Lauantainen sekaporina helmikuun haihtuessa suurten kysymysten mmix-vuonna...

Ja mistä me sitten aloittaisimme tämän sekaporinan?! Gallup on taas julkaistu, Montrealin pelejä tunkee kanavilta joka päivä, talvi lisää kierroksiaan ja luonnollinen lumitykki toimii taas pitkästä aikaa… 

Galluppi on taassiis julkaistu ja se kertoo Suomen Kockmuksen kannatauksen kasvun taittuneen. Loppujen lopuksihan gallupit eivät äänestä. Toisaalta viehättää se ajatus kylläkin että jos eduskunnan kokoonpano muuttuisikin kerran kuukaudessa niin toisihan se hommaan kummasti ryhtiä. Luulenpa kuitenkin Kansallisen Kepuumukse pienoisen kannatuksen kasvun menevän vain virhemarginaalin “putkeen.” Ehkäpä nyt on aika jolloin tilanne jähmettyy tähän vähäksi aikaa ja se rupeaa elämään enemmän vasta ensi vuonna näihin aikoihin kun eduskuntavaaleihin on aikaa vain vuosi… No tämä näistä gallupeista tällä kertaa.

Viime yönnä tuli sitten taas Montrealin pelin ESPN America-kanavalta. Se on sitten neljäs peli yhdeksän päivän sisällä. Huikeaa on mutta pakkohan se on katsoa ja toimeenpanna iltayöstä räiskälerituali täällä Suomen Aurassakin. Kolme voittoa on peräkkäin plakkarissa ja ensi yönnä haetaan sitten neljättä kun vastassa on San Jose Sharks, tuo pohjois-kalifornialainen itäisen liigan ykkösjoukkue. Viime yönnä Montreal pisti hulinaksi ekaerän lopulla ja latoi kome häkkiä kahdessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Montrealin huikea erän loppu oli kenties parasta ja intohimoisinta jääkiekkoa mitä minä olen koskaan nähnyt. Jos kaikki olisi mennyt putkeen niin maaleja olisi voinut tulla tuossa viiden minuutin jaksossa vaikka 6-7. 

Ja lunta töylyttää ja huomenna on sodanjumalan kuukauden kalendae roomalaisesti ajatellen ja meikäläisesti ottaen pälvikuun eli maaliskuun aika. Huomenna on aurinko yhtä korkealla meidän horisontissa mitä se on lokakuun yhdestoista päivä. Uutta lunta on siis tullut ja monella huomennakin suksi potkee ja jalka notkee… Mikäs tässä on valittelematta olla… 

Laitoin itämään aitoa virginialaista (Nicotiana Tabacum) pienen satsin ja eiköhän niistä saa kehiteltyä tuommoiset 30 taimea ensi kesän tupangi-viljelykseen. Kessuakin eli Rusticaa voisi vielä hankkia, siis siemeniä… Ehkäpä tänä vuonna sitten kerkeää oikein kunnolla paneutumaan tupakankasvatukseen täällä pohjoisessakin. Palaamme asiaan…

Minkä lomalle jättää sen edestä löytää.

 

Että voihan hyppeli-herra!

Elikkä nyt on hankalaa kun pitää aloittaa työt ja käydä käsiksi moniin asioihin. Porissakin tuli käytyä ja tuohon reissuunhan menee aikaa sellaiset kuusi tuntia kun ei pidä kiirettä. Radiota oli jälleen mukava kuunnella ja matka taittui siis hyvin.

Lomat ovat viheliäinen keksintö. Nimittäin varsinkin meikän siviilihommissa on aika kenkkumaista palata onnistuneelta lomalta töihin kun tietää mitä on edessä. Toisaalta asiat voi ottaa myös pehmeän laskun kannalta ja olla ihan iisistikin ainakin ensimmäisen työpäivän ajan… Puristusta on vaikea löytää mutta pakko mikä pakko…

Kovasti ovat kuulemma nahistelleet eduskunnassa sen Lex Nokian kanssa. Ehkä tässä ei ole aineksia hallituskriisiin vaikka sellainen voisi tasavaltakuntaamme kummasti piritääkin. Täytynee saada tämä stoori valmiiksi että ehtii kotiin katselemaan mitä Arkadianmäellä on oikein tapahtunut. Muuten tässä näyttää että maailmanpolitiikkakin vetää henkeä ja odottaa Obaman ensimmäistä budjettia. Luvassahan on vallan vasemmistolaista politiikkaa veronkorotuksineen sun muine keinoineen. Jenkkilässä varakkaan immeisen raja on 200 000 taalaa ja heidän verotuksensa kiristyy… 

Jenkkilän pressa on vallan ihmeellinen eläjä valtaoikeuksineen. Parhaimmillaan hän voi olla todella roomalainen ja hyveellinen mies. Veltto kaveri kaivaa itseltään ja työltään pois perustukset. Koko maailma on siis silmät tapillaan Jenkkilän suuntaan.

Jos joku ihmettelee sitä miksi Jenkkilän pohjoismaisten lajien edustajat pärjäävät hyvin Tsekinmaan Liberechissä pidettävissä MM-hiihdoissa niin ei asiaa pidä ihmetellä. Vuoden päästä on nimittäin olympialaisten talvikisojen aika Kanadan Vancouverissa. Eivätkä jenkit niin kovin mielellään anna irtopää-naapureidensa (Jos et tiedä mitä “irtopää” tarkoittaa niin perehdy sarjaan nimeltä South Park.) menestyä ylenmääräisesti. Joopa joo.

Kahden viikon Suomen Kuvalehdetkin on lukemati joten iltapuhdetta piisaa… 13.02.2009 ilmestyneessä numerossa on juttu punahöttölän hovimimmistä eli emgeeärrästä. Täytynee lukea. Etteivät vain olisi puuhaamassa hänestä trendikästä puheenjohtajaa kunhan Glamour-kissa Urpilainen väsähtää ja demareiden Miss Neuvostoliitto-syndrooma yltyy uusiin mittoihinsa.

Mietteitä selkäviikkoisena lauantaina 24.01.2009.

Tänä viikonloppuna bongaillaan lintuja ympäri maata ja eurovaaliehdokkaita nimetään oikein kilvan. Näyttää siltä että aika moni myös kieltäytyy siistä; melkeinpä ihan kilvan. 

Täällä Aurassa odotellaan kovin sitä mitä maanantai-ilta tuo tullessaan kun koittaa suuri ja odotettu järjestäytymiskokous. Ai mikä järjestäytymiskokous? No tietenkin on kyseessä viimä lokakuussa valitun kunnanvaltuuston järjestäy-tymiskokous. Paljon liikkuu kylällä intohimoja ja vihastuksen aaltoja. Paikallisen Auranmaan viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen kirjoitti todella mainion päätoimittajan suorastaan poliittisen pakinan viime perjantain lehdessä. Tuon jutun nimi oli “Obama Aurassa.” Päätoimittaja Virtanen osoitti sen, että pienenkin lehden päätoimittaja voi sanoa todella paljon. Juttu on yksi parhaista poliittisista pakinoista joita meikä on koskaan lukenut. Miehellä olisi rahkeita paljon suurempaankiin ja eiköhän Asko joskus löytäne itsensä ns. vaativimmista tehtävistä.

Tänään puhun vähän omista projekteistani koska katson asian vakavuuden sen vaativan. Meikän pötsi elikkä maha on päässyt hieman paisumaan kuluneen vuoden aikana vaikka Beijingin kisojen aikana urheilullisuus pääsi pitkästä aikaa kukoistamaan elämässäni. Viime viikolla vaaka näytti sitten järkyttävät 215,6 paunaa. En edes viitsi ajatella mitä se on kiloina. Oltiin joka tapauksessa menty yli inhorajan ja olo oli melkoisen jömpseä…

Halu on aina valtava mutta liha on heikko. Ja vanhemmiten kilot ovat todella tiukassa laihduttaa. Mutta kun taustalla vaanii mm. sellainen piru kuin kakkostyypin diabetes ja kun jälkikasvukin on saatu jo neljänkymmenen ikävuoden tietämillä, niin sitä jotenkin kaipaa muutamia lisävuosia elämään jotta olisi edes teoreettiset mahdollisuudet nähdä lapsenlapsiakin. Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. No meillä papeilla on perinteisesti ollut pitempi paasto kuin taviksilla seurakuntalaisilla. Papit paastosivat ennen muinoin peräti 70 päivää; tästä tulee nimitys “Septuagesima-sunnuntaikin.” Septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä, siis seitsemänkymmentä päivää ennen pääsiäistä. Jos ottaa maltillisin tavoitteen tuon aikarajan puitteissa niin 0,2 paunaa päivässä tekee 14 täyttä paunaa pääsiäisaamun koittaessa ja johan on kovastikin keveä olo.

Mutta pötsi ei pienen toiveajattelulla vaan itseluottamusta herättävillä teoilla, tai sanotaankos että itseluottamusta herättävillä tekemättömyyksillä. Siis vähemmän ruokaa ja ennen kaikkea, mitään merkittävää ei saa pistää suuhun klo 17.00 jälkeen. Jos heikkoa tekee niin voi toki turvautua kyssäkaaliin ja gingseng-teehen. Ja kota-kolasta on tilapäisesti luovuttava melkein kokonaan. Ehkä tällaisena lauantaisena päivänä voi nauttia yhden kota-kolan rankan saunomisen päälle. Mutta vain yhden ja sekin olkoon aivan normaali pullo eikä mikään jättipintti.

Ja kuntokävelykin on aloitettava. Tänään heitin mukavan viiden mailin kävelylenkin reitillä jossa ylitin Aura-joen kahteen otteeseen. Ennen pääsiäistä aion siis tehdä tuon lenkin vielä 39 kertaa. Se tekee yhteensä noin 200 mailia. Oli muuten takki melkoisen litsku tänään kun kotiin kerkesin. Aikaa ensimmäiseen potallukseen kului tarkalleen ottaen 1.24.30. En tee tästä mitään suurta numeroa mutta raportoin asiasta viikottain. Ensimmäisen viiden päivän jälkeen vaaka näytti lukemaa 210,8. Varsinainen septuagesima-paasto alkaa sitten kuluvan tammikuun viimeisenä päivänä joten on ihan mahdollista että silloin ollaan jo ihan hyvissä lähtöpainoissa eli lukemissa 207,6.      

Viikko puolivälissä - joutopuheita 28.01.2009.

Ainakin ajallisesti on viikko puolivälissä. Ja tammikuu vetelee viimeisiään. Edessä on lyhyt helmikuu! Onkohan muuten kovin moni tullut ajatelleeksi sitä miten merkittävän lyhyt kuukausi tuo helmikuu oikein on. Vain 28 päivää. 

Mutta itse asiassa helmikuu on kymmenyksen lyhyempi kuin muut kuukaudet, ainakin noin kymmenyksen. Tuon kuukauden aikana järkevä ja taitava ihminen säästää rahaakin sen kymmenyksen verran.

Joopa joo ja saarnakin pitää kirjoittaa. Eipäs hätiä! Idea ja juuri on jo valmiina joten huomenna pistetään jauhoja happanemaan. Eiköhän se tästä iloisen leipojan ruisjauhoilla onnistu kun on yksi vaivakin vähemmän. Viikon verran olen kärsinyt nimittäin melkoisesta sähkömyrskystä vasemmassa kädessä. Ja nyt se on sitten poissa. Vähän laiskuuttahan tuo on ollut kun en ole hommaa aiemmin hoitanut kuntoon. Käsi on ollut puutumaan päin jo pitkään ja nyt todellakin viimeisen viikon aikana vasemmassa kädessä on ollut parhaimmillaan kymmeniä kertoja tunnissa todella pahoja sähäreitä. Yleensä käsien puutumisesta on selvinnyt niksauttamalla selkärankaa vaikkapa matalaselkäisen tuolin selkänojaa vasten. En vain löytänyt lukossa olevaa nikamaa ennen tätä iltaa. Sitten yksi sivuttainen venytys ja pieni naksahdus… Tunne oli ihmeellinen. Kipinöivä käsi rauhoittui oitis ja helpotuksen aalto lähti liikkeelle kyynärpäästä ja normaali tunne levisi hiljakseen sormenpäihin ja olkpäähään. Nyt selkärangassa on sitten jotenkin ilmava olo ja muutenkin mukava fiilis miehellä. Enää ei tarvitse hakata ja läpsäytellä vasempaa kättä kymmeniä kertoja tunnissa. Asia hoidettu, eikä lekuria tarvittu. Ei ainakaan tällä kertaa…

Katsotaanpas tässä vielä lopuksi ensi pyhän epistolaa eli Uuden testamentin lukukappaletta.

Hepr. 11: 23–27

"Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."

Joopa joo! Usko on jotakin ylimaallista ja meistä riippumatonta. Niin on myös kirkko ja sen olemus. Se se on jotakin joka ei ole meistä ihmisistä lähtöisin. Mitä ovat poliittiset puolueet ja ihmisten pyrkimykset. Ne kyllä nousevat ihmisten syvistä riveistä ja tarpeista ja joskus jopa hädästä. Ihminen pyrkimyksineen on vain väliaikaista mutta silti se ei ole turhaa. Tänään eräässä seurakunnan toimintaa pohtivassa kokouksesa laulatin porukalle iltavirtenä virren 164 ja se jäi soimaan päähän pariksi tunniksi. Nyt kuitenkin tämä porina päättyy virren 165 eka säkeistön sanoihin. Mutta sitä ennen totean, että täytyy tässä pikkuisen selailla uusinta TIME-lehteä, tuota Jenkkilän demokraattisen puolueen pää-äänenkannattajaa. Ja apuva: sähkömyrsky palailee vasempaan käteen… 

“On suuri ihme seurakunta Herran! Maailman muoto vaikka katoaa, on Jeesus Kristus sama ikuisesti, hän itse seurakuntaa rakentaa. Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa.”

Mietteitä Pyhän Henrikin muistopäivänä 19.01.2009.

Tänään poristaan allaolevista otsikoista lyhyellä ja tasavaltyalaisella tyylillä. Olen tehnyt itsekin aamu-päivällä mukavan kasasn polttopuita ja ne ovat kuivaamassa aitokiukaan lämmössä Auran pappilan ulkorakennuksen löylyhuoneessa. Kyseessä on pitemmän kaavan sauna. Ensi pyhän saarna on miettimysvaiheessa ja sanonpa että aika hyvä juuri siihen on jo olemassakin. 

Gallupista

Lykkäsivät taas uuden Gallupin yleisradiosta, tarkemmin sanottuna on kyse Taloustutukimuksen Yle uutisille tekemästä mielipidetiedustelusta. Suomen Kockmus mennä jyrskyttää jo kahdenkymmenviiden prosentin lukemissa mutta se ei ole mikään yllätys. Kansallinen Kepuumus on sitten rikkonut uuden haamurajan kannatuksen tiputtua edellisestä gallupista 1,5%. Kepun mittari on nyt lukemassa 19,2 ja Demareiden tasan 20. Viherät jähmii kymmenessä prosentissa ja vasemmistoliitto on menettänyt kannatustaa prosentin verran ollen lukemissa 7,6. Kääpiökaksoset Erkkopee ja Kristillisdemokraatit ovat neljän prosentin tietämissä. Ja unohtuikos jotain… Niin tosiaan! Perussuomalaiset ovat nyt Top-viidessä ohitten Vasureiden eikä Virhereisiinkään ole enää niin kauheasti matkaa. Tämä kannatus toisi meille eduskuntavaaleissa ainakin 15 kansanedustajaa ja eurovaaleissa toinen paikka olisi aika todennäköinen. Elämme politiikan akseliaikaa kuten Kepuumuksen viisas savolainen Kiäriäinen on ilmaissut. Ja nämä muutokset ovat pysyviä. Kepuumus ei tule koskaan saamaan takaisin sitä minkä se nyt menettää…

Pyhän Henrikin päiväkin on tänään

Tänään on Pyhän Henrikin muistopäivä ja jos olisi pyhä niin saisi päälle punaista. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatio on parhaillaan Vatikaanissa. Yleensä joku meidän piispoistamme on ollut edustamassa kirkkoamme ja matkakumppanina on ollut Suomen katolisten piispa. Nythän Suomen katolisilla ei ole omaa piispaa vaan asianhoitajana on isä Teemu Sippo. No sen kuulin päivällä että tännä vuonna Vatikaanissa meitä edustaa Porvoon Piispa Gustav Björksrtand. No eiköhän vastaanottaja ole ainakin perille ettei mies eksy Roomaan… Eipä meidän tarvitse olla Kustun perään huolissamme, sivistynyt ja paljon matkustellut mies…

Lama syvenee - Stora Enso lomauttaa 5000

Että silleen… Tähän ei voi sanoa muuta kuin että on hyvä ettei Stora Enso sentään irtisano tuota määrää duunareita. Minkäs teet! Paperia ei voi nykyään tehdä varastoon ja onko koskaan voinutkaan. Linkolan Pena on varmaan mielissään kun metsiä säästyy. Vaan eipäs hätiä; kuten olen sanonut ennekin niin kyllä meidän metsät nousevat vielä arvoonsa. Niistä tehdään biopolttoaietta ja kemikaaleja, noita uudenaikaisempia tärpättejä…

Kansanedustajia vähemmän!?

Kimmo Sasi on heittänyt ilmaan veikeän väitteen siitä että Suomessa pitäisi kansanedustajien määrää vähentää viidelläkymmenellä, ainakin. On tuosta muutkin puhuneet aiemmin ja asiassa voisi olla vinhaa perää. Tietäsisi vain uhkaavaa sukupuuttoa lajille “ruotsinrääkät kansanedustajat.” Ideaa voisi lähetä kyllä valmistelemaan mutta homma kaatunee viimeistään museoviraston ankaraan vastustukseen. Meinaan tuota että eduskunnan istuntosaliin ei varmasti voida tehdä sellaista olennaista muutosta että istumapaikkoja poistetaan nuo 50. Mutta eiköhän joku nerokas tyyppi viimeistään siinä vaiheessa ehdota että rakennetaan uusi parlamenttitalo Suomeen. Ja kun tämä kansa on pölkkypäinen vailla vertaansa niin saattaa näin käydäkin….

Kommnetti kommentista

Eilistä blogitekstiä oli kommentoitu ja kyllähän se sisälsi vinhan totuuden. Paneudun asiaan ja kirjoitan huomenna asiasta kunnon stoorin. Epäilen kuitenkin vahvasti sitä että intiaanit eivät ole republikaaneja… Siis Jenkkilässä meinaan, onhan inkkareita Kanadassakin…

Pois keskitalvi kiitää ja valo lisääntyy. Mietteitä oudon hyväntekijän motiiveja ihmetellessä.

Nimittäin joku oli käynyt tekemässä ilmeisesti eilen aika kasan polttopuita “liiterin nurkilla.” Epäilemäl-läni henkilöllä on väittämänsä mukaan pitävä alibi joten on vähän selvittämättömän rikoksen makua ilmassa. 

Toisaalta en ryhdy jatkotutkimuksiin koska kyse on loppujen lopuksi aika mitättömästä asiasta. Jään odottamaan että tämä hyväntekijä myös olisi huomannut sen kuinka kirveet ovat päässeet tylsiintymään. Toisaalta halonhakkuu on sellainen tekniikkalaji että tylsemmälläkin kirveellä pärjää oikein hyvin. Että kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää…

Joopa, joo… Sitä on melkoinen viikko tulollansa… Obamastakin tulee ihan oikeasti presidentti. Uusin TIME-lehti, eli demokrattien propaganda-julkaisu, uhrasti paljon tilaa Obaman tiimin suunnitelmille Amerikan talouden pelastamiseksi. Ja tällä viikolla asiasta on puhuttu paljon meidän suomalaistenkin lehdissä. Ja vauhti kiihtyy… Obaman tiimin resepti sisältää aika monta ainesta, mutta ongelma on ainakin selvä. Rahnakkaa tarvitaan pyllimaassakin nyt ja todella paljon. Helpoiten sitä saadaan nostamalla veroja ja nimenomaan niiden veroja joilla rahnakkaa on. Lisäksi tullaan USA:ssa säätämään erilaisia energiaveroja ja päästöveroja. Julkisiin rakennushankkeisiin tarvitaan paljon rahaa sillä maan infrastruktuuri on pahasti rapautunut. Moottoritiet ja sillat kaipaavat remontointia, samoin energiansiirto-yhteydet. Ongelmalista on pitkä… 

