Näytetään tekstit, joissa on tunniste kynsilaukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kynsilaukka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. tammikuuta 2026

Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa! Päivitys 4.0.


Oma ajattelu vanhenee nopeasti jos sitä ei päivitä. Paljon huonommin käy kirjoituksille joita ei viitsi tai mukamas kerkeä päivittää. Menen nyt varsinaisen Klondyke-vuoden, tuotteliaan ja kekseliään ajan-jakson, kirjoitukseen joka julkaistiin 11.04.2016. Julkaisun nimi oli Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!” Sitä on on jälleen päivitettävä ja nyt jo neljännen kerran. Viidessä vuodessa tapahtuu paljon ja monia tiedotoja on joutunut todellakaan pävittämään, joskus suorastaan korjaamaan




Matkaan siis De Re Allii Sativin kynsilaukka-aiheisiinkirjoituksiin ja tuohon em. Klondyke-vuoteen 2016 jolloin päivänvalon näki 75 krjoitusta. Tuo ilmaisu Klondyke-vuosi juontaa jääkiekkomaailman 23.03.1994 pysäyttäneestä tapahtumasta. Tuona päivänä Wayne Gretzky rikkoi Gordie Howe ennätyksen runkosarjassa tehtyjen maalien määrässä. Maalin numero 802 johdosta The Hockey News julkaisi tietysti erikoisnumeron lukuisine artikkeleineen ja lehden mukana seurasi tietysti tapahtumaa juhlistanut liite. Liitteen rään artikkelin otsikossa puhuttiin Gretzkyn Klondyke-vuosista joilla tietysti viitattiin hänen Edmonton-kauteensa jolloin maaleja syntyi hirmuiseen tahtiin. Klondyke kultalöytöineen on edelleenkin tarunhohtoinen paikka Pohjois-Amerikkalaisten historiassa tai suorastaan myyttisessä historiassa.



Pienen johdannon jälkeen käydään nyt päivittämään ensimmäisen kerran vuonna 11.04.2016 julkaistua kirjoitusta. Eli versio-otsikon mukaisesta kirjoituksesta. 4.0.



Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!   Päivitys 4.0.


Maailmalla viritellään tekoälyä ja väitetään jopa että joskus ihmiset aivot voidaan skannata ja siirtää elämään ikuista elämää muodossa tai toisessa tai paremminkin sanottuna sovellutuksessa tai toisessa. No se näkee joka elää! Onpa joku jopa esittänyt että tulevaisuus olisi uuden kyborgi-ihmisen. Tuo eräs henkilö on Yuval Noah Harari ja em. asiasta hän on puhunut teoksessaan Homo Deus. 



Joskus kun on vähän raihnainen olo ja tilapäistä kolotusta on vaikka muille jakaa tulee mieleen se kuinka elämää voisi helpottaa. Työn tekemiseltä ei kuitenkaan voi välttyä, mutta jospa olisi älykäs ja työteliäs apulainen joka ei valita eikä vaadi kohtuuttomia korvauksia. Neuvostoliistossakin suunniteltiin vakavasti 1920-luvulla simpanssin ja ihmisen risteyttämistä. Tarkoituksena olisi ollut luoda kuuliainen, väsymätön ja osaava ”työläinen” helpottamaan Neuvostoliiton kansantaloutta ja yleensäkin neukkukansalaisen elämää. Yrityksiäkin ilmeisesti tehtiin... 



Tulee mieleen aika pari vuosikymmentä sitten, kesä 1997 jolloin eräs internet-keskustelulista kävi varsin kuumana. Oli menossa ”suuri sporre-keskustelu” suomalaisella URANTIA-kirjan keskustelulistalla. Kaikkea mitä siellä poristiin on mahdotonta toistaa mutta johdantokappaleen ajatuksenjuoksun perusteella sporre ansaitsee tulla jonkinsortin huomion kohteeksi!



——————————————————————————


Ekskurssi: URANTIA-kirja.


URANTIA-kirja on seitsemännen päivän adventismin pohjalta syntynyt yhdysvaltalainen ihmisperäinen yritys selvittää 1930-luvun näkökulmasta kaikki mahdollinen ihmiseen, maailmankaikkeuteen, Jumalaan ja ihmiseen uskonnollisena olentona liittyvä. Kirjan syntyyn liittyy hyvin keskeisesti chigacolaisen lääketieteen tohtorin, psykiatrin ja pastori Martin Sadlerin toimintaan. Kirja on saanut aikaan maailmanlaajuisen URANTIA-kirjan lukijoiden yhteisön. Kirja on käännetty useille kielille. Tänä päivänä näyttää siltä, että kirjan sanoma ei enää saa juurikaan uusia kannattajia. Kirja on saanut Suomessa paljon lukijoita ja se on Kanadan Quebeckin provinssin ohella alue jossa sillä on eniten vakaumuksellisia seuraajia. Tuhdimman annoksen tietoa kirjasta saa täältä ja jos haluaa perehtyä yhden luvun kriittiseen analyysiin kannattaa pistäytyä tässä linkissä.


—————————————————————————-



Joskus nuorempana olin todellakin mukana Suomen URANTIA-seuran toiminnassa ja päätoimittelin heidän lehteänsä jonkin aikaa. Homman taustallahan on URANTIA-kirja, jonka opetuksiin silloin vankasti uskoin. Nykyään en asiaa juuri ajattele, mutta olen ollut monesti pettynyt kun teologit eivät ole olleet ko. kirjasta kiinnostuneet, se on näet mainiota hengellistä scifiä. Olin jo jotenkin, kiitos rakkaan skeptikko-ystäväni, irroittautumassa liikkeestä kun eräs kirjan sisältämä maininta alkoi pyörimään päässäni. Kirja puhui ns. spornagia-olennoista. Lyhyesti sanoen ne ovat alempien taivasmaailmojen maisema-puutarhureita. Itse URANTIA-kirja puhuu näistä sporreista yllättävän paljon.



“Jerusemin tuhat suorakulmiota ovat päämajaplaneetan alemman syntyperäisen elollisuuden hallussa, ja näiden suorakulmioiden keskellä sijaitsee spornagia-olentojen valtava, ympyrän-muotoinen päämaja. Jerusemissa teitä tulevat hämmästyttämään ihmeteltävien spornagiaolentojen saavutukset maatalouden alalla. Maata viljellään siellä suurelta osin sen takia, että sillä on esteettinen ja koristeellinen vaikutus. Spornagiaolennot ovat päämajamaailmojen maisema-puutarhureita, ja Jerusemin aukeita muokatessaan ne osoittavat sekä omintakeisuutta että taiteellisuutta. Maata viljellessään ne käyttävät hyväksi sekä eläimiä että lukuisia mekaanisia laitteita. Ne ovat älyperäisen asiantuntevia omissa maailmoissaan vaikuttavien voimien sekä niiden niitä itseään alempiin eläinlajeihin kuuluvien vähäisempien veljien hyväksikäytössä, joista monet on asetettu niiden käyttöön näissä erityismaailmoissa. Nykyisin tämä eläinten luokka on etupäässä sellaisten ylösnousemuksellisten keskiväliolentojen ohjauksessa, jotka tulevat evolutionaarisilta sfääreiltä.”



Porukkahan oli aivan sydämistynyt kun aloitin keskustelun sporreista. Sain erään nuoremman kaverin innostumaan asiasta ja hän tekikin varsin nopeasti kotisivut ja siitä on jo vasin kauan aikaa, oli vuosi 1997. “Suomen spornitologinen seura y.r.” Ja tuo y.r. tarkoittaa tässä yksinkertaisesti “yrittää rekisteröityä.” Porukka kävi todellakin kuumana kun noin vuoden mittaan kaksi kaveria kävi listalla kovaa keskutelua sporreista. Kaikkiaan avauksia elu sporre-porinoita, siis yksittäisiä otsikoita alakeskusteluineen, oli muistaaksensi lähemmäs 60. Jutuista saisi kaksisataa-sivuisen kirjan. Osa jutuista saattaa olla tallella jossain vanhalla serverillä, mutta kaikki on tallella päässäni. Asiasthan me kyllä puhuimme, ei sen puoleen. Toisaalta ko. keskustelu oli keskusteluryhmä-häiriköintiä, mutta paremmasta päästä sellaista. Ja aina minä ja satunnainen kaverinihan pysyimme asiassa. 



Kerran virittelin keskustelua eräästä URANTIA-kirjan väitteestä jonka mukaan nykyinen Johanneksen Ilmestys on vain neljäsosa alkuperäisestä. Tein sitten parikin roolinottoa enkä ollut mitenkään vaatimaton: Apostoli Johannes: ja Dante Alighieri.



Virittelin ajatuksenjuoksua ja kysyin: ”Ajatellaanpas jos Johanneksen Ilmestyksestä todella on säilynyt vain neljäsosa kuten väitetään. Varmastikin alkuperäisessä 

Ilmestyskirjassa oli myös maininta sporreista. Ei ehkä pitkää, mutta kuitenkin. Se voisi mennä vaikka näin.”



“Ja mina näin taivaallisen peltomiehen. Olennon jolla oli kolme kättä. Sen muoto oli osaksi ihmisen, osaksi eläimen. Se oli suunnattoman kaunis ja töitä tehdessään se lauloi ylistysvirsiä suurelle peljättävälle.”



Sitten asiaa saattoi jatkaa näin: ”Jos meillä olisi siis tuo laajempi Ilmestyskirja niin meillä olisi myös Danten Jumalaisessa näytelmässä maininta sporreista. Se voisi olla tällainen:”



Oppaani Vergile mulle virkkoin:

”Katso, näät peltomiehen,
min muodon säkein verhotuin
on paljastanut meille
poika Zebedeun.”

Perässä Auran itsekulkevaisen yksi,
olento kauniskarva, kolmikännyt.
Ja taaempana äesti toinen,
kolmas kylvi multamaahan muhevaan.

Ja laulu peltomiesten, 

se mielen ylensi, soi virsi harras: 


“Me saamme pellot kyntää,
karhin äestää ja siementää,
vaan kasvu yksin suuren peljättävän on.

Me siitä suotta on murehella mielin
kulkea. Kas aivan sattumalta 

me tämän homman saimme.”


Taas käännyin puoleen oppahani: 

“Mi onkaan juoni tuon, 

myös loputtoman raadannan? 

He miksi iloitsevat puolihullun lailla?


Siis onko täällä täysin toisenlaiset

merkitykset, arvot, faktuumit?
Ilolla vastaanota työsi, uurasta ja raada,
ja pelkkä sattumus vain halpa palkka."



Joopa joo! Tällä iällä ei aina muista mitä kaikkea nuorena tulikaan tehtyä ja horistua. Ja sehän tuo kivoja yllätyksiä jokaiseen uuteen päivään. 



Mikä se sporre olikaan?


URANTIA-kirjahan on vain ihmismielen luoma massiivinen pyrkimys selittää todellisuutta, Jumalaa ja maailmankaikkeutta. Se kertoo hyvin yksityiskohtaisesti monen näkökulmasta täysin järjettömistä asioista. Kirja kertoo paljon mm. ns. taivasmaailmoista, jotka ovat arkkitehtonisia sfäärejä eli pallopinta-maailmoja, eivät siis planeettoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Eräässä vaiheessa kirja siis ryhtyy kertomaan ns. alempien taivasmaailmojen maisemapuutarhureista eli spornagia-olennoista. Monien mielenkiintoisten vaiheiden ja mielleyhtymien ja erään manan majoille menneen miehen osittaisen avustuksen ja vaikutuksen jälkeen ryhdyin todellakin aikoinani nimittämään noita olentoja, joiden olemassaoloon uskoin, yksinkertaisesti sporreiksi. 



Sporret ovat älykkäitä, kauniita ja varsin itsenäisesti työskenteleviä olentoja. Heille on ominaista korkea äly ja he osaavat jopa puhua. Heillä on korkeampi älykkyys kuin simpansseilla ja hevosen ja koiran parhaat ominaisuudet. Viljellessään tuota taivaallisista maailmaa he käyttävät hyväkseen useita muita eläimiä (URANTIA-kirjan kuvauksen mukaan alemmissa taivasmaailmoissa on todellakin fyysisiä olentoja.) ja mekaanisia laitteita. Ryhdyin miettimään tuolloin sporren olemusta ja sain siihen apuakin eräältä innokkaalta nuorukaiselta. Kehitimme kolme kriteeriä postuloida sporren ominaisuuksia. Ne olivat:



I Itse U-kirjan kuvaukset

II Maanviljelyn ja puutarhanhoidon asettamat vaatimukset

III Niin sanotut spornahtavat inehmot eli sporremaiset ihmiset. Tähän ryhmään kuuluvat tietyntyyppiset maanviljelijät, puutarhurit sun muut hortonoomit...



Yksi mielenkiintoisimpia johtopäätöksiämme oli se, että sporrella on hyvin todennäköisesti kolme kättä. Kolmas käsi olisi ns. välikäsi ja se auttaisi tavattoman paljon työnteossa. Kukapa tätä kieltäisi meistäkään. Tämä välikäsi olisi lyhyempi kuin kaksi pääkättä, ja sen sijoituspuoli vaihtelisi normaalin jakauman mukaan. Todennäköisesti vasemmanpuoleisia välikäsiä olisi enemmän. Olento olisi meidän mittapuidemme mukaan noin 7 jalkaa (213,36 cm) pitkä ja painaisi 130 kiloa. Olisiko sillä karvoitus, tästä emme päässeet aivan yksimielisyyteen.



Mitä hyötyä sporresta sitten olisi?
 

No sporrestahan olisi paljonkin hyötyä! Se olisi eräänlainen ekologinen maatalousolento. Paljon hyödyllisempi kuin hevonen on koskaan ollut. Se osaisi käyttää mekaanisia maanviljelyvälineitä ilman maanviljelijän ohjausta. Pelkästään mekaanisella lapiolla sporre voisi kääntää ja muokata maata yhden eekkerin eli noin 0,40 hehtaarin verran neljässä tunnissa. Eivät enää lanautuisi pellot painavien traktoreiden jyrätessä niitä. Ja kaikki tapahtuisi pelkällä lihasvoimalla. Paljon muutakin sporre tekisi. Sporre voisi tehdä tarvittaessa töitä ympäri vuorokauden jopa viimassa ja sateessa. Sporre olisi myös mainio lastenvahti ja takkailtojen sympaatinen seuralainen...




Miten sporre tehdään?
 

URANTIA-kirjahan on mielikuvitusta ja laajoille massoille vielä tuntematonta hengellistä scifiä ja varmaan sellaiseksi jääkin. Mutta kaikessa mahdottomuudessaan sporre voi olla tulevaisuutta. Ihminen oppii lopulta hallitsemaan geeniteknologian niin, että hän voi rakentaa aivan uusia olentoja ja eläimiä yksinkertaisesti suunnittelemalla ne, ja rakentamalla nanotekniikan sovellutuksilla toimivan dna-rakenteen. Tarvitaan vain aikaa ja tietyn eettisen vastustuksen murentuminen. 



Mitä yhden sporren ylläpito vaatisi?


Ja jos sporrea verrataan hevoseen niin voidaan todeta että se on todella kustannustehokas olento. Missä hevonen vaatii valtavat määrät ihmisen tuottamaa ja säilömää rehua niin sporre yksinkertaisesti viljelee osan ruuastaan itse.



Mutta kallista se olisi silti! Tulisi vanha sanan-parsi ”Syö kuin hevonen” uuteen kuosiin ”Syö kuin sporre.” Seuraavassa päivitetty laskelma yhden maailmamme oloissa elävän sporren kuukautisesta ravinnontarpeesta:


90 kg kokojyväkauraa

1 kg c-piimaata 

60 kiloa porkkanaa

3 kiloa kynsilaukkaa
30 kiloa muita juureksia

300 litraa lähdevettä

10 litraa rypsiöljyä

60 isokokoista kiniini-tablettia

120 multitapsia 

120 maksitupla-suklaapatukkaa tai vastaavaa
4 koria ykkösolutta tai 90 litraa kotikaljaa



(Alkuperäisessä julkaisussa oli maininta ”kesäaikaan runsaasti ohvia hyttysiä ja paarmoja karkottamaan.” Nykytutkimuksen valossa voi sanoa että hyttyskarkoitteita eu tarvita. Geeniteknologian avulla sporreen voidaan istuttaa ominaisuus joka voi tuottaa hyttyset karkottavaa ainetta tarpeen tullen.)



Kalliiksi tulisi!! Toisaalta voisi sporre todellakin kasvattaa huomattavan osan ravinnostaan itse, mutta kyllähän esim. kokojyväkauran kulukki olisi aivan hirmuinen. Ajatelkaappas nyt: 90 kertaa 12 on 1080 kiloa. Yhden sporren vuotuiseen kaura-annokseen tarvittaisiin tommoiset kolmasosa hehtaaria viljelyalaa... Mutta käytetäänhän peltoalaa biodieselinkin tuottamiseen yhä enevämmässä määrin. Sitten noinkin jalolle olennolle tulisi taata lomaa lajinomaisen käyttäytymisen harjoittamisen tarkoituksessa lajitovereiden keskuudessa ne pakolliset 38 päivää vuodessa, ja siihen ei taatustikaan saisi mitään lievennyksiä!



Vielä jäisi paljonkin porinoitavaa sporresta, mutta jätettäköön muillekin mahdollisuus miettiä ja kehitellä ajatusta. Itse uskon jonkun vielä jonain päivänä lähtevän kehittelemään ajatusta oikein paremmilla järjenlahjoilla varustautuneena kuin meikäläinen. Ja jos ollaan rehellisiä, niin tähänkin pätee Saarnaajan sana ”Ei mitään uutta auringon alla.” Luulen jonkun jo kehitelleen näitä hapuilevia ajatuksenkulkuja paljon parempaa teoriaa...  



Oman lisänsä tähän asiaan tuovat ne näköalat jotka avautuva Arik Kershenbaumin teoksen ”Linnunradan käsikirja olioista.” Sporreista ei Kershenbaum juuri puhu mutta monesta muuta asiasta kylläkin.



Yhdestä asiasta voi kuitenkin olla varma. Kynsilaukkaa tarvitsee myös sporre.  Ja paljon tarvitseekin. 100 grammaa päivässä! Se on jo kahden varsin ison raapin verran. Mutta nehän tuollainen otus kasvattaa itse omissa omatarve-penkeissään. Todennäköisesti noin jalo otus ymmärtää vain parhaimman päälle, ja tulevaisuuden lajike The Glory of Sandberg tai Châtaigne du Nord ovat taatustikin sporren makuun sopivia.



Tähän sopii oikein hyvin tämä kappale: https://www.youtube.com/watch?v=HtUH9z_Oey8

torstai 19. tammikuuta 2023

Nimistä ja tavoista nimittää kynsilaukkoja

                                        

Tänään on Henrikin päivä ja vanhoille suomalaisille se merkitsi talven selän taittumista. Vanhoja suomalaisia on toki joukossamme edelleenkin jos mittana pidetään vanhojen aikojen, vanhojen sukupolvien ja vanhojen tapojen muistamista. Muistella toki voi sitä, miten talven selän taittumista juhlistettiin, mutta ei ehkä pidä lähteä paukuttelemaan nuijalla naapureiden nurkkia ja ovenpieliä. Leuto sää on vallannut eteläisimmän Suomen ja jos näin jatketaan ei ole mahdotonta etteivätkö aikaiset Turbaanit lähtisi jo sprouttamaan helmikuun lopulla. 



Paljon olisi kirjoitettavaa ja kun katselee syksyn istutusluetteloa ja oman viljelytoiminnan uutta alkua tulee välillä ihmeteltyä kuinka kotoutettuja lajikkeita, johonkin kasvuryhmään nimettyjä tunnisteita ja uusia lajikkeita onkaan tullut nimettyä. Kaiken kaikkiaan luettelosta löytyy kaksitoista lajiketta jotka on nimetty vuosina 2017-2022. 



Lajikkeen nimeämisessä on haluttu muistaa sen emälajikkeen alkuperämaata. Kolme lajiketta on saanut nimen ulkonäköön liittyvistä huomioista ja yksi mielikuvasta. Jokaisella on nimen suhteen oma tarinansa. Seuraavassa lyhyesti jokaisesta lajikkeesta jotain olennaista.



Torchido. Nimi ”Torchido” on espanjaa ja tarkoittaa soihtua. Kyse on ensimmäisestä havaitusta, muuntuneesta kasvutavasta. Havainto ajoittuu vuoteen 2016 ja nimeäminen tehtiin seuraavana vuonna. Vuonna 2016 istutin keväällä noin 300 S-ryhmän tuotevalikoimaan kuuluneen Morado de los Pedroneras-lajikkeen kynttä. Kynnet versoivat hyvin mutta syksyyn selvisi vain parikymmentä kasvia. Syysistutuksessa valikoitiin pieni joukko suurimpia kynsiä joista yksi tuotti muista poikkeavan kasvin. Se oli jättiläismäinen yksilö ja muoto toi mieleen palavan soihdun. Morado de los Pedroneras on kreoli. 09.07.2017 otettu kuva on tämän kirjoituksen otsikkokuvana. Vuosien mittaan kuvaa on oppinut katsomaan paremmin ja se kertookin paljon. Kukkavarren muoto on kreolimainen. Talvi 2019-2020 tuhosi monta kantaa ja niiden joukossa oli myös Torchido. Nyt vuonna 2018 maakuntiin lähetetyn kannat edustajat ovat palanneet takaisin kokoelmaan.



Humpgrid. Humpgrid on kasvutapaansa muuttanut artinen ja ensimmäinen todiste Ron L. Engelandin ns. Turbaani-oletuksen oikeellisuudesta. Engeland teki havaintonsa Washingtonin osavaltiossa lähellä Kanadan rajaa samalla leveysasteella millä Euroopassa sijaitsee Tsekinmaan pääkaupunki Praha. Oletus oli se että jotkin artisten kasvuryhmän lajikkeet voivat voivat ottaa Turbaanien kasvumoodin. Noilla sanoilla Engeland ei tosin ilmiötä kuvannut mutta siitähän on kyse. Yksi latitude-aste on 111.1 kilometriä joten Auran pappila sijaitsee yli tuhat kilometriä pohjoisempana kuin Engelandin ns. vanha Filaree. Pohjoisella ulottuvuudella Engeland varmasti tarkoitti jotain joka on jonkin verran pohjoisempana kuin vaikkapa Pohjois-Kalifornia. Humpgridin emälajike oli Artisten kasvuryhmän Casablanca. Pehmytniska oli muuttunut kukkavarren tuottavaksi kasviksi ja latvakloonit tuottivat uusia kasveja joiden kasvutapa oli sama. Humpgridin raapi on paljolti samanlainen kuin ns. aitojen Turbaanien vastaavat. Nimi viittaa Casablanca-elokuvan tähtinäyttelijöiden Humphrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin etunimiin. Emälajikkeen raapit  hankittiin Plantagen-liikkeen valikoimista juuri Casablanca-nimellä. Kyse oli paljon radikaalimmasta asiasta mistä oli kyse Torchidon suhteen ja Humpgrid oli vasta alkusoittoa mitä nähtäisiin tulevina vuosina.



Cielavas. Vuonna 2017 sain tunnistettavaksi latvialaisperäisen lajikkeen. Se osoittautui turbaaniksi ja hyvin aikaiseksi lajikkeeksi. Myöhemmin kun sitä vertaili Humpgridiin oli kasvutavan samankaltaisuus huomattava. Viherosaltaan se eroaa Humpgridista siinä että lehdet lerpsaavat ja väri on jonkin verran hailakamman vihreä. Raapi pakkautuu löysemmin ja maku on selvästi polttavampi. Nimi Cielavas on latvian kieltä ja tarkoittaa västäräkkiä. Missä muut ovat kasvussaan vasta puolivälissä mitä viherosaan tulee on Cielavas jo omissa korkeuksissaan. Se on eloisa ja kaunis katseltava ja tuntuu kuin se visertäisi kuin västäräkki lappalaiselle jossain Vanhan Sompion mailla ”kesä tulee, on kiire, paljon töitä, kesä tulee”.



Sinij Tsvetok. Eräs venäläisperäinen marmoriini äityi komeaan ja robustiin kasvutapaan. Pääsääntöisesti se kuuluu samaan marmoriinijoukkoon johon kuuluvat mm. Sandbergin siperialainen ja Kodaver ja lukuisat muut eri nimikkeillä tunnetut kannat. Kattava DNA-analyysi tuskin tekisi niiden välillä juuri eroa. Se on kuitenkin selvästi eri lajike kuin hienostunut Bogatyr. Syksyllä 2018 lajikkeesta tuotettiin paljon latvaklooneja ja muutama kasvi tuotti kauniita selkeän sinisiä latvakukintoja lilaisen sijaan. Sinij Tsvetok on venäjää ja tarkoittaa tietenkin ”sinistä kukkaa”. Tässä kohden oltiin siis uskollisia lajikkeen alkuperäismaan kielelle. Olisihan lajikkeen toki voinut nimetä vaikka ”Sinikoksi” mutta se olisi ollut kieltämäti varsin koomista.



Tourbillon du Nord. Tourbillon du Nord on ollut Sandbergin koeviljelmän ”ruma ankanpoikanen”. Syksyllä 2015 hankin muistaakseni Exotic Gardenin valikoimasta Thermidrome-nimisen lajikkeen jonka tarina näytti loppuvan lyhyeen. Kanta kituutteli miten kuten vuoteen 2017 kunnes se teki kukkavarren ja teki kasveja tuottavia latvaklooneja. Vuoden 2018 yksilöt olivat jo aidon Turbaanin oloisia ja kanta sai nimen ”Tourbillon du Nord.” Thermidrome oli ranskalainen kanta ja nimi viittaa pyörteeseen. Uuden lajikkeen kasvutapa on pysynyt kovavartisena mutta jotain erikoista oli vuoden 2022 sadossa. Kausi 2022-2023 näyttää sitten mihin ollaan menossa. 



Sandbergin Messidorin jälkeläisiin kuuluvat Chataigne du Nord, Sandys Glazer, Sameroc ja The Glory of Sandberg. Kyse on yhden vuonna 2015 hankitun Messidor-raapin neljästä eri kannasta. Sandbergin Messidorin tarina on varsin hämmentävä ja siitä on kirjoitettu tässä blogissa useasti.  Kaikki huipentui kesällä 2019, kun edellisenä syksynä olin istuttanut jo kasvutapaansa muuttaneen lajikkeen 36 kynttä yhdeksään riviin puolentoista metrin jaksoon. Haave oli aikanaan saada pysyvään tuotantoon vakaan kasvutavan artinen mutta asia ei ollut enää omissa käsissä. Kesän aikana oli ihmettelemistä vaikka muille jakaa ja sadonkorjuun jälkeen oli nimettävä neljä uutta kantaa joiden kasvutapa on sen jälkeen pysynyt vakiona.



Chataigne du Nord. Lukumäärältään joukosta noin puolet oli marmoriinin kaltaisia pääasiallinen määrittely-morfeemin ollessa kynnen muoto. Kynnet olivat sadonkorjuun jälkeen kastanjan värisiä ja siitä juontuikin nimi. Lopputulema nimikysymyksessä oli se että yksi näistä nelosista nimettäisiin ranskalaisesti. Pohjolan kastanja on kasvuvoimainen lajike ja tätä muunnosta kutsuin aluksi myös työnimellä marmoriini. Sittemmin koko kasvuryhmä johon se kaikilta osin muoto-tunnisteiden osalta kuuluu on saanut nimen marmoriini.



Sandys Glazer. Kuivattujen kasvien joukosta oli eroteltavissa useita selkeästi lasikkaisiin viittaavia yksilöitä jo ennen raapien avaamista. Kovin suuria ne eivät olleet ja vasta syksyllä 2022 maahan saatiin kynsiä joista voi odottaa saatavan jopa 60-grammaisia kuivattuja raapeja. Joku voisi perätä suomenkielisiä nimiä mutta kun kyseessä on kynsilaukka ja tuottajan isyysoikeus ja mitään kasvimaistraattia ei ole niin eipä ole tarve kuunnella kenenkään äpätystä. Ja ainahan pitää ajatella myös mahdollista tulevaa kansainvälistä levitystäkin. Sandbergin lasikas olisi kyllä käypä nimi ja ruotsinnoksena Sandys glaslila vielä parempi mutta se on Sandys Glazer ja sillä raapi.



Sameroc. Yksi nelosista oli jo alusta alkaen selkeä perspuoli Rokale. Nimi Sameroc tulee sanoista ”Sandbergin Messidor Rocambole" eikä sillä tietenkään ole mitään tekemistä rokkaavan saamelaisen kanssa. Sameroc on jo tuottanut muutaman sadan gramman rajaa tavoittelevan raapin.



The Glory of Sandberg. Hämmästys oli suuri kun aluksi lasikkaiksi luokiteltujen kasvien joukossa olikin yksi aivan selkeä Posliini. Tiedä sitten oliko kyse tuottajan haltioitumisesta mutta tuon yksilön neljä kynttä tuntuivat hohtavan aivan erityisessä valossa. Tuli mieleen parsalajike ”Mary Washington” jota olen aina virheellisesti kutsunut nimellä The Glory of Washington. Kunniaa tai ei niin tänään uusi Posliini-lajike kasvaa varsin ylväästi. Tietysti kauneus on aina katsojan silmissä.



Kamala. Turbaani Kamala on sama lajike kuin maailmalla nimellä Lotus tunnettu lajike. Lotus viittaa Lotus-kasviin (Nelumbo nucifera) ja Kamala on tunnettu naisen nimi. Nimen etymologiasta kiinnostunut tulee huomaamaan että kaikki johtaa lopulta sanskritin kieleen ja helakanpunaiseen. Pitää myöntää se, että kun Kamala Harris tuli valituksi Yhdysvaltojen varaapresidentiksi vaikutti kyllä kannan nimeämiseen.



Vrag. Lajike on alkuperin Kroatiasta ja tuli Pappilan farmille jo vuonna 2016 tsekkiläisen Martin Smetanan kokoelmasta. Kahden viimeisen kasvukauden ajan lajikkeen kasvutapa on ollut vakio. Vrag on kroatiaa ja tarkoittaa paholaista. Alunperin tämä kanta oli nimetty sen löytöpaikan Velica Gorizan mukaan. Velica Gorizan kavutapa muuttui vuosien mittaan ja sen raapi muistuttaa paljon hyvin epämääräistä Marinoa. Vragin viherosa on enemmän Lasikkaiden kaltainen. Velica Gorizan kaupungin vaakunassa olevan eläimen voi kyllä väljällä mielikuvituksella tunnistaa jonkin sortin paholaiseksi mutta kysessä on kuitenkin härkä (Bik). Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja kyllähä Vrag on kaikissa suhteissa parempi kuin Bik.



Minerva. Toinen lajike jonka nimi on johdettu jonkin kaupungin vaakunasta ja siinä olevasta informaatiosta on Minerva. Kyse on romanialaisen Clujin alueelta tulevasta kannasta joka on ilmiselvä lasikas. Minerva on roomalainen jumalatar ja sen löydämme Clujin vaakunasta. Varmasti Clujin alueelta löytäisimme luonnollisesti muihinkin kasvuryhmiin kuuluvia lajikkeita. Tässä kirjoituksessa kerrottiin mielenkiintoisimmat tähän asti sattuneet asiat noin pintapuolisesti ja lähinnä se miten uudet lajikkeet on nimetty.



Otsikkokuvassa Torcido heinäkuussa 2017. Sandbergin Messidorin kasvutapaa ihmeteltiin jo tässä keskikesällä 2019 tuotetussa elokuvassa ”The Secrets of Sandberg”.