Mietteitä Runebergin päivänä mmix-vuonna. Suuria ja pienempiä kysymyksiä.

Ja menemmepäs aivan aluksi vähän isompiin asioihin. Olli Rehn nimittäin meni tekemään melkoisen möläyksen. Siis meidän ikioma EU-kommissaariuk-semme eli Peura-Olli.

Hän otti kantaa Islannin EU-jäsenyyteen ilmaisemalla kantansa ko. maan nopeaan aikatauluun asiassa. Siis että Satujen saari voisi liittyä unioniin jo vuonna 2011. Uskon Rehnin lausunnon ja ajatuksenkulun taustalla olevan ihan vilpittömän aikeen ja aitoa yhteispohjoismaista henkeäkin… Eikä Islannissa varmaankaan mitään mätää olekaan. Lainsäädäntö ja muutkin seikat ovat varmaan helposti mukautettavissa, ja todella nopeasti jos pakko on…

Mutta nähtiinpäs nyt miten ison maan puhemies Pöttering ärähti asiasta heti. Rehn sai kyllä aika kolauksen kun miestä syytetään vielä jopa vahingon aiheuttamisesta EU:n pyrkimyksille. Kuvittelikohan Rehn voivansa ihan oikeasti pytyvänsä vaikuttamaan asioihin? Vai oliko taustalla jopa pyrkimys korottaa omaa ja Kepuumuksen profiilia? Vai kuvitteliko Rehn että Suomi olisi edelleen ulkopoliittisen toiminnan suurvalta, ja hän siinä sivussa hyvin tärkeä toimija? Voi, voi!!! Meniköhän tässä Suomalaisilta se raskaan sarjan salkku. En kyllä itse ihmettelisi. 

Vähän toisaalta tässä on ihmeteltävä Pötteringin reaktiota. Mitähän on loppujen lopuksi kaiken taustalla!? Pötteringin esiintulo voi kieliä monesta asiasta, siitäkin että Rehn on astunut liian isoille varpaille. Tai sitten Rehnillä on yksinkertaisesti vain liian huono pärstäkerroin. Onhan Olli vuosien mittaan kyllä muuttunut hieman huonon itsetunnon omaavasta savolaispojasta oikein, jos ei nyt maailmanmieheksi niin kyllä ihan OK EURO-kalleksi. Mutta aika ajoin Ollin ilmeessä on samaa kuin siinä entisen miehen katseessa joka kirkosta ulos asteli. Kyseessä oli se mies joka ei sitten ottanut uskoakaseen että “kyllä ne synnit on ihan oikeasti saatu anteeksi.” Tällaisia ihmisiä on joukossamme kyllä paljon. Tässä suhteessa armonkylläisen ilmeen omannut ensimmäisen EU-komissaari Erkki Liikanen oli toista maata.

Se on sitten Runebergin päivä ja ehkä on jopa tortun, parinkin ostaminen. Nyt on Runeberg muutenkin pop kun elämme Suomen sodan 200-vuotismuistoaikaa. Ja kyllähän Runebergin muisto elää muutenkin. Kas eileinkin kun huristelin työmatkalta Laitilasta kohti kotokontuja eli Auraa niin rundraadiosta alkoi valtiopäivien avajaispalvos. Hienoa oli musiikki ja heleä naisliturginkin ääni. Oli jopa sikäli harvinainen naisliturgi että hää toteutti jumalanpalvelus-uudistuksen erästä pientä sivunyanssia; liturgin messuamisessa sävel on alistetu sanoille. Ja sitten kun palvos edistyi niin Sauli Niinistö pääsi ääneen. Saulin ääni on itseasiassa aika hempeän kamreerimainen. Lieköhän kotoinen leperrys nuorikolle antanut väriä Saulin intonaatioon sun muuhun. IHANAA!!! Eikö vain… 

Ja kun Sauli oli sitten lepertelynsä leperrellyt niin johan päästiin laulamaan Johan Ludvig Runebergin virttä “Sun kätes Herra voimakkaan…” Virsi 577 oli siis taas palvoksen päävirtenä ennen saarnaa. Hyvä tapa josta ei kannata luopua. 

Kumpi ompi parempi: Reeni vaiko Stubbari.

Mutta varsinaiseen asiaan! Otsikon muotoilin ihan hakukoneen mieliksi toisin kuin oli ajatellut. Sen piti aluksi ihan mitallisista syistä: “Kumpi ompi parempi: Reeni vaiko Stubbari…” On siis aika tarkastella tätä Kepuumuksen ja Kockmuksen nokittelua.

Uusin Suomen Kuvalehtikin kertoi siitä kuinka Kockmus ja Kepuumus nokittelevat ja kuinka Kockmuksen nousu ja Kepuumuksen vajoaminen nakertavat hallitusta. Asiassa alkaa kohta olla jo pientä epäpyhän allianssin makua. Nyt nokittelu koskettaa jo Suomen tulevaa EU-komissaaria. Täytyy myöntää että Olli Rehn on hoitanut homman vallan hyvin ja jos Suomi vain haluaisi niin Rehn varmasti hommassa jatkaisi. Mutta eikun mitä! Kockmuksen piiristä ollaan jo kohta tunkemassa Alexander Stubbia EU:n ulkoministeriksi.

Tuoda, tuoda… Nythän on asia niin että jos Suomi tuon todella hevi-salkun saisi niin se olisi sen tason kaappaus notta, notta ja tanhua päälle… Että moista ehdotetaankin niin pitäisi asian olla aika varman. Tässä on jotain merkillistä luulottelua siitä, että Suomella olisi jotain erityisosaamista jolla voisimme tuo salkun saada. Ehkä sitä joskus olikin mutta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen näin ei enää ole ollut… Itse asiassa tällainen Gloria häipyi jo Mauno Koiviston aikana. Tultaessa uuden vuosisadan ensimäisen vuosisadan ja sen ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin oltiin tilanteessa jossa meillä oli todella huonot välit molempien “suurvaltojen” kanssa. Tätä vain ei haluttu uskoa, eikä sitä oikein noteerattukaan. Ja näitä suhteita ei enää palauteta kovinkaan helposti.

EU-ulkoministeri on sen verran kovan luokan tekijä, että se kuuluu ns. suurille jäsenmaille joilla on todella kovat intressit unionissa. Käytännössä Saksa, Ranska ja Englanti päättävät kuka sen saa. Italia on poliittisesti epäkelpo Berlusconin takia. EU-ulkoministeri hoitaa mm. suhteet Jenkkilään ja siinä sivussa koko maailmaan. Jos Stubb on poikkeuksellisen edustava mies ja hyvin pukeutuvakin niin kyllä hänen löpönsä loppuu jo varsin aikaisessa vaiheessa näissä kaavailuissa. Vaikka unionissa ollaankin niin tällaista lahjaa ei Suomi saa. Isot EU-maat haluavat ajaa omia etujaan ja asia on myös siinä määrin kunniavirka että siitä todella kilpaillaan em. maiden välillä.

Mutta kaikkea saa toki ehdottaa ja jos ei mitään ehdota niin ei myöskään mitään saa. Hallituksellamme on tässäkin pieni väännön paikka mutta se tuskin on edes sen suurin haaste. Suurempaan koetukseen se joutuu lähiviikkioina LEX-nokian kanssa.

Mutta kumpi ompi parempi; Reeni vaiko Stubbari? Aiheen tähän juttuun sain kun muistin vanhan laulun lähes 70 vuoden taka. Ja laulun nimi on todellakin “Kumpi ompi parempi.” Tuossa Suuren kuplettimestarin Tatu Pekkarisen laulussahan kysytään aina rinnastaen eri asioita sitä kumpi ompi parempi ja vastauksena on aina jotain aika yllättävää. Niin kumpi ompi parempi; Reeni vaiko Stubbari? Vaikea sanoa noin ihmisenä kun en henkilökohtaisesti tunne. Rehnillä on enemmän näyttöä ja hillitympi hymy, se on fakta. Mutta jos tässä tekee pienen roolinotoan á la Pekkarinen niin sanat menisivät sitten ehkä näin: "Kumpi ompi parempi, Reeni vaiko Stubbari? Olen ottanut asioista selvää, lobbari on parempi!"