Ääni pois ja pallo peliin — Vanha analyytikko suivaantuu.

Jalkapallon MM-kisat 2026 ovat etenemässä huipennukseensa, ja kotikatsomoissa seurataan maailman parasta urheiludraamaa. Tai seurattaisiinpa sitä pelkkää draamaa. Nykyään katsojan ja pelin väliin tunkee nimittäin rynnäkköjoukko, joka uhkaa pilata koko kokemuksen: tv-studiot ja heidän palkatut ylianalysoijansa. Tämä jalkapallostudioiden nykytyyli on vain jäävuoren huippu paljon laajemmassa, suomalaisessa selostuskulttuurin alamäessä.

 

Itselen seurannut jalkapallon MM-turnauksia hyvin pitkään. Muistan hämärästi itse vuoden 1970 turnauksen, jo paremmin Länsi-Saksan kisat 1974 ja erittäin hyvin Argentiinan kisat 1978. Niitä Argentiinan kisoja seurasin itse todella innokkaasti. Ne olivat eräänlainen nuoren ihmisen syvä kesällinen urheilukokemus, joka jäi todella hyvin mieleen. Muistan elävästi Argentiinan valmentajan, entisaikojen legendaarisen röökimiehen César Luis Menottin ja hänen maanisen tapansa tupakoida. 

 

Menotti oli tunnettu urheilullisuudestaan ja valtavan hyvästä kunnostaan, mutta silti hänellä oli valtava imu päällä koko 90 minuutin ajan. Hän kertoi polttaneensa kaksi askia röökiä yhden ottelun aikana – eli yhden tupakan polttamiseen meni häneltä keskimäärin 2 minuuttia 15 sekuntia. Valitettavasti myöhemmin on vähän harmittanut, kun en nähnyt, millä tavalla Menotti aina sytytti uuden röökin. Saatiinko tulta suoraan vanhemmasta, jo sammuvasta tupakasta, vai oliko hänellä kunnon bensiinikäyttöinen Zippo? Sitä en tiedä, pääsikö Menotti lopulta tuosta kauheasta röökausvimmastaan eroon, mutta ainakin hän eli 85 vuoden kunnioitettavan iän. Myöhempinä aikoina Saksan päävalmentaja Joachim Löwin omakohtainen ”aromiterapia” herätti kameroiden edessä hilpeyttä, mutta se ei missään tapauksussa vedä vertoja Menottin maaniselle röökaukselle. Se on siihen verrattuna jotain varsin olematonta ja huvittavaa.

 

Muistan myös Itävallan valmentajan Ernst Happelin. Happel viittoili pelaajilleen yksinkertaisilla merkeillä ja tuijottavalla katseellaan. Hän viittoili vastustajan maalin suuntaan. Se tarkoitti, että kaikki peli sinne maalille, ja tulostakin tuli. Mario Kempesin hirmuiset kaukaa 35 metristä ammutut kanuunalaukaukset ovat piirtyneet ikuisesti tajunnan kalvoille – siinä sai Adidaksen ensimmäinen tyyppijalkapallo Adidas Tango hirmuista kyytiä. Ja kummallinen Argentiinan 6–0-murskavoitto-perusta, joka oli sovittu ja maksettu ottelu. Sanomalehtisilppu ja se paperisateen hetki loppuottelussa oli jotain aivan maagista. Otteluiden jälkeen kirjoittelin analyysejani  ja saatoinpa esitellä niitä joillekin lukio-opintojen alettua Ivalossa syksyllä 1978.

 

Olen nähnyt pelin evoluution, taktiikoiden muuttumisen ja suurten legendojen nousun ja laskun yli viiden vuosikymmenen ajalta. En tarvitse ketään kädestä pitäen selittämään minulle, mitä kentällä tapahtuu. Nykyään olenkin ottanut käyttöön parhaan mahdollisen taktisen neronleimauksen: kun peli alkaa, kaukosäätimestä painetaan mute-nappia. Selostus ja studioäänet lähtevät pois. Entisaikojen suuret selostajat ovat nimittäin poistuneet ikuisesti vihreämmille veroille ja kentille. Nykyään meillä on selostajien sijaan pelkkiä selittäjiä.

 

Suomalainen analysointikulttuuri

Mutta niin ihanaa kuin nostalgoiniti onkin niin jätämme sen nyt ja menemme varsinaiseen asiaan. Nimittäin on todettava että suomalainen selityskulttuuri on mennyt monesti absurdiuteen saakka, ja se vaivaa nykyään aivan kaikkea. Tuntuu siitä, että kaikki mitä maailmalla tapahtuu – oli se sitten urheilua, kulttuuria tai perinteitä – koetaan suomalaisille jotenkin "vaaralliseksi", jos sitä ei heti joku asiantuntija selitä meille parhain päin.

