Laji saa paljon ominaispiirteitä ja tunnettavuutta juuri sen urospuolisten yksilöiden vuoksi. Laji on terve ja voi hyvissä ja turvallisissa oloissa elää jopa 20 vuotta. Tämän lajin yksilöt pysyvät poikkeuksellisen terveinä ja vireinä vanhuuteen saakka.
Länsi-Siperian rontti on hyvin ihmisrakas kissa, joka kuitenkin haluaa pitää isäntäväkeensä tiettyä etäisyyttä. Useimmat sen edustajista eivät ole varsinaisia sylikissoja, mutta ne viihtyvät varsin hyvin omistajansa jalkopäässä varsinkin talviöinä. Jostain syystä monella Länsi-Siperian rontilla ei ole ns. kehräsykykyä, joka viittaa tiettyyn mutatioon kurkunpäässä. Kissan kurkunpäässä voi kyllä tuntea hyrinää jos sitä kokeilee sormella, mutta ääntä monet tämän lajin yksilöt eivät todellakaan pidä. Kehräävä rontti on kuitenkin valtava aarre jota kelpaa näyttää vieraille ja muiilekin.
Lajilla on tiettyjä koiramaisia piirteitä, ja se seuraa mielellään isäntäväkeänsä piha-askereissa. Silloin se ansaitsee isäntäväkensä huomion ja siitä voi löytää isojen kissa-eläimien piirteitä. Vehreässä kesämaisemassa Länsi-Siperian rontissa on vallan tiikerimäisiä piirteitä. Laji on lapsirakas, ja pitää vieraista ja heidän huomionosoituk-sistaan. Saalistusvietti on vahva, ja kesäaikaan Länsi-Siperian rontti viihtyy pääasiassa ulkona aina vanhoille päiville saakka.
Laji on lähellä alkuperäisiä egyptiläisiä kissoja, mistä kielii sen iso koko ja terve olemus. Laji on mitä ilmeisimmin suoranainen kissan perimän geenipankki, josta voitaisiin jalostaa useimmat nykyaikaiset rotukissat. Vahva alkukissamaisuus on sen selkeä piirre. Länsi-Siperian rontti on erittäin pakkaskestävä, ja se pärjää tarvittaessa yön ulkona hirmupakkasilla jos talon kivijalassa vain on sen mentävä aukko. Lauhalla säällä lumi saa rontin hyvinkin leikkisäksi.
Länsi-Siperian rontti on erittäin reviiritietoinen otus, ja se ei siedä kovin mielellään kotona toista yksilöä. Jos mielii pitää kahta ronttia on syytä hankkia ne pentuina ja mieluummin samasta pesueesta. Rontilla on vahva sukupuolivietti, ja se kannattaa leikata vaikka sitä pitäisi maaseudullakin. Leikatut rontit elävät taatusti pitkäikäi-semmiksi. Tällaisilla yksilöillä on eunukkimaista alavartalon pyöreyttä joka voi antaa siitä hieman läskin vaikutelman. Ulkonäkö pettää kuitenkin pahemman kerran. Seitsenkiloinen uros-rontti antaa nimittäin kesäoloissa supikoiralle varmaa kyytiä.
Länsi-Siperian rontti on varma valinta jos mielii itselleen hyvää pikkuhyrsijöitä saalistavaa kissaa. Seurakissan asen ominaisuudet ovat huippuluokkaa, vaikka sen perusominaisuus onkin etäinen ja viileä älykkyys. Rontin perusluonteeseen kuuluu se, että sen pitää antaa olla rauhassa. Silloin se palkitsee hiljaisen ja ymmärtäväisen isäntänsä odottamattomin suosionosoituksin. Rontti voi tulistua nopeasti, mutta lajiominaisuus on huomattava lyhytvihaisuus.
Suomalaisilla on syytä ylpeyteen. Meillä on todennäköisesti maailman paras ja hyödyllisin kissa-laji, Länsi-Siperian rontti! Tässä lajissa näemme parhaimmillaan villin ja itsenäisen, mutta ihmiseen kiintyneen kissan puhtaimillaan. Länsi-Siperian rontti on äärimmäisyyksien olento, mutta juuri siksi niin kiehtova. Rontti-yksilöt kannattaa nimetä kansanomaisilla nimillä. Hyviä nimityksiä ovat ihmisten nimet tai niiden vähä-muodot kuten Aatu, Pena, Kalle, Vili, Joose, Miksu, Urkki, Manu, Nikke, Pate, Riki, Saku, Jere, Jykä, Timppa, Eki, Rami, Taavi, Ode, Mara, Lennu, Allu, Lissu, Leeni, Jane, Jenna, Manta, Milla, jne..
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti