Et itkeä saa Argentiina – pienviljelijän mietteitä ison talon isännänvaihdoksen äärellä!

Aivan aluksi tähän on laitettava lainaus meidän kotoisen tekstuaali-television sivulta 108. Siinä meidän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Katri Mäkinen kommentoi uuden paavin valintaa näin:

”Se, että uusi paavi mukailee nimessään köyhyydessä elänyttä, linnuillekin saarnannutta eläinten ja luonnon suojeluspyhimystä Fransiskus Assisilaista on arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan hyvä viesti. Se, että hän valitsi nimekseen Franciscus voi sisältää kahta viestiä. Toinen on köyhien todellisuuden tunnistaminen ja toinen on luomakunnan kunnioittaminen. Se liittyy kirkkojen ja ihmiskunnan yhteisiin haasteisiin. Arkkipiispan mukaan uuden paavin tulo Etelä-Amerikasta taas kertoo katolisen kirkon reagoinnista etelän painopisteen kasvuun ja kirkon nykytilanteeseen.”

Paavin ensimmäiseen täyteen päivään tehtävässään on sisältynyt arvostelujen ryöppy joka ei tule laantumaan. Franciscuksen kuherruskuukausi uutena paavina jäi muutaman minuutin pituiseksi jos sitä nyt edes olikaan.

Arkkipiispa Mäkisen sanat ovat kauniita ja huolella aseteltuja, sitä ei käy kiistäminen. Eri asia on sitten se miten ne toteutuvat. Pessimisti voisi sanoa, että Franciscuksen aikana köyhät tulevat köyhemmiksi ja harvat rikkaat rikastuvat entistä enemmän. Maailman tilaa ei uusi paavi pysty kohentamaan sillä vaikka ns. ”krisititty maailma” tekisikin parannuksen, niin hillitöntä menoa eivät vähään aikaan lopeta kiinalaiset eivätkä myöskään kasvun ja kulutuksen tielle tähtäävät intialaiset.

Niin irvokasta kuin se onkin sanoa niin uuden paavin sanoma köyhyydestä ja sen ihannoinnista voi palvella globaalia kapitalismia aivan kuin tilauksesta, sitä ”status quo-tilaa” jossa nyt elämme. ”Köyhät kyykkyyn ja pysykää kyykyssä, onhan teillä Jumala,” voisi joku aivan aiheellisesti sanoa.

Ongelma jonka kanssa katolinen kirkko joutuu kamppailemaan koko Franciscuksen kauden ajan on uuden paavin väitetty synkkä menneisyys Argentiinan sotilajuntan aikana 1900-luvun loppupuolella. Tänään asiasta ovat täällä kirjoittaneet Arhi Kuittinen ja Antti Halinen. Maailmalla tulemme näkemään monta ”paljastus-kirjaa” uudesta paavista.

Näyttää siltä myöskin, että katolinen kirkko ei saanut mitään hyvää hallintomiestä vaikka jotkut ovat asiasta jo täällä suitsuttaneetkin ja peräti karuselliin päässeet. Uusi paavi on käynyt Roomassa aina vain kun on ollut pakko, ja Vatikaanin hallinto on hänelle varsin vieras asia. Vatikaanin hallitus eli kuuria saa tehdä edelleenkin mitä haluaa ja juonittelu jatkuu. Samalla jatkuu keskustelu rahanpesuväitteistä ja yhteyksistä mafiaan.

Näyttää siltä, että Rooman kirkko sai toisen siirtymäkauden miehen Ratzingerin jälkeen. Franciscus ei kutsu koolle Vatikaanin kolmatta konsiilia eli kirkolliskokousta. Edelleen jää auki monta kysymystä: pappien naimattomuus, naisen asema ja pappeus, perhesuunnittelu…

Lopuksi voisi kysyä vielä periluterilaisesti: ”Onko Franciscus ANTIKIRSTUS?” Kysmykseen on pakko vastata että kyllä on. Mutta niinhän on arkkipiispa Kari Mäkinenkin ja niin on tämänkin stoorin aitokius-sauanlämmityksen tiimoilla riipustellut pienviljelijäkin, ja niin olette tekin hyvät lukijat ja kaikki mahdolliset kommentoijatkin.

Edellinen on aika rankka väite joka on pakko perustellakin. Otetaan avuksi ihan matematiikan perusteet ja kysymys ns. negaatiosta. Elikkä yritetään nyt argumentoida:

I Luvun yksi negaatiohan ei ole miinus yksi kuten moni voisi luulla. Luvun yksi negaatio mikä tahansa muu luku.

II Kristityille täydellinen ja synnitön on ainoastaan Jeesus Kristus, tai ainakin pitäisi olla.

III Kun rajaton joukko ihmisiä rinnastetaan rajattomaan joukkoon lukuja, niin silloin kaikki muut ihmiset kuin Jeesus Kristus ovat hänen negaationsa elikkä antikristuksia kaikki tyynni.

Tietenkin tätä väitettä voivat pitää totena vain kristityt jos he ottavat oppinsa ja uskontonsa vakavasti. Q.E.D.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=XS3ZaOdYFo8

Paavi, röökaus ja me muut

 

Ei välttämättä ole mikään sisäpiirin tieto että nykyi-sellä paavilla on ollut vuosien mittaan suhteellisen suruttomat elämäntavat. 

Otsikkokuvassa  näemme tulevan paavin istumassa mukavassa juttuseurassa. Kuva on otettu joskus 1970-luvulla. Ratzingerin oikealla puolella on katolisen kirkon suuri teologinen ajattelija 1900-luvulla eli Karl Rahner. Hänellekin näyttää pieriini mastiuvan kohtuullisessa määrin. Enemmän huomattavaa on kuitenkin se, että rahnerilla on oikea kädem etusormen ja keskisormen välissä teollinen savuke (tai sitten kotikäärimössä valmistettu kunnon "karvaperse").Vasemmassa kädessään rahner pitää piippua. Ilmeisesti piippu on rahnerin omna tai sitten hän vain palvelualttiuttaan valmistelee Josephille kunnon latinkia. Ehkä ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. 

Ihmeellistä kuvan tässä asetelmassa on kuitenkin se, että piippumies polttaa teollisia tai puoliteollisia savukkeita. Perinteiset piippumiehet eivät näet koskaan ole juuri olleet savukkeiden ystäviä. Sekin on mahdollista, että Rahnerin piippu ei ole kunnossa. Se on joko tukossa eli ei ventiloi tarpeeksi tai sitten se on ylikuumentuneessa tilassa tai se piippumiesten kieltä käyttäen se yksinkertaisesti "kusee." Mikähän on totuus tässäkin asiassa. Rahner siiryi autuaammille majoille jo vuonna 1984. Ratzinger saattaisi vielä muistaa tilanteen terävä seniori kun sattuu olemaan.

Pyhän isän terveydestä on oltu huolissaan kovin. Sehän on toki tiedetty että baijerilainen kun on niin silloin tällöin isto stobe vehnäolutta on voinut livahtaa miehen kiduksista alas ja mikäs siitä. Kuviakin on netti pullollaan evidenssinä asiasta. Yhtä kaikki; moni baijerilainen uskoo tänäänkin että vesi on myrkytettyä…

Mutta kuten otsikkokin jo paljastaa niin kyse on paavi Benediktus äksiiveen tupakoinnista. Sanotaan, että näihin päiviin saakka mies on polttanut askillisen päivässä elikkä ne kaksikymmentä röökiä. Paljon miehelle jolle laitettiin sydämentahditin jo vuonna 2003, kaksi vuotta ennen paaviksi valintaa kun mies oli jo 77-vuotias. Ihminenhän paavi on eikä luterilaistenkaan mielestä enää Antikristus. Ammatti on stressaava ja kyllä varmasti siinä joutuu ottamaan pahimpina päivinä kunnon hermosauhut jos ei nyt tasatunnein niin ainakin parillisina tunteina. 

Katoliset papit vetävät röökiä siinä missä muutkin. Sanotaan että Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen aikana vuosina 1962-1965 kun elettiin vielä vanhaa hyvää aikaa niin Rooman Pietarinkirkosta oli kuulemma välillä sakeana röökinsavusta kun 2200 piispan joukossa oli monta kovaa röökaajaa.

Tupakointi on tietysti aika monipiippuinen juttu. Eihän se mitenkään terveellistä ole jos se pääsee ihan mahdottomiin mittasuhteisiin. Parhaimmillaan tupakointi voi olla miellyttävä sosiaalisen kanssakäymisen muoto ja kynämiehen ja taiteilijan mainio stimulantti. Ikävä kyllä pitää sanoa, että suurin osa tupakoivasta ihmiskunnasta on menettänyt taidon oikea ja kestävän tupakoinnin suhteen. Enää näkee harvoin piippumiehiä ja sikarinpoltosta on tullut elintasolaji. Jotkut tosin luulevat voivansa ansaita pikkusikareilla suuremman statuksen kuin mitä heille kohtuudella koskaan kuuluisi. Teollinen savuke on kaiken turmion lähde, ja jos tässä maailmassa on jotain saatanallista niin se on juuri teollinen savuke.

