Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa! Päivitys 4.0.

Oma ajattelu vanhenee nopeasti jos sitä ei päivitä. Paljon huonommin käy kirjoituksille joita ei viitsi tai mukamas kerkeä päivittää. Menen nyt varsinaisen Klondyke-vuoden, tuotteliaan ja kekseliään ajan-jakson, kirjoitukseen joka julkaistiin 11.04.2016. Julkaisun nimi oli Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!” Sitä on on jälleen päivitettävä ja nyt jo neljännen kerran. Viidessä vuodessa tapahtuu paljon ja monia tiedotoja on joutunut todellakaan pävittämään, joskus suorastaan korjaamaan. 

Matkaan siis De Re Allii Sativin kynsilaukka-aiheisiinkirjoituksiin ja tuohon em. Klondyke-vuoteen 2016 jolloin päivänvalon näki 75 krjoitusta. Tuo ilmaisu Klondyke-vuosi juontaa jääkiekkomaailman 23.03.1994 pysäyttäneestä tapahtumasta. Tuona päivänä Wayne Gretzky rikkoi Gordie Howe ennätyksen runkosarjassa tehtyjen maalien määrässä. Maalin numero 802 johdosta The Hockey News julkaisi tietysti erikoisnumeron lukuisine artikkeleineen ja lehden mukana seurasi tietysti tapahtumaa juhlistanut liite. Liitteen rään artikkelin otsikossa puhuttiin Gretzkyn Klondyke-vuosista joilla tietysti viitattiin hänen Edmonton-kauteensa jolloin maaleja syntyi hirmuiseen tahtiin. Klondyke kultalöytöineen on edelleenkin tarunhohtoinen paikka Pohjois-Amerikkalaisten historiassa tai suorastaan myyttisessä historiassa.

Pienen johdannon jälkeen käydään nyt päivittämään ensimmäisen kerran vuonna 11.04.2016 julkaistua kirjoitusta. Eli versio-otsikon mukaisesta kirjoituksesta. 4.0.

Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!   Päivitys 4.0.

Maailmalla viritellään tekoälyä ja väitetään jopa että joskus ihmiset aivot voidaan skannata ja siirtää elämään ikuista elämää muodossa tai toisessa tai paremminkin sanottuna sovellutuksessa tai toisessa. No se näkee joka elää! Onpa joku jopa esittänyt että tulevaisuus olisi uuden kyborgi-ihmisen. Tuo eräs henkilö on Yuval Noah Harari ja em. asiasta hän on puhunut teoksessaan Homo Deus. 

Joskus kun on vähän raihnainen olo ja tilapäistä kolotusta on vaikka muille jakaa tulee mieleen se kuinka elämää voisi helpottaa. Työn tekemiseltä ei kuitenkaan voi välttyä, mutta jospa olisi älykäs ja työteliäs apulainen joka ei valita eikä vaadi kohtuuttomia korvauksia. Neuvostoliistossakin suunniteltiin vakavasti 1920-luvulla simpanssin ja ihmisen risteyttämistä. Tarkoituksena olisi ollut luoda kuuliainen, väsymätön ja osaava ”työläinen” helpottamaan Neuvostoliiton kansantaloutta ja yleensäkin neukkukansalaisen elämää. Yrityksiäkin ilmeisesti tehtiin... 

Tulee mieleen aika pari vuosikymmentä sitten, kesä 1997 jolloin eräs internet-keskustelulista kävi varsin kuumana. Oli menossa ”suuri sporre-keskustelu” suomalaisella URANTIA-kirjan keskustelulistalla. Kaikkea mitä siellä poristiin on mahdotonta toistaa mutta johdantokappaleen ajatuksenjuoksun perusteella sporre ansaitsee tulla jonkinsortin huomion kohteeksi!

——————————————————————————

Ekskurssi: URANTIA-kirja.