 

Tämän saman ilmiön näkee aina esimerkiksi ennen suuria juhlapyhiä, oli kyseessä sitten joulu tai pääsiäinen. Radioon ja televisioon raahataan aina erikseen Raamatun tutkimuksen asiantuntijoita selittämään kansalle, että joulu tai pääsiäinen ei ole ollenkaan vaarallinen asia. Sitten siellä jankutetaan vuodesta toiseen joulutähdestä tai historiallisesta Jeesuksesta. Kun ohjelma-aika loppuu, "vaara" on ilmeisesti taas ohi ja kansa voi huokaista helpotuksesta.

 

Aivan samalla tavalla – holhoavasti ja ylipureskellen – toimitaan monessa muussakin asiassa. Jalkapallostudiot ovat tästä täydellinen esimerkki.

 

Kotikatsomoissa istuvat todelliset asiantuntijat

Urheilulähetykset on täytetty kaiken maailman vanhoilla pallisteilla, jotka luulevat omistavansa totuuden lajista. Peliä pilkotaan mikroskooppisiin osiin, tilastoja luetellaan konemaisesti ja ilmaa täytetään tyhjällä jargonilla. Peliä puhkianalysoidaan niin paljon, että itse pelin luonnollinen virta, rytmi ja tunnelma hukkuvat sen alle. Katsojalle ei jätetä tilaa ajatella tai kokea mitään itse.

 

Samaan aikaan todelliset asiantuntijat istuvat kotikatsomoissa. Suomessa on valtava määrä pitkän linjan penkiurheilijoita, jotka tekevät sekunneissa oikeita johtopäätöksiä ja tarkkoja arvioita pelkästään kuvaa katsomalla. Olisikin virkistävää, jos näiden television vakiokasvojen ja vanhojen pallistien tilalle kutsuttaisiin studioon näitä kotisohvien kokeneita analyytikoita. Itse en ole sinne hinkumassa ja myönnän rehellisesti, että minua parempia asiantuntijoita on olemassa – puran tässä vain vähän suivaantuneisuuttani tähän nykytyyliin. Näillä kotisohvien miehillä ja naisilla olisi varmasti huomattavasti enemmän tervettä järkeä ja näkemystä jaettavana kuin näillä nykyisillä tv-kasvoilla.

 

Vanhan analyytikon raportti kesällä 2026 — Espanjalainen oppitunti

Otetaan tuore esimerkki ensimmäisestä välierästä. Jokainen peliä ymmärtävä näki ilman yhtäkään tv-kommentaattoria tai "vaaran" selittäjää, mihin Espanjan 2–0-voitto Ranskasta perustui. Espanjalaiset ovat nimittäin oivaltaneet oikein hyvin, mitä on pelillinen ansaintalogiikka.

Pallo tekee työn: Espanjalla ei ollut mikään kiire. He pitivät palloa, kierrättivät sitä rauhallisesti pelaajalta toiselle lyhyillä syötöillä. Ei juostu kielivyön alla päädystä päätyyn tai turhia kymmenen metrin pyrähdyksiä.

Energian säästäminen: Tämä kävelynsekainen juoksu ja rauhallinen pelitempo säästivät Espanjan jalkoja niin, että toisella puoliajalla he olivat vielä tuoreita. Se on fiksua resurssien sijoittamista, josta kuitataan täysi korko pelin ratkaisuhetkillä.

Puolustaminen hallinnalla: Paras keino estää vastustajan hyökkäykset on pitää pallo itsellä. Kun pallo on omilla, vastustaja juoksee itsensä väsyneeksi ja turhautuu.

Kollektiivin voima: Espanjan joukkueessa ei juuri kukaan noussut toisten yläpuolelle. Siellä ei nähty ranskalaistyyppistä yksilöiden sooloilua tai tähtikulttia. Kaikki pelasivat erinomaisesti ja ennen kaikkea vain omalle joukkueelleen.

 

Tämän näkemiseen ei tarvita tietokonegrafiikkaa, fläppitauluja tai entisen liigapelaajan syvää huokausta studiossa. Sen näkee pelkästään katsomalla peliä.

 

Palautetaan rauha ja oma ajattelu

Jalkapallo on hienoimmillaan yksinkertainen ja kaunis peli. Se on draamaa, joka pitäisi saada kokea puhtaasti kuvan kautta, ilman jatkuvaa puhetulvaa ja pakotettuja viisauksia. Me suomalaiset osaamme kyllä tehdä omat johtopäätöksemme ilman, että jokaista asiaa pitää pureskella ja varoa.

 

Kun seuraavan kerran huippupeli pyörähtää käyntiin, suosittelen kokeilemaan samaa: ääni pois. Annetaan pelin puhua puolestaan ja luotetaan siihen, että kotikatsomossa osataan kyllä ajatella aivan omilla aivoilla – ilman virallisten selittäjien armeijaa. Ehkäpä joskus saamme lähetyksiin uuden äänivaihtoehdon: kisapaikan äänimaailma ilman selostusta.

Suomen jalkapallon katastrofi.

 

Suomi kärsi 5-0 murskatappion tämän viikon tiistain Em-karsintaottelussa Tukholman Råsundalla. Suomen jalkapallossa alkaa nyt likapyykin pesu ja ehkäpä sen jälkeen voidaan katsoa eteenpäin. Aivan puhdasta pöytää tuskin kuitenkaan saadaan. 

Peli oli täyttä Ruotsin dominointia. Zlatan Ibrahimović teki ottelussa hattutempun (maalit 31., 35. ja 53. minuutilla). Kim Källström avasi maalinteon 11. minuutilla, ja Emir Bajrami viimeisteli loppulukemat 83. minuutilla. Ibrahimović teki siis puhtaan hattutempun. 

Suomea valmensi Mika-Matti "Mixu" Paatelainen ja arvostelu häntä kohtaa kiihtyy. Tappio oli yksi Suomen jalkapallohistorian synkimmistä naapurimaata vastaan ja vaikeutti merkittävästi Suomen mahdollisuuksia selviytyä vuoden 2012 EM-kisoihin.

Jalkapallojoukkueemme tiistai-iltainen tuho on herättänyt todellakin paljon puhetta ja aiheesta hyvinkin. Kauheatahan se oli ja jos meno jatkuu tällaisena niin jotakin on tehtävä. Mutta koska valmentaja on suomalainen niin hän saa aikaa ykertää vielä ensi vuoden puolellekin. Jouduimme naapurimaan huippujoukkueen tallomaksi, jolla oli mielessään vielä kosto siitä että tuhosimme heidän jääkiekkojoukkueensa viimä kuussa. No jos jotain positiivista tästä opimme niin olkoon se sitten reilu kilpailu naapurin kanssa. Ollaan me parempia jääkiekossa, menestykööt he sitävastoin futiksessa. Meidän kaikkien suomalaisten urheilun ystävien pitäsi ajatuksissa ja toiveissamme satsata kaiken muun ohella yhteen asiaan. Tämä yksi asia on Sotshin vuoden 2014 olympialaisten talvikisojen jääkiekkoturnaus ja kultamitali Suomelle.

Joku taisi sanoa totuudenkin asiasta, syy ei ole pelaajissa vaan siinä että he pelaavat väärissä joukkueissa. Siis ollaan mukana suurten liigojen joukkueissa reservimiehinä, mutta ei saada peliaikaa eikä tietenkään tehdä maaleja. Ja jalkapallossa ei todellakaan menestytä ja voiteta ilman maaleja. Rankakreiden varaan ei asiaa voi jättää, ei ainakaan jos kyse on Suomi-nimisestä jalkapallon suurvallasta. Olisihan sekin näkemisen arvoinen koitos jossa Paatelaisen muukalaislegioona kohtaisi puhtaasti suomalaisista sarjapelaajista kootun joukkueen. Tiukoilla olisivat, ja jos vetoa löisin niin pikemminkin kotimaisen vaihtoehdon puolesta. Mutta kun on kyse ansioista niin eihän suomalainen jalkapalloilu voi kilpailla kenenkään kanssa.

Maalintekoa ei opita kirjekurssilla vaan pelaamalla. Onnistuminen luo tunnetta ja kannustaa tekemään maalin uudelleen. Näin yksinkertaista se vain taitaa olla.  Juniorityötä on maassamme tehty vaikka millä mitalla, ja on ollut koululiikuntaa ja urheilulukioitakin, mutta kun ei tule yhtään mitään niin ei sitten... Koululiikuntaa pitää toki suosia ja monipuolisuus ennen kaikkea, mutta mitään lajia ei saa keskusjohtoisesti suosia. Pitää olla valinnan vapaus ja pakko-futis olisi kaikkein suurin kauhistus...

Loppujen lopuksi asia on niin, että antaapas olla vaikka tietysti vähän harmittaakin. Yksi merkittävä asia on kuitenkin tapahtunut ja se on siinä, että  Jari Litmanen on saatu pois maajoukkueesta. Mies kuvitteli kaiketi olevansa uusi Stanley Matthews. Samoin emme tarvinneet siellä hitaaksi ja kankeaksi tullutta Sami Hyypiää. Kaikella kunnioituksella Litmasta kohtaan vielä kerran, mutta liika on liikaa eikä asiasta passaa suuttua, ja olla ilmeellä "yhden syönyt ja toista aikoo." 

Hän teki jalkapalloilummemme suuria palveluksia ja siitä kiitos. Patsasta hän ei tosin olisi ansainnut. Nimittäin jos jossain on maailman kirjat sekaisin niin siinä, että elävästä ihmisestä tehdään patsas. Jonkun Paavo Nurmen toki vielä ymmärtää, mutta ei Jari Litmasta. Patsaan tekeminen vielä elävästä henkilöstä on ollut ennen maailmassa merkki "jumalan asemaan kohottamisesta."

Pallo on pyöreä ja varsinainen UFO!

Nytten  ovat  kaikki  fotoballismin  maailmanmes-taruuskisojen  32  joukkuetta  pelanneet  ensimmäisen  kierroksen,  ja  mitä  onkaan  sanottava  nyt:  ti  nyyn  oidaamen;  quad  est  legendum!  Voittaja  löytyy  joukosta:  Germania,  Englanti, Italia  ja  Chile.  Ensimmäisen  kierroksen  jälkeen  vahvimmilla  on  Germania.  Nimittäin  on  sasia  niin  että  tuo  varsinainen  jalkapallo,  peliväline  on varsinainen  UFO.  Mutta  ei  merkityksessä  “Unidentified  flying  object”  vaan  “Unqualified  flying  object!

Olen  katsellut  käytännössä  kaikki  ensimmäisen  kierroksen  16  ottelua  syrjäsilmällä  tai  ainakin  kaikista  hailaitsit.  Italian  ottelun  ja  Germaanian  vastaavan  katsoin  melkein  kokonaan.  Jabulani-pallo  käyttäytyy  tosiaan  erikoisesti,  ja  varmasti  jokainen  järkevä  valmentaja  on  pyytänyt  apua  oman  maansa  armeijan  ballistiikan  asiantuntijoilta.  Saksa  on  ainakin ensimmäisen  kierroksen  jälkee  valovuoden  edellä  muita.  He  hallitsevat  pallon  käsittelyn,  ja  jos  vajaan  kuukauden  aikana  muut  eivät  ehdi  mukaan  niin  pelkästään  tämän  asian  vuoksi  Germaania  voittaa  tämän  buurisodan.  Nimittäin  Jabulani  täytyy  pitää  maassa  ja  kaikkinaisessa  pallon  käsittelyssä  pitää  pyrkiä  siihen  että  pallon  toimii  alakierteisesti.  Tämän  sakasalaiset  ovat  opiskelleet  perinpohjaisesti  ja  se  näkyy  jopa  syöttöpelissä.  Korkeat  keskitykset  ovat  myrkkyä.  Tulosta  tulee  jos  Jabulania  käsitellään  aggressivisesti  ja  alakierteellä.

Saksan  3-0  maali  ottelussa  Austaraliaa  vastaan  oli  erikoisen  hieno.  Saksa  prässäsi  kuin  jääkiekon  pakkopelissä  ikään,  ja  tuo  maali  joka  meni  sisään tolpan  kautta  toi  mieleen  sellaisen  grogilasin  korkuisen  lämärin  jonka  parhaimmillaan  osaa  Ruotsin  ja  Detroitin  Niklas  Lidström.  Tuo  maali  ei  ollut  epäonnistuneen  laukauksen  tulos  vaan  harkittu  ballistinen  aktio,  jonka  Thomas  Mueller  taiten  latasi.  Tässä kooste Germaania-Australia 2010 MM-kisat. Müller tekee 3-0. 

Tekisi  mieli  sanoa  jotain  epäkorrektia  ja  kaksoisveeellä  alkavaa  ja  hyräillä  jopa  Saksan  perustuslain  kieltämää  laulua,  mutta  eipäs  nyt  riehaannuta!  Aussit  eivät  olleet  niin  huonoja  miltä  se  näytti.  Saksalaiset  pitivät  pelin  yksinkertaisena  ja  pallon  maan  pinnalla  ja  alakierteisenä.  Vain  Italia  voi  pysäyttää  Germaanian  jos  Jabulanin  ballistiikka  saadaan  hallintaan.  Saapasmasta  luulisi  löytyvä  sotateknologian  asiantuntijoita  vaikka  sitten  Rooman  legioonien  eivät  jalon  Ausonian  maaperän  kansalaiset  olekaan  päässeet  sotataidoilla  kehumaan.  Englannissa  asia  voidaan  havaita  mutta  oivallus  jäänee  ns.  INDEED-tasolle.  Kiirastulessa  muuan Tacitus  tuumaa  jälleen  kerran:  "Mitäs minä silloin kerran sanoinkaan näistä germaaneista."

En  ole  varsinainen  jalkapallon  ystävä,  mutta  pidän  pelistä  MM-tasolla  koska  siihen  liittyy  niin  paljon  kulttuuria,  sosiologisia  ilmiöitä  ja  jopa  ballistiikkaa.

Lisää sporttisia puheita.

 

Nyt on vapaa viikonloppu ja aikaa on tehdä muutakin. Olisi ollut peräti tuhlaajapoika-vertaus päivän saarnatekstinä huomenna mutta lohkotaan siitä sitten hartauskirjoituksia tulevien vuosikymmenten saarnanjuuriksi. Yksipappisen seurakunnan paimenen on näet otettava vapaa silloin kun sen armosta eli silloin kun sijaisen saa.  

Ennen muinoin olivat Olympiadin kisat ja olympialaiset talvikisat aina samana vuonna. Viimeksi näin oli vuonna 1992. Talvikisat tahdistettiin vuonna 1994. Konsanaan kesäkisoja pitempi juttu on jalkapallon mm-lopputurnaus, eivätkä maanosamestaruuskisat ole sen lyhyempiä juhlia nekään. Nykytahdistuksella olympalaiset talvikisat ja jalkapallon mm-lopputurnaus sattuvat aina samalle vuodelle ja em-futis ja kesäkisat ovat aina karkausvuona.

Niin alkaa siis jalkapallon em-lopputurnamentti tänään. Suomea ei siellä näy eikä vähään aikaan tule näkymäänkään, tuleeko koskaan… Jokin tässä maassa näet mättää kun kisapaikkaa ei hyvistä yrityksistä huolimatta saada. Pitäisikö meilläkin lauhan talven myötä ryhtyä pelaamaan pääsarjaa talvella kuten kunnon futismaissakin tehdään.  

Pienessä maassa ei voi tehdä ihan kaikkea eikä varsinkaan menestyä kaikissa urheilulajeissa. Jalkapallo-menestys olisi kieltämättä hyvä juttu mutta pitää tyytyä muuhun. Jalkapallo on muuten laji jossa ei teoriassa tarvita edes hyvää fyysistä kuntoa koska yksi pelaaja pitää palloa hallussaa ottelun aikana niin lyhyen ajan. Jalkapallossahan on 11 pelaajaa kun nykyisessä jääkiekko-joukkueessa on noin 18-20 pelaavaa pelaajaa joita kaikkia käytetään ottelun aikana.  

Teoriassa siis menstyminen jääkiekossa on vaikeampaa pienelle maalle koska yhdentoista foto-pallistin sijaan tarvitaan noin 20 kovatasoista lätkääjää. Näin se on nähkääs nähtävä; tällaista on logiikka jos halutaan olla viimeiseen asti rehellisiä.

Löin vetoa kaksi euroa Venäjän mestaruuden puolesta koska nyt on Venäjän vuosi kaikin puolin. Jos teinitytöt saisivat päättää asiasta niin voiton veisi aivan varmasti Portugali Chritiano Ronaldoineen. Mutta peli on joukkuepeliä ja sitä varsinkin jalkapallo on.

Mutta mennäänpäs sitten takaisin maailman kuuleimpaan peliin eli jääkiekkoon. Pelit on tältä kaudelta pelattu mutta vielä on edssä vuoden parhaimpien pelaajien palkitseminen ja juhannuksena onkin vuorossa sitten Entry Draft eli uusien pelaajien varaustilaisuus. Nyt Suomessakin ollee mahdollista nähdä se jos on tietty palveluntarjoaja ja NASN-kanava. Mielenkiintoista kerta kaikkiaan.  

Ja sitenhän lähestyy heinäkuun ensimmäinen ja moni pelaaja on sen jälkeen rajoittamaton vapaa agentti. Kulissien takana käydään jo kovaa peliä ja kunhan fööstofjulai koittaa niin paljon tapahtuu heti ensimmäisenä päivänä.  
Mutta jalkapallon em-kisohinkin on jonkin verran panostaminen. Turkki mittaa illalla Portugalin poikien motivaation… Tuleeko Ronaldolle ja kumppaneille kunnon estufa-käsittely turkkilaisessa saunassa… Ilta on aamua viisaampi muuallakin kuin salkkareissa.