuraavana vuonna Carl Phillipin syntymästä. Mutta kuitenkin häly Silvian ensisynnytksen äärellä oli vallan hirveä kun kerran se minunkin kaaliini muistiin jäi... Silvia teki enemmän kuin parhaansa ja nosti Ruotsin kuningashuoneen sen alennustilasta.

Olisipa muuten ollut mielenkiintoista nähdä kuka olisikaan ollut Euroopan Bobby Orr! Toisaalta Wasama ja Svedberg pelasivat jo maajoukkueissaan kun Orr debytoi Enhooellässä vasta 1966-1967! On paljon asioita joihn emme saa koskaan vastausta… Ja spekulointi on aina spekulointia vaikka kuinka tekisi parhaansa...