Oi rakas Johan!
Jatkamme nyt näiden psi-asioiden parissa, tai miten näistä ihan normaaleista asioista sitten pitäisi puhua. Loppujen lopuksi on kyse aivan tavallisista ilmiöistä, niin arkipäiväisistä ettei arkipäiväisempää saa. Mitä on arkipäiväisempi asia kuin ihminen. Enpä usko, että tätä kukaan pystynee kiittämään. Sanotaanko näin että mitä useampia ihmisiä elämänsä aikana tuntee niin sitä paremmaksi ihmistuntemus voi kasvaa. Ja tässä on aivan ehdottomasti paino sillä, että ihmistuntemus voi kasvaa.
Lähdemme liikkeelle siitä että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia ja nämä samanlaiset ihmiset voidaan jakaa karkeasti ottaen noin kahteenkymmeneen tyyppiin ja näistä voidaan laatia selkeä tyyppikohtainen luettelo. Jokaiselle tyypille on ominaista tietty suhtautuminen ja lähestymistapa niin todellisuuteen kuin toisiin ihmisiinkin. Ihmiset voidaan myös luokitella sen perusteella, miten he pystyvät käsittelemään tietoa ja onko heillä millainen tapa assosioida.
Karkeasti ottaen suurin osa naisista assosioi paljon enemmän kuin se osa miehistä joka assosioi enemmän. Kun olet tehnyt selväksi kaiken tämän niin tiedät miten suurin osa ihmisistä toimii ja ajattelee. Loppu onkin sitten ihmisen ulkoista lukemista. Jotta päästään likiarvoon siitä mitä kunkin päässä liikkuu, ja likiarvo on tässä noin 95%, niin tarvitaan vielä jonkin verran sivistynyttä arvausta tai sitten jotain joka liikkuu ihmisten mielimatriisien rajapinnoissa. