Porinoita puutarhoista ja ihmistarhoista.

                                        

Olen laskeutunut viettämään vapaapäiviä kaikkine niihin sisältyvine mukavine asioineen. Kävin aamulla vähän asioilla ja kaupassa ja tein päälle pienen imaginäärisen piipustelukävelyn puutarhassa. Viime aikoina on pieni laiskuus vaivannut ja ulkohommat ovat saaneet odottaa. 

Piispstellessani suuntasin pappilan eteläpihalle johon istutin keväällä 2005 vallan hienon valikoiman omenapuita ja kolme päärynäistäkin. Päärynät ovat lajeja: Olga, Aune ja Tohtorin päärynäpuu. Omenoista löytyy kääpiörunko-åkerö ja sitten venäläisvalikoima: Rekord Mitshurina, Borgovskoje, Harlamovski ja Orlovim. Syksy on jo vaihtunut ns. talvikuukaudeksi enkä ollu vielä suojannut puiden runkoja jäniksiltä sun muilta jyrsijöiltä. Yksi puu oli kokenut pienen jyrsijävaurion mutta kaikki on pelastettavissa, ei hätää. Nyt ovat verkot paikallaan ja Borgovskojen runko käsitelty suoja-aineella. Mutta läheltä piti…

Sama puu kärsi jo kesällä kovia kun sihen oli pesiintynyt valtava joukko kirvoja oli pesiytynyt siihen. Yli puolet oksastosta oli imetty melkein kuiviin. Hävitin kirvat ja tein sitten melkoisen hätäleikkauksen ja se auttoi; nyt puu on tehnyt uusia silmuja aivan riittävästi. Joten on siinä yksi puu kokenut melkoisia traumoja ja stressiä kerakseen. Mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa, ja tämä pätee omenapuihinkin. 

Olisihan tuota paljon puhuttavaa vaikka ilmastopolitiikasta sun muusta, mutta mennee ensi viikkoon. Jotain pitäisi porista tulevista eurovaaleistakin. Tänään olen elänyt melkoisessa epätietoisuudessa ja elan siinä edelleen kun kello on illalla puoli yhdeksän. Nimittäin en ole koko päivänä tsiigannut teksti-teeveetä laisinkaan. Digivastaanottimeni kovalevyllä nimittäin odottaa digite (Elikkä sama asia kuin nauhoite) viimä yön NHL-pelistä Boston – Montreal. Ei passaa olla uutimien äärellä jotta peli olisi vielä tuore. Tällainen tilanne toistuu josku viikottain useamman viikon ajan. 

Ja lepopäivänähän tällainen on vallan mainio; siis ei tarvitse prosessoida mitään liiallista määrää tietoa vain sen itsensä vuoksi. Ja jos maailmalla on tapahtunut jotain todella ihmeellistä niin eiköhän tuo tulisi tietoon. Taivaalla ei ole esimerkiksi näkynyt merkkejä Kristuksen toisesta tulemisesta. No, toisaalta en ole niitä kovin paljoa tähyillytkään… Meitä ihmisiä on täällä ihmistarhoissa moneksi. Sanotaan että pitkäaikaisella arkkipiispallamme, nimittäin Gustav Johanssonilla joka oli arkkipiispana 31 vuotta oli tapana katsella taivasta arkkipiispan asunnon parvekkeelta, että olisiko siellä merkkejä ko. Kristuksen toisesta tulemisesta. 

Sitähän tietysti hartaasti toivoo ja enemmänkin kuin Persujen seuraavaa vaalivoittoa. Mutta kivaa olisi myös jos Montreal voittaisi taas Stanley Cupin. Edellisestä tulee ensi keväänä jo kuluneeksi 16 vuotta. Kristuksen lähdöstä on kulunut noin 1970 vuotta. Persujen vaalivoitosta tulee sunnuntaina kuluneeksi vasta kolme viikkoa. Nyt tuli sekoitettu keskenään politiikka, uskonta ja urheilu. Vaan haetanneeko tuo… Ehkäpä huomenna jaksaa sitten taas haukkua vaikkapa Kepuumusta ja muita…

Ensimmäisen talvimaanantain mietteitä!

Niinpä koitti pitkästä aikaa kunnollinen puutarhan-hoitopäivä ja kompostikin laitettiin uuteen paikkaan. Biojätteen määrä taloudessani on sattuneista syistä pienentynyt, mutta pyysin nätisti virastolla että siellä aloitettaisiin jälleen biojätteen keräys. Se koostuu yli puoleltaan kahvisakoista. 

Ensimäisen viikon saalis oli noin puolitoista kiloa. Eiköhän se ole taas sitten niin lauha talvi että komposti tuskin laukeaa vasta kuin helmikuulla jos sittenkään. Viime vuosi oli ensimmäisen vuosi ettei Biolanin laite päästänyt nesteitä pihalle vaan prosessi jatkui koko talven.

Nyt olisi oiva aika istuttaa talviporkkanaa. Siis muokata kasvimaasta yksi lohko ja laittaa porkkanansiemenet maahan. Niiden talvehtiminen lyhentää keväällä itämisaikaa ja parhaimmillaan penkissä on vihreä vana jo viikko vapun jälkeen. Perinteisen hyvä talviporkkana on ollut “Lontoon tori.” Se on sikälikin hyvä, että sen muoto sopii hyvin talven aikana tiivistyvään penkkiin oikein hyvin. Lontoo Tori on paksu ja pötäkkä porkkana. Mutta hiekkaa pitää penkkiin laittaa rutosti ja kalkkia sekä runsaasti kaliumia sisältävää lannoitetta ja tietty kompostia.  

Talviporkkanan viljely on vain nykyään hieman arvoituksellista puuhaa. Kun vuonna 2002 laitoin maahan talviporkkanaa, ja tästä olen puhunut aiemminkin, tapahtui kummia. Seuraavana kesänä juurista kasvoi aivan oikeita kukkavanoja. Lämmin talvi oli varmaa virittänyt siemeniä odottamattomalla tavalla. Kerroin asiasta Hyötykasviyhdistyksen Anu Rannalle ja hän oli asiasta todella hämmästynyt. Ehkä kyseessä on jokin tällainen uusien ilmasto-olojen ilmiö. Kokeillaan; käännetään huomenna kaksi plänttiä maata ja lisätään hiekkaa ja annetaan maan tekeytyä muutaman päivän. Kylvämään ehtii vielä pyhäinpäivältäkin, virittymisaikaa on kyllä aivan riittävästi. Talviporkkananoiden juju on siinä, että satoa saa jo paljon aikaisemmin. Jos kaikki menee putkeen niin täysimittaista porkkanaa saa jo heinäkuun lopulla.

Niin; millainen talvi tästä sitten tulee? Jos haluaa olla viisa ja varovainen niin tähän sanoo notta sellainen talvi tulee, että todennäköisesti sen jälkeen tulee kevät. Eiköhän siihen mahdu ihan hyvä talvi siihen vekoon. Itse en koskaan ole hirveästi piitannut sääennustuksista, en lyhyen ajakson enkä pitemmänkään kauden sellaisista. Yleensä katson ikkunasta ulos ja pukeudun sen mukaan. Onhan sitä kaikkea nähty. Vaikka on nämä hienot tietokoneet sun muut niin ei pidä uskoa kaikkea.  

Joskus vanhassa kotikaupungissa ilmoille pääse melkoinen selluloosa-keitosta aiheutunut hööky. Soitin Sunilan tehtaalle koska se kaupungia vaivannut ilimanpilloominen olisi pitänyt saada kokonaan kuriin. Siellä valvontainsinööri vain väitti että ei ole laitteiden mukaan mitään päästöjä ollunna. Sanoin että olen täällä Sunilan pappilan pihalla ja aivan varmasti haesoo, banjo tästä vain puuttu ja soittaja. Että tules kuule haistelemaan ja tunge ne koneet sanonko mines. Ei tullunna mies toteamaan tuoksua…

Vähän jääkiekosta, kalliista harrastuksesta ja omenapuista. Puutarhaporinoita.

 

Viime yönnä tapahtui kummia enhooellässä. Heräsin viiden pintaan ja katsoin pikanetistä eli puhelimesta että Montreal oli kotona häviöllä 4-5. 

