sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Maassa maan tavalla - koskeeko myös "kantasuomalaisia?"


Meille kaikille jouluevankeliumista tuttu mies, Gaius Octavianus Augustus, tuttujen kesken Augustus, oli periaatteen mies. Kun roomassa muka elettiin säädyttömästi hän tietysti säädätti lakeja asiantilan korjaamiseksi. Augustuksen perhehistoria oli valtaisa tragedia mutta mies säilytti tyyneytensä vaikeinakin hetkinä. 


Niinpä sitten kun Julia, Augustuksen ainoa biologinen lapsi, harrasti haureaa elämää ja lopulta yllätettiin coituksesta yöllisellä torilla (Vai miten se nyt menikään, haureutta harjoitti joka tapauksessa...) jonkun joutomiehen kanssa joutui isä olemaan ensimmäisenä kansalaisena päättäväinen. Julia karkotettin loppuiäkseen Roomasta Mustanmeren rannalle. Roomassa piti elämän Rooman tavalla.


Tällä viikolla monet ovat kerjänneet verta nenästä Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kai Haavisto sai lähteä ja asiaa puitaneen oikeudessa. Samoin kerjäsi verta nenästään kansanedustaja Hirvisaani soittaessaan rytmikitaraa em. Haaviston blogissa. Juttua puidaan takuuvarmasti oikeudessa. Hirvisaari ilmeisesti koettelee sitä miten pitkälle puolueessa voidaan mennä ja sitä löytyykö Soinissa todellista isäntää, Augustusta, talossa. Tai sitten on kyseessä täydellinen turhautuminen ja asiantila josta voidaan irrationaalisen tokaisun muodossa sanoa: "Hirvisaaren junasta on kisko puhjennut..."


Raiskauksista kirjoittamalla on päässyt korkealle bloginoksaan ja viimeisimpänä siellä oli Laura Huhtasaari. Asian ohesta kirjoittamalla ja samalla aallonharjalla ratsastaen nousi kärkeen myös Börje Uimonen, vihreä komeetta Helsingistä.


Kirjoitin eilen Huhtasaaren blogiin kommentin ja se oli numero 470. Kas tässä hyvät lukijat:

"yksi kysymys laura, päteekö sanonta "maassa maan tavalla tai maasta pois myös ns. kantasuomalaisiin?" kerro jos pystyt!"


Enpä usko Lauran vastaavan kysymykseeni!  Niin!  Mitä nyt sanomme.  Maahanmuuttajia syytetään monesta aiheettomasta ja joskus ehkä aiheellisestakin. Mutta eikö lain pitäisi olla kaikille sama kuten oli silloin kun Augustus oli Rooman hallitsija. Maassa oltiin todellakin maan tavalla vaikka hänen vahvistamansa lait siveellisyyskysymyksissä ja avioliitto-asioissa olivat vain ihannepykäliä. Niin miten on! Jos maassa ei olla maan tavalla niin pitäisikö silloin tuon "maassa maan tavalla-väitteen" päteä kaikkiin, myös ns. kantasuomalaisiin.


Niin, monihan hal.uaisi, että raiskaukseen syyllistyneet ulkomaalaiset on karkotettava omiin kotimaihinsa. Samalla logiikalla voidaan sitten vaatia samaan rikokseen syyllistyneet suomalaiset on sitten karkotettava Suomeen.



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 1. Energiaruumista etsimässä?

                               


Kävin  tänään  suihkussa.  Asiassa  ei  ole  mitään  niin  erikoista  ja  dramaattista  kuin  luulisi.  Tosin  eilen  en  käynyt  suihkussa  vaan  vietin  käytännössä  koko  päivän  lukuun  ottamati  kahden  minuutin  postilaa-tikkopyrähdystä  sisällä  mainion  kirjurinkissani  kanssa  ihan  loikoillen  ja  lueskellen.  Olen  tänään jälleen kerran hämmästellyt  yhtä  asiaa  joka  liittyy  suihkussa  käymiseen.  Nimittäin  taas  kerran  painoni  tippui  jonkin  verran  ja  tälläkin  kertaa  vakiot  eli  0,4  paunaa  eli  181,44  grammaa.


Ihmettelen  asiaa  suuresti  sillä  meikän  fleda  on  tosi  pitkä  ja  kiharainen,  ja  herkäntarkkaan  vaakaan  mennessäni  siinä  oli  vielä  ainakin  puoli  kahvikupillista  vettä,  ehkä  enemmänkin.  Suihkussa  en  voinut  hikoilla  sillä  se  oli  lyhykäinen  toimitus.  Pidän  nimittäin  kuumasta  suihkusta  ja  joskus  jälkihikoulu  on  kova.


Mistä  siis  johtuu  tämä  painonpudotus?  Olen  havainnut  saman  ilmiön  satoja  kertoja  ja  aina  olen  ollut  vaa’alla  ihan  ilkosillaan.  Karstaa  tuskin  on  niin  paljoa  iholla  eikä  täi/syöpäläismassakaan  ole  niin  hirmuinen.  Käytännössä  vajaa  kaksisataa  grammaa  on  pienen  jauheliha-annoksen  kokoinen  massa,  niin  painoltaan  kuin  tilavuudeltaankin.


Neuvostoliitossa  tutkittiin  taannoin  paljon  parapsykologiaa  ja  ns.  psi-maailmaa.  Asiasta  olisi  paljonkin  kerrottavaa,  mutta  tyydymme  vain  nyt  puhumaan  ns.  energiaruumiista.  Nimittäin  kun  neukut  tekivät  kokeita  kuolleilla  ihmisillä  niin  he  havaitsisvat  että  kuollut  mies  painaa  50  grammaa  vähemmän  kuin  vielä  äsken  elänyt.  Tätä  ruumista  neukkutiedemiehet  ja  vastaavat  naisetkin  kutsuivat  ns.  energia-ruumiiksi.  Naisten  energia-ruumis  painoi  vain  18  grammaa.


Meikäläinen  on  tehnyt  em.  suihkussa  käyntiin  liittyvän  empiirisen  kokeen  nyt  noin  200  kertaa  ja  joka  kerta  tulos  on  sama  eli  0,4  paunaa painoa pois.  Koskaan  en  ole  urinoinut  suikussa.  Mistä  siis  on  kyse?  No  minä  en  ainakaan  tiedä?  Olisiko  kyse  energia-kuonasta  joka  poistuu  ruumiista  veden  vaikutuksesta.  Eroa  sillä  ei  muuten  ole  jos  on  päivän  tai  kaksi  ilman  suihkua…


Pyydän  laajojen  kansanlaispiirien  apua  jotta  selvitettäisiin  tämä  merkillinen  suihkulaihtuminen.  Lupaan  tulla  puolueettomasti  järjestettävään  kliiniseen  kokeeseen  tarvittaessa.  Väitän  että  en  ole  poikkeusyksilö  ja  jokainen  voi  toistaa  kokeen  jo  tänään  jos  talosta  löytyy  vain  tarpeeksi  herkkä  vaaka…  Olisi  mielenkiintoista  tietää  paljonko  naiset  laihtuvat  suihkussa  käymisen  seurauksena.  Varmuuden  vuoksi  vaadin  heitä  kuitenkin  kastelemaan  hiuksensa.  Mitähän  Pertti  Jotuni-vainaa  tähän  sanoisi.  Merkillistä,  maailmassa  on  paljon  asioita  joita  tiede…

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Putinin kisat vuoden päästä — oletko valmis!


 Virallisesti kisat avataan seitsemäs helmikuuta ensi vuonna, mutta vuosihan niihin on käytännössä aikaa, ja ainakin vuoden päästä kisoihin osallistuvat urheilijat ovat selvillä. Kisakuume Sotshissa järjestettävien olympialaisten talvikisojen suhteen on jo nousemaan päin. Venäjälle kisat ovat suuri näytön paikka, ne järjestetään öljytuloja ja voita säästämättä. 


