Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruuantuotanto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruuantuotanto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Porinaa ruuasta ja intensiivisestä ruuantuotannosta.

                                         

OKRA-maatalousnäyttelyn  tiimoilla  on  aika  miettiä  myöskin  ruuantuotannon  ongelmia  mutta  myöskin  mahdollisuuksia.  Ja  näkökulmana  on  tietenkin  meidän  kotoinen  Suomi  ja  sen  mahdollisuudet. 


Uusimman  tutkimuksen  mukaan  suomalaiset  pitävät  viljasta  ja  hedelmistä.  Käytetystä  vijlasta  60%  on  vehnää  ja  loppu  suurimmaksi  osaksi  ruista.  Suhteen  soisi  olevan  toisinpäin,  mutta  minkäs  teet.  Vehnä  on  saatanallinen  keksintö  ja  länsimaisen  ihmisen  levottomuuden  lähde.


Kysehän  on  pitkälti  siitä,  miten  järjestäisimme  kotimaisen  maataloustuotannon?  Asenteiden  ja  tottumusten  puolella  tulisi  myös  tapahtua  paljon  muutoksia,  ja  tässähän  on  kyse  siitä  että  aivan  perusteellisia  muutoksia  tulisi  tapahtua  päivittäisessä  ruokavaliossamme.  Omavaraisuus  ja  puhdas  ruoka  on  tietysti  helposti  heitettävä  klise  mutta  onko  kukaan  poliitikko  koskaan  mennyt  noiden  sanojen  taakse?  Mahdollisuuksia  kuitenkin  olisi  vaikka  mihin  mittaan  saakka.  Vyyhti  on  iso  ja  laaja  joten  on  parasta  tehdä  jälleen  indymäinen  temppu  ja  ottaa  roomalaiset  kehiin,  siis  luettelo  teesejä.  Menemme  tällä  kertaa  pienestä  suurempaan  asiaan:


I  Suomalaisten  pitäisi  palata  juurilleen  ja  ryhtyä  jälleen jytystelmään  nauriita  runsain määrin.  Jokaisen  suomalaisen  tulisi  syödä  vuodessa  15  kiloa  naurista,  ja  nimenomaan  kotomaista  naurista.


II  Mallasohraa  tulisi  viljellä  kosolti  sillä  suomalaisnen  mallasohra on  maailman  parasta,  mitä  pohjoisempana  se  kasvaa  niin  sitä  parempaa  se  on.


III  Jos  jotain  viljaa  viljellään  leipäviljaksi  niin  olkoon  se  ruista.  Vehnää  saa  ulkomailta  halvemmalla  elikkä  Itämeren  toiselta  rannalta.


IV  Jokaisen  maatilan  jossa  viljelyala  ylittää  50  hehtaaria  tulisi  tuottaa  kymmenen  prosentin  viljelyalalla  biopolttoaineen  raaka-aineeksi  kelpaavia  kasveja.  Maatilat  tulisi  suorastaan  pakottaa  tuottamaan  sen  tarvitsema  löpö  itse, ja  myös  jalostamaan  se tankkikuntoon.  Teknologia  ei  ole  ongelma.  Maatilojen  tuottama  maatalous-löpö  olisi  täysin  verovapaata.


V  Luomutuotantoon  ei  tulisi  suoranaisesti  pakottaa  mutta  siitä  tulisi  tehdä  kannattava  vaihtoehto.  Pääasiassa  kevätvehnän  viljelyyn  perustuva  ryöstöviljely  pitäisi  lainsäädännöllisesti  lopettaa.  On  järkyttävää  katsella  ravinne-,  ja  humusköyhiä  peltoja  joilla  on  vilejelty  sata  vuotta  kevätvehnää  peräjälkeen.


VI  Maatalouden  suhteen  kaivataan  todellista  ja  perusteellisesti  valmisteltua  yhteiskuntasopimusta.  Se  tarkoittaisi  käytännössä  maatalouden  TUPO-sopimusta.  Nykyinen  tukiaisspolitiikka  on  tullut  tiensä  päähän.  Kepuumuslaisten  kartanonisäntien  lihottaminen  veronmaksajien  rahoilla  tulisi  lopettaa  välittömästi.  Viljelijälle  tulisi  säättää  vuosispalkka  joka  on  sidoksissa  todellisesti  viljeltyyn  peltopinta-alaan,  ja  jos  kyseessä  on  elikoiden  tuotanto  niin  palkka  maksettaisiin  samassa  suhteessa.  Sadosta  ja  tuotetuista  lihakiloista  maksettaisiin  erikseen.  TUPO-vertailun  lähtökohtana  olisi  muiden  kansalaisten  palkkaus.  


Toinen  keino  olisi  se,  että  yli  50  hehtaarin  tiloille  ei  maksettaisi  mitään  tukia 50 hehtaaria ylittävän pinta-alan osalta.  Suurempi  tulo  perustuisi  viljelijän  ammmattitaitoon,  innovatiivisyyteen  ja  yrittäjähaluun.  Tällä  järjetelyllä  taattaisiin  myös  se,  että  maatalous  työllistäisi  useampia  ihmisä  kuin  tällä  hetkellä.  On  monia  maatlouslomittajia,  AMK-tason  koulutettuja  osaajia,  jotka  eivät  pysty  aloittamaaan  maanviljeliän  työuraa  koska  alkuinvestoinnit  pakottavat  elinikäiseen velkavankeuteen.  Tästä  joukosta  voisi  löytyä  motivoituneita  ja  innovatiivisiä  uusia  maatalousyrittäjiä.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Leipää takalistoon

 


Intensiivinen  ihmisen  holoseenin  aikana  harjoittama intensiivinen  ruuantuotanto  on  jälleen  saamassa  riemuvoiton  meillä  Suomessakin.  Tänään  on  nimittäin  julkaistu  ennuste  siitä,  että  viljasadon  suuruus  tulee  olemaan  3.1  miljardia  kiloa.  


Ja  kun  on  kyse  ennusteesta  niin  todellisuudessa  sato  ollee  noin  5%  suurempi.  Kaikki  näyttää  siis  hyvältä;  saamme  siis  leipää  takalistoon  ensi  talvenakin.  Valtakunnassa  näyttäisi  siis  siltä,  että  kaikki  on  hyvin!  Mutta  onko  näin?


3.1  miljardia  kiloa  viljaa  tekee  kansalaista  kohden  noin  580  kiloa.  Kaikki  on  hyvin  siis...  Saavat  vauvelit  puuroa  ja  vanhukset  kanssa.  Leipääkin  pystytään  leipomaan  ja  polle  saa  kauransa  ajallaan.  Viljapossut  röhisevät  tyytyväisinä  ja  broilereillekin  riittää  nokittavaa.  Paninoalallakin  ollaan  ylen  tyytyväisiä  sillä  panotarpeita  riittää.  Viljan  vilejypinta-ala  on  tosin  tänä  vuonna  pienempi  sillä  rypsiä  viljellään  tänä  vuonna  ennätysmäärä.  Sekin  on  hyvä  asia  sillä  näin  saadaan  leivän  päälle  muutakin  liukastetta  kuin  ylähuuli.

Todellisuudessa  suomalaiset  syövät  viljatuotteita  vuodessa  on  75  kiloa  ja  siitä  on  tuota  kirottua  kedon  ruohoa  eli  vehnää  suurin  osa.  Mutta  mikä  onkaa  todellisuus.  Paljonko  viljaa  tuodaan  ulkomailta  leipätarpeiksi,  ja  paljonko  täällä  viljeltyä  viljaa  viedään  rehuksi  muualle?  Mistähän  saisi  tarkat  lukemat  hämmästeltäväksi. Nimittäin  esimerkiksi  tänä  vuonna  kauraa  ja  ohraa  viljellään  puolet  enemmän  kuin  vehnää  mitä  peltopinta-alaan  tulee.  Vehnän  viljelyala  on  noin  190 000  hehtaaria  ja  siltä  alalta  saataneen  noin  100  kiloa  tuota  kirottua  kedon  ruohoa  per  suomalainen  asukas.  Kun  tuosta  mainitsemastamme  seitsemästäkymmenestä  viljakilosta  jonka  keskimäärin  takalistoon  vedämme  on  vehnää  noin  60  prosenttia  niin  tässähän  voisi  ihan  huutaa  että  "Valtakunnassa  kaikki  hyvin."  Mutta  kun  täällä  viljelty  vehnä  ei  kelpa  kuulemma  leipomiseen!  Sitä  pitää  tuoda  Itämeren  toiselta  rannalta.

Tällainen  viljaralli  herättää  luonnollisestikin  monia  kysymyksiä.  Mutta  minkäs  teet  vapaan  markkinatalouden  aikana?  Kansalaisia  ei  voi  eduskunnan  päätöksillä  pakottaa  syömään  enemmän  ohrarieskaa  ja  venhnäistä  littiskakkua.  Puhe  kotimaisesta  ja  puhtaasta  leivästä  on  siis  aika  pitkälti  myytti.  Kaiken  jälkeen  voikin  ihan  perustellusti  kysyä  että  mikä  helvetti  tätä  maata  oikein  vaivaa?
Kaiken  lisäksi  kasvava  trendi  on  se,  että  maanviljelijät  viljelevät  nyt  sitä  mistä  saa  parhaan  hinnan.  Joskus  kesäkuulla  saimme  nähdä  varsin  skitsofreenisen  uutisen  tekstuaalitelevisiossa.  Otsikossa  luki  "Raha ei ohjaa suomalaisten maanviljelijöiden valintoja."  Mutta  kuinka  ollakaan  niin  kaksi riviä myöhemmin  lukikin : "Öljykasvien viljely on lisääntynyt, koska niistä maksetaan viljoja enemmän."  Onhan  tämä  todellakin  merkillinen  maa.  Tarttis  tehä  jotakin  mutta  mitä...


Intensiivinen  ihmisen  holoseenin  aikana  harjoittama intensiivinen  ruuantuotanto  on  jälleen  saamassa  riemuvoiton  meillä  Suomessakin.  Tänään  on  nimittäin  julkaistu  ennuste  siitä,  että  viljasadon  suuruus  tulee  olemaan  3.1  miljardia  kiloa.  


Mutta  kun  on  kyse  ennusteesta  niin  todellisuudessa  sato  ollee  noin  5%  suurempi.  Kaikki  näyttää  siis  hyvältä;  saamme  siis  leipää  takalistoon  ensi  talvenakin.  Valtakunnassa  näyttäisi  siis  siltä,  että  kaikki  on  hyvin!  Mutta  onko  näin?