Purple Fantasy

                                       

Paljon on asioista joista ei tule kerrottua ihan kohtuudenkaan vuoksi. Liiallinen julkaisutahti vie asian inflaation puolelle kovin helposti. Pitäisi pystyä julkaisemaan myös monipuolisesti eri asioista. Sitten on asioita joista ei oikein kannata puhua niiden keskeneräisen luonteen vuoksi. Tänään on aika kuitenkin kertoa jostain joka on jo enemmän totta kuin haave. Kyse on uudesta lajikkeesta.

Lajikkeen työnimi on ”Purple fantasy.” Tuo englanninkielinen nimi voi tietysti ihmetyttää, mutta meillä ei ole oikein vielä oikeanlaista nimeämiskulttuuria kielessämme suuri kynsilaukan suhteen. Lajiketuntemus on vielä heikkoa niiden keskuudessa jotka harrastavat asiaa, ja sellaisia henkilöitä meillä ole vielä montakaan  joilla olisi riittävän suuri lajikevalikoima ja kokemusta viljelystä ja siitä kuinka uusia lajikkeita voi syntyä.

Kirjassaan ”Growing Great Garlic” puhui Ron L. Engeland siitä kuinka suurin osa uusista lajikkeista jotka syntyvät mutaation kautta syödään pois. Engelandin sanojen mukaan herää tietenkin kysymys siitä kuinka usein mutaatioita sitten syntyykään. Yksi asia mikä näyttää olevan todennäköistä on se, että pohjoisemmassa eri lajikkeita kasvatetaan niin sitä enemmän syntyy mutaatioita ja epigeneettisiä muutoksia. 

Mutta mennäänpäs vähän siihen Purple Fantasyyn. Kyse on lajikkeesta joka on osoittanut jättiläismäistä kasvua. Kaikki on saanut alkunsa yhdestä vuoden 2015 sadon kynnestä. Uuden kannan josta voimme käyttää tässä yhteydessä nimeä ”Purppura-unelma” alkuperä on lajikkeessa ”Iso venäläinen.” Lajike tuottaa erilaisen fenotyypin kuin Iso venäläinen jonka yhdestä kynnestä lajike on saanut alkunsa. Se voidaan luokitella jo mutaatioksi. Tavoite on saada kanta kasvamaan ja tuottamaan yksilöitä joita saa levitykseen kolmen kasvukauden päästä. Lajike on nyt kasvatuksessa klahdessa paikassa Pohjois-Amerikassa jonne se on toimitettu latvakloonien muodossa. Mutta ehkä on pienen lajikekuvauksen aika:

Purple fantasy — Purppura-unelma 2022

Fenotyypin kuvaus. Lajike näyttää tuottavan helposti yli 120-grammaisia raapeja. Kavutavassa on erikoisia piirteitä. Kynnet ovat selkeästi Rocambolelle tyypillisiä ja niitä on raapissa 5-6. Varren kasvutapa on todella rehevä ja lehtiä on jopa 13-14. Kasvi on todella ryhdikäs. Kasvin kiehkura on posliinille tyypillinen sydänkiehkura ja latvakloonit ovat sellaiset kuin perinteisesti posliineilla nähdään. Raapiin saa helposti 7-8 ehjää wrapperia. Mikä erottaa lajikkeen muista on sen kuorten väritys. Pari päällimmäistä kuorta ovat aivan valkeita mutta mitä enemmän kuoria poistetaan sitä purppuraisemmaksi käy väritys. 


Kynnet ovat syvän violetteja ja kypsyessään niiden väri muuttuu tummanruskeaksi  jossa pohjalla syvän punertavia juovia. Kuoret ovat samalla tavalla kovan keraamisia kuin rocambole-ryhmään kuuluvissa lajikkeissa Karpaatialainen ja Saksan punainen. 

Mitä säilyvyyteen tulee niin ajike on parhaimmillaan ennen tammikuun puoliväliä ja se saatetaan tuntea tulevaisuudessa todellisena joulu-kynsilaukkana. Lajin kasvupotentiaali voi olla 180-grammaa hyvässä maassa. Massakasvatuksessa kompromissit syönevät kokoa 100-gramman tietämille.

Maku on polttava ja pitkä ja pärjää voimakkaimmillekin posliineille. Otsikkokuvassa kolme 100-grammaista purppura-unelmaa syksyltä 2017.


Loppuun jotain purppuraista ja coverina.

Pelastaako Tamara Forssman demarit - Uutta Forssaa ei tarvitakkaan!?

Näinä aikoina voisi herättää kysymyksen siitä olisiko Sosialidemokraattisen liikkeen syytä pitää uusi oerustava puoluekokous josta voisi käyttää vaikka nimeä FORSSA II.  Kokous tosin lähtisi liikkeelle aivan uusista lähtökohdista. Ehkä Facebookkiin on perustettava tukiryhmä "Patista demarit uuteen Forssan puoluekokoukseen!" En olisi itse vielä, aivan vielä, näin rajun toimenpiten kannalla. Lähtisin liikkeelle skouttauksesta eli kykyjenetsinnästä.

Todellakin koko päivän päässä on pyörinyt Demarien alennustila ja muuan arvoituksellinen nainen. Demarien alennustilahan sai eilen lisää todisteita Uuden Loviisan kuntavaalin tuloksen selvittyä. Ja tästä aukeavaan kokonaistilanteeseen liittyy olennaisesti tuo arvoistuksellinen nainen jonka persoonaa ryhdymme nyt selvittelemään. Rakkaat ystävät, hän on täällä tänään ja hänen nimensä on Tamara Forssman.

Jutta Urpilaisesta ei ole pelastamaan demareita, mutta paluuta menneeseenkään ei ole. Se on naisen paikka sillä naispuheenjohtajuus on ainoa keino erottua edukseen. Ja kun tosiasia on että miestä ei puolueesta löydy tekemälläkään niin se on sitten oltava nainen kun nainen on kerran puheenjohtajaksi valittu. Mutta millainen nainen? Hovimimmi Maria Guzenina-Richardsson ei käy kuvioon koska hän on yksinkertaisesti liian kepoinen tyyppi ja jollain tapaa, hyvästä yrityksestä huolimatta myös liian sweetheart hempukka, vaikka monen mielestä hyvä kullannuppu onkin.

Jo pelkkä nimi herättäisi kauhua ja kunnioitusta. Ajatellaanpas nyt: Tamara! Sehän tuo ensinnäkin mieleen verevän kantakirja-neuvostonaisen. Nimi Tamara luo turvallisia vibroja ja se herättää aitoa luottamusta. Mieleen tulee neuvostotyön sankari, kolhoosin parhaasta lypsäjästä aina räjähtävää voimaa ja tekniikkaa julki-ilmingivaan olympiatason kiekonheittäjään. Kolhoosin paras lypsäjä olikin muuten vallan ihmeellinen nainen. Kolhoosin parhaalle lypsäjälle kun näet saattoi laittaa naisten kilon painoisen kiekon käteen ja sanoa että heitähän tuohon suuntaan niin paikka olympiajoukkueessa on sinun. Samoin sellaisen naisen saattoi laittaa huoleti ylintä päätäntävaltaa Neuvostoliitossa käyttävän Korkeimman Neuvoston kokoukseen, KANSAINVÄLINEN onnistui sointuvasti laulettua, ja tietenkin tällainen nainen pystyi vallan räjähtäviin aplodeerauksiin.

Entäpäs sitten sukunimi Forssman. Sehän tuo mieleen todella paljon, ja jälleen pelkästään positiivista ja ah niin voimallista! Ensiksikin Forssman kiirii voimasta joka ilmaantuu voimakkaan demarinaisen hahmossa. Toiseksi nimi Forssman tuo mieleen demarien suuren alkuräjähdyksen eli Forssan Puoluekokouksen vuonna 1903. Tosin tästä poliitisesta Big-Bangistä on jäljellä enää vain pientä taustahälyä aivan kirjaimellisesti ja konkreettisestiki ottaen. Mutta vahvan demarinaisen nimessä viittaus puolueen perustamiskokoukseen olisi todella rauhoittavaa ja luottamusta lisäävä tekijä. Kolmanneksi sukunimi Forssman loisi kontrastia etunimeen ja se täydentäisi yhdistelmän. Vai mitä mieltä olette vaikka seuraavista yhdistelmistä: Tamara Virtanen, Tamara Heinonen, Tamara Kettunen tai vaikkapa Tamara Koskinen. Ei todellakaan mikään neljästä edellisestä: hänen on oltava Tamara Forssman, ei enempää eikä vähempää.

