Murheen ja riemun kaste

Pidin tänään pari hartautta siviilityössäni ja ruodin ah niin tuttua ja turvallista, toisaalta kulunutta ja tulkin-nallisesti hyvin vaikeaa ramatuntekstiä. Ja tämä tekstihän on Pyhäinpäivän evankeliumi.

Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

»Autuaita ovat hengessään köyhät,

sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset:

he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset:

he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:

heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:

heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset:

he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät:

he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:

heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»

Nämä Jeesuksen sanat, jotka kyllläkin ovat saatettu tähän muotton vasta toimituksellisessa prosessissa noin 45 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ovat kiehtoneet kaikkia kristittyjä aikojen kuluessa, ja se koskee myös monia ei kristit-

tyjä. Vuorisaarna ole pelkkä moraalikoodisto, vaan se kuvaa Jumalan valtakunnan todellisuutta, joka on mahdollista vain Kristuksen kautta. Autuaaksijulistukset on nähtävä lupauksina niille, jotka tunnistavat hengellisen köyhyytensä.

Uskonnollisessa mielessä Matteuksen vuorisaarna autuaaksijulistus on eräänlainen Taivasten valtakunnan perustuslaki joka määrittelee sen ketkä ovat siinä kansalaisia ja mitkä ovat heidän velvollisuutensa. Mutta se kertoo heille myös sen mikä on rehellisen kansalaisen osa ja kohtalo. Samanmielisiä löytää mutta vastusta on paljon ja suoranaista vihaa joutuu oikeamielinen kohtaamaan. Autuaaksijulistus on ennen kaikkea myös lupaus kasteesta, nimittäin riemun ja murheen kasteesta.

Se mikä pätee uskonnolliseen ilmiömaailmaan pätee myös maalliseen ja poliittiseen. Asia on niin että kyllä poliittinen toimijakin joutuu riemujen lisäksi myös paljon murhetta ja itkua... Ja palkkaa ei niin usein saa ja jos saakin niin sitä edeltää kova ja kivinen taival... Nämä sanat vain sen vuoksi että vaalihuuma alkaa jo hiipumaan ja arkea eletään nyt ensimmäistä viikkoa.

Paasto etenee.

Niin etenee ja tänään on aika kierrättää jälleen yksi vanha hartauskirjoitus ettei kukaan pääse syyttämään hengellisyyden puutteesta. Jos matikanpoljentaan tänään menette niin älkää kaikista isoimpia nuijiko, jääpi tulevillekin polville kunnon matikkakantaa…

2 Kor 6:1-10.
1 Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2 Hänhän sanoo:-- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 3 Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi. 4 Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, 5 ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. 6 Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, 7 totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi. 8 Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta. 9 Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, 10 murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.



Kerran sain kuulla muutaman mutkan kautta joitain sanoja, jotka olin lausunut kesällä 1992. Nuo sanat eivät kyllä olisi tulleet ensimmäisenä mieleeni. Olin silloin opiskelujeni aikana pitämässä ylämailla vaellusrippikoulua vanhan tutun kirkkoherran kanssa. Olimme jossain lähellä männyn kasvurajaa. Eräänä vaelluspäivänä tuona juhannuksenalusviikkona tunturissa iski raivokas raekuuro kesken auringonpaisteen. Olin kuulemma sanonut tuossa tilanteessa: ”Ajatelkaapa miltä noista hyttysistä tuntuu!” Tuo oli kuulemma jäänyt erään rippikoululaisen mieleen. Eikö sitten muuta! Pitäisikö nyt kuitenkin olla tyytyväinen onnistuneesta ”sanakylvöstä”, ja hekumoiden lukea, ei enempää ja vähempää kuin Jesajan kirjan luvusta 55 jakeet 9-11. Olla tyyten ja todeta: ”Osaan se minäkin sentään jotain!”

Joskus kaikki avautuu lopun näkökulmasta. Joku voi sanoa ettei kuolemasta puhuminen koske häntä. Olen vielä nuoro, terve ja voimakas. Ehkä tällainen ihminen saakin vielä monta elinvuotta. Mutta koskaan ei tiedä milloin aloittaa vimeisen päivänsä, tai millaisessa kunnossa on 10 vuoden kuluttua. Me emme sitä tiedä.

Seisoessamme jonkun arkun äärellä tajuamme elämän mitättömyyden. Vasta silloin pysähdymme hetkeksi tekemään tilistystä itsemme kanssa. Mitä tuomittavaa olemme tehneet, mitä hyvää olemme jättäneet tekemättä? “Herra, opeta meille miten lyhyt on elinaikamme, jotta saisimme viisaan sydämen.” Tätä pyyntöä meidän ei koskaan tulisi unohtaa - ei hetkeksikään ,jotta teoissamme pystyisimme soveltamaan niitä sanoja jotka kehottavat meitä tekemään toisille sen mitä itsellemme haluaisimme tehtävän. Paras uskonto on se, että voisimme elää niinkuin Kristus eli. Heikkoudessamme voimme siihen pyrkiä – koskaan sitä saavuttamatta. On helppoa sanoa olevansa totuuden etsijä. Se on aina vain puoleksi totta, sillä useasti unohdetaan, että totuuden etsijän on oltava nöyrä, vaatimaton ja aina tietoinen katoavaisuudestaan. Ehkä silloin, joskus harvoin palaavat kerran sanomasi sanat takaisin luoksesi.

Ja joskus ei edes tarvitse puhua. Aivan varmasti mikä tahansa sisäistynyt elämänasenne, ystävällisyys tai myrkynkylvö, näkyy ulospäin helposti. Hyvä kylväjä tuo ilmoille varastostaan hyvää, paha pahempaa. Mestari sanoo: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.