Suomi ei pelaa MM-kisojen finaalissa tällä kertaa. Monet ovat pettyneitä ja vaikka Suomi onkin korostetusti jääkiekkomaa niin asian kokonaisvaltainen ymmärtäminen ei ole monille helppoa. Urheilussa pitäisi pystyä iloitsemaan muidenkin menestyksestä ja varsinkin silloin kun uudet maat ja uudet voimat ottavat edistysaskelia. Nyt Sveitsi meni loppuotteluun voittamalla pudotuspeleissä Suomen ja Kanadan. Sveitsi oli todellinen musta hevonen jolle soisi tänä iltana menestystä. On ehkä kuitenkin aika listata muutama asia joiden jälkeen ehkä ymmärrämme miksi emme ole tänä vuonna finaalissa.
I Suomalaisessa jääkiekkoilussa eletään murrosaikaa ja se mihin ollaan matkalla on ryhtynyt selkeytymään vasta nyt.
II Kaiken sen sekoilun jälkeen jota nähtiin vuoden 2016 World Cupissa ei valmentaja Marjamäkeä voida syyttää mistään.
III Suomen kisajoukkueesta puuttuivat kunnon keskushyökkääjät. Kun joukkueesta puuttuvat Alexander Barkov, Mikko Koivu ja Valtteri Filppula niin menestystä on turha odottaa. Sebastian Aho ja Mikael Granlund eivät ole omimmillaan keskushyökkääjän paikkaa pelatessaan. Aloitusvoitot ovat korostetun tärkeitä jääkiekossa.
IV Joukkueesta puuttui syvyyttä puolustuspäässä. Markus Nutivaara kasvoi kyllä turnauksen vanhetessa mallikkaaseen mittaan, mutta se ei riitä.
Edellistä roomalaislistausta voisi jatkaa vielä pitempäänkin, mutta se ei ole tarpeen. Tuossa on nyt tarpeeksi syitä selittää sitä miksi tie nousi pystyyn puolivälierässä. Nyt onkin parasta katsoa eteenpäin ja tehdä toinen listaus.
I Suomalaisten pelaajamateriaalin syvyys kasvaa huimasti tulevan neljän vuoden aikana. Kolmen vuoden kuluttua meillä on 5-6 maalivahtia joilla on vakituinen pelipaikka NHL-liigassa. Jokainen heistä pelaa vähintään 35 ottelua kaudessa. NHL-paikkaa on tämän lisäksi kärkkymässä 4-5 muuta maalivahtia. Kun NHL saa uuden laajennus-joukkueen eli Seattleen sijoitettavan organisaation on tuossa liigassa 64 vakituista maalivahdin paikkaa. Jos heistä joka kymmenes on suomalainen niin silloin tilanne on hyvä.
II Tällä hetkellä meillä ei ole NHL-liigassa varsinaisesti kuin vain kaksi ykkösparin puolustajaa. Kolmen vuoden kuluttua näitä kavereita voi olla 5-6; Sami Vatanen; Rasmus Ristolainen; Miro Heiskanen; Juuso Välimaa; Henri Jokiharju… Joukossa ei ole Markus Nutivaara, eikä myöskään Olli Määttä. Huipputason NHL-puolustajia meillä on yhteensä 10-12 kun joukkuetta vuoden 2022 talvikisoihin lähdetään kasaamaan.
III Hyökkääjien osalta eletään runsauden aikaa. Keskushyökkääjistä ei ole pulaa vaikkakin syvyydessä voidaan vielä jäädä jälkeen Kanadasta. Vuodet tulevat koulimaan Sebastian Ahosta vielä paremman aloittajan. Kun muutaman vuoden päästä päästään kasaamaan oikeata maajoukkuetta niin meillä on varaa heittää kehiin tällaista syvyyttä; Barkov; Haula; Aho; Heponiemi. Tuossa vaiheessa meillä on voimaa ja syvyyttä erityisesti laitahyökkääjissä: Mi Granlund; Rantanen; Laine; Teräväinen; Donskoi; Kapanen; Tolvanen; Armia…
Tänään jääkiekon ystävä on kotikatsomoissa Sveitsin puolella. Hän tietysti myös toivoo että Winnipegin ja Las Vegasin sarja jatkuu aina seitsemänteen peliin saakka. Mutta kehiin Schweizerpsalm.