URANTIA-kirja on seitsemännen päivän adventismin pohjalta syntynyt yhdysvaltalainen ihmisperäinen yritys selvittää 1930-luvun näkökulmasta kaikki mahdollinen ihmiseen, maailmankaikkeuteen, Jumalaan ja ihmiseen uskonnollisena olentona liittyvä. Kirjan syntyyn liittyy hyvin keskeisesti chigacolaisen lääketieteen tohtorin, psykiatrin ja pastori Martin Sadlerin toimintaan. Kirja on saanut aikaan maailmanlaajuisen URANTIA-kirjan lukijoiden yhteisön. Kirja on käännetty useille kielille. Tänä päivänä näyttää siltä, että kirjan sanoma ei enää saa juurikaan uusia kannattajia. Kirja on saanut Suomessa paljon lukijoita ja se on Kanadan Quebeckin provinssin ohella alue jossa sillä on eniten vakaumuksellisia seuraajia. Tuhdimman annoksen tietoa kirjasta saa täältä ja jos haluaa perehtyä yhden luvun kriittiseen analyysiin kannattaa pistäytyä tässä linkissä.

—————————————————————————-

Joskus nuorempana olin todellakin mukana Suomen URANTIA-seuran toiminnassa ja päätoimittelin heidän lehteänsä jonkin aikaa. Homman taustallahan on URANTIA-kirja, jonka opetuksiin silloin vankasti uskoin. Nykyään en asiaa juuri ajattele, mutta olen ollut monesti pettynyt kun teologit eivät ole olleet ko. kirjasta kiinnostuneet, se on näet mainiota hengellistä scifiä. Olin jo jotenkin, kiitos rakkaan skeptikko-ystäväni, irroittautumassa liikkeestä kun eräs kirjan sisältämä maininta alkoi pyörimään päässäni. Kirja puhui ns. spornagia-olennoista. Lyhyesti sanoen ne ovat alempien taivasmaailmojen maisema-puutarhureita. Itse URANTIA-kirja puhuu näistä sporreista yllättävän paljon.

“Jerusemin tuhat suorakulmiota ovat päämajaplaneetan alemman syntyperäisen elollisuuden hallussa, ja näiden suorakulmioiden keskellä sijaitsee spornagia-olentojen valtava, ympyrän-muotoinen päämaja. Jerusemissa teitä tulevat hämmästyttämään ihmeteltävien spornagiaolentojen saavutukset maatalouden alalla. Maata viljellään siellä suurelta osin sen takia, että sillä on esteettinen ja koristeellinen vaikutus. Spornagiaolennot ovat päämajamaailmojen maisema-puutarhureita, ja Jerusemin aukeita muokatessaan ne osoittavat sekä omintakeisuutta että taiteellisuutta. Maata viljellessään ne käyttävät hyväksi sekä eläimiä että lukuisia mekaanisia laitteita. Ne ovat älyperäisen asiantuntevia omissa maailmoissaan vaikuttavien voimien sekä niiden niitä itseään alempiin eläinlajeihin kuuluvien vähäisempien veljien hyväksikäytössä, joista monet on asetettu niiden käyttöön näissä erityismaailmoissa. Nykyisin tämä eläinten luokka on etupäässä sellaisten ylösnousemuksellisten keskiväliolentojen ohjauksessa, jotka tulevat evolutionaarisilta sfääreiltä.”

Porukkahan oli aivan sydämistynyt kun aloitin keskustelun sporreista. Sain erään nuoremman kaverin innostumaan asiasta ja hän tekikin varsin nopeasti kotisivut ja siitä on jo vasin kauan aikaa, oli vuosi 1997. “Suomen spornitologinen seura y.r.” Ja tuo y.r. tarkoittaa tässä yksinkertaisesti “yrittää rekisteröityä.” Porukka kävi todellakin kuumana kun noin vuoden mittaan kaksi kaveria kävi listalla kovaa keskutelua sporreista. Kaikkiaan avauksia elu sporre-porinoita, siis yksittäisiä otsikoita alakeskusteluineen, oli muistaaksensi lähemmäs 60. Jutuista saisi kaksisataa-sivuisen kirjan. Osa jutuista saattaa olla tallella jossain vanhalla serverillä, mutta kaikki on tallella päässäni. Asiasthan me kyllä puhuimme, ei sen puoleen. Toisaalta ko. keskustelu oli keskusteluryhmä-häiriköintiä, mutta paremmasta päästä sellaista. Ja aina minä ja satunnainen kaverinihan pysyimme asiassa. 

Kerran virittelin keskustelua eräästä URANTIA-kirjan väitteestä jonka mukaan nykyinen Johanneksen Ilmestys on vain neljäsosa alkuperäisestä. Tein sitten parikin roolinottoa enkä ollut mitenkään vaatimaton: Apostoli Johannes: ja Dante Alighieri.

Virittelin ajatuksenjuoksua ja kysyin: ”Ajatellaanpas jos Johanneksen Ilmestyksestä todella on säilynyt vain neljäsosa kuten väitetään. Varmastikin alkuperäisessä 

Ilmestyskirjassa oli myös maininta sporreista. Ei ehkä pitkää, mutta kuitenkin. Se voisi mennä vaikka näin.”

“Ja mina näin taivaallisen peltomiehen. Olennon jolla oli kolme kättä. Sen muoto oli osaksi ihmisen, osaksi eläimen. Se oli suunnattoman kaunis ja töitä tehdessään se lauloi ylistysvirsiä suurelle peljättävälle.”

Sitten asiaa saattoi jatkaa näin: ”Jos meillä olisi siis tuo laajempi Ilmestyskirja niin meillä olisi myös Danten Jumalaisessa näytelmässä maininta sporreista. Se voisi olla tällainen:”

Oppaani Vergile mulle virkkoin:

”Katso, näät peltomiehen,
min muodon säkein verhotuin
on paljastanut meille
poika Zebedeun.”

Perässä Auran itsekulkevaisen yksi,
olento kauniskarva, kolmikännyt.
Ja taaempana äesti toinen,
kolmas kylvi multamaahan muhevaan.

Ja laulu peltomiesten, 

se mielen ylensi, soi virsi harras: 

“Me saamme pellot kyntää,
karhin äestää ja siementää,
vaan kasvu yksin suuren peljättävän on.

Me siitä suotta on murehella mielin
kulkea. Kas aivan sattumalta 

me tämän homman saimme.”

Taas käännyin puoleen oppahani: 

“Mi onkaan juoni tuon, 

myös loputtoman raadannan? 

He miksi iloitsevat puolihullun lailla?

Siis onko täällä täysin toisenlaiset

merkitykset, arvot, faktuumit?
Ilolla vastaanota työsi, uurasta ja raada,
ja pelkkä sattumus vain halpa palkka."

Joopa joo! Tällä iällä ei aina muista mitä kaikkea nuorena tulikaan tehtyä ja horistua. Ja sehän tuo kivoja yllätyksiä jokaiseen uuteen päivään. 

Mikä se sporre olikaan?

URANTIA-kirjahan on vain ihmismielen luoma massiivinen pyrkimys selittää todellisuutta, Jumalaa ja maailmankaikkeutta. Se kertoo hyvin yksityiskohtaisesti monen näkökulmasta täysin järjettömistä asioista. Kirja kertoo paljon mm. ns. taivasmaailmoista, jotka ovat arkkitehtonisia sfäärejä eli pallopinta-maailmoja, eivät siis planeettoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Eräässä vaiheessa kirja siis ryhtyy kertomaan ns. alempien taivasmaailmojen maisemapuutarhureista eli spornagia-olennoista. Monien mielenkiintoisten vaiheiden ja mielleyhtymien ja erään manan majoille menneen miehen osittaisen avustuksen ja vaikutuksen jälkeen ryhdyin todellakin aikoinani nimittämään noita olentoja, joiden olemassaoloon uskoin, yksinkertaisesti sporreiksi. 

Sporret ovat älykkäitä, kauniita ja varsin itsenäisesti työskenteleviä olentoja. Heille on ominaista korkea äly ja he osaavat jopa puhua. Heillä on korkeampi älykkyys kuin simpansseilla ja hevosen ja koiran parhaat ominaisuudet. Viljellessään tuota taivaallisista maailmaa he käyttävät hyväkseen useita muita eläimiä (URANTIA-kirjan kuvauksen mukaan alemmissa taivasmaailmoissa on todellakin fyysisiä olentoja.) ja mekaanisia laitteita. Ryhdyin miettimään tuolloin sporren olemusta ja sain siihen apuakin eräältä innokkaalta nuorukaiselta. Kehitimme kolme kriteeriä postuloida sporren ominaisuuksia. Ne olivat:

I Itse U-kirjan kuvaukset

II Maanviljelyn ja puutarhanhoidon asettamat vaatimukset

III Niin sanotut spornahtavat inehmot eli sporremaiset ihmiset. Tähän ryhmään kuuluvat tietyntyyppiset maanviljelijät, puutarhurit sun muut hortonoomit...

Yksi mielenkiintoisimpia johtopäätöksiämme oli se, että sporrella on hyvin todennäköisesti kolme kättä. Kolmas käsi olisi ns. välikäsi ja se auttaisi tavattoman paljon työnteossa. Kukapa tätä kieltäisi meistäkään. Tämä välikäsi olisi lyhyempi kuin kaksi pääkättä, ja sen sijoituspuoli vaihtelisi normaalin jakauman mukaan. Todennäköisesti vasemmanpuoleisia välikäsiä olisi enemmän. Olento olisi meidän mittapuidemme mukaan noin 7 jalkaa (213,36 cm) pitkä ja painaisi 130 kiloa. Olisiko sillä karvoitus, tästä emme päässeet aivan yksimielisyyteen.

Mitä hyötyä sporresta sitten olisi?
 

No sporrestahan olisi paljonkin hyötyä! Se olisi eräänlainen ekologinen maatalousolento. Paljon hyödyllisempi kuin hevonen on koskaan ollut. Se osaisi käyttää mekaanisia maanviljelyvälineitä ilman maanviljelijän ohjausta. Pelkästään mekaanisella lapiolla sporre voisi kääntää ja muokata maata yhden eekkerin eli noin 0,40 hehtaarin verran neljässä tunnissa. Eivät enää lanautuisi pellot painavien traktoreiden jyrätessä niitä. Ja kaikki tapahtuisi pelkällä lihasvoimalla. Paljon muutakin sporre tekisi. Sporre voisi tehdä tarvittaessa töitä ympäri vuorokauden jopa viimassa ja sateessa. Sporre olisi myös mainio lastenvahti ja takkailtojen sympaatinen seuralainen...

Miten sporre tehdään?
 

URANTIA-kirjahan on mielikuvitusta ja laajoille massoille vielä tuntematonta hengellistä scifiä ja varmaan sellaiseksi jääkin. Mutta kaikessa mahdottomuudessaan sporre voi olla tulevaisuutta. Ihminen oppii lopulta hallitsemaan geeniteknologian niin, että hän voi rakentaa aivan uusia olentoja ja eläimiä yksinkertaisesti suunnittelemalla ne, ja rakentamalla nanotekniikan sovellutuksilla toimivan dna-rakenteen. Tarvitaan vain aikaa ja tietyn eettisen vastustuksen murentuminen. 

Mitä yhden sporren ylläpito vaatisi?

Ja jos sporrea verrataan hevoseen niin voidaan todeta että se on todella kustannustehokas olento. Missä hevonen vaatii valtavat määrät ihmisen tuottamaa ja säilömää rehua niin sporre yksinkertaisesti viljelee osan ruuastaan itse.

Mutta kallista se olisi silti! Tulisi vanha sanan-parsi ”Syö kuin hevonen” uuteen kuosiin ”Syö kuin sporre.” Seuraavassa päivitetty laskelma yhden maailmamme oloissa elävän sporren kuukautisesta ravinnontarpeesta:

90 kg kokojyväkauraa

1 kg c-piimaata 

60 kiloa porkkanaa

3 kiloa kynsilaukkaa
30 kiloa muita juureksia

300 litraa lähdevettä

10 litraa rypsiöljyä

60 isokokoista kiniini-tablettia

120 multitapsia 

120 maksitupla-suklaapatukkaa tai vastaavaa
4 koria ykkösolutta tai 90 litraa kotikaljaa

(Alkuperäisessä julkaisussa oli maininta ”kesäaikaan runsaasti ohvia hyttysiä ja paarmoja karkottamaan.” Nykytutkimuksen valossa voi sanoa että hyttyskarkoitteita eu tarvita. Geeniteknologian avulla sporreen voidaan istuttaa ominaisuus joka voi tuottaa hyttyset karkottavaa ainetta tarpeen tullen.)

Kalliiksi tulisi!! Toisaalta voisi sporre todellakin kasvattaa huomattavan osan ravinnostaan itse, mutta kyllähän esim. kokojyväkauran kulukki olisi aivan hirmuinen. Ajatelkaappas nyt: 90 kertaa 12 on 1080 kiloa. Yhden sporren vuotuiseen kaura-annokseen tarvittaisiin tommoiset kolmasosa hehtaaria viljelyalaa... Mutta käytetäänhän peltoalaa biodieselinkin tuottamiseen yhä enevämmässä määrin. Sitten noinkin jalolle olennolle tulisi taata lomaa lajinomaisen käyttäytymisen harjoittamisen tarkoituksessa lajitovereiden keskuudessa ne pakolliset 38 päivää vuodessa, ja siihen ei taatustikaan saisi mitään lievennyksiä!

Vielä jäisi paljonkin porinoitavaa sporresta, mutta jätettäköön muillekin mahdollisuus miettiä ja kehitellä ajatusta. Itse uskon jonkun vielä jonain päivänä lähtevän kehittelemään ajatusta oikein paremmilla järjenlahjoilla varustautuneena kuin meikäläinen. Ja jos ollaan rehellisiä, niin tähänkin pätee Saarnaajan sana ”Ei mitään uutta auringon alla.” Luulen jonkun jo kehitelleen näitä hapuilevia ajatuksenkulkuja paljon parempaa teoriaa...  

Oman lisänsä tähän asiaan tuovat ne näköalat jotka avautuva Arik Kershenbaumin teoksen ”Linnunradan käsikirja olioista.” Sporreista ei Kershenbaum juuri puhu mutta monesta muuta asiasta kylläkin.

Yhdestä asiasta voi kuitenkin olla varma. Kynsilaukkaa tarvitsee myös sporre.  Ja paljon tarvitseekin. 100 grammaa päivässä! Se on jo kahden varsin ison raapin verran. Mutta nehän tuollainen otus kasvattaa itse omissa omatarve-penkeissään. Todennäköisesti noin jalo otus ymmärtää vain parhaimman päälle, ja tulevaisuuden lajike The Glory of Sandberg tai Châtaigne du Nord ovat taatustikin sporren makuun sopivia.

Tähän sopii oikein hyvin tämä kappale: https://www.youtube.com/watch?v=HtUH9z_Oey8

URANTIA-kirjan luku 72. Vol.13. Muutamia arviointeja — "Alempiarvoiset ja paremmat kansakunnat."

Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain  historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Kolmannessatoista osa-artikkelissa kuvataan sitä millaisen kuvauksen se antaa muista kansakunnista.

Alempiarvoiset ja paremmat kansakunnat

URANTIA-kirjan luvun 72 arviointi on nyt tulossa alaluku-kohtaiseen päätökseensä ja vuorossa on lyhyehköjä tiedonantoja utopian toisista kansakunnista. Tarkastelulähtökohtana on tietysti 1930-luku. Sanat ”Urantian edistyneempien kansakuntien hallitukset on tietysti hivelevän arvoituksellinen ja pakottaa meidät suorastaan valtaisiin spekulaatioihin.” Mitähän olivatkaan planeettamme edistyneimmät kansakunnat 1930-luvun maailmassa. Tietysti tulee mieleen Sadlerin ja kumppaneiden amerikkakeskeisyys. Mies oli toki tehnyt nuorempana opintomatkan Eurooppaan kun hän halusi perehtyä psykoanalyysiin. Mutta oliko hänellä ja muilla ihmisperäisillä kirjoittajilla mitään käsitystä esimerkiksi nousevista pohjoismaisista hyvinvointivaltioista. Nimittäin suomalainenkin yhteiskunta oli jo 1930-luvulla todella kehittynyt, Ruotsista nyt puhumattakaan. 

Edistyneimmät kansakunnat olivat varmasti Sveitsi, Ruotsi, Suomi, saksalainen sivilisaatio ilman Hitleriä ja kansallissosialisteja, brittiläinen sivilisaatio ja Yhdysvallat. Yhdysvallat oli talousmahti, mutta oliko se edistyksellisin sivilisaatio. Tässä ollaankin yhden URANTIA.kirjaan liittyvän suuren ongelman äärellä. Se on nimittäin amerikkalaisen hapatuksen läpitunkema.

1930-luvulle tultaessa yhdysvaltalais-amerikkalaisen poliittisen ajattelun piirissä oltiin luopumassa yhä enemmän ns. Monroen-opista. Sittemmin siitä on tullut vain ideologinen jäänne ja nykyään on puhuttu jopa käsittestä ”pax americana” ja mitpä muuta Jenkkilä on ollut kuin maailmanpoliisi. Alaluvun sisältämä lause ” juuri näihin aikoihin tämä verraton hallitus suunnittelee solmivansa diplomaattiset suhteet alemmantasoisten kansojen kanssa” onkin ymmärrettävä tätä ajatusta vasten. Muuten 1930-luvulla meillä oli paljon vaikutteita amerikasta, kiitos siirtolaisuuden. Ja meidän tulee aina muistaa että siirtolaisuutta on aina kahteen suunta paluumuuttajien ja kultuurinvaihdon myötä. 

Voidaan kuitenkin sanoa, että esim. meillä Suomessa äymystö ihaili kasvavassa määrin englantia ja brittejä, ja Natsi-Saksan uusi ja merkillinen aatelisto ihaili englantilaista elämänmuotoa yli kaiken. Sittemmin luvun 72 kahdennentoista alaluvun ihanne on jossain määrin toteutunut mm. merkittävien tiedestipendien vaihdon myötä jo 1950-luvulla. Niistä on ollut paljon hyötyä meille suomalaisillekin.

Luvun 72 eli tämän alaluvun 12 viimeisissä lauseissa avautuu näköaloja joita on vaikea ymmärtää ellei koko kirjan sisältö ja konteksit ole hallussa. Kun puhutaan hallinnollisista pojista ja viitataan näin myötäoletteisesti heidän ns. tehtäväkäyn-teihinsä on moni jo ymmällä. Jos jollekin ei ole vielä selvillä se huikea väite joka URANTIA-kirjassa esitetään, niin kerrottakoon se tässä. Tämä oma maailmamme on ollut sellaisen vierailun kohteena joka tulee osasi vain yhdelle planeetalle kymmenestä miljoonasta. Että tiedämme Jeesus Nasaretilaisen niin se on merkki siitä, että kokonaisen avaruuden lohkon ja hallinnollisen alueen ns. Luoja-Poika on elänyt täällä ihmisten kaltaisten olentojen parissa. Juuri tästä syytä planeettamme sitten muka on erityisasemassa.

Luvun viimeinen kappale sisältää ennustuksia: ”Urantia on sen vuoksi paljon paremmin valmistautunut välittömässä tulevaisuudessa tapahtuvaan planetaarisen hallinnon toteutumiseen siihen kuuluvine lakeineen, mekanismeineen, symboleineen, sopimusjärjestelyineen ja kielineen.” Maailmanhallinto ei ole toteutunut. Toisaalta olemme siirtyneet brändien maailmanaikaan ja amerikaklainen coca-cola-kulttuuri voi edelleen hyvin. URANTIA-kirja antaa kyllä jossain muualla ymmärtää, että tiedonvälitysmenetelmiimme tulisi suuria muutoksia myös varsin välittömässä läheisyydessä. Se on kyllä tapahtunut.

Tästä pääsee lukemaan URANTIA-kirjan luvun 72.

URANTIA-kirjan luku 72. Vol.12 . Muutamia arviointeja — "Reservinupseerien sivilisaatio?"

Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain  historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Kahdennennessatoista osa-artikkelissa kuvataan sitä miten armottoman kuvauksen sen antaa epäonnistujista ja syrjäytyneistä.

Reservinupseerien sivlisaatio?

