Tänä viikonloppuna bongaillaan lintuja ympäri maata ja eurovaaliehdokkaita nimetään oikein kilvan. Näyttää siltä että aika moni myös kieltäytyy siistä; melkeinpä ihan kilvan.
Täällä Aurassa odotellaan kovin sitä mitä maanantai-ilta tuo tullessaan kun koittaa suuri ja odotettu järjestäytymiskokous. Ai mikä järjestäytymiskokous? No tietenkin on kyseessä viimä lokakuussa valitun kunnanvaltuuston järjestäy-tymiskokous. Paljon liikkuu kylällä intohimoja ja vihastuksen aaltoja. Paikallisen Auranmaan viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen kirjoitti todella mainion päätoimittajan suorastaan poliittisen pakinan viime perjantain lehdessä. Tuon jutun nimi oli “Obama Aurassa.” Päätoimittaja Virtanen osoitti sen, että pienenkin lehden päätoimittaja voi sanoa todella paljon. Juttu on yksi parhaista poliittisista pakinoista joita meikä on koskaan lukenut. Miehellä olisi rahkeita paljon suurempaankiin ja eiköhän Asko joskus löytäne itsensä ns. vaativimmista tehtävistä.
Tänään puhun vähän omista projekteistani koska katson asian vakavuuden sen vaativan. Meikän pötsi elikkä maha on päässyt hieman paisumaan kuluneen vuoden aikana vaikka Beijingin kisojen aikana urheilullisuus pääsi pitkästä aikaa kukoistamaan elämässäni. Viime viikolla vaaka näytti sitten järkyttävät 215,6 paunaa. En edes viitsi ajatella mitä se on kiloina. Oltiin joka tapauksessa menty yli inhorajan ja olo oli melkoisen jömpseä…
Halu on aina valtava mutta liha on heikko. Ja vanhemmiten kilot ovat todella tiukassa laihduttaa. Mutta kun taustalla vaanii mm. sellainen piru kuin kakkostyypin diabetes ja kun jälkikasvukin on saatu jo neljänkymmenen ikävuoden tietämillä, niin sitä jotenkin kaipaa muutamia lisävuosia elämään jotta olisi edes teoreettiset mahdollisuudet nähdä lapsenlapsiakin. Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. No meillä papeilla on perinteisesti ollut pitempi paasto kuin taviksilla seurakuntalaisilla. Papit paastosivat ennen muinoin peräti 70 päivää; tästä tulee nimitys “Septuagesima-sunnuntaikin.” Septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä, siis seitsemänkymmentä päivää ennen pääsiäistä. Jos ottaa maltillisin tavoitteen tuon aikarajan puitteissa niin 0,2 paunaa päivässä tekee 14 täyttä paunaa pääsiäisaamun koittaessa ja johan on kovastikin keveä olo.
Mutta pötsi ei pienen toiveajattelulla vaan itseluottamusta herättävillä teoilla, tai sanotaankos että itseluottamusta herättävillä tekemättömyyksillä. Siis vähemmän ruokaa ja ennen kaikkea, mitään merkittävää ei saa pistää suuhun klo 17.00 jälkeen. Jos heikkoa tekee niin voi toki turvautua kyssäkaaliin ja gingseng-teehen. Ja kota-kolasta on tilapäisesti luovuttava melkein kokonaan. Ehkä tällaisena lauantaisena päivänä voi nauttia yhden kota-kolan rankan saunomisen päälle. Mutta vain yhden ja sekin olkoon aivan normaali pullo eikä mikään jättipintti.
Ja kuntokävelykin on aloitettava. Tänään heitin mukavan viiden mailin kävelylenkin reitillä jossa ylitin Aura-joen kahteen otteeseen. Ennen pääsiäistä aion siis tehdä tuon lenkin vielä 39 kertaa. Se tekee yhteensä noin 200 mailia. Oli muuten takki melkoisen litsku tänään kun kotiin kerkesin. Aikaa ensimmäiseen potallukseen kului tarkalleen ottaen 1.24.30. En tee tästä mitään suurta numeroa mutta raportoin asiasta viikottain. Ensimmäisen viiden päivän jälkeen vaaka näytti lukemaa 210,8. Varsinainen septuagesima-paasto alkaa sitten kuluvan tammikuun viimeisenä päivänä joten on ihan mahdollista että silloin ollaan jo ihan hyvissä lähtöpainoissa eli lukemissa 207,6.
