Sporttisia puheita perjantaina Kustaan pänä mmviii.

Olisi perinteinen perunanlaittopäiväkin mutta tänä vuonna jääköön kun tulleee vallan kuiva kesä. Ei viitsi kastella kasvi-maita liiaksi keinotekoisesti. On aivan tarpeeksi tekemistä kukissa ja muissa puutarhahommisakin. Ensi vuonna sitten kun tulee tilastollisestikin märempää…

Detroit tuli sitten ja voitti. Otanpa tähän sitaatin viimä vuodelta juuri ennen runkosarjan käynnistymistä: 

“Ja kukas sitten voittaa runkosarjan ja kuka Stanley-kannun? Tietysti Montreal-fanina tähän on vain yksi vastaus. Montreal ei ehkä voita runkosarjaa mutta kylläkin Stanley Cupin. Jos tarkastelen asiaa puhtaasti kylmän viileästi arvioiden virkamiesminäni kautta niin vastaus on että runkosarjan voittaa Detroit ja Stanley Cupin niin vastaus tässä suhteessa on Minnesota Wild. Hasek on liian vanha ukkeli voittamaan Stanley Cuppia Detroitin maalin suulla.”

Detroit kehitti aivan uudentyyppisen pelityylin ja maalissa olikin pääosin Chris Osgood. Detroit pyrki pitämään kiekko hallusa ja käytti tavattoman liikkuvia pelaajia. Kiekko liikuteltiin pitkillä ja nopeilla syötöillä. Taitoa ja kovaa työmoraaliahan se vaati mutta lopulta kaikki näytti siltä että he pelasivat vain puolitehoilla. Eikä Osgood ollut välttämättä niin huono vaikka sitä itsekin yritin todistella.

Uusi suomalainen sai nimensä kannun kylkeen mutta samaan aikaan tuon teki seitsemän ruotsalaista. Valtteri Filppula ei ole nuorin suomalainen joka Cupin on voittanut, mutta ei miehelle edes kunnon parta vielä kasva.

Näinä päivinä käy pizza hyvin kaupaksi Detroitissa ja muuallakin Jenkkilässä, onhan Red Wingsien omistaja maan neljänneksi suurimman pizza-ketjun omistaja. Koskaan suomessa saadaan Little Caesars-pizzoja. Luulisi olevan markkinarakoa jos he toisivat Suomeenkin uuni-innovaationsa. Little Caesars on nimittäin tunnettu siitä, että siellä saa Pizzan kuumana ja heti! Tietysti moiseen palveluun tarvitaan asiakasvolyymiakin.

Tänään Oslon Bisletillä skabasivat myös maailman parhaat pilumistit. Ja nähtiin se ihme että votion vei Norjan Thornkildsen ja seuraavilla sijoilla oli kaksi suomalaista mutta Pitkämäki oli vasta kolmas. Ysikymppiset olivat vasta hakusessa, Suomalaisyllättäjä oli toinen Tero eli Järvenpää. Kaikilla kolmella oli tekniikka mitä sekaisemmassa tilassa. Voimaa noista kolmesta kaikkein ja selvästi eniten on Järvenpäällä ja jos hän saa Beijingissäå yhden heiton jengoilleen niin se menee reilusti yli 90 metriä. Sporttisin on Pitkämäki ja nopein käsi on norskilla. Jos heillä kaikilla olisi Jan Zeleznyn tekniikka ja laparulla niin jotkut stadionit kävisivät heille pieniksi… Siis Beijingin pilumi-kisaan tulee vallan uusia elementtejä…

Loppianen — tuo suuri talviurheilupäivä.

Loppiaisena urheillaan ja television välityksellä pääsemme nauttimaan jo vallan suuresta lajikirjosta.

Yhdistetty

Tänään kisattiin perinteisillä matkoilla Saksan Schonachissa. Hannu Manninen onnistui varsin hyvin mäessä muttei saanut kiinni Norjan Petter Tandea viidentoista kilmoetrin lenkillä. Rankka vesikeli ei oikein sopinut raamikkaalle Manniselle. Yhdistetty oli muuten ensimäisiä lajeja jotka kokivat “evoluution” kun Gunder Gundersen kehitti systeemin jossa mäkikilpailun tulos muutettiin sekunneiksi ja matkaan lähdettiin taka-ajokilpailuna. Menetelmä otettiin käyttöön MM-kisoissa vuonna 1985 mutta sitä oli käytetty Kollenilla jo useamman vuoden ajan jo muistaakseni 1970-luvulta. Hannu Manninenkin jatkanee uraansa Vancouveriin 2010 saakka.


Ahosen paraatipyllistys

Tämä päivä jää mäkiurheilun historian suurena suomalaispäivänä, mutta myös puhtaasti urheilulliselta kannalta myöskin. Bischoshofenin kisa oli, ei mikään trilleri, mutta suurenmoinen näytös jossa todella paras mäkihyppääjä voitti. Olot olivat ehkä kaikkien aikojen vaikeimmat, tai ainakin vaikemmaista päästä. Sanon tämän itse mäkihyppyä kohta 40 vuotta seuranneena.  


Nykyään lämpenen mähihypyn seurantaan enää todella harvoin mutta tänä viikonloppuna oli suorastaan kansalaisvelvollisuus näin tehdä. Ahosen toisen kierroksen loikka 136 metriä oli todellinen paraatipyllistys sillä vähempikin olisi riittänyt. Asialla ei nyt tämän enempää kannata lähteä hehkuttelemaan. Kysymys onkin tässä: jaksaako Janne vielä kaksi vuotta Vancouveriin asti ja sopivatko mäet siellä hänelle!? Olympiakisat ovat aina olleet niin arvoituksellisia. Mutta nyt on Janne omassa kategoriassaan; 5 mäkiviikon voittoa ja 102 maailmancup-osakilpailun palkintopallisijaa…


Teemu treenaa kovasti

Kuuluu Kaliforniasta uutisia notta Teemu on aloittanut luisteluharjoitukset vallan taajaan ja aikoo tässä kuussa päättää “palaako” kaukaloon vai ei. Perheenlisäystä lienee jo tullut ja veikkaan, että vaimo on kehottanut Teemua tekemään itse päätöksen. Haluaa varmaan miehensä olevan onnellinen. Veikkaan että Teemu tulee jäälle ja pelaa elämänsä iloisinta kiekkoa.  


Hyvä näin sillä Vancouverin kisoihin on aikaa enää kaksi vuotta ja kyllä me vielä tarvitsemme yhden kerran jäälle trion Selänne – Koivu – Lehtinen. Ja noiden kisojen ajaksi olisi parasta lähettää maata kiertyävälle radalle Henrik Sedin-niminen mies, ei mitään Fyylesangia. Forsberg on nimittäin romu ja Sundin ei pärjää ilman häntä, heh, ja kun toisen Sedinin pistää Kansainväliselle avaruusasemalle niin on toinenkin kyllä poissa tolaltaan.


Suomi muuten voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden ensi keväänä Kanadassa. Olen aina sanonut että Suomi-neito, kun on kyse lätkästä, on aina enemmän vieraan maan miehen perään. Kukas onkaan järjestänyt meille ainoan isojen meisten turnausvoiton ellei "Kurre I kullittaja." Ja tässä ei ole todellakaan kyse mistään kaksimielisyydestä. Doug Shedden on oleva tekijämme! Ja muistamme toki että Suomen jääkiekko on ottanut ratkaisevan isot askeleet aina vieraan maan miehen johdolla: Joe Wirkkunen, Gustav Bubnik, Curt Lindström ja nyt Doug Shedden (Joukosta puuttuu kyllä pari ulkomaista valmentajaa, joista ainakin Len Lunden voimme hyvin unohtaa...). Saamme kokea lähivuosina sen kuinka Suomi voittaa lyhyessä ajassa usean kerran suuren tournamentin kun Jukka Jalonen ottaa ohjat käsiinsä menestyksekkään Kanadan-turnauksen jälkeen...


Torinon kisojen sankarimme Antero Niittymäki torjui viime yönä perätitten 54 laukausta Philadelphian nöyryyttäessä Torontoa. Kaksi meni sisään mutta prosentti huikea 96, 42. Mies alkaa löytämään forminsa…