URANTIA-kirjan kuvaaman sivilisaation yhteiskuntajärjestykseen ei siis kuulu yleinen asevelvollisuus. Valtio ei myöskään käytä kuvattua ilmeisen ylivertaista sotataitoaan hyökkäyssotaan. Maassa on vallalla vankka reservinupseeri-koulutus. Taustalla on tietty oivallus, mutta sitä kirjan ihmisperäiset kirjoittajat eivät vie eteenpäin niin että se voisi kuulostaa ennustukselta tai ohjeelta. Mitä alaluvun kahdessa ensimmäisessä kappaleessa sanotaan ennakoi nimittäin mekanisoidun jalkaväen ideaa. Valitettavasti tähän ei voi liittää ekskurssilinkkiä suomenkielisenä jotta mekanisoidun jalkaväen idea avautuisi tämän lukijoille. Mutta englanninkielinen artikkeli on varsin hyvä:

Joka ei jaksa lukea artikkelia kokonaan niin lukekoon ainakin tämän lauseen: ”To be effective in the field, mechanized units also require large numbers of mechanics with specialized maintenance and recovery vehicles and equipment.” Nykyaikainen sodankäynti vaatii paljon teknistä osaamista ja se ei ole mahdollista ilman siviilielämässä hankittuja valmiuksia. Joka on pelannut Sid Maierin Sivilisaatio-peliä ja varsinkin versiosta II eteenpäin tietää mistä on kyse. Itse asiassa tuon pelin tietokannassa eli Civipediassa mekanisoidun jalkaväen idea on sanottu siellä parhaiten eli lyhyesti ja ytimekkäästi. Sadler ja kumppanit eivät ilmeisesti olleet kovin sotilaallisesti suuntatuneita. Toisaalta mekanisoidusta jalkaväestä puhutaan pääsääntöisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Alaluku puhuu puhuu käytännössä ammatikoulutuksen integraatiosta ja taustalla on tietenkin jälleen amerikkalaisen pragmatismin ihanne. Amerikkalainen pragmatismi ei ollut pelkästään pedagokiikkaa vaan kokonaisvaltainen elämänasenne. Mutta erinomaisesta oivalluksesta riippumatta jotain jää myös auki. Muutamia kysymyksiä herää suhteessa siihen, että maassa ei ole pakollista asevalvollisuutta. Tässä alaluvussa esitetään väite että kun maa joutuu sotaan, joka oletettuna ilmoitusajankohtana ei enää harjoita hyökkäyssotaa, niin maassa toteutettaisiin täysimääräinen liikekannallepano. 

Voidaan toisaalta olettaa, että kaikille kansalaisille annetaan jo kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä ”puolisotilaallista” ja valmistavaa koulutusta. Ehkä maassa on toimiva suojeluskunta-organisaatioikin, ja niitä johtavat nämä sivilisaation puolustajan valtakirjan saaneet. Ja tämän mantereen miehillä ja naisillahan on mahtava kansalaiskunto kiitos suuten ruumiinkulttuurin palvonnan. Mikä sitten on vapaaehtoiseen palvelukseen pestautuvien määrä, siitä ei meille kerrota. Jälleen tässäkin suhteessa ”varusmiespalveluksen” suorittaminen on kytketty ammatillisten valmiuksien suorittamiseen. Nyt voisi tietenkin kuvitella että nämä vapaaehtoiset muodostaisivat liikekannallepanossa valtakunnan armeijan ja laivaston alipäällystön. Sinänsä ihan nerokas ajatus!

Itse asiassa yhdennentoista alaluvun kuvaus on varsin mukavaa luettavaa jos se irrotetaan muusta kokonaisuudesta, ja vaikka ihmisperäiset kirjoittajat eivät vie kaikkia iduillaan olevia oivalluksia loppuun saakka niin nämä tiedonannot ovat koko luvun tasapainoisinta luetttavaa. Kirjoittajat pitävät mielessään koko ajan yhteiskunnan integraation perustelun. Puolustuskalusto on käytössä rauhanaikana. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Miekkoja ei taota auroiksi eikä panssarivaunuilla kynnetä peltoja. Jeepillä huristellaan lomilla, vai huristellaanko? Koska maa on energian suhteen omavarainen niin kaikki toimii seillä sähköllä. Sodankäynti vaatii kuitenkin polttomoottori-pohjaisia taisteluvälineitä olivatpa kyseessä sitten laivat, lentokoneet tai taisteluajoneuvot ja tietenkin miehistönkuljetusvaunut. Panssarivaunuja ei liikutella edistyneimmälläkään akkutekniikalla. 

Tästä pääsee lukemaan URANTIA-kirjan luvun 72.