Mutta millainen nainen tämä Tamara Forssman sitten olisi? Hän jyrisisi eduskunnan suuressa salissa, pistäisi Jyrki-Boyta kuonoon eduskunnan kyselytunnilla pienemmistä tekijöistä nyt puhumattakaan. Mari Kiviniemikin katsoisi tuota ilmestystä ylöspäin ja kunnioittavasti! Näennäisen vulgääristä habituksesta huolimatta hänellä olisi varsin vankka yleistietämys, pirullisen hyvä retoriikka ja kova elämänkokemus. Kirosanojakaan hän ei kaihtaisi. Hän pukeutuisi tahallisen epämuodikkaasti, mutta hänessä ei olisi hitustakaan hommsuissuutta vaikka hän olisi jo hieman varttuneempi nainen. Hänen yksinkertainen vaatepartensa olisi aina puhdas ja kaulukset tärkätty.

Tarvittaisiin karski ja tarvittaessa jopa herkkäkin demarinainen, tosidemarinainen. Tarvittaisiin sellainen nainen jonka nimen kuuleminen saisi vellit housuihin maratonjuoksussa karaistuneilla Suomen Sekoomuksen pojillakin. Tällaisen naisen nimi on, ei enempää eikä vähempää, kuin pelkästään Tamara Forssman, vahva demarinainen ja tosi-demari, Tosivahva Demarinainen Tamara.

Eduskunnassa hänellä olisi aina mukana omat eväät kun hän käy eduskunnan kahvioon. Hän nauttisi vanhaa kunnon duunarievästä, makkaravoileipää ja pullomaitoa. Tilipäivän jälkeisenä viikkona hänen nähtäisiin mutustelevan myös aitoa tamperelaista mustaa makkaraa. Iltaisin hän polttelisi aina yhden puolicorona-sikarin. Hän herättäisi paljon tunteita ja eikä hän jäisi vaille myöskään intohimoisia rakastajia, ei peräti poliittisiakaan rakastajiakaan. Saattaisipa itse Jyrki-Boykin yöllä painajaiseen herättyään ajatella miten turvallista olisi olla vahvan demarinaisen, Tamara Forssmanin hellänturvallisessa kainalossa…  Demareiden nykyinen puoluesihteeri, Mikael Jungner,  taas lähtisi suorastaan vapaaehtoiseen maanpakoon.

Hämmästelen tässä ennen nukkumaan menoa ja ajastaessani tätä julkaisua sitä mitä kaikkea ihmislapsen päässä voi liikkua, ja mitä hän paperille laittaa kun edes keski-ikäiseksi elää. Jo eilen aipuessani uneen oli mielessä moni asia ja huomasin myöskin, että Tamara Forssmanista oli tullut enemmän kuin mielikuvitushenkilö. Unimaailmaani hän ei vielä tullut mutta onhan sekin mahdollista kunhan aikaa vielä hieman kuluu. Tamara Forssmanin persoona siis kiehtoo ja siihen saamme lisäselvitystä kun alamme postuloida eli takaisinpäätellä joitakin asioita. Pystymme päättelemään esimerkiksi sellaisia asioita onko TF oluenystävä ja pitääkö TF kissoista?

Tuossa alussa tuli nimiteltyä Maria Guzenina-Richardssonia hempukaksi. Ensi kuulemalta ja lukemalta tuo hempukka voi kuulosta hiukan loukkaavalta mutta sitähän sen ei tarvitse välttämättä olla lainkaan. Hempukka on nyt sitten mitä se on. Se on lähinnä “Sweetheart” tai sydänkäpynen tai ihan vain kullanmuru. Ei siis sen enemmän loukkaavaa. Ja jos todellakin vertaamme Maria Guzenina-Richardssonia tähän virtuaalisesti syntyvään supernaiseen eli Tamara Forssmaniin niin onhan ero melkoinen, ellei suorastaan valovuotinen. Maria tekee kuitenkin arvokasta työtä ja hän täydentää demarijoukkoa omalla viehättävällä tavallaan. Itse asiassa demari-sakki on todella hyvä valikoima, ja rooleissakin löytyisi kunhan porukalla olisi vain kunnon käskyttäjä.

Uusi kriittinen tekstilaitos tammikuulta 2026. Julkaistu ensi kertaa blogissa uomo industrius 26.09.2009 ja lyhennettynä Uuden Suomen Puheenvuorossa 28.9.2010.