Jonkin verran varoja voidaan säästää lopettamalla turha bushin-aikainen sotiminen. Kokonaisuuden kannalta tästä saadaan noin 15% tarvittavasta rahavirrasta. Yhdysval-tojen suhteen unohdetaan kuitenkin aina yksi asia ja se on pakko sanoa nyt ääneen: Jenkkilä on aina tarvinnut sotansa; ainakin tämä pätee aikaan jälkeen suuren laman. Nimittäin kun Jenkkilä oli selviämässä suuresta lamasta ja maailma sinä sivussa niin sitten alkoikin sotien ketju: II yleisrähinä, Korean sota, Vietnamin sota ja muut pienemmät rähinät ja tietenkin varustelumenoja kiihdyttänyt Kylmä sota. Jos Jenkkilän sotateolisuus päätetäisiin lopettaa niin sen seuraukset olisivat ehkä tämän nykyisen laman luokkaa… Mitenhän tätä pitäisi sitten luonnehtia, meinaan tätä sotateollisuus-paradoksia.

Eurovaaliriennotkin ovat alkamaisillaan ja isot puolueet metsästävät kovasti hyviä ehdokkaita ja demareidenkin haaviin on joutunut mm. Jani Sievinen. Meikällä ei ainakaan ole mitään ko. miestä vastaan mutta en voi muuta sanoa kuin että ei mene demareilla hyvin. Heille kelpaa ehdokaaksi mies joka on julkisesti myöntänyt ettei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa! Tämä oli asiantila ainakin noin kymmenen vuotta sitten. Toki siinä ajassa ehtii ahmia ajuihinsa vaikka miten suuren kirjaston tahansa. Ehkä urheilun lopettamisen myötä elämään on sitten pitänyt hankkia jotain sisältöä. Eihän kirjaviisaus toki mitään takaa, se on monesti nähnty. Mutta siihen mihin kirjaviisaus loppuu niin siitähän se glamouri alkaa. Voi kissan viikset minkä keksivät…

Ministeri Wallin Aurassa

Tänään näin luonnossa miehen nimeltänsä Stefan Wallin. Tänään näet vietettiin Auran yhtenäiskoulun vihkiäisjuhlaa ja sehän olikin vallan antoisa juhla. Wallinhan on Suomen tasavaltakunnan kulttuuri-, ja urheiluministeri. Ja tällaisiin koulujen vihkimisjuh-liinhan on ministerillä aina kysyntää, ja mikä ettei olisi. Tänäinen juhla oli korkeatasoinen ja kutsuvierasjoukko vallan suuri. 

Miestä en päässyt kättelemään enkä liioin mitään haastelemaankaan. Siispä oli turvauduttava jonkinsortin telemetriaan. Ensinnäkin mies on aika pitkä ja hoikahko, pituutta on tuommoiset kuusi ja kaksi, ehkä jopa kuusi ja kaksipuoli. Senteissä siis tuommoiset 188-190. Keskivartalo on kunnossa toisin kuin eräillä muilla… Kaikin puolin miehestä paistaa läpi tiukka asiallisuus ja hänen huumorinsa on tietyllä tavalla pinnisteltyä ja “alivaltiosihteerimäistä.” Wallin on sellaista sorttia mies että hän mielellään lukee vanhoja PAHKASIKA-lehtiä mutta tuskin itse koskaan pystyisi vastaavan tyyppiseen lehteen mitään kirjoittamaan. Ruotsinkielisyyden, sen että ruotsi on ensimmäinen kielensä, kuulee hänen puheestaan helposti. Yleisvaikutelma on varsin kasvoton byrokraatti.

