Judomaailmassa tapahtuu: Martti Puumalainen.

                                     

Missähän lajissa tänä päivänä, siis yleensä ottaen nykyään, suomalainen urheilija voittaa loppuottelussa kaksinkertaisen maailmanmestarin ja olympiahopea-
mitalistin? Tänään olemme tällaisen ihmetyksen nähneet. Kyse ei ole perinteistä suomalaislajeista joista on tullut kultamitaleita ja maailmanmestaruuksia jo yli sadan vuoden ajan. Kyse on yhdestä maailman eniten harrastetuimmasta lajista, judosta. Kaiken lisäksi Martti Puumalainen teki melkoisen tempun ylimmässä painoluokassa.

Kun arvioidaan vuoden parasta suomalaista urheilijaa pitäisi valinta antaa todellisille asiantuntijoille eikä kirjavalle laumalle urheilutoimittajia. Kriteerinä tulisi olla teko sellaisessa urheilulajissa joka koko maailman mittakaavassa on laajalti harrastettu. Hiihto ei ole sellainen laji eikä tietenkään takavuosien menestyslajimme keskipakopyllistys joka myös tunnetaan mäenlaskuna.

Judo on ehkä maailman universaalein laji ja omalla tavallaan kaikista vähiten välineurheilua. Siinä huipentuu kaikissa suhteissa japanilainen ajattelu ja kulttuuri. Judo on univeraalinen laji. Säännöt ovat kaikkialla samat oltiin sitten lajin synnyinmaassa eli Japanissa tai missä tahansa muualla. Samoin samanlaista on judosalin olemus ja se miten siellä on soveliasta käyttäytyä. Universaalinen lähtökohta tässä yhteydessä ei voisi olla parempi vertauskohta. Sillähän halutaan tässä viitata Sir Icaac Newtonin luomaan universaaliseen gravitaatioteoriaan; se on vakio kaikkialla maailmankaikkeudessa. Yksinkertaisemmin ja ihmiskeskeisimmin sanottuna niin maamme päällä kuin muuallakin maailmankaikkeudessa.

Judo on kamppailulaji mutta sen luonteeseen kuuluu tekniikka ja hillitty esteettisyys. Kärsivällinen ottelija palkitaan joskus aivan ottelun viime sekunneilla kuten kävi tänään Puumalaisen ja Georgialaisen Guram Tushisvilin kamppailussa. Ranska joka isännöi vuoden 2024 XXXIII kisoja Pariisissa on yksi Judon suurvalloista. Muuttunut maailma ja aika näkyvät jokaisessa suuremmassa taajamassa. Voidaan jopa karrikoidusti sanoa että jokaisessa ranskalaisessa kylässä on kirkko, moskeija ja judo-sali. Musulmaanit eivät tule kirkkoon eivätkä cretiennet mene moskeijaan, mutta kylän yhteisenä nimittäjänä on judosali. Siellä voidaan kohdata veljellisessä hengessä ja niin sanokaamme universaalisessa hengessä. Omalla tavallaan judon voittokulun ymmärtää Ranskassa, maassa jonka suuren, vuoden 1789 vallankumouksen henki huutaa täyttymystä ”veljeys, vapaus ja tasa-arvo.” 

Judosalilla ei metelöidä kuten esimerkiksi suomalaisessa kirkossa tehdään; luterilaiset ovat pahimmista pahimpia mölyapinoita. Universaalinen koodi judon tiessä kuuluu: salilla, ja harjoituksen aikana, voidaan keskustella lajiin ja lajin tekniikkaan liittyvistä asioista hiljaisella puheäänellä. Mitä se tarkoittaa: Kyse on noin 30 desibelin äänitasosta ja rauhallisetta toonista. Ja nyt on todella kyse universaalista ilmiöstä. Mikä pätee judosaliin pätisi myös suuren stadioniin. Jos isolla, 80 000 katsojaa vetävällä stadionilla, noudatettaisiin judosalin koodia ja 30 desibelin rajoitusta ja kiihtymätöntä toonia kuulisivat kaikki vieressä istuvan äänen.

Eilisestä ja urheilullista sekaporinaa.

                                                     

Azza on vanha nimi paikalle joka nykyään tunnetaan Gazana. Näemme tavattoman surullisen tilanteen jota mahdoton ratkaista. Asiaa voi lähestyä vain paradoksin keinoin ja ei tavanomaisen kielen keinoin. Ilmassa on suuren konfliktin ainekset ja kun katsomme Lähi-idän, lähinnä IsraeliIn liittyvän kysymyksen aikaisempia näytöksiä, niin maailma on nykyään aivan erilainen kuin esimerkiksi vuonna 1973 Jom Kippur-sodan aikana. Ei voi tehdä muuta kuin panna silmät kiinni kuunnella ja kauhistua. 

Jälkeenpäin on tullut ajateltua tuon Jom Kippur sodan aloittamisen ajankohtaa. Vuonna 1973s Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin juutalaisten pyhimpänä päivänä, sovitus päivänä päivänä, jolloin vähemmänkin hurskas juutalainen paastoa. Parempi hyökkäys- ajankohta olisi konsanaan ollut Purim-juhlan aikana jolloin Israelissa ainakin ennen aikaan oli varsinainen karnevaalitunnelma. Kyse on samasta asiasta jos olis suunnitellut hyökkäystä Ruotsiin. Kysehän on tietysti joulukuun kolmannestatoista päivästä, Lucian päivästä, jolloin ”koko kansa” on glögi-huuruissa ja vähän vahvemmissakin huurussa.

Vuoden kierto on oikealla paikallaan. Tiedä sitten onko tämä ilmaisu uusi mutta käytetään sitä nyt tässä. Keskitalvi tai vuoden pimein ajankohta kuitenkin lähenee. Mutta onko tuokaan korrekti ilmaisu kun puhutaan vuoden pimeimmästä kohdasta. Sekin on kovin itsekeskeinen näkemys ja pohjoisten kansojen horisontista lausuttu itsestäänselvyys. Horisontin pimeän kohdan lähestyminen on näkynyt kaupoissa jo syyskuun syyskuun puolivälistä lähtien; jouluun liittyviä tuotteita on ollut nähtävillä ja saatavilla ja meno kiihtyy viikko viikolta.

Ensi vuosi on Ranskan vuosi. XXXIII olympiadin kisat pidetään näet heinä-elokuun vaihteessa Ranskan pääkaupungissa. Edellisen kerran kesäistä olympia-juhlaa vietettiin Pariisissa sata vuotta sitten. Ne olivatkin Paavo Nurmen kisat ja tietysti myös Ville Ritolan. Suomi oli urheilun suurvalta ja tuo aika ei koskaan enää tuollaisenaan palaa. Tietysti Suomi on urheilun suurvalta sillä tavalla että täällä harrastetaan kaikkia mahdollisia tai ainakin melkein kaikkia mahdollisia maailman urheilulajeja. Pesäpallo jääköön mainitsematta.

Monenlaista olympialaisiin liittyvää krääsää ja rekvisiittaa tullaan varmasti näkemään. Olympia-viiniä tuskin näemme mutta varmastikin viini ja siinä sivussa ranskalainen ruokakulttuuri kyllä tulee olemaan näkyvällä sijalla kisojen aikana. Pariisissa tullaan näkemään valtaisa määrä turisteja. Nähtäväksi jää voidaanko pitkien matkojen avovesiuinti järjestää Seine-joessa kuten oli tarkoitus. kysehän on siitä saadaanko joki  puhdistettua; epäillä sopii mutta mielellään asiassa yllättyy.

Asterix on saanut uudet tekijät, ja kaiketi ainakin yksi uusi albumi on jo ilmestynyt. Harvemmin tullaan ajatelleeksi mikä on tuon kaiken ”hulluja nuo roomalaiset-ajattelun”  taustalla. Ranskalaisille hän kävi loppujen lopuksi hyvin ja pitkällä juoksulla he ottivat Rooman imperiumin hyvät puolet oman kulttuurinsa. Ranska on oma sivilisaationsa joka pitää kiinni kielestään ja perinteistään ja tietysti omasta ruokakulttuuristaan. Onkin esitetty eikä aivan perustetta, että em. sanonnan taustalla on itse asiassa ”hulluja nuo amerikkalaiset-ajattelu.” Siis taustalla nähtäisiin ranskalaisten puolustautuminen amerikkalaista kulttuuria ja englannin kieltä vastaan. Onko näin? Ainakin näin olisi helppo kuvitella. Jätetään tämäkin keskeneräiseksi mietelmäksi ja palataan asiaan jossain vaiheessa kun tuohon uuteen albumiin on tutustuttu.

Pariisi on suuri kaupunki niin maan päällä kuin maan alla ja tietysti myös ilmatilassa. Turvatoimet ovat varmasti laajemmat mitä koskaan on kesäkisojen aikana nähty kuinkahan monta valvontakameraa on kytketty verkkoon, ja millainen tekoäly-sovellutus on luotu turvallisuuden takaamiseksi. Suurin ongelma ei välttämättä ole Metro, sen vilkas liikenne ja tarvittava valvonta. Uhka tulee ilmasta droonien muodossa.

Isäntämaalla on aina kisojen järjestämisessä paljon velvoitteita mutta myös mahdollisuuksia. Isäntämaa voi myöskin aina tuoda mukaan näytöslajin. Yhtä lajia, tai voidaanko puhua edes lajista, ei kisoissa nähdä.  Kyse on enemmän ruumiinkulttuurin muodosta. Sitä ei todellakaan nähdä Pariisin kisoissa, vaikka sen mukana olo olisi ollut juuri tuossa ympäristössä kaikkein luontevinta. Kyse on tietenkin Parkourista. Lajin harrastajat ovat pitäneet pintansa eivätkä halua organisoitua. Asiassa on oma tarkoituksensa ja oikein hyvä sisäinen perustelu; organisoituminen kaupallistaa lajin ja säännöt kangistavat sen kaavoihinsa. Tällaista ylevää periaatetta täytyy kunnioittaa syvällä kumaruksella. Otetaanpa esimerkiksi vaikka uudet talvilajit kuten lumilautailu ja freestyle. Niistäkin on tullut varsin totista tahkoamista. Niiden taitaja voi toki ansaita rahaa ja tulla tähdeksi, mutta jotain on lähtemättömästi menetetty. Pitäkööt parkourin harrastajat jalot periaatteensa. Haikaallan kuitenkin hieman ja todetaan vain että millaisen ympäristön historiallinen Pariisi olisi antanutkaan tälle ruumiinkulttuurin muodolle. Parkourista on jo hyvä suomenkielinen WIKIPEDIa-artikkeli: PARKOUR.