Länsi-Siperialainen rontti

Laji saa paljon ominaispiirteitä ja tunnettavuutta juuri sen urospuolisten yksilöiden vuoksi. Laji on terve ja voi hyvissä ja turvallisissa oloissa elää jopa 20 vuotta. Tämän lajin yksilöt pysyvät poikkeuksellisen terveinä ja vireinä vanhuuteen saakka.

Länsi-Siperian rontti on hyvin ihmisrakas kissa, joka kuitenkin haluaa pitää isäntäväkeensä tiettyä etäisyyttä. Useimmat sen edustajista eivät ole varsinaisia sylikissoja, mutta ne viihtyvät varsin hyvin omistajansa jalkopäässä varsinkin talviöinä. Jostain syystä monella Länsi-Siperian rontilla ei ole ns. kehräsykykyä, joka viittaa tiettyyn mutatioon kurkunpäässä. Kissan kurkunpäässä voi kyllä tuntea hyrinää jos sitä kokeilee sormella, mutta ääntä monet tämän lajin yksilöt eivät todellakaan pidä. Kehräävä rontti on kuitenkin valtava aarre jota kelpaa näyttää vieraille ja muiilekin.


Lajilla on tiettyjä koiramaisia piirteitä, ja se seuraa mielellään isäntäväkeänsä piha-askereissa. Silloin se ansaitsee isäntäväkensä huomion ja siitä voi löytää isojen kissa-eläimien piirteitä. Vehreässä kesämaisemassa Länsi-Siperian rontissa on vallan tiikerimäisiä piirteitä. Laji on lapsirakas, ja pitää vieraista ja heidän huomionosoituk-sistaan. Saalistusvietti on vahva, ja kesäaikaan Länsi-Siperian rontti viihtyy pääasiassa ulkona aina vanhoille päiville saakka. 


Laji on lähellä alkuperäisiä egyptiläisiä kissoja, mistä kielii sen iso koko ja terve olemus. Laji on mitä ilmeisimmin suoranainen kissan perimän geenipankki, josta voitaisiin jalostaa useimmat nykyaikaiset rotukissat. Vahva alkukissamaisuus on sen selkeä piirre. Länsi-Siperian rontti on erittäin pakkaskestävä, ja se pärjää tarvittaessa yön ulkona hirmupakkasilla jos talon kivijalassa vain on sen mentävä aukko. Lauhalla säällä lumi saa rontin hyvinkin leikkisäksi.


Länsi-Siperian rontti on erittäin reviiritietoinen otus, ja se ei siedä kovin mielellään kotona toista yksilöä. Jos mielii pitää kahta ronttia on syytä hankkia ne pentuina ja mieluummin samasta pesueesta. Rontilla on vahva sukupuolivietti, ja se kannattaa leikata vaikka sitä pitäisi maaseudullakin. Leikatut rontit elävät taatusti pitkäikäi-semmiksi. Tällaisilla yksilöillä on eunukkimaista alavartalon pyöreyttä joka voi antaa siitä hieman läskin vaikutelman. Ulkonäkö pettää kuitenkin pahemman kerran. Seitsenkiloinen uros-rontti antaa nimittäin kesäoloissa supikoiralle varmaa kyytiä.


Länsi-Siperian rontti on varma valinta jos mielii itselleen hyvää pikkuhyrsijöitä saalistavaa kissaa. Seurakissan asen ominaisuudet ovat huippuluokkaa, vaikka sen perusominaisuus onkin etäinen ja viileä älykkyys. Rontin perusluonteeseen kuuluu se, että sen pitää antaa olla rauhassa. Silloin se palkitsee hiljaisen ja ymmärtäväisen isäntänsä odottamattomin suosionosoituksin. Rontti voi tulistua nopeasti, mutta lajiominaisuus on huomattava lyhytvihaisuus. 


Suomalaisilla on syytä ylpeyteen. Meillä on todennäköisesti maailman paras ja hyödyllisin kissa-laji, Länsi-Siperian rontti! Tässä lajissa näemme parhaimmillaan villin ja itsenäisen, mutta ihmiseen kiintyneen kissan puhtaimillaan. Länsi-Siperian rontti on äärimmäisyyksien olento, mutta juuri siksi niin kiehtova. Rontti-yksilöt kannattaa nimetä kansanomaisilla nimillä. Hyviä nimityksiä ovat ihmisten nimet tai niiden vähä-muodot kuten Aatu, Pena, Kalle, Vili, Joose, Miksu, Urkki, Manu, Nikke, Pate, Riki, Saku, Jere, Jykä, Timppa, Eki, Rami, Taavi, Ode, Mara, Lennu, Allu, Lissu, Leeni, Jane, Jenna, Manta, Milla, jne..

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Suomen tasavallan presidentti Halosen kissan poismenon johdosta.

 

Tasavallan presidentin kissasta nousi melkoinen metakka. Siis kuolleesta kissasta ja tarkemmin sanottuna kissan kuolemasta. Kissanystävänä asiaa vähän ihmettelee. 

Kissat nimittäin ovat ikusia ja oikea kissan ystävä ei jää suremaan vaan hankkii heti uuden. On myöskin vaikea ymmärtää kissan elämän pitkittämistä jos sillä on parantumaton sairaus. Syöpähoito ja lääkitys kuullostaa vähän kornilta. Kissa on elävä ja dynaaminen otus joka ansaitee armollisen kuoleman jos elämä ei ole enää arvollista kissanelämää. 

Kissat ovat myös hyvin kollektiivisia olentoja. Harva kissa pääsee sellaiseen maailman-maineeseen kuin Nobel-voittaja V.S.Naipaulin Augustus-kissa. Harvalle kissalle järjestetään suuria valittajaisia eivätkä kissat sellaisesta juuri välitäkään, siis muut kissat. Ehkä poikkeuksen muodostaa Egyptin kaikkien aikojen suurimman pääkirjurin elikkä Tutunkamun kuuluisan kirjurinkissan kuolema 1300-luvulla ennen ajanlaksun alkua. Oli yhtä mourua Mizrajimin-maassa viikkotolkulla. Kyseisen kissan nimeä ei edes jälkipolvet tunne. Sillä oli todennäköisesti vain jopu onomatopoeettisesti johdettu nimi. Tutunkamu tuumasi kerran buddha-asennon ottaneelle kissalle spontaanisti "Ketarat ojoon elikko. Gautama ei ole syntyvä vielä ainakaan viiteensataan vuoteen." Ihmiskunta on mennyt noista ajoista taaksepäin paljon. Kissat sitävastoin ovat vain edistyneet. Tarina kertoo että Tutunkamun kuuluisan kissan viikset eivät moisesta vähääkään värähtäneet.

Mutta kuten sanottua niin kissat ovat ikuisia, ihmiset eivät. Kissat ovat suuresti hyötyneet ihmisestä ja heidän tarinansa on valtaisa menestystarina. Koko holoseenin aikaa tarkastellen on kyse todella ainutlaatuisesta asiasta. Vaikka ihminen häviäisi maailmasta niin kissat ovat ja pysyvät. Mutta jos kissa häviää maailmasta niin kuinka käy ihmisparan? Sitäpä sietää miettiä. Halonen olisi tehnyt viisaasti jos olisi hankkinut oikona uuden kissanpennun ja esitellyt sen en lehdistölle. Ei silti että kissat olisivat tällaista käyttötavaraa. Tässä tapauksessa ja muutenkin ihminen on käyttötavaraa... Halosella olisi kaiken lisäksi mahdollisuuksia ylläpitää useampaakin kissaa. No... Toisaalta pitää jo ajatella Mäntyniemen ja Kultarannan jälkeistä elämää...

Kissa tuokoon - porinaa kaupunkilaiskissoista...

 

Meikän aito kirjurinkissa joutui olemaan viikon verran ulkoevakossa kun taloon tuli hoitoon kaksi nuorta ja ylimielistä kaupunkilasikissaa. Sanotaan aluksi että ne ovat varsinaisia veijareita, sanotaan se todellakin näin aluksi. 

Tavoiltaan ne ovat hienostuneita ja ruokatottumuksiltaan nirsoja. Niillä on taipumuksia villiin yöriehuntaan ja kissaralliin, ja muutenkin luonne on hieman gansterimainen varsinkin jos ne toimivat pareittain. Koska ne joutuvat elämään pienissä ja suljetuissa asuinpaikoissa on heidän hoksottimensa hyvin kehityneet, ja ne ovat mahdottoman uteliaita. Ne osaavat aukoa kaikki mahdolliset ovet ja luukut ja muutenkin ne ovat vilperttejä. Sopuisiahan en toki ovat keskenään ei siinä mitään.

Edellä mainittu lausunto on kaikin puolin positiivinen ja tuollaiset havainnot eivät ole mitenkään negatiivisiä vaan pelkästään kissaa suuresti ihainnoivia. Kaupunkiasuminen tuo kissasta esiin aivan uusia puolia, ja mikäänhän ei ole uutta auringon alla. Mutta auta armias luoja, levo ja sijaltainen jos kaupunkilaiskissa karkaa ulos. Silloin ei pidä menettää hermojansa vaan on oltava äärimmäisen rauhallinen. Kannattaa muistaa se, että monesti oli jo muinaisina faaraoiden aikoina Egyptinmaalla oli ylikirjurin pinna tiukalla kun pikkuprinsessan suosikkikissa karkasi kaupungille kuninkaan palatsista. Siinä pysähtyi käytännössä koko kuningaskunta kunnes kyseinen kissa oli löydetty. 

Samanlainen luonne oli heillä silloinkin, ja ulkomaan diplomaateilla oli kestämistä kun faarao ryhtyi selittämään kaikenlaista kissa-asiaa kesken tärkeiden neuvottelujen. Kun nuoret kollit pistivät ralliksi niin siinä unohtui moneksi kotvaksi tärkeätkin neuvottelut, kuten viljantoimitukset esimerkiksi Roomaan ja muut tuhannet ja yksi tärkeää valtio-asiaa. Käytännössä koko muinainen Egypti pyöri kissojen ympärillä

Kuvan kaveri on varsin leppoisasta ulkonäöstään huolimatta todella ovela ja hurjaluonoinen kaveri vaikka onkin nykyään siviilisäädyltään eunukki. Heppu osaa avata kaikki tunnetut ovet, ja se on erikoistunut omatoimiseen jääkaapilla käyntiin. Se ei kaihda hypätä talon katolta alas, ja todistettavasti se on hypännyt ihan vapaaehtoisesti alas neljän ja puolen metrin korkeudelta. Kaveri on merkillinen sekoitus äärimmäistä rauhallisuutta ja hurjaa kommandoluonnetta. Maaseutoloissa kaveri tekisi selvää aivan varmasti isosta rusakosta. Supikoira olisi suoranaisessa hengenvaarassa ja siitä tulisi kilopikkelssiä alta aikayksikön. 

Kirjurinkissaksi siitä ei kyllä olisi kovallakaan koulutuksella. Kaverin luonne viittaa enemmän sotilasuralle. Ja onhan kaverilla vielä aivan ilmiselvät mustat Hitler-viiksetkin. Ja yksi asia on vielä sanottava. Heppu on niin fiini kaupunkilainen, että paskaloota pitää siivota jokaisen rapomisen/kusutuksen jälkeen, muuten se tekee tarpeensa pöydänalle ja isoimpiin kukkaruukkuihin...

Meitä ihmisiä on moneksi, mutta niin on kissojakin...

Pientä porinaa kissoista.

 

Kissanpennut  ovat  sitten  arvoituksellisia.  Sitä  kun  ei  tiedä  millaisia  kissoja  niistä  oikein  lopulta  tulee.  Kissojahan  on  monenlaisia  ja  niitä  voi  monella  tavalla  myös  kategorisoida.  

Yksi  tapa  näin  tehdä  on  luokitella  se,  onko  kissa  sylikissa  vai  ei-sylikissa.  Ja  sitähän  ei  pennusta  vielä  tiedä.  En  nyt  tässä  ole  hankkimassa  toista  kissaa  mutta  välittäjän  tehtävät  olen  kyllä  saanut.  Edessä  on  kovaa  skouttausta  kaksi  ja  puoli  kuukautta.  Luonteenpiirteiden  kartoitusta  tulisi  kovasti  tehdä  ja  asioihin  perehtyä.  Kissa-psykologiinkin  voisi  varmaan  turvautua.  Tiedä  häntä.  Kaikki  on  loppujen  lopuksi  arpapeliä  mutta  riski  on  otettava.  Palaamme  asiaan  kunhan  viikot  etenenvät.

Kissa  jonka  olen  saanut  haltuuni  ja  josta  olen  luvannut  pitää  huolta  täyttää  ensi  kuussa  11  vuotta.  Kyseinen  kissa  ei  ole  sylikissa  mutta  puolet  vuodesta  se  etsii  turvaa  ja  lämpöä  isäntänsä  jalkopäästä  million  ei  röhötä  pöydällä  tietokoneen  äärellä.  Arvokkaita  palveluksia  on  kyseinen  kissa  meikälle  tehnyt  ja  paljon  vielä  tehnee.  Sitä  kun  välillä  miettii  omaa  kuolemaansakin  niin  miksei  sitten  kissankin  loppua  joka  häämöttää  vähintään  kymmenen  vuoden  päästä.  

Arvokkaat  egyptiläiset  kissanhautajaiset  on  kaveri  ansainnut  ilman  muuta.  Balsamointiin  en  toki  rupea  sillä  aito  egyptiläinen  tapa  on  aika  suttuinen  enkä  todellakaan  ryhdy  puuhaan  jossa  poistaisin  rakkaalta  kaveriltani  sisämykset  ja  säilöisin  ne  natroniin  ja  hartsiin.  Täytynee  tyytyä  keveämpään  versioon.  Jonkinlainen  kahden  viikon  suolakäsittely  ehkä  käy  päinsä.  Tai  sitten  turvaudun  eläintentäyttäjän  pal-veluksiin,  mikä  lienee  viisainta.  Kissamuumio  kääritään  sitten  pellavakääreisiin  ja  puinen  sarkofagi  täytetään  kuivatulla  kissanmintulla  ja  muilla  jaloilla  yrteillä.  Mitäpä  ei  olisi  erittäin  harvinaiset  lääkintätaidot  omaava  kirjurinkissa  ansainnut.  Sitten  neljänkymmenen  päivän  suruaika  ja  uusia  kissoja  etsimään  joita  tulee  olemaan  kaksittain.

Ja  miksi  tässä  porisen  kissoista?  On  vähän  väsynyt  olo  kun  lomaa  on  vietetty  kaksi  päivää.  Voimaa  ja  elinvoimaa  lähdetään  aina  etsimään  itselle  tutuista  ja  rakkaista  asioista.  Rontti  on  vain  ulkosalla  eikä  ole  kyyläämässä  pöydällä  tyytyväisen  ilmeen  kera.  Mutta  kun  Mikkelinpäivä  saa  ja  viimeistän  Pyhäinpäivä  niin  talossa  on  silloin  kissa  yötä...  Se  täytyy  sanoa  että  kun  tässä  on  nukuttu  kohta  60  yötä  ettei  kaveri  ole  ollut  jalkopäässä  niin  oikea  nilkka  on  aika  romu  ja  kehräsluun  ympäri  menevät  jänteet  ovat  aika  tulehduksissa  välillä.  Kesä  tietysti  auttaa  mutta  ei  lämpö  ja  auringonvalo  voi  mitenkään  korvata  jalon  kesykissan  antamaa  sähkömagneettista  käsittelyä,  ei  sitten  millän  keinoin.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Kissa tuokoon – jalon kesykissan ylistys. vol II

Kissalla  on  monia  hyviä  ominaisuuksia  josita  lienee  tärkein  on  sen  seura-eläimen  ominaisuus.  Tähän  seikkaan  olivat  aikoinaan  suuresti  ihastuneet  jo  kuuluisat  ja  suurenmoiset egyptiläiset kirjurit.

Kissalla  on  aina  ollut  taipumus  tulla kyyläämään pöydille ja  muiden  kirjoitusalustojen  tuntumaan.  Lisäksi  joillakin  kissoilla  on  erittäin  harvinainen  lääkäri-ominaisuus  ja  väitänpä  oman,  huostassa  olevan  kissani  omaavan  sellaisen.  Nimittäin  viime  vuoden  keväällä  huomasin  yli  20  vuotta  meikää  vaivanneen  kroonisen  ja  molempijalkaisen  akillesjännetulehduksen  hävinneen  aivan  kokonaan.  Samoin  kaikki  pahkurat  ja  kiinnikkeet  ovat  myöskin  kantapäistä  hävinneet,  suorastaan  sulanneet.

Aamut  ovat  aivan  käsittämättömän  jouhevia,  ainakin  fyysisesti  ottaen.  Tähän  on  käsittääkseni  vain  yksi  syy  ja  se  on  siinä  että  kissani  vietti  öitänsä  meikän  jalkopäässä  hyvin  taajaan  talvikaudella  2008-2009  kun  minusta  tuli  sen  nykyinen  ja  pääasiallinen  huoltaja.  Sattuneesta  olen  erittäinkin  kiitollinen  ja  hartain  haluni  on  sitä  tästä  jalosta  lääkinnällisestä,  suorastaan  kirurgisesta  teosta  kiittää  loppuun  saakka  yhteistä  elostamme  jota  on  uskoakseni  jäljellä  ainakin  10  vuotta.

Sain  samalta  kissalta  myös  20-neulaista  akupunktio-hoitoa  keväällä  2003.  Kärsin  silloin  toisesta  vammasta  joka  aiheuttaa  muutaman  olympiadin  välein  hyvin  keljua  iskias-tyyppistä  kipua  vasemmassa  jalassa.  Neljäs  nikamani  on  poissa  ruodusta  11  milliä.  Lääkärit  eivät  ymmärtäneet  asiaa  vaan  tuputtivat  vahvoja  särkylääkkeitä  triptyl-nimisen  mielialalääkkeen  kera.  Triptyylillä  on  näet  sellainen  ominaisuus,  että  se  voi  jopa  tuplata  vahvan  särkylääkkeen  tehon.  Lopulta  kyllästyin  tuskaiseen  oloon  ja  siihen  että  olin  jatkuvasti  sairaslomalla  ja  pitkäjänteinen  työnteko  kärsi.

Kissa  josta  nyt  puhun  oli  silloin  paljon  nuorempi  ja  äkkipikaisempi.  Vähitellen  hiipi  mieleen  ajatus  josko  kissa  voisi  tätä  vaivaa  auttaa.  Ja  kun  muutaman  päivän  olin  odotellut  niin  avautui  tilaisuus  tunkea  vasen  jalkaterä  kissan  pötsikarvoihin.  Hänpä  riemastui  siitä  kun  päiväunia  tuolla  tavalla  häirittiin  ja  kaikki  20  kynttä  iskeytivät  jalkaterääni.  Loppujen  lopuksi  kokemus  oli  erittäin  miellyttävä  ja  kun  kaveri  sitten  otteensa  irroitti  niin  kipu  vasemmassa  jalassa  oli  tipotiessään  eikä  ole  siihen  sen  jälkeen  palannut.  Eikä  varmaan  koskaan  palaakaan.  

Kotkalainen  työterveyslääkäri  ei  suinkaan  nauranut  väitteilleni  eikä  katsonut  muutenkaan  ns.  hitaasti.  Oli  jopa  sitä  mieltä,  että  parantumiskertomuksessani  oli  vinha  perä.  Mutta  Kotka  onkin  kaupunki  jossa  reilua  miestä  ei  päähän  potkaista,  ei  ainakaan  lujaa.  Keljujakin  tyyppejä  suorastaan  silitellään  päähän.  Nykyään  kissani  ei  pane  ollenkaan  pahaksensa  jos  tungen  iltasella  jalkateräni  sen  turkkia  vasten  tai  peräti  ujutan  sen  hänen  pötsikarvoihinsa.

Ylistetty  olkoon  jalo  kesykissa, kirjureiden kaveri, ja  muutenkin  maailman  ihanin  elikko.  Ylistetty  olkoon  jalo  kesykissa,  tuo  Egyptin  kulttuurin  ylevin  ja  suurenmoisin  lahja  tuleville  maailmanajoille.  Mitäs  me  muumioista,  pyramiideista  ja  hierogflyfeistä,  kissan  kautta  egyptiläisten  maine  ja  kunnia  elää  iankaikkisesta  iankaikkiseen!!!

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 3. Ihmeellinen lääkärikissa.

Mihin sitten perustuu kissan ns. lääkintätaito? Kaikki kissat eivät kuitenkaan omaa lääkäritaitoja ja harvem-mat niitä vielä pääsevät käyttämään. Karkeasti ottaen on kahdenlaisia lääkärikissoja: sisätautilääkärikissoja ja ulkovaivalääkärikissoja. 

Yhtä kaikki, kissa voi parantaa monia inehmon vaivoja ja vieläpä menestyksekkäästi. Tärkeintä on, että antaudumme kissan hoidettavaksi emmekä pelkää mitään. Kissa palkitsee lopulta kaiken sen hyvän mitä se ihmiseltään saa. Ja pitää muistaa että tuo jalo egyptiläinen olento kaipaa myös ihmiseltä turvaa ja myös hoitoa varsinkin pimeinä ja kylminä talvikuukausina.

Kaikkein tärkeintä on saavuttaa luottamus kissan kanssa ja kun ollaan siinä pisteessä, että se antaa pöyhiä pötsikarvojaan niin ollaan jo pitkällä todellisen luottamuksen rakentamisessa. Luottamuksen sinetti on se jos kissa antaa loikomatilassa tunkea jalkaterän pötsikarvoja vasten. Tässä vaiheessa alkaa ymmärryksen syventyminen, ja silloin viimeistään kissa ryhtyy suunnittelemaan sitä miten se isäntäänsä/emäntäänsä hoivaisi. Joskus tähän diagnoosivaiheeseen pääsemiseen voidaan tarvita monta vuotta, mutta kun siinä ollaan niin kaikki tiet onnelliseen elämään ja kestävään terveyteen on avattu.

On myös olemassa ns. kissanhoitolaulu jonka sinnikkäästi laulamalla ja kissaa laulun sanojen mukaisesti käsitellen päästään pitkälle. Kissasta käytetään tässä nimitystä kuliini (Lyhenne sanoista miukuliini):

”Kuinka kuliinia hoidetaan?
No korvat kahdesti rullataan,
paksut pokset kuktutetaan,
leuan alta rapsutetaan
pötsikarvoja pöyhitään
häntä suoraksi reivataan
korvat uudelleen rullataan
ja päälle nokkapoksu annetaan.
Näin kuliinia hoidetaan!

Ei pidä luulla, että kissa olisi mikään ajatuksenlukija. Niinpä omistajan tulee valitella vaivojaan joskus äänekkäästikin, eikä normaalia suurempi teatraalisuuskaan ole pahasta. Sadattelua ja satunnaista kovaa kiroiluakaan ei kissa pelkää jos esimerkiksi jälleen kerran vahingossa täräyttää pikkuvarpaan pöydänkulmaan tms.

Kissan kehräys on sitten oma viehättävä lukunsa. Kissan kehrääminen on paljon tehokkaampi hoitomuoto kuin ultraääni. Ja sitten kissa-akupunktio onkin vielä oma lukunsa. Kissa on tämän taidon suhteen aivan liian aliarvostettu ja ihmisten keskuudessa vallitsee pimeään keski-aikaan verrattava tietämättömyys. Kuinka itse kukin on menettänyt antoisan hoito-session kun on karkottanut luotaan levollisen oloisen kissan jolla on salaovela ilme ja ilmiselvää halua pieneen kynsileikkiin...

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.