Wallinilla oli tänään todennäköisesti neljä vastaavaa tilaisuutta joten baanalla hän on viettänyt vallan pitkän ajan päivästä. Mies ei kuitenkaan ollut mitenkään rähjääntyneen oloinen, päinvastoin. Wallin sai nähdä varsin hyvinsuunnitellun, vauhdikkaan ja tasokkaan ohjelman. Itse hän piti keskitasoisen puheen jossa ei ollut hyvää aloitusta eikä varsinkaan yhtään nostatusta ja lopetuskin oli samaa linjaa. Nyt illalla kellon tullessa lähes iltakymmenen en musita ko. sepusteesta yhtään mitään. Mutta jos jotain täytyy muistaa niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että seuraavaksi on matka Nousiaisiin lähes vastaavaan tilaisuuteen. Siellä ei tosin vihitä käyttöön yhtenäiskoulua, muuta koulu kummiskin.

Joopa joo… Kyllä hän osasi kehua uutta pytinkiä ja kyllähän siinä kehumista onkin. Toisaalta ymmärrän vallan hyvin hieman leipääntynyttä ministeriä. Ovat pojat kiireisiä miehiä ja jos vertaa heitä vaikkapa toisiin hyvyin tuntemiini reissumiehiin eli kirkkomme piispoihin, niin on meiningissä aika huikea ero. Siis ministerillä on kovempi kiire. Piispa saatta viettää yhdessä paikassa melkein koko päivän vaikkakin ko. päivänä saattaa olla useitakin eri aktioita… Piispalla on, ja hänellä täytyy olla aikaaa paneutua tuhanteen ja yhteen dokumenttiin. Ministerillä on sitävastoin puolisen tusinaa avustajia. Walliinillakin on ministerin sihteeri (Minna Siltanen), valtiosihteeri (Carl Haglund), sihteeri Maija Rauhamäki, erityisavustaja (Martina Harms-Aalto), erityisavustaja (Anna Bertils) ja sihteeri Marja Pulkkinen.

Ministeri saa eteensä muistioita muistioiden perään ja mustan auton takapenkillä ei pahemmin olo helpota; jos mielii olla hyveellinen niin avustajien kanssa ei pahemmin lirkutella. Salkussa on nippu avustajien kirjoittamia puheita…

Meikällä on ollut melkoinen kiire eilen ja tänään eikä avustajista ja sihteereistä ole ollut tietoakaan. On pitänyt aivan itse kirjoittaa kirkkoneuvostoon meneviä asioiden esittelyjä. On editoitu kirjoitusnäytteitä ja kaikea muuta ja on pitänyt kirjoittaa tätä blogiakin. Ei tässä valitella, päinvastoin on pienen itsekehun paikka; uuttaa tekstiä on syntynyt kymmenkunta sivua ja vanhoja on editoitu saman verran. Applen työpöytä auttaa organisoimaan hommia kummasti. Keskellä näyttöä on kaksi pilaria tekstejä. Toinen pilari on kasvavien, tekstimassaltaan lisääntyvien tekstitiedostojen joukko, johon esim. tämä “Poliittinen Äärelä” kuuluu. Toinen pilari on pienempien tekstitiedostojen joukko jossa jokin teksti voi nousta “listalla ylöspäin.” Tuon pilarin vieressä onkin sitten kansio jonka nimi on “Valmiit tekstit.” Olen siis tehnyt ompun työpöydällä työtehoa ja intohimoa lisääviä siivousjärjestelyjä. Tämä se ei kuulkaa sitten onnistukaan edelleenkin ohjelmistosuuntautuneen pc-formaattisen tietokoneen kanssa… Tällä hetkellä muuten noiden projektikirjoitusten huipulla on tekstitiedosto työnimeltää "Onnelliset ja onnettomat seurakunnat. Seurakunta työyhteisönä ja laitoksena Anna Karenina-periaatteen valossa."

Kirkkopolitiikkaa ja urheilupolitiikkaa.

Emali-boxiini oli tänä aamuna tullut postia Kirkkohal-lituksesta. Kyseinen dokumentti oli nimeltään KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE Nro 43/2008 // 24.11.2008. SEURAKUNTAVAALIEN ÄÄNIOIKEUS-IKÄRAJAN LASKEMISTA KOSKEVA KIRKKOLAIN MUUTOS. 

Eli mitä se tarkoittaa. Lyhyesti seuraavaa: 

Seurakuntavaaleissa, eli vaaleissa joissa valtitaan kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto, laskee äänestysikäraja kuuteentoista vuoteen. (Kirkkoherran vaalissa äänestysikä on kuitenkin 18 vuotta.) Vaalikel-poisuusikä on edelleen 18 vuotta seurakuntavaaleissa. Seurakuntaneuvosto vastaa orgaani-luonteeltaan täysin itsenäisen seurakunnan kirkkoneuvostoa, seurakunta-yhtymään kuuluvilla seurakunnilla ei näet taannoisen lakimuutoksen jälkeen enää ole itsenäistä taloutta, vaan määrärahat seurakunnan toiintaan päätetään yhteisessä kirkkovaltuustossa yhteisen kirkkoneuvoston esityksestä.

Että tulikos nyt selkeeksi. No hyvä että tuli… Tilanne tuon äänestysikärajan laskemisen suhteen on hieman koominen. Tovottavasti vaaleissa on tulevai-suudessa sitten paljon alle kaksikymppisiä ehdokkaita. Ehkä tätä ei voida verrata viralliseen viinakauppatouhuun. Siellä kun mietoja voi ostaa 18-vuotias mutta väkevien ostoon tarvitaan 20-vuoden ikäraja. Kirkkoherran vaali on siis vakavampaa harkintaa vaativa juttu kuin kirkkovaltuuston vaali. Uskokoon ken haluaa ja miteen uskokoon… Mielenkiintoista, mielenkiintoista….

Urheilupolitiikkaa:

Stefan Wallin törisi tänään Turun Sanomien kakkossivun yläosassa huippu-urheilun tukemisesta ja urheilusta yleensäkin. Nyt minullekin valkeni tuosta yllättävän asiallisesta, mutta kuitenkin vähän puolivillaisesta jutusta, se että huippu-urheiluun syydettävä raha on vain alle 10% kaikesta liikunnan ja urheilun tukemiseen käytetystä rahasta. Wallin ei kuitenkaan puhunut juuri mitään siitä miten urheilumme huipputuotetta eli olympia-urheilua tulisi tukea. Pääpainon tulisi nimittäin olla Olympia-lajeissa koska noita kisoja seurataan ja niiden kautta saavat menstyvät lajit näkyvyyttä, mikä taas lisää lajin harrastuspohjaa.

Jo tällä hetkellä tiedämme ne urheilijat jotka tulevat olemaan seuraavien isojen kisojen edustusjoukkueissa. Jos huippu-urheilun tukemiseen käytettävää raha-summaa korotettaisiin vaikkapa neljännekselä ja tuki käytettäsiin huippuihin ja tuleviin huippuihin niin kyllä Lontoossa vuonna 2012 mitalikoppa ropisisi oikein kunnolla. Me emme tarvitse ketään Roger Talermoa vaan kunnollisen kansallisen olympiakomitean valmennuspäällikön kaliiberia Kalevi Tuominen. Jos tässä jahkaillaan vielä puoli vuotta niin projekti alkaa jo happanemaan…

Nyt olisi tehtävä kunnon satsinkin ja satsauksen kohteena tulisi olla seuraava (Puhun nyt vain Lontoon vuoden 2012 joukkueesta):

A-tason valmennettavat (Mitalitoivot): 30 urheilijaa. Kriteerinä se, että Lontoos-sa on mahdollisuudet sijoittua kahdentoista parhaan joukkoon. Näistä löytyy sitten 8-10 mitalistia. Mahdollisuus osa-päiväiseen treenaukseen ja kahtena viimeisenä vuotena täysi urheilijanpalkka. Jos meillä on kerran varaa ylläpitää toistakymmentä sinfoniaorkkaa niin kyllä tähänkin pitäisi olla varoja… Näille urheilijoille pitäisi pystyä antamaan mahdollisuus treenata lämpimissä olosuhteissa loka-maaliskuussa. Periskeles!!!

B-tason valmennettavat eli nuoremmat kyvyt jotka voivat nousta olympiajoukkueseen. 30 urheilijaa. Kriteerinä nouseminen olympiajoukkueeseen. Käytännössä mahdollisuus osa-aikaiseen urheiluun…

Lisäksi: Miesten lentopallomaajoukkue, miesten jalkapallomaajoukkue ja naisten jalkapallomaajoukkue. Näille projekteille kunnon panostus ja näkyvyys.