Äkkiä isokone auki ja nettiradiosta Montrealin CJAD ja kuuntelulle. Ja eiköhän Kovalev taoittanut pelin viiteenviiteen. Jatkoaika maaleitta ja sitten läpiajoratkaisussa (Tästä käytetään myös nimeä rangaistuslaukauskilpailu.) Saku Koivu pisti ohi Henrik Lundqvistista heti toisella Montrealin kierroksella, ja kun Christobal Huet torjui Jaromir Jagrin kolmannen läpiajon niin pinnat jäivät Montrealiin, ja Canadiens on itä-liigan kärjessä Ottavan kanssa, tosin Ottawa sijoitetaan vielä ensimmäiseksi kun sillä on ottelu vähemmän, enemmän voittoja ja maalierokin karvasen verran parempi.

Ei siinä sen kummempaa mutta kun Montreal oli tappiolla 0-5 kun peliä oli pelattu 25.03! Tulla ja voitaa viiden maalin tappioasemasta, siihen on pystytty vain 8 kertaa aiemmin koko liigan historiassa. Ja tällainen uroteko oli Montrealille lajissaan ensimmäinen. Nuori maalivahti Carey Price, pelattuaan kolme unelmapelia alle, kärsi kovin ensimmäisessä erässä. Oppirahoja on maksettava ennen kuin ykköspaikka on lunastettu… Brendan Shanahan, tuo mainio irlantilaisjuurinen pelaaja, teki Rangerssille kaksi maalia ja on näin tehnyt yhdeksällätoista peräkkäisellä kaudella vähintään 20 maalia!

Ei sitä aina huomaa mihin sitä rahansa laittaa. Viime päivinä meikälle on valjennut kuinka kallis harrastus kompostointi onkaan. Kustannukset on helppo laskea. Vähennä kuukautisesta ruokalaskustasi nesteet pois ja käytä kerrotinta 0,12 x summa niin saat selville sen paljonko kompostointi maksaa! Näin se on. Pelkästään vihannesten kuorista ja naateista kertyy hyvin helposti lähes puolet summasta. Sitten ruokaa heitetään pois ja aika ajoin leipäkaapissakin on kuivannutta känttyrää; ei enää tehdä leipäressua. Jos ruokaostosten hinta liikkuu summassa noin 500 euroa kuussa niin kompostointi maksaa silloin 60 euroa kuussa! Vuodessa siis 720 euroa. Sillä summalla saa jo rahteineen noin 27 kuutiota ensiluokkaista ruokamultaa! Mihin siis pitäisi enää uskoa ja mikä on järkevää. MIKÄ ON TOTUUS!


Toisaalta osa juomakustannuksista saadaan takaisin jos käyt vuoden mittaan lorottelemassa jälkikompostointi-aumaan… Kyllähän vesiklosetin käyttö harmittaa vietävästi. Kiinalaiset ovat näihin päiviin saakka käyttäneet ihmislannakin lannotteiksi ja kuuliaisesti suhhuutelleet aumoihinsa. Näin se on ja moralistien on tähän turha sanoa yhtikäs mittään… TÄMÄ ON TOTUUS!

Keväällä 2005 istutetut omenapuut ovat nyt siinä iässä ja mitassa että on ryhdyttävä niiden muokkaamiseen. Tänäisessä blogi-kuvassakin oleva Harlamovskikin on venähtänyt jo kunnon koripalloilijan mittoihin eli seitsemään jalkaan. Saapi kasvaa vielä kolme jalkaa lisää mutta nyt on ryhdyttävä suunnittelmaan oksien leikkaamista. Siis sitä mitkä oksat jätetään kasvamaan ja vahvistumaan. Jos vielä viime vuonna puuta saatoi kurittaa ja leikata reilummin on nyt oltava tarkka ja maltillinen, vain kolme oksaa pois. Ensimmäinen oksa tehdään non kolmen ja puolen jalan korkeudelle ja seuraava siitä puoli jalkaa mutta eri puolelle. Hyvin ovat kasvanet ja hyvältä näyttää. Omppuja tullee ensi kerran kuitenkin vasta aikaisintaan vuonna 2010 jos sittenkään. Mutta sellaisia herkkujaa kannattakin odottaa kuin ovat Orlovim, Harlamovskij, Borgovskoje ja Rekord Mitshurina, aitoja venäläisiä kakkki tyynni. 

