Paljon on todellakin edetty Martin ajoista kun luterilaisetkin katsovat Paavin jouluyön messua Roomasta. Sattumoisin tänä vuonna allekirjoittaneel-lakin oli resursseja katsoa messua pitemmälle kuin Jouluyön julistukseen saakka. Messun seuraaminen veikin siten yöunet niin etttä nukahtamaan pääsikin vasta puoli viiden maissa. Televisiointi oli jälleen italialaisen vivahteikasta. Urheilukilpailujen televisioinnissa italialaiset eivät aina ole parhaimmillaan mutta tämän asian suhteen ei todellakaan tingitä laadusta eikä lihan määrästä.
Impressio
Majesteettisin osa on tietenkin jouluyön julistus jonka perinteisesti laulaa diakoni. Diakonin käsiten katolisessa kirkossa on tietysti erilainen ja tässä Paavin johtamassa katolisen kirkon messussahan näitä diakonin tehtäviä on pitkään hoitanut Marco Pavan-niminen pappi. Pavan tekee töitä Sikstusen kappelin kuoron kanssa. Se vain täytyy sanoa, asia jonka totesin viime vuonnakin, että kun Pavani laihdutti 30 kiloa niin ääni kärsi. Meikällä on nauhalla vuoden 2000 jouluyön messu kun Pavani on alkuperäisissä mitoissaan ja siinä äänessä on aivan eri sointi. Jotenkin näytti siltä että mies on vielä viime vuotisesta laihtunut kymmenisen kiloa. Mikähän mieheen on mennyt; liekö kakkostyypin diabeteksen pelko? Muuten messu kävi lähes täydestä luterilaisesta messusta. Syynä on varmasti se, että molemmissa on etsitty vanhan kirkon perintöä ja se löydettykin.
Paavin saarna
Oli varsin asiapitoinen. Julkisuudessa on jo arvioitu että paavi nuhteli ihmisiä itekeskeisyydestä. Onhan se näinkin. Uusi piirre miehen puheissa oli saarnan keskikohdan jälkeen siinä kun hän otti kantaa maailman ekokatastrofin suhteen. Mutta mikä olikaan paavin ratkaisu asiaan? Loppujen lopuksi puheen parannusvaatimus jäi kaunopuheisuuden taakse. Kristus-keskeinenhän saarna oli, ei siitä yli eikä ympäri pääse… Menee Martin paasaus viimeinkin perille. Mutta vienee vielä joitakin sukupolvia ennen kuin katolisen kirkon pappien selibaatti murtuu. Tulee mieleen mitten paavi saarnansa kirjoittaa. Väittäisinpä että sanellen hän sen tekee. Olen itsekin kokeillut ko. menetelmää viimeisen vuoden aikana muutamaan otteeseen kun käytössä on ollut nopeasorminen teologian opiskelija. Homma toimii jos ajatustyötä on ennalta käsin tehty, mutta vain tällä edellytyksellä.
Ite Ratzinger
Otetaanpas huomioon että mies täytti keväällä 80 vuotta! Jos katsotaan missä kunnossa Wojtyla oli viisi vuotta sitten jolloin hän oli täyttänyt samat vuodet niin erohan on hirmuinen. En pitäisi mahdottoma että Ratzinger olisi vielä viisi seuraavaakin vuotta “täysissä voimissaan.” Ainakin hänellä on käytössä mailman parhaat gerontologit. Tuli vain mieleen mitä mies tekee messun jälkeen, siis lähinnä yöpala? Johannes Paavali kakkonen tykkäsi kovasti puolalaisista sienipiiraista ja söi niitä useinkin iltapalaksi. Veikkaanpa Ratzingerin napanneen parin desin verran hyvää baijerilaista jouluolutta ja kourallisen konvehteja… Tällaisia tuli mieleen kun itse messun suvantokohdissa vedin kiduksiin suolalohileipää ja tavallista kota-kolaa ja tietysti päälle kourallisen konvehteja…
Peruselämykset eivät katso ikää eivätkä varsinkaan kirkkokunta- ja tunnustusrajoja.
Siinähän tuo meni. Saarnaa voipi vielä katsella uudelleen digiboxin kovalevyltä. Pienenä miinuksena pidän kyllä sitä että kristikunnan tärkein saarna oli luettavissa vasta aamupäivällä Vatikaanin virallisilla sivuilla. Eihän mies sitä lonkalta vetäissyt ja Vatikaani on täynnänsä kääntäjä- ja kielineroja.
Muuten pitäisi tutustua paavin uusimpaa ensykliaan eli opetuskirjeeseen joka käsittelee pelastukseen liittyviä asioita. On vaan niin tuhtia tekstiä, ja peräti 26 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti