Lauantainen sekaporina helmikuun haihtuessa suurten kysymysten mmix-vuonna...

Ja mistä me sitten aloittaisimme tämän sekaporinan?! Gallup on taas julkaistu, Montrealin pelejä tunkee kanavilta joka päivä, talvi lisää kierroksiaan ja luonnollinen lumitykki toimii taas pitkästä aikaa… 

Galluppi on taassiis julkaistu ja se kertoo Suomen Kockmuksen kannatauksen kasvun taittuneen. Loppujen lopuksihan gallupit eivät äänestä. Toisaalta viehättää se ajatus kylläkin että jos eduskunnan kokoonpano muuttuisikin kerran kuukaudessa niin toisihan se hommaan kummasti ryhtiä. Luulenpa kuitenkin Kansallisen Kepuumukse pienoisen kannatuksen kasvun menevän vain virhemarginaalin “putkeen.” Ehkäpä nyt on aika jolloin tilanne jähmettyy tähän vähäksi aikaa ja se rupeaa elämään enemmän vasta ensi vuonna näihin aikoihin kun eduskuntavaaleihin on aikaa vain vuosi… No tämä näistä gallupeista tällä kertaa.

Viime yönnä tuli sitten taas Montrealin pelin ESPN America-kanavalta. Se on sitten neljäs peli yhdeksän päivän sisällä. Huikeaa on mutta pakkohan se on katsoa ja toimeenpanna iltayöstä räiskälerituali täällä Suomen Aurassakin. Kolme voittoa on peräkkäin plakkarissa ja ensi yönnä haetaan sitten neljättä kun vastassa on San Jose Sharks, tuo pohjois-kalifornialainen itäisen liigan ykkösjoukkue. Viime yönnä Montreal pisti hulinaksi ekaerän lopulla ja latoi kome häkkiä kahdessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Montrealin huikea erän loppu oli kenties parasta ja intohimoisinta jääkiekkoa mitä minä olen koskaan nähnyt. Jos kaikki olisi mennyt putkeen niin maaleja olisi voinut tulla tuossa viiden minuutin jaksossa vaikka 6-7. 

Ja lunta töylyttää ja huomenna on sodanjumalan kuukauden kalendae roomalaisesti ajatellen ja meikäläisesti ottaen pälvikuun eli maaliskuun aika. Huomenna on aurinko yhtä korkealla meidän horisontissa mitä se on lokakuun yhdestoista päivä. Uutta lunta on siis tullut ja monella huomennakin suksi potkee ja jalka notkee… Mikäs tässä on valittelematta olla… 

Laitoin itämään aitoa virginialaista (Nicotiana Tabacum) pienen satsin ja eiköhän niistä saa kehiteltyä tuommoiset 30 taimea ensi kesän tupangi-viljelykseen. Kessuakin eli Rusticaa voisi vielä hankkia, siis siemeniä… Ehkäpä tänä vuonna sitten kerkeää oikein kunnolla paneutumaan tupakankasvatukseen täällä pohjoisessakin. Palaamme asiaan…

Porinoita puutarhoista ja ihmistarhoista.

                                        

Olen laskeutunut viettämään vapaapäiviä kaikkine niihin sisältyvine mukavine asioineen. Kävin aamulla vähän asioilla ja kaupassa ja tein päälle pienen imaginäärisen piipustelukävelyn puutarhassa. Viime aikoina on pieni laiskuus vaivannut ja ulkohommat ovat saaneet odottaa. 

Piispstellessani suuntasin pappilan eteläpihalle johon istutin keväällä 2005 vallan hienon valikoiman omenapuita ja kolme päärynäistäkin. Päärynät ovat lajeja: Olga, Aune ja Tohtorin päärynäpuu. Omenoista löytyy kääpiörunko-åkerö ja sitten venäläisvalikoima: Rekord Mitshurina, Borgovskoje, Harlamovski ja Orlovim. Syksy on jo vaihtunut ns. talvikuukaudeksi enkä ollu vielä suojannut puiden runkoja jäniksiltä sun muilta jyrsijöiltä. Yksi puu oli kokenut pienen jyrsijävaurion mutta kaikki on pelastettavissa, ei hätää. Nyt ovat verkot paikallaan ja Borgovskojen runko käsitelty suoja-aineella. Mutta läheltä piti…

Sama puu kärsi jo kesällä kovia kun sihen oli pesiintynyt valtava joukko kirvoja oli pesiytynyt siihen. Yli puolet oksastosta oli imetty melkein kuiviin. Hävitin kirvat ja tein sitten melkoisen hätäleikkauksen ja se auttoi; nyt puu on tehnyt uusia silmuja aivan riittävästi. Joten on siinä yksi puu kokenut melkoisia traumoja ja stressiä kerakseen. Mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa, ja tämä pätee omenapuihinkin. 

Olisihan tuota paljon puhuttavaa vaikka ilmastopolitiikasta sun muusta, mutta mennee ensi viikkoon. Jotain pitäisi porista tulevista eurovaaleistakin. Tänään olen elänyt melkoisessa epätietoisuudessa ja elan siinä edelleen kun kello on illalla puoli yhdeksän. Nimittäin en ole koko päivänä tsiigannut teksti-teeveetä laisinkaan. Digivastaanottimeni kovalevyllä nimittäin odottaa digite (Elikkä sama asia kuin nauhoite) viimä yön NHL-pelistä Boston – Montreal. Ei passaa olla uutimien äärellä jotta peli olisi vielä tuore. Tällainen tilanne toistuu josku viikottain useamman viikon ajan. 

Ja lepopäivänähän tällainen on vallan mainio; siis ei tarvitse prosessoida mitään liiallista määrää tietoa vain sen itsensä vuoksi. Ja jos maailmalla on tapahtunut jotain todella ihmeellistä niin eiköhän tuo tulisi tietoon. Taivaalla ei ole esimerkiksi näkynyt merkkejä Kristuksen toisesta tulemisesta. No, toisaalta en ole niitä kovin paljoa tähyillytkään… Meitä ihmisiä on täällä ihmistarhoissa moneksi. Sanotaan että pitkäaikaisella arkkipiispallamme, nimittäin Gustav Johanssonilla joka oli arkkipiispana 31 vuotta oli tapana katsella taivasta arkkipiispan asunnon parvekkeelta, että olisiko siellä merkkejä ko. Kristuksen toisesta tulemisesta. 

Sitähän tietysti hartaasti toivoo ja enemmänkin kuin Persujen seuraavaa vaalivoittoa. Mutta kivaa olisi myös jos Montreal voittaisi taas Stanley Cupin. Edellisestä tulee ensi keväänä jo kuluneeksi 16 vuotta. Kristuksen lähdöstä on kulunut noin 1970 vuotta. Persujen vaalivoitosta tulee sunnuntaina kuluneeksi vasta kolme viikkoa. Nyt tuli sekoitettu keskenään politiikka, uskonta ja urheilu. Vaan haetanneeko tuo… Ehkäpä huomenna jaksaa sitten taas haukkua vaikkapa Kepuumusta ja muita…

Parta pois ja katse eteenpäin.

Siis kävi sittenkin niin että Sakun joukkue Montreal Canadiens hävisi itä-liigan toisen sarjan Philadelphiaa vastaan. Syitä on monia mutta suurin lienee se, että joukkue ei pelannut sillä tasolla kuin sillä oli edellytykset. 

Monikin Pohjois-Amerikkalainen ammattimainen kommentaattori onkin sanonut jo tämän ääneen: Philadelphia ei pelannut mitenkään hyvin, vaan Montreal oli vaisu. No reilu häviäjä täytyy kiihkeän faninkin olla ja nyt tapauksessa jossa Philadelphia on ollut erityisen vihan kohteena. Henkilökohtaisena tunnustuksena sanon, että olen koko jääkiekkomuistinia jana vihannut tuota Philadelphia Flyers-nimistä joukkuetta. Kaikki kulminoitui Eric Lindros-inhoon. Eräällä keskustelupalstalla heitin aika ajoin suurtakin herjaa ko. joukkueesta ja Lindrosista. Nimitinpä joukkuetta jopa nimellä BSGB. Joka on asioista perillä ja joistakin jääkiekkoon liittyvistä lieve-ilmiöistä pystyy päättelemään alle varttitunnin mitä BSGB tarkoittaa.

Tänä keväänä Philadephia tuntui varsin inhimilliseltä porukalta eikä tässä niin kauheasti asia siepota. Joukkue on tervehtynyt nyt kun Bobby Clarke ei enää ole GEEÄM. Homman nimihän oli se, että Clarke joka itse oli ollut voittamassa Flaiersseille kahta mestaruutta ei todennäköisesti pitkän manageri-kautensa aikana halunnutkaan joukkuen menestyvän aivan viimeisissä loppupeleissä. Mutta se olisikin aika pitkän esitelmän aihe…

Saku pelasi pleijareissa seitsemän ottelua tehoilla 3 plus 6. Kauden mittaan joukkueen kakkossentteriksi jäänyt mies otti paikkansa joukueen sieluna ja jos tunnetta olisi löytnyt kaikikilta saman verran niin eipä tältä palleroiselta löytyisi joukkuetta joka olisi Montrealin pysäyttänyt. Ja asiaa ei todellakaan ollut vaikea huomata.

Mutta tappio on kestettävä miehekkäästi. Edessä on uusi kausi ja uudet pelit. Pettymys haihtuu viimeistään kun kesä on ohi ja harjoitusleiri alkaa. Nyt voi olla jopa niin että joukkue saa yhden tai kaksi kovemman luokan rajoittamatonta agenttia riveihinsä. Pitkästä aikaa joukkue kiinnostaa ja siinä on hohtoa.

Nyt herääkin kysymys kuka voittaa Stanley Cupin. Detroit on pelottava mutta jos joku joukkue pääsee laukomaan tarpeeksi ja keskeltä niin on siinä autokauoungin punakonekin vaikeuksissa, ja suurissa onkin.

Saku olisi sitten vapaa lähtemään MM-kisoihin. Ja eiköhän veri ole veljeä sakeampi. Olisihan se jännä juttu nähdä kaukalossa kombinaatio Teemu Selänne – Saku Koivu – Mikko Koivu. Ehkä sittenkin pieni satsaus MM-kisoihin on paikallaan.

Montrealissa rytisi.

                            

Jääkiekon seuraaminen kun sitä pelataan toisella mantereella on joskus työlästä. Aina ei jaksa nousta keskellä yötä katsomaan tärkeitä pelejä.

Hyvin kävi vaikkei tämä fani räiskäle-ateriaa syönytkään ennen peliä. Sisäinen kello kyllä herätti jo vähän ennen yökahta. Jatkoin unia ja heräsin varttia yli neljän. Pikanetistä katselin tihruisin silmin kun ESPN-sivu alkoi latautumaan. Ylälaidassa oli top-performantit ja joukossa maalivahti Carey Price puhtaalla prosentilla. Sitten hilasin kursoria alaspäin ja näyttöön tuli pelin tilanne maalintekijöineen kun kolmatta erää oli jäljellä pari minuuttia. Peli oli Montrelin hyväksi 4-0. Lopulta se päättyi lukemiin 5-0. Kaikki oli valmiina elämää suuremmille karkeloille tuossa Quebeckin jääkiekkohullussa kaupungissa.

Kun tuossa päivänä muutamana takaisena pohdiskelin asetelmaa politiikka – uskonto - urheilu. Jotain unohtui joten täydennetään nyt. Nimittäin Montrealissa ureheilu ja uskonto ovat sekoittuneet jollain aivan ylimaallisen käsittämättömällä tavalla. Montrealilaiset ovat varmastikin hurskaan oloisia tapa-katolisia mutta heidän oikea palvonnan kohde on maakunnan ylpeys: Montreal Canadiens. Tämän asian tietää varmasti oikein hyvin myös kaupungin arkkipiispa, kardinaali Jean-Claude Turcotte.

Vain tuossa kaupungissa sankarillisen jääkiekkoilijan palvonta voi saada mitan joka herjettää runollisen sielun lausumaan seuraavaa: “Ja Jumala loi maailman kuudessa päivässä, sitten hän lepäsi seitsemännen päivän ja kahdeksantena päivänä hän loi Patrick Royn.”

Montrealissa on jälleen kerran apuun Forumin aaveita. Montrealhan on pelannut viimeiset 12 vuotta uudessa jäähalliissaa jonka nimi nyt on Bell Centre. Vanha ja perinteistä rikas Forum on nykyään viihdekeskuksena. Viimeksihän on Montreal voittanut Stanley Cupin vuonna 1993 ja juuri silloin pelattiin vielä vanhassa hallissa. Paikkahan oli intiimi ja melkoinen helvetti vierasjoukkueelle. Väitettiin että jäällä ja hallissa kummitteli. Paikka oli kyllästetty suurilla muistoilla sillä rakennuksessa oli pelattu vuodesta 1926 lähtien ja siellä oli voitettu 26 Stanley Cuppia. Uusi halli vetää noin 3700 katsojaa enemmän mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen herää kysymys: kannattiko hallin vaihtaminen.  

Ehkä kymmenen vuoden kuluttua jos on eletty jo neljännesvuosisata ilman kannua niin herää kysymys paluusta Forumiin. Jos meikä olisi sen sortin “Pylli- Bill” voisi ostaa joukkueen ja hallin niin ilman muuta ensi töikseni panisin uuden hallin sileeksi ja renoveeraisin Forumin entiseen kuntoonsa ja sitten olisi suuret paluu-juhlat. Forumhan oli paikka jossa vuonna 1976 järjestettiin myös kahdennenkymmenennen-ensimmäisen olympiadin kisojen tapahtumia kuten voimistelua, käsipalloa, koripalloa, lentopalloa ja nyrkkeilyä. Kaikista suurin muisto noiden kisojen tiimoilta oli Romanian Nadia Comanecin kuuluisa täydellinen kymppi, siis kymmenen pistettä naisten eritasonojapuilla. Ja sehän oli eka kerta olympialaisessa voimistelun historiassa kun joku sai yhdestä liikkeestä täyden kympin. Tätä kirjoittaessa tuli tietysti googlattua ja Nadjan suhteen onkin uutimia: Hän sai ensimmäisen lapsensa 45 vuoden iässä vuonna 2006!

Mutta viime yönnä tuo uskonnollinen hurmos sai aikaan valtavat mitat. Montreal voitti vasta ensimmäisen sarjan eli konferenssin neljännesfinaalin. Mutta kaupungilla tapahtui hurjia. Fanit aloittivat varsinaisen “hedelmällisyysjouksunsa.” Kokonaista kolme poliisiautoa sytytettiin tulee, näyteikkunoita pantiin mäsäksi aivan pelkästä voiton riemusta. Lukuisa joukko faneja on oidätetty mutta kaiken rauhoituttua saattoi kaupungin poliisin tiedottaja todeta ettei kukaan ole loukkaantunut vakavasti. TSN-yhtiön välittämässä videotallenteessa eräs innokas skoudaapeli heilutti puolimetristä pamppuaan muutaman teini-ikäisen fanin kylkimyksiin ja selkään.

Asiahan on tietysti valitettavaa ja vandalismiahan tuo on. Väitänpä kuitenkin että keskiverto-montrealilainen ei pahemmin asiaa moralisoi. Saattaapa hyvinkin ajatella, että antaa poikien vähän päästää höyryjä pihalle, onhan tässä odotettu menestystä jo 15 vuotta ja nythän meillä on joukue joka voi tuoda kannun takaisin sinne minne se kuuluukin. Ja jos kannu palaa takaisin Montrealiin kesäkuussa niin silloin voi kärähtää vaikka sata skoude-vankkuria tuossa tuokiossa, ja mittasuhteet ovat silloin sellaiset että mellakapoliisitkin voivat tuntea vähän motivation puutetta järjestyksen ylläpitoon.

Jos edellä kuvailtu ei ole uskonnolliseen hurmokseen verrattavaa niin mikä sitten? Saku on sitten ottanut paikkansa ja kahdessa pelissä on tullut jo mukavat kolme syöttöpinnaa pistepussiin. Turha odottaa Koivua jäännöskisoihin eli Jääkiekon MM-kisoihin.