Urheilullisesti Venäjä ei ole Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pärjännyt talvilajeissa yhtä hyvin kuin kesälajeissa. Erityisesti Venäjän jääkiekkomaajoukkueeseen asetaaan kovia odotuksia. Suomi ei ole saanut olympialaisissa talvikisoissa täysosumaa sitten vuoden 2002 Salt Lake Cityn kisojen. Näkymät eivät nytkään ole kovin lohdulliset. Oman värinsä kisaodotuksiimme luo Janne Ahosen tuleva comeback. Seitsemissä edellisissä talvikisoissa Suomen miesten jääkiekkomaa-joukkue on saanut mitalin viisi kertaa, ja nytkin odotukset ovat korkealla. Tuleva leijona-luotsi Erkka Westerlund voi olla mies joka saa Teemu Selänteen pelaamaan vielä kerran sen “viimeisen kauden.”


Sotshi on sellaisessa asemassa Venäjällä jota useimmat eivät ymmärrä. Putin on kovasti mieltynyt paikkaan kuten olivat bolsheviikki-dynastian hallitsijat ja viimeiset Romanovitkin. Sotshista ei varmaankaan tule Venäjän kesäpääkaupunkia, mutta vuoden 2014 kisojen jälkeen en asema tulee olemaan entistäkin merkittävämpi. Tulemme näkemään “Putinin kisat” ja jos näin sanotaan, niin ei kai siinä ole pohjimiltaan mitään negatiivis-sävytteistä. Kisabudjetiksi arvioitiin vuonna 2010 kun olympiatuli oli Vancouverissa sammunut noin 8 miljardia euroa, mutta nyt liikutaan jo reilusti yli kymmenen miljardin summassa. Katettu pikaluistelu-stadion, kolme jäähallia ja curling-halli, 40 000 katsojaa vetävä olympiastadion pelkästään avajaisia ja päättäjäisiä varten, ja upouusi Olympia-kylä rannikolla sijaitsevassa Sotshin Olympia-kylässä maksavat jo valtavasti puhumattakaan vuoristossa sijaitsevasta toisesta laji-keskuksesta ja pienemmästä Olympia-kylästä. Venäjä onnistunee luomaan kaikkien aikojen talvikisat ainakin mitä tulee loistoon ja rakentamiseen.


Veli Putin on siis kovasti mielistynyt  Sotshiin ja kisat todellakin olympialaiset talvikisat Venäjän  “kesäpääkaupungissa.” Nykyään Sotshissa asuu noin 350 00 asukasta, ja se on pienin kesäkisat järjestävä  kaupunki sitten vuoden 1980 Lake Placidin kisojen. Kisojen arvon kannalta on tärkeää se, tulevatko NHL-kiekkoilijat mukaan. NHL panttaa vielä päätöstään. Pelaajat haluaisivat mukaan. Kisoihin mahtuvat pelaajat haluavat sinne urheilullisista syitä, ja muut olisivat kovasti tyyten ylimäärisestä talvilomasta keskellä pitkää ja uuvuttavaa kautta. Käynnissä on varmaankin kova lobbaus. Pitää vain ihmetellä sitä mitä Venäjällä on annettavana ikään kuin vastalahjana? 


 Asia on siis niin, että vuoden 2014 Sotshin  kisojen kannalta mielenkiintoisin kisatapahtuma onkin Putinin ja Bettmannin vääntö NHL-pelaajista. Toisaalta on vaarallista aliarvioida Bettmannia, vaikka tietynlaisella telemetrialla saakin käsityksen, että heppu on ns. pehmeän kädenpuristuksen mies. Kaverilla voi olla vaikka kuinka monennennen danin musta vyö karatessa. Okei...  sittenhän kaverit voisivatkin ottaa maailmaa, ja ehkä urheilevaakin maailmaa, ilahduttavan kunnollisen vapaa-ottelun...


Vuoteen 1994 saakka Neuvostoliitto ja sen seuraaja (1992 Itsenäisten valtioiden yhteisön joukkue ja vuonna 1994 Venäjä) oli menestyksekkäin maa aina yksittäisiä talvikioja tarkasteltaessa siitä saakka kun se tuli mukaan kuvioihin vuonna 1956 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (1968 Norja, 1984 DDR ja 1992 vielä Derkkulan hedelmistä nauttiva jo yhdistynyt Saksa). Vuodeta 1998 lähtien menestys on sitten ollut venäläisten kannalta murheellisen laskeva. Naganossa vuonna 1998 mitalitaulukossa oltiin enää sijalla 3. Salt Lake Cityn kisoissa viidensiä, Torinossa 2006 enään kuudensia ja Vancouverissa vuonna 2010 ei mahduttu kolmella kullalla, viidellä hopealla ja seitsemällä pronssilla kansojen mitalitaulukossa kymmenen parhaan joukkoon. Satsaus on ollut varmasti kuluvan neljän vuoden aikana kova eikä rahaa ole säästetty.


Jos Venäjän mahti talviurheilumaana on mennyttä niin Suomi se vasta onkin rämpinyt. Viimeisimmät kultamitalimme ovat vuodelta 2002, ja jos ollaan rehellisiä niin meillä ei ole ketään talviurheilijaa joka tavoittelisi täyosumaa Sotshista ennakkosuosikkeihin lukeutuen. Ahonen tuonee ryhtiä mäkimaajoukkueemme tekemisiin, ja koko kisojen ajan jännitystä pitää yllä miesten jääkiekkomaajoukkueen menestyminen. Westerlund on valmentajana ollut ennenkin menestyksen takuumies, ja hänen johtamansa Suomen joukkueen peli Venäjä vuoden 2006 Torinon kisoissa on joukkuepelin ja joukkuepuolustuksen ehdoton klassikko kaikkialla missä jääkiekon taktiikkaa tänään opetetaan ja tullaan koskaan opettamaan. Saako Westerlund  Teemu Selänteen mukaan Sotshin kisoihin eli jatkamaan uraansa onkin tulevan vuoden yksi mielenkiitoisimpia kysymyksiä mitä suomalaiseen urheiluun tulee. Totisesti tarvitsisimme nöyrähenkiset joukkuepelaajat Teemu Selänteen ja Saku Koivun tuomaan kokemusta kehiin, ja erityisesti alivoimapelin takuumiehiksi. Tämän Westerlund tietää ja tekee kaikkensa kulisseissa.


Sotshi on siis saanut järjestettäväkseen vuoden 2014 olympialaiset talvikisat ja venäläisiä pitää kannustaa hankkeessaan siinä missä olemme kannutaneet muitakin maita. Älkäämme olko kateellisia suurelle ja mahtavalle Venäjän federaatiolle kun meillä ei ole alppilajien järjestämiseen soveltuvaa paikkaa.


Paljon on rakennettu Mustan meren rannikolle ja sen ympäristöön. Kelkkailuränni pelkästään on aivan hillittömän kallis rojekti ja kisojen jälkeen sillä ei ole juuri käyttöä. Samalla rahalla suomalaiset saisivat 10 tuliterää Hornettia. Kelkkailuränni olisi ehkä parempi satsaus kuin haave omista toimivista sota-ajan ilmavoimista. Niin, ehkäpä Suomen ilmavoimat, joiden toiminta-aika oikeassa sodassa olii noin 2 minuuttia, voisivat palata potkurikone-kantaan tuottamaan hupia ja virkistystä kansalaisille. Lapin Lennoston yhteyteen Roviskoon voitaisiin rakentaa maailman paras ja kesälläkin käytössä oleva kelkkailuränni. Rahaa virtaisi Suomeen tämän hankkeen kautta ainakin 1/8 Nokian verran. Enää meillä ei olisikaan suihkarilentäjiä vaan ilmavoimien palveluksessa koulutettaisiin reikäpäisiä kelkkailijoita, ja kultaa sun muita mitaleita ropisisi mitalikoppaan. Mutta kysehän on lähinnä arvotuksesta ja niistä paljon puhutuista arvoista. Mutta olkoot ja tulkoot veli Putin kisat. Janne johtaa mäkikotkiemme kovia kokeneita joukkoja ja unelma Teemusta kuudensissa talvikisoisan elää.


Tuota... Espoolaiset ovat ainakin olleet kaukaa fiksuja kun ovat valinneet Sotshin ystävyyskaupungiksi. Niinpä niin... Espoossa on kultahammasrannikko ja Sotshissa palmurannikko. Mutta voihan olla, että monen yli 50-vuotiaan keskiverto-sosthilaisen suusta  löytyy kultaa enemmän kuin Espoon ökyrikkaalta sillä  Neukkulassahan kulta ei ollut sen kummempi metalli!

lauantai 5. tammikuuta 2013

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 1. Mistä on kyse?


Ensinnäkin yli 2000-sivuinen URANTIA-kirja on todella massiivinen teos. Toiseksi se näyttää ottavan kantaa lähes kaikkiin ilmiöihin auringon alla, ja sen universuminäkökulma on siihen ohjeellisena dokumenttina suhtautuvalle kaikenkattava. Tässä esityksessäni pyrin olemaan analyyttinen ja ulkopuolinen. En ota kantaa kirjan väittämiin siinä mielessä, että arvioisin niiden todenperäisyyttä. Sellaisen analyysin täydelliseen mahdollisuuteen en usko kenenkään olevan täysin pätevä.



Ilmiönä URANTIA-kirjaa ei kuitenkaan enää voida pitää “vain yhtenä amerikkalaisena hengentuotteena”. Englanninkielistä alkuperäisteosta on myyty vuodesta 1955 lähtien maailmalla pitkälti yli 250 000 kappaletta. Virallisia Chigacossa toimivan URANTIA-säätiön käännöksiä on ilmestyi aluksi seuraavi kielille: Ranska, Espanja 1993, Suomi 1993 ja Venäjä 1997. Sen jälkeen käännöstoiminta on vain kiihtynyt.



Suomessa kirja on tunnettu mahdollisesti jo 1950-luvun lopulla. Kaksi vakavamielistä yritystä tuottaa käännös suomen kielelle epäonnistuivat 1970 luvulla, ja vasta kolmas yritys tuotti tyydyttävän tuloksen 1990-luvun alussa. Englanninkielistä kirjaa ehdittiin myydä Suomessa kuitenkin yli 2000 kappaletta. Kahden suomenkielisen painoksen yhteismyynti neljässä vuodessa on lähemmäs 5000. Muutama ns. rajatiedon alaan kuuluva suomalainen kirjakauppias teki sen avulla toimintaansa kannattavaksi “alkuhuuman” aikana. Opintotoiminta on liikkeen alkuperäismaassa USA:ssa huomattavaa. Myös Suomessa toimii yli kaksikymmentä URANTIA-kirjan opiskeluun omistautunutta ryhmää. Yhdysvalloissa on lukuisia eri kirkkokunnissa toimivia pappeja (Suomessa muutamia,) jotka ovat vannoutuneita kirjan lukijoita. URANTIA-kirjaan uskova teologian professorikaan ei ole ison veden takana mikään harvinaisuus. 



Mikäli kriteerinä pidetään kirjan myyntiä asukaslukuun nähden näyttää ranskankielinen Kanada jääneen toiseksi kaikkein “urantialaisimman” maailmankolkan asemasta kilpailtaessa. Tässä suhteessa Suomi on nykyään ykkönen. Kanadassa tosin on ilmestynyt ainakin neljä vakavasti URANTIA-kirjaa arvostelevaa dokumenttia. Näihin kuuluu mm. entisen katolisen papin ja nykyisen Lavalin yliopiston teologian professorin Jacques Rhéaumen teos “Le Verbe s’est fait livre” (Sana tuli kirjaksi). Samaisen Rhéaumen 700-sivuinen väitöskirja “Analyse dún texte révelé: The Urantia Book “ käsitteli URANTIA-kirjan syntyyn liittyviä kysymyksiä, lähinnä “kirjan toimittajan” William Samuel Sadlerin osuutta ja mahdollista vaikutusta sen sisältöön.



URANTIA-kirja näyttää juurtuneen pysyvästi Suomen uskonnolliseen kenttään. Mielestäni on aika esitellä sen sisältöä ja väitteitä myös Vartijan lukijoille. Ammattiteologien ja myös aikaansa seuraavien ihmisten on syytä tuntea se siinä missä muutkin uudet uskonnolliset liikkeet. Seuraavassa pystyn, aiheen monisärmäisyydestä johtuen, raapaisemaan vain hieman URANTIA-kirjan arvoituksen pintaa. Esityksessäni pohjaan pitkälti omaan perehtyneisyyteeni URANTIA-kirjaan, ja tunnetun skeptikon, taikurin ja tieteistoimittajan Martin Gardnerin teokseen “Urantia — The Great Cult Mystery”.


Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.1. Nous sommes la Nation.