Katse kevääseen. Puutarhaporinoita

 

Toinen talvijakso jatkuu ainakin tämän päivän ja ehkä pitempäänkin, mutta faktuumi on että kevättä kohti kuljetaan. Niinpä postikin on tuonut erinäisiä luetteloita puutarhaharrastajille. Kynttilänpäivän tienoo on hyvä aika mietiskellä tulevan kevään ja kesäsyksyn puutarha-asioita. Eikä aikaakaan kun on jo tarvis laittaa jotkin kasvit itämäänkin.

Viime kesä oli menetettyjen mahdollisuuksien ja unelmien aikaa mutta uusi vuosi tuo aina uudet mahdollisuudet ja toivon. Lähdetäänpä liikkeelle nelikosta auringonkukka, maa-artisokka, kurpitsat ja maissi. Arskankukan siemeniä tulee vuosi vuodelta uusia myyntiin mutta parhaat saa kyllä linnunsiemenpusseista, ja tulee myös ylivertaisen halvaksi. Helpoimmalla olisi päässyt jos olisi syksyllä iskenyt sopivaan paikkaa parisataa reikää rautakangella, multaa reikään ja arskankukansiemen sopivaan syvyyteen. Sieltä se sitten lähtee oikeaan aikaan, karaistuneena ja nopeakasvuisena. Voisipa kuitenkin kasvattaa muutaman taimen kevään mittaan jotta saisi muutaman todellisen jättiläisen… 

Maa-artisokka on mielenkiintoinen kasvi. Sillä on suuri esteettinen arvo ja hyvää ruokaakin siitä saa. Tosin joidenkin mahalle se ei sovi ja luvassa on kylä melkoista “Philip & Terrance-meininkiä” herkullisen maa-artisokkakeiton jälkeen jos niinnkseen menee. Sain tilattua ko. juurikasta parisen kiloa. Siitähän se sitten lähtee julmetusti leviämään.  

Haaveena on ollut useampana vuotena laittaa aarin-puolentoista maissipelto. Vaivaahan se vaatii. Jokaiselle taimelle on näet tehtävä jonkinsortin potero, ei nyt iso mutta kuitenkin. Lannoaittaakin pitäisi ja siinä on vanha intiaanikonsti paras. Kuopan pohjalle muutama silakka, vähän multaa päälle ja sitten taimi siihen päälle. Tällaisen maissipellon “sisään” voi sitten tehdä muutaman kurpitsakummun. Maissi ja kurpitsa todella tykkäävät toisistaan ja kun kurpitsa kasvatta oikein hyvän kasvuston joka peittää maan ei maissiakaan tarvitse kastella niin paljon. Uusia kurpitsalajikkeitakin on saatavilla. Tänä vuonna taitaa jälleen olla spaghetti-kurpitsan aika...

Yrtit ovat sitten oma maailmansa. Luulenpa salvian lisäksi sitruunamelissan talvehtimisen onnintuvan jo toisena vuonna peräkkäin. Erään puutarhaliikkeen hinnastossa oli uusi ja mielenkiintoinen laji, nimittäin “tsevia.” Asia kun on niin, että erikoisuuksia kannataa kasvattaa kun tavallisia saa kuitenkin niin halvalla kaupasta. Tämä pätee niin potaattiin kuin yrtteihinkin.

Stevia on kasvi jonka lehtiä voi käyttää sokerin asemasta makeutukseen. Ovat kuulemma kaksikymmentäkertaa makeampia kuin sokeriruoko, ja stevia-uute on 200 kertaa sokeria makeampaa. Saattaapi olla myös hammasystävällisempää ja kaiken lisäksi kaloritonta. Tsevia on koristeellinen lehtikasvi joka sopii ruukkukasvatukseen myös sisätiloissa. Käyn tänään hovihankkijallani Turussa ja ostan siemeniä pussillisen ja laitan hyvin pikimiten itämään. Seuraamme projektia sen edetessä.