Kyllä ihminen tarvitsee kohtuullisessa määrin nautintoaineita. Tupakka on kuitenkin hyödyke johon tulisi suhtautua kuin kalliiseen ja harvinaiseen siirtomaatavaraan. Teollisen savukkeen myötä siitä on vain mennyt menneiden aikojen gloria ja hohto pois, saammehan joka päivä todistaa sellaista kauheaa ilmiötä luin ”gongiröökaus.”

 ------------------------------------------------

Ekskurssi: "Gongiröökaus"

Kun tupakoitsijat karkotettiin sisätiloista tuli eteen uusi ongelma; tupakoitsijat porttikäytävissä ja sisäänkäyntien tuntumassa. Kaikkialla sen huomaa; ei sisäänkäyntiä, ei gångia jossa joku on röökillä.

Ja jos ei röökillä ollutkaan niin sitten gångeissa ja sisäänkäyntien edustalla on karsea ja rikastunut natsanhaju. Kiveykset mustanaan tumpatuista natsoista hiertynyttä mustaa jälkeä. Joihinkin paikkoihin joutuu menemään suorastaan pahanhajuisen pilven läpi. Ei taida esim. Helsingin ydinkeskustan alueelta juuri löytyä puhdasta gångia. Miten olisi lähestymiskieltoiset alueet röökauksen suhteen...

Juuri teollinen savuke on kaiken pahan alku ja juuri. Tuoksu on kuin entisaikojen sotatantereella. Tuollainen röökihän palaa imemättäkin toisin kuin aito piippu tai sikari. Röökin eli teollisen savukkeen palamisenhan mahdollistaa sen paperiin imeytetty kemiallisesti ruudinsukuinen aine, joka pitää röökin ihanohuen paperin palopinnassa käynnissä hillityn räjähdystilan. Näin rööki palaa tasaisesti. Ja siitä juuri tuo ruudin tuoksu. Tuotaisiinpa vaikka haudasta herätetty Napoleon Helsingin keskustan tietämille gångikierrokselle silmät sidottuina. Vúolaa, vuolàs, vuolaampí... Lämpenisi ukko kummasti ja Austerlitz jos kohta Waterlookin tulisi mieleen. Gångiröökaukseen tulisi puuttua jo pelkästään epäesteettisyyden ja typeryttävän vaikutuksen takia!

------------------------------------------------

 

Saksalainen paavi on siis röökaaja joka on mutustellut elämänsä aikana sameita vehnäoluitakin. Entäs sitten me tavikset? Parempi elää kohtuudessa ja antaa muidenkin elää. Soisi kuitenkin vielä perustettavan piippusalonkeja ja huomaavaisten tupakoitsijoiden kerhoja. Valistusta asian tiimoilta pitäisi tehdä myös esteeettisyys-näkökulmasta. Koska on kyse asiasta jota emme voi kieltää niin sillä ”terve tupakoitsija terveessä ruumiissa” on ainoa kestävä lähtökohta.

Missä ovat ajat jolloin naisia hurmattiin punaisen amphoran ihanalla höökyllä. Kaiholla muistelen aikaa jolloin punaisella amphoralla, siis piipputupakalla, saattoi tehdä nuorena teologian opiskelijana hyvän vaikutuksen vaikkapa piispaan. Sikarinpolton ihailu on saanut jotenkin kielteisiä piirteitä joten sitä ei pidä suitsuttaa, kyse on yhden sortin pakkojatsista eli pakotetusta imagonnostatuksesta. Missähän on enää sellainen joukko piipulla jossa poltetaan neljää viittä merkkiä yhtä aikaa, sanotaanpas vaikka sitä Punaista amphoraa, Caravellea, Kiltaa, Macbaren Gold Labelia ja vaikkapa Half et Halffia. Ah siinäpä ihana hajusinfonia jota nykyisissä gångeissa ei enää tapaa... Oi niitä aikoja...


Ai mitä hääp sano, Ratzinger!

No hääp sano että joulun ihme on siinä että Kristus tulee ihmisten luo ja uudistaa jos otamme hänet vastaan. Tietysti tuo on vain yksi pointti saarnan tulkinnasta. Ja eikös se ole aika tavalla epälute-rilaistakin? Se on hiinä ja hiinä sidotun ratkaisuvallan suhteen! Mutta jos katsomme sen liikkuvan fraktaaleilla ilmatilan loukkausta suorittamatta niin hyvän saarnanhan tuo piti. Tokkopa meidän kirkossamme pidettiin montakaan saarnaa jotka menivät ohtise, tuskin yhtään.

Jos katsomme pelkästään puheen rakennetta niin juontahan siinä ei loppujen lopuksi ollut. Se oli sisäkkäisten kuvien rakennelma, hyvin etenevä. Loppujen lopuksi saarnasta muistetaan sen ensimmäisen kappaleen johtava ajatus ihmisen itsekkyydestä, mutta sitten rakennelman hienosti etenevä retoriikka jää varjoon.


Se oli hvyin tyypillinen Ratzingerin saarna, hyvillä ja arvovaltaisilla sitaateilla tuettu ja höystetty. Itse kun tuntee vain Martti Lutherin ja senkin varsin huonosti niin vähän käy kateeksi kun meis vetää kehiin Gregorius Nyssalaisen, Anselm Canteburylaise ja tietysti kirkkoisä Augustinuksen. Nuohan kuuluvat kaikki katolisen papin arkilukemistoon! Toisaalta ne ovat vanhan kirkon perintöä johon kuka tahansa luterilainen pappi voi turvallisesti viitata.


Ratzingerin saarnan sisältö lähti liikkeelle jouluevankeliumin sanomasta ja oli siis hyvin tekstikeskeinen. Nykymaailmassa on varsinainen ihme jos joku onnistuu saarnassaan kertomaan jotakin uutta, ja sellaista ei toki tämän vuoden jouluyönä tapahtunutkaan.


Se miten paavi onnistui tuomaan maininnan ekokatastrofista saarnaansa tuki vain kokonaisuutta, eikä se ollut millään tavalla vaativan sävyistä, seikka jota aina odottaisi. Jos sanoma oli se, että Kristus voi uudistaa kaiken niin todella paljon jäi ilmaan, ja saarna kokonaisuudessaan lakkaa elämästä, ja varmasti on jo lakannutkin. Uuden luomisen ajatus, joka oli oikeastaan saarnan loimilanka, on hyvä ja kiehtova, mutta mitten se lopulta toteutuu onkin jo aivan eri juttu.


Mutta se oli puhutteleva parole kaiken kaikkiaan ja jos katsotaan sitä tiettyjen kriteerine valossa niin se oli varsin hyvin seurakuntalaisen tasolle laskeutuva, vaikkakin siitä puuttui täysin elämisen maku. Katolisessa kirkossa tavallisen papin tehtäviin kulluu sielunhoito ja messun toimittaminen ja tietysti katekismuksen opettaminen. Piispojen erityinen tehtävä on opettaa ja saarnata, ja sitä Ratzingerin jouluyön saarna tuon kirkon lähtökohdista parhaimmillaan olikin.


Ollakseen puhuttelevan voi toki saarna silti sisältää jotain vaikeasti tajuttavaakin ja jotain varsin arkaaistakin. Mutta siinä oli jotain vanhaa ja uutta ja varastettuakin kai. Mielestäni sininen ajatus jäi kuitenkin puuttumaan ja edellä mainitsemani parannusvaatimus. Jotta voitaisiin vaatia parannusta on ensin todettava ihmisen syyllisyys hyvin perusteellisesti, ja nyt ei näin tapahtunut.  


Ja juuri siinä Ratzingerin saarna oli myös hyvin sumean moderni, että sanaa synti ei käytetty vaan se onnistuttiin kiertämään joihinkin viittauksiin ihmisen epätäydellisyydestä. Kauniita sanoja jotka lämmittävät jouluyön tunnelmissa mutta kun arki iskee naamalle kaikessa realistisuudessaan niin mistä silloin enää saadan voimaa?

Mietteitä Paavin Jouluyön messun tiimoilta — Yleiskatsaus.

Paljon on todellakin edetty Martin ajoista kun luterilaisetkin katsovat Paavin jouluyön messua Roomasta. Sattumoisin tänä vuonna allekirjoittaneel-lakin oli resursseja katsoa messua pitemmälle kuin Jouluyön julistukseen saakka. Messun seuraaminen veikin siten yöunet niin etttä nukahtamaan pääsikin vasta puoli viiden maissa. Televisiointi oli jälleen italialaisen vivahteikasta. Urheilukilpailujen televisioinnissa italialaiset eivät aina ole parhaimmillaan mutta tämän asian suhteen ei todellakaan tingitä laadusta eikä lihan määrästä.  

Impressio
Majesteettisin osa on tietenkin jouluyön julistus jonka perinteisesti laulaa diakoni. Diakonin käsiten katolisessa kirkossa on tietysti erilainen ja tässä Paavin johtamassa katolisen kirkon messussahan näitä diakonin tehtäviä on pitkään hoitanut Marco Pavan-niminen pappi. Pavan tekee töitä Sikstusen kappelin kuoron kanssa. Se vain täytyy sanoa, asia jonka totesin viime vuonnakin, että kun Pavani laihdutti 30 kiloa niin ääni kärsi. Meikällä on nauhalla vuoden 2000 jouluyön messu kun Pavani on alkuperäisissä mitoissaan ja siinä äänessä on aivan eri sointi. Jotenkin näytti siltä että mies on vielä viime vuotisesta laihtunut kymmenisen kiloa. Mikähän mieheen on mennyt; liekö kakkostyypin diabeteksen pelko? Muuten messu kävi lähes täydestä luterilaisesta messusta. Syynä on varmasti se, että molemmissa on etsitty vanhan kirkon perintöä ja se löydettykin.

Paavin saarna
Oli varsin asiapitoinen. Julkisuudessa on jo arvioitu että paavi nuhteli ihmisiä itekeskeisyydestä. Onhan se näinkin. Uusi piirre miehen puheissa oli saarnan keskikohdan jälkeen siinä kun hän otti kantaa maailman ekokatastrofin suhteen. Mutta mikä olikaan paavin ratkaisu asiaan? Loppujen lopuksi puheen parannusvaatimus jäi kaunopuheisuuden taakse. Kristus-keskeinenhän saarna oli, ei siitä yli eikä ympäri pääse… Menee Martin paasaus viimeinkin perille. Mutta vienee vielä joitakin sukupolvia ennen kuin katolisen kirkon pappien selibaatti murtuu. Tulee mieleen mitten paavi saarnansa kirjoittaa. Väittäisinpä että sanellen hän sen tekee. Olen itsekin kokeillut ko. menetelmää viimeisen vuoden aikana muutamaan otteeseen kun käytössä on ollut nopeasorminen teologian opiskelija. Homma toimii jos ajatustyötä on ennalta käsin tehty, mutta vain tällä edellytyksellä.

Ite Ratzinger
Otetaanpas huomioon että mies täytti keväällä 80 vuotta! Jos katsotaan missä kunnossa Wojtyla oli viisi vuotta sitten jolloin hän oli täyttänyt samat vuodet niin erohan on hirmuinen. En pitäisi mahdottoma että Ratzinger olisi vielä viisi seuraavaakin vuotta “täysissä voimissaan.” Ainakin hänellä on käytössä mailman parhaat gerontologit. Tuli vain mieleen mitä mies tekee messun jälkeen, siis lähinnä yöpala? Johannes Paavali kakkonen tykkäsi kovasti puolalaisista sienipiiraista ja söi niitä useinkin iltapalaksi. Veikkaanpa Ratzingerin napanneen parin desin verran hyvää baijerilaista jouluolutta ja kourallisen konvehteja… Tällaisia tuli mieleen kun itse messun suvantokohdissa vedin kiduksiin suolalohileipää ja tavallista kota-kolaa ja tietysti päälle kourallisen konvehteja…
Peruselämykset eivät katso ikää eivätkä varsinkaan kirkkokunta- ja tunnustusrajoja.
Siinähän tuo meni. Saarnaa voipi vielä katsella uudelleen digiboxin kovalevyltä. Pienenä miinuksena pidän kyllä sitä että kristikunnan tärkein saarna oli luettavissa vasta aamupäivällä Vatikaanin virallisilla sivuilla. Eihän mies sitä lonkalta vetäissyt ja Vatikaani on täynnänsä kääntäjä- ja kielineroja.
Muuten pitäisi tutustua paavin uusimpaa ensykliaan eli opetuskirjeeseen joka käsittelee pelastukseen liittyviä asioita. On vaan niin tuhtia tekstiä, ja peräti 26 sivua.