Viherkynsilaukka viehkeimmillään

                     

Jospa mennään suoraan asiaan ilman yleiskatsauksia ja todetaan mitä otsikkokuvassa on. Kuva näyttää sen miten vikkelä Turbaani on kasvussaan. Monen niukan vuoden jälkeen itselläkin on nyt varaa syödä jopa niinkin kallisarvoisesta tavaraa mitä Turbaanin Cielavas viherkynsilaukka on. Sen parhaimpien yksilöiden ylälehdet keikkuvat kolmessa jalassa eli luvassa on myös isoja raapeja. Viherosa on kohta kukkavarsia vaille valmis. Tätä kirjoitettaessa sataa vettä ja niinpä tulevan viikon aikana on luvassa kasvupyrähdys. Tämän julkaisun otsikkokuvassa siis Turbaanienkasvuryhmän Cielavas ja Artisokka Stepan Tsekinmaalta. Cielavas on varreltaan pitempi.

Cielavas on kasvussa nyt toista vuotta ja täytyy sanoa että se on tullut, nähnyt ja voittanut. Kasvussa se ei juuri jää jälkeen toisesta lähes samalla tavalla kasvavasta lajikkeesta, Sandbergilla syntyneestä Humpgrid-lajikkeesta. Humpgrid on pitkässä juokussa joltisentaankin parempi kuin Cielavas, tai miten sen nyt sitten ottaakaan. Ja tässä tarkoitetaan nimenomaan sitä että sen on tarkoitettu olemaan varsinaisen pääsadon tuote. Cielavas näyttäisi olevan kaikkinensa aivan ylivoimainen lajike mitä tulee vihertavaran tuottamiseen. Stephan on tarkoitukseen myös hyvin sopiva, mutta kilpailijaksi siitä ei yksinkertaisesti ole. Cielavasin etu näyttäisi olevan myös siinä, että se pystyy tuottamaan  pienestäkin kynnestä varsin kookkaan viherosan. Viherosa on pehmyt ja maultaan myös täysin ylivertainen kun sitä verrataan muihin Turbaaneihin. Lajikkeesta on kirjoitettu täällä viime vuonna ja melko tarkalleen vuosi sitten varsin kattava juttu ja kun sitä tarkastelee niin korjattavaa ei ainakaan tässä vaiheessa ole. Kirjoituksen pääsee lukemaan tästä.

Kynsilaukka on meillä tuontitavaraa. Se ei ole koskaan kasvanut oloissamme luonnonvaraisena, se on kasvi joka vaatii ihmisen huolenpitoa. Olisi jopa tietyssä  mielessä turhaa lähteä kirjoittamaan siitä mitään historiallista katsausta. Tärkeintä on että sen tunnettuus kasvaa ja että sen pienimuotoinen kasvatus saa sijaa. Puutarhoiden ja hyötymaiden perimmäisestä kasvista tulee lopulta niiden ykköstuote ja ylpeys kaikkialla. Mutta ainahan voi lähteä pienelle, jos kohta isommallekin ajatusmatkalle ja miettiä entäpäs jos…

...nyttemmin kuunneltuani Aleksis Kiven Seitsemän veljestä lukuisia kertoja äänikirjana näkee asian uudella tavalla monestakin näkökulmasta. Ruoka-aineista Kivi puhuu välillä viljaltikin mutta eipä kirjassa ja tuotannossa puhuta Allium-suvun kasveista yhtään mitään, ja sitä kautta ei luonnollisestikaaan myöskään juuri kynsilaukasta yhtikäs mitään. Emme voi siis lukea kansalliskirjailijamme kuvauksia tuon ihmerohdon suuria tekevästä voimasta. Eivät veljekset pistä suuhun voimaa ja urheutta antavia kynsiä käydessään voimallisiin tappeluksiin Toukolan miesten kanssa. Kynsilaukka-asiassa olemme sivistyksellisessä mielessä nuori kansakunta.

Ja mitäpä muuta. Paljon olisi kerrottavaa. Sandbergin siperialaiset tavoittelevat metrin korkeutta ja on toiveita siitäkin että juhannusviikolla saadaan uusia kukkavarsia syöntiin. Uudet, viime vuosina syntyneet lajikkeet näyttävät suorastaan julkean ja nuorekkaan kasvuvoimansa. Etulinjassa kulkevat ryhdikäs Turbaani Tourbillon du Nord ja Sandbergin Messidorin B-mutaatio Chataigne du Nord. On Kustaan päivä ja aamuyöstä maa on saanut kastetta. On aika tarkkailla ja katsella kaikkea mitä luonto meille tarjoaa.

 Tähän kirjoitukseen on vain yksi mahdollinen loppumusiikki.

Joukot talvileirissä

 

Syksy on ollut vaativa monellakin tavalla ja jotain on pitänyt jättää pois. Koskaan aiemmin ei  koeviljelmälläni ole kynsiä laitettu maahan näin myöhään. Mutta riski kannatti ja jos ollaan odotuksessa niin lämintä olis ollut luvassa vielä ensi viikolla. Reservipenkkimetrejä jäi vielä kuusitoista. Niistä ehkä käytetään puolet tsekkiläisen Artisokan Stephanin istutukseen.  Mutta tänään saatoin  kirjoittaa oman Facebook-sivuni päivitykseen tällä tavoin:

Ai mitäkö mietin? No sitäpä muun muuassa että talvileiriin on vetäydytty. Osa divisioonista on muutettu mekanisoiduiksi ja uutta teknologiaa on otettu käyttöön. Itse asiassa kankeista divisioonista on luovuttu ja siirrytty miniarmeijakunta-muotoon. Taktiseen tykistöön on satsattu paljon resursseja ja jöötit ovat digitaalisesti ohjattuja. Hajautettu rakenne on sana jolla uuttaa taktiikkaa voidaan parhaiten kuvata. Kasassa 9 vahvaa armeijaa ja 175 taistelu-yksikköä. Reservissä on neljäsataa yksikköä taistelukykyisä nuorukaisia ja koulutuksen voidaan ottaa keväällä jopa 2000 alokasta.

Siperian valloitukseen ei vielä kuitenkaan ole resursseja. Mutta joukot ovat vahvemmassa kunnossa kuin koskaan; käytännössä kaikki soturit ovat valioyksilöitä, suorastaan henkivartiokaartia. 

Aseistus on huippuluokkaa. Odotettavissa menestyksekäs offensiivi joka alkaa maaliskuun lopulla ensi vuonna eli vuonna 2020. Joukot ovat rakentaneet kolme vahvaa leiriä. On aika talvilevon, lihashuollon, veljellisen jos kohta sisarillisenkin kisailun. Kukaan ei tosin pääse lomille. Ruokaa on varastot pullollaan. Leirejä ei lämmitetä sillä porukan kylmäkestävyys on huippuluokkaa. Jokaisella on vain hienonohut peitto. Ikkunat ovat huurussa ja huonelämpötila nollassa, mutta silti kovaluontoisimmilla hikikarpalot valuvat pitkin ihoa. Nukutaan kylki kyljessä ja kaikilla on niin mukavaa. 

Imperaattori on vetäytynyt kirjallisiin töihin ja pitämään yhteyksiä ympäri maailmaa. Tosin kuin aikaisempina vuosina on nyt kova kuri komentopaikalla. Ryypiskelyä ja vetelehtimistä ei sallita. Syödään lähinnä vulgusta ja ruokajuomana on vesi tai piimys. Kahvia ja teetä on rajaton myös määrä varastossa.

Mistä on siis kyse? Sandbergin kynsilaukkafarmilla ja De Re Allii Sativin koeviljelmällä kaikki hyvin. On aika julistaa talvi tulleeksi. Penkeissä on vain laatuyksilöitä. 9 kasvuryhmää plus hybridit; 175 lajiketta ja 4954 kynttä. Vielä on mahdollista saada maahan 200 kynttä kun pakkaset hellittävät. Keväällä voidaan istuttaa 400 yksöstä ja latbvaklooneja saadaan maahan helposti 2000 kappaletta.
Imperaattori nostaa uskollisen kirjurinkissansa Ramseksen olkapääälle pistää soimaan Kielon jäähyväiset ja käy tanssiin. 

On arviolta 116 päivää sprouttaukseen. On aika kirjoittamisen ja lukemisen. On aika ottaa esille keskeneräiset käsikirjoitukset.  Joskus asiat pitää vain laittaa tärkkelysjärjestykseen. Otsikkokuvassa Sandbergin uusi lajike joka oin syntynyt Messidor-mutaatioketjussa. Lajike joka on todennäköisin syin ilmiselvä 1-1-2-1 isoentsyymiallekirjoituksellinen Posliini sai nimen "The Glory of Sandberg."

Tässäpä vähän talvimusiikkia.