Kirjeitä Gräddesbergille. Ajatusten lukeminen.

 

Oi rakas Johan!

Jatkamme nyt näiden psi-asioiden parissa, tai miten näistä ihan normaaleista asioista sitten pitäisi puhua. Loppujen lopuksi on kyse aivan tavallisista ilmiöistä, niin arkipäiväisistä ettei arkipäiväisempää saa. Mitä on arkipäiväisempi asia kuin ihminen. Enpä usko, että tätä kukaan pystynee kiittämään. Sanotaanko näin että mitä useampia ihmisiä elämänsä aikana tuntee niin sitä paremmaksi ihmistuntemus voi kasvaa. Ja tässä on aivan ehdottomasti paino sillä, että ihmistuntemus voi kasvaa.

Lähdemme liikkeelle siitä että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia ja nämä samanlaiset ihmiset voidaan jakaa karkeasti ottaen noin kahteenkymmeneen tyyppiin ja näistä voidaan laatia selkeä tyyppikohtainen luettelo. Jokaiselle tyypille on ominaista tietty suhtautuminen ja lähestymistapa niin todellisuuteen kuin toisiin ihmisiinkin. Ihmiset voidaan myös luokitella sen perusteella, miten he pystyvät käsittelemään tietoa ja onko heillä millainen tapa assosioida. 

Karkeasti ottaen suurin osa naisista assosioi paljon enemmän kuin se osa miehistä joka assosioi enemmän. Kun olet tehnyt selväksi kaiken tämän niin tiedät miten suurin osa ihmisistä toimii ja ajattelee. Loppu onkin sitten ihmisen ulkoista lukemista. Jotta päästään likiarvoon siitä mitä kunkin päässä liikkuu, ja likiarvo on tässä noin 95%, niin tarvitaan vielä jonkin verran sivistynyttä arvausta tai sitten jotain joka liikkuu ihmisten mielimatriisien rajapinnoissa. Mutta varsinaista sellaista joka voitaisiin luokitella psi-ilmiöiksi on muutaman prosentin luokkaa. Eikö kuulostakin varsin terveelliseltä?

Tietystikään ei ole mitenkään vaarallista jos joku tuntee tällaisen tekniikan ja jos jonkun ajatukset ikään kuin näytetään hänelle. Vaarallisille poluille mennään silloin jos tätä kykyä ryhdytään käyttämään väärin ja sillä pyritään kiusaamaan ja alistamaan toista ihmistä. Siihen en pysty vastaamaan onko joillakin luontainen kysy nähdä toisten pään sisälle. Mielen tiet ovat tutkimattomat ja varmaankin tutkimattomiksi jäävät. Tämän enempää en asiasta aivan yksinkertaisesti osaa sanoa.

Mutta sittenhän on sellainen asia että jos joku käyttääkin näitä taitojaan positiivisessa mielessä. Taidosta lukea ajatuksia on hyötyä jos sinulla on luontaisia taipumuksia tehdä hyvää. Asiassa ei siis sinänsä ole mitään pahaa eikä edes yliluonnollista. Ajatuksenlukijaksi päätyminen on meidän jokaisen etuoikeus ja asiassa ei todellakaan ole mitään yliluonnollista. Ja kaiken edellytys on siinä, että aivan ensimmäiseksi tunnet itsesi. Herääkin siis kysymys siitä onko kukaan siinä määrin itsensä tuntija että voisi toimia menestyksekkäästi ajatusten lukijana. Sietääpä miettiä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kun niihin ryhtyy ihmislapsi. 

Yksinkertaisen asian ympärillä voidaan pähkäillä todella pitkään. Pähkäily on vielä ihan terveellinen ilmiö, mutta jos assosiaatio-kierteestä ei päästä eroon niin silloin ollaan tuhon tiellä. Ehkä lopetamme nämä pohdinnat tähän ja menemme ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa vaikkapa seuraamaan todella älykästä ja nopeaa ja tietenkin eleganttia urheilua eli lentopalloa. Ja sen teemme ”absoluuttisemmalla” tavalla. Ja tietenkin annamme pelaajien hoitaa homman aivan itse.

Kirjeitä Gräddesbergille. Maahanmuutto.

 

Rakas Johan

Muutama päivä sitten kysyit minulta mitä mieltä olen maahanmuutosta. Koska asia on hyvin kriittinen. ja siitä ei tietyllä tavalla vuoda Suomessa keskustella järkevästi pidättäytyin tuolloin sanomasta mitään. Vaikka asiasta niin paljon on puhuttu niin kysymyksesi tuli puun tai sanotaanko jopa pyökin takaa. Nyt olen miettinyt asiaa, olen sitä toki aikaisemminkin miettinyt mutta ehkä ajatukset ovat ei nyt kristallisoitunut, tai jollain tavalla kiteytyneett. Onko se sitten arvotonta katinkultaa jää harkittavaksesi.

Kyse on sen mittasuhteen asiasta että vakavaakin yritykseni kertoa sinulle mitään siitä mitä oikeestaan sajattelen jää hyvin keskeneräiseksi ajatukseksi. Yleensä tällaisessa tilanteessa, oli sitten kysymys mistä tahansa asiasta,  olen ottanut käyttöön roomalaiset. Ajatukset saavat tulla vapaasti esille ja omaksi hämmästyksekseni ne ovat jopa usein jonkinlaisessa, jos ei loogisessa, niin kuitenkin logistisesti järjestyksessä. Mennäänpä asiaan

I Ehkä olisi ollut parasta itse muuttaa muualle toisaalta jos näen olisin tehnyt en olisi tässä näitä pakisemassa.

II Vaikka olet suuri Suomen ystävä ja osaat kieltämme paremmin kuin moni korkeasti koulutettu olet kuitenkin ruotsalaisen sosialidemokratian lapsi rakas johan. Kotimaassakin hyvinvointi on aikoinaan rakennettu luonnonvaroja riistämällä. Muisteleppa miten Stora Kopparbergin vuoksi kaadettiin metsää valtavia määriä ja manalan huurut ja kuononkatku valtasivat koko Taalainmaan.

III Se elämänmuoto jota Suomessa harjoitamme on maanosakohtaisesti kaikista kallein ja eniten ekosysteemiä kuormittava.

IV Näinä päivinä maassamme puhutaan paljon metsästä ja metsistä; onneksi ei niin paljon metsästäjistä. 

V Tässä kohdassa viisi välimietintönä totean nyt että vastustan maahanmuuttoa tai sanotaanko en ole sen kannattaja. Kyse ei ole siitä että suhtautuisin eri kulttuureihin ja eri uskontoihin kielteisesti, ja senhän toki tiedät. Mutta asia on nyt vain niin että jokainen uusi asukas tässä maassa vaatii lisää resursseja ja kestävän toiminnnan raja on ylitetty jo kauan sitten.

VI Suomesta on muutettu paljon maailmalle. Ruotsin ja Norjan on suomalaismetsiä kansoittivat savolaiset ja hyvä niin; se oli ruotsin talous historiassa yksi kunniakas luku. 1800-luvulla muutettiin paljon Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin ja sekin oli hyvä asia. Väestöä oli yksinkertaisesti liikaa ja seuraavan tarinan varmaan tiedätkin oikein hyvin. Ruotsi hyötyi Suomen väestöresursseista ja olimme tietyllä tavalla optimitilanteessa ja saatoimme rakentaa hyvinvointivaltiota oikeassa suhteessa.

VII Suomi on aina elänyt metsistä. Meillä ole öljyä ja muitakin luonnonvaroja on varsin niukasti. Mineraalisresurssimme ovat varsin pienet mutta ne on onnistuttu hyödyntämään hyvin. Suomi on ollut Pohjolan Japani, olemme hankkineet raaka-aineita ja tehneet niistä menestystuotteita. Monta asiaa olemme kuitenkin sössineet kuten tiedät; jos meillä olisi ollut Suomessa IKEA sekin olisi sössitty. Nämä sössimiset ovat oma lukunsa ja niistä on joku minua asiantuntevampi kirjoittanut oikein hyvän esityksenkin. Ilman metsiä emme olisi luoneet nuorta tasavaltaa emmekä myöhemmin maksaneet sotakorvauksia suurelle ja mahtavalle itäiselle naapurillemme. Emme myöskään olisi ottaneet loppukiriä sosiaalivaltioiden kilpajuoksussa. Tarkoitan sitä kilpailua jossa Norja Ruotsi ja Tanska olivat meitä edellä toisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmeninä.

VIII Puhe maailman Suomesta hyvinvointivaltiona  on sama asia kuin kusisi housuun. Hetken se lämmittää mutta tuon onnellisuuden taustalla on paljon kärsimystä, syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja onnettomia ihmiskohtaloita.

IX Puhumme varmasti joskus myöhemmin siitä miten Suomella ja Japanilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat kovin outoja pienoissivilisaatioita, omia erityiskulttuuripiirejä.  En tiedä ovatko japanilaiset tehneet kollektiivisen päätöksen, kollektiivisen alitajunnanllisen päällys päätöksen pienentää kansakuntansa väkilukua, ehkäpä ovatkin.  Jos tämä meno jatkuu auringon kehdon maassa on asukkaita noin 35 000 000 vuonna 2100.

X Toki tarvitsemme maahanmuuttajia. Tarvitsemme tänne lisää väriä, kurkumaa ja Brown Girl in the Ring-meinikiä ja muuta sellaista mutta lähes 6 000 000 asukasta Suomessa on aivan liikaa. Nytkin kaikki käy jo velalla. Ymmärrän toki että yksikään puolue joka todella haluaa hallitusvastuuseen ja valtionhoitaja puolueeksi, tekemään pitkäjänteistä parlamentaarista työtä, ei voi ottaa puolueohjelmaan ensimmäiseksi tavoitteekseen populaation pienentämistä. Nationalistinen harha ei nyt enää välttämättä elä niin voimakkaasti kuin ennen mutta taustalla se vaikuttaa.

XI Perustelen siis maahanmuuttovastaisuutta siis ekologisista näkökulmista. Tilanne voisi olla aivan hallittavissa ja kenties näemme varsin pian vapaaehtoisesta pula-ajasta saarnaavia uuden aikakauden opettajia.

XII En tiedä saitko tästä mitään uutta ajateltavaa. Yritin kirjoittaa monia asioita rivien väliin yhteiseksi jutustelun juureksi. Mutta miksi kirjoittaisin sinulle pelkillä biteillä.  Toivonkin että voisimme pian tavata ja oikein suullisesti jutella niin ilomme olisi  täydellinen.

Etkö sinä muuten pitänytkin juuri tästä kappaleesta.

Kirjeitä Gräddesbergille. Johdanto ja suomalaisten ja kreikkalaisten kohtalontoveruus.

Politiikasta puhuminen sinänsä on tietenkin tarpeel-lista ja voi olla jopa sinänsä hyvä asia. Se ei enää toimituksena onalta kohdaltani tunnu mitenkään luontevalta, tai sitten aikansa kutakin ja ehkä nyt eletään vain aikaa jolloin sen aika ei ole. 

Eduskuntavaaleista alkaa olla jo kohta vuosi aikaa ja vähitellen asian myöntää ja hyväksyy. Nimittäin joka aamu kun allekirjoittanut herää, niin hän ei todellakaan herää kansanedustajana vaan aivan tavallisena kansalaisena. Asialle ei luonnollisestikaan enää mitään voi. Kauhistuksesta on selvitty ja mikä on ihmislapselle hyväksi; sen tietää vasta ajan kuluttua. Tiedä sitten olisiko tuo asia tuonut onnea, ja olisiko silloin jäänyt tekemättä jotain sellaista mitä nyt tekee. Loppujen lopuksi tavallinen arki on paljon kiehtovampaa. Kohtalosta ei pidä puhua vaan olkoon kyse sitten kaitselmuksesta. Kohtalo on nimittäin aina niin lopulliseen vivahtava ilmiö, kaitselmuksessa on jopa vaihtoehtoja ja ilmauksena se on paljon lempeämpi. Jos minut olisi valittu kansanedustajaksi, niin silloin minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia enää jatkaa siinä määrin vapaata tutkimustyötä eikä kirjoittaa sinulle näitä pitkään hautumassa olleita kirjeitä oi rakas Gräddesberg.

Näin olen asian nyt järkeillyt otettuani hansselon asiasta tarkkojen tutkimusten ja keveän itsekritiikin jälkeen. Elämä olisi voinut olla asiantilojen niin vallitessa vähän erikoista. Ja kuka tietää olisiko puolue ollut sittenkään se oikea mahdollinen? Missä ja minkä suhteen ovat Perussuomalaiset olleet oikeassa ja vain oivaltavia? Kysynpä vaan. Kreikka-tukia on vastustettu ja rahanlappoamista meitä muualle. Sehän on järjetöntä, mutta ei sen hoksaamiseen tarvita niin suurta luovuutta, rohkeutta, viisaudesta nyt puhumattakaan. Asian myöntää kuka tahansa joka on vailla vastuuta ja valjaita. Otetaanpas nyt vaikka esimerkiksi vaikkapa tuo Paavo Väyrynen. Nimittäin nyt pitäisi puhua jostain muusta ja mittaa otetaan ikävien puheiden puhujasta. Joku Jyrki Katainen luulee olevansa Valtakunnan-Job kertosessaan meille ikäviä, mutta ah niin välttämättömiä asioita. Katainen on kääpiö, mutta sellainen kääpiö jonka tarvitsemme. Tämänkin olet nyt saanut selville oi rakas Gräddesberg, ja yritän senkin sinulle selvittää jotta olisit vakuuttunut siitä että jotain tarttis tehä. Olisi jo pitänyt kauan sitten tehä.

Kreikkalaiset eivät ole tehneet loppujen lopuksi mitään sen pahempaa porukkaa kuin suomalaisetkaan. Loppujen lopuksi heidän peruselämänmuotonsa on paljon terveemmällä pohjalla kuin meidän täällä Suomessa. Väestöä heillä on vain reilut tuplat meihin verrattuna pinta-alan ollessa kolmasosa meidän vastaavasta. Heillä kasvaa vilja vikkelästi, ja maa on enemmän jumalten valinta kuin Suomi. Nimittäin jos puhutaan jumalista jotka mielellään kulkevat vähissä vaatteissa ja ovat ihmisten kaltaisia. Heillä on viiniköynnös, korintit, rusinat, appelsiinit, puuvilla ja virginialainen. Meillä on luonnonmarjat, sienet, ja kessu. Sapuska ei heiltä lopu vähällä kesken ja sitä on omasta takaa jos suolivyö pannaan tiukalle. Meillä kasvaa vilja kituliaasti kovan kangeeraamisen jälkeen, ja paljon tarvitaan väkilannoitetta ja vilja on paljon myrkyllisempää kiitos pohjoisten lajikkeiden suuren varasto-proteiinien määrän. Toivomme olisi siis perunassa, nauriissa, lantussa ja läskiloorassa. Meidän jumalillamme on turkki päällä suurimman osan vuodesta ja helteilläkin liivit. Turisteja on meilläkin, mutta vain rippeet siitä mitä kreikkalaisilla.

Heidän maansa voi elättää viisi miljoonaa ihmistä ominensa. Meidän kestokykymme on kymmenesosa tuosta. Tämänkin surkean asian kuka tahansa järkevä ihminen voi myöntää jos sitä edes kerran elämässään pysähtyy yhdeksi päiväksi miettimään. Mutta mitäpäs sitten tarttis tehä? Yksittäinen ihminen ei paljoa voi tehdä ja kahdenkaan ihmisen roomalainen klubi ei paljoa asioita edistä. Kaiken keskellä ihmisille ja varsinkin lapsille pitäisi jakaa toivoa. Missä on puolue joka ottaa ohjelmaansa ensimmäiseksi klausuulikseen sen, että suomalaisten väkiluku pitäisi saada vähenemään hieman alle kymmenesosaan nykyisestä seuraavan kahdensadan vuoden aikana. Sitten tulee nauris, peruna, kanttu ja läskiloora ja tietenkin suolivyö.

Kaiken lisäksi osaavat kreikkalaiset pelata jalkapalloa. Tämänkin olen saanut selville oi rakas Gräddesberg asiaa tarkasti tutkittuani. Heidän oloissaan voidaan palloa pompotella vähissä vaatteissa joulupyhinäkin. Heillä jalkapalloilu on suosituin joukkueurheilulaji, ja sitä ei presidentiksi mielivän tarvitse edistää. Jalkapallomaajoukkue on päässyt maailmanmestaruuskisojen lopputurnaukseen kahdesti, vaikka jonkun mielestä se on ”vain.” Kyllä se on kymmenmiljoonaiselle kansakunnalle aika hyvin. Eihän se kyllä ruotsalaisten saavutusten rinnalla paljoa ole, mutta EM-kultaa Kreikka voitti vuonna 2004. Tälläkin hetkellä eli täsmälleen juuri nyt on Kreikka Kansainvälisen jalkapalloliiton rankingissa sijalla 14. Suomen löydämme sijalta 79. Mene ja tiedä. Jos Suomella olisi asiat niin sanotusti yhtä kurjasti kuin Kreikalla niin ehkä meillä olisi mahdollisuus päästä, ja ihan hyväkin mahdollisuus, päästä mukaan vuoden 2014 jalkapallon kokomaailman lopputurnaukseen tropiikin jättiläisen maille eli Brasiliaan. Mene ja tiedä, vielä ehtii velkaantua jos sitä haluamme. Mutta vaikka kuinka velkaannumme ja huijaamme ylempiä instansseja eli Euroopan unionia ja siinä sivussa lisää itseämmekin niin asiantila ei muuksi muutu. Tämäkin on surkea tila ja valitettava asia oi rakas Gräddesberg. Loppujen lopuksi ikävät asiat ovat iloisia kerrottavaksi ja useimmiten tuon toimituksen jälkeen on hyvä olla. Ei tarvitse valehdella eikä edes yrittää kaunistella asioita.

Samalla kun katsomme kreikkalaisten asioita ymmärrämme myös paremmin itseämme eli meitä suomalaisia. Onhan toki mahdollista, että suomalaisilla ja kreikkalaisilla on jopa hyvin syvä kohtalontoveruus kansakuntatasolla. Ja kohtalontoveruudella tarkoitamme tässä erinäisiä riippuvuussuhteita. Jos en ole vielä tätä kohtalontoveruus-näkökulmaa aiemmin ymmärrettävästi pystynyt selittämään, niin nyt on sen aika. Lähden liikkeelle yksilötasolta.

Nimittäin voi asia olla niin, että kahden ihmisen välillä vallitsee kohtalontoveruus. Kyse voi olla, ja näin ilmeisesti on melkein aina, siitä että kaksi ihmistä tavallaan jakaa samoja resursseja. Kyseessä on voi olla aineellinen tai henkinen hyvinvointi ja kaikista olennaisimmillaan tämä voi ilmetä toisen ylipainona ja tosien onnistuneena painonhallintana. Kaiken taustalla on aineen katoamattomuuden laki ja kaitselmus on kaikessa viisaudessaan päättänyt jakaa sen osittamalla sitä kahden tai joskus kolmenkin ihmisen kesken. Näillä kohtalontovereilla on kiinteä määrä eri ominaisuuksia, hyveitä hyvinvointia ja kaikkea mahdollista jota jakaa.

Oletetaanpa esimerkiksi sellainen asia että allekirjoittanut ja joku muu olisivat painon ja fyysisten ominaisuuksien suhteen kohtalontovereita. Meidän kahden ei tarvitse olla millään muulla tavalla kohtalontovereita kuin painon ja fyysisten ominaisuuksien suhteen. Tällaiseen kohtalontoveruuteen liittyy sitten myös irvokkaalla tavalla tietty vastakohtaisuus, ja määräävänä tekijänä on aineen katoamattomuuden laki. Kohtalontovereista ei molemmat pysty olemaan samaan aikaan laihoja, eikä vastaavasta voi tulla sellaista tilannetta, että molemmat olisivat niin sanotusti lihavia. Jos toinen painaa vaikkapa 105 kiloa ja toinen 70 kiloa niin silloin ylipainosta kärsivä ei voi laihtua ellei toinen vastaavasti ”suostu” ottamaan toiselta liikoja kiloja. Tietysti näiden kahden ihmisen pinonhallinta-tapahtuma voi mennä onnellisestikin. Toinen, se laihempi, päättää alkaa bodaamaan ja hankkii itselleen lihasmassa kymmenen kiloa. Tällöin ylipainoinen henkilö vain menettää painoaan sen kymmenen kiloa ja ihmettelee moista ellei sitten ole päättänyt aktiivisesti laihduttaa. Samat mekanismit toimivat sitten muillakin osa-alueilla.

Samoin voi olla myös kansakuntien suhteen. Meillä täällä pohjolassa olisi kiehtovaa selittää monia asia siten, että Suomi ja Ruotsi olisivat näitä kohtalaontovereita kansakunta-tasolla. Tähän on vaikea uskoa sillä molemmat ovat olleet pohjoismaisia hyvinvointivaltioita jo pitkään. Suomi ja Ruotsi ovat paremminkin luovassa kilpailusuhteessa elävä pariskunta, jotka ovat olleet eriarvoisessa asemassa aivan eri syistä. Taustalla on heillä erilaiset lähtökohdat. Jos suomalaiset ja kreikkalaiset ovat kohtalontovereita niin tämä asiantila luotiin jo kauan sitten. Kohtalontoveruus ei ole missään mielessä kauhistuttava ja fataalinen asia. Kun kohtalontoveruus löydetään ja se myös tiedostetaan, ja jopa ratifioidaan kansakuntien välisillä sopimuksilla, niin silloin avautuu hedelmällisiä ja toimivia mahdollisuuksia kaikkinaiseen kansojen vuorovaikutukseen, kulttuurinvaihtoon ja jopa huomattaviin keskinäisiin populaationsiirtoihin maasta toiseen. Tällaisen populaationsiirron ei välttämättä tarvitse tapahtua 1:1-suhteessa. Tässäkin on kyse aineen katoamattomuuden laista noin laajassa merkityksessä. Totuus on taruakin ihmeellisempi asia oi rakas Gräddesberg, sen olen lyhyellä maallisella vaelluksellani minäkin oppinut. Kaiken tämän olen yrittänyt parhaan mukaan todistella jotta ymmärtäisit, että todisteluketjuni takana voi olla myös jotain jota totuudeksi nimitetään. Kaiken lisäksi pitää todeta, että kohtalontoverin etsiminen yksilötasolla on yksi elämän suurimmista löytöretkistä. Ja millaisia näköaloja kansainväliseen kanssakäymiseen saammekaan jo valtiot etsivät kohtalontovereita.

Lopuksi tervehdys jaloille kissaelämillesi parahin Johan Gräddesberg. Mutta miksi juttelisin keskenäsi vain sähköitse ja biteillä. Toivonpa pian että voimme ihan oikeasta suullisesti puhella. Silloin on ilomme moninkertaisen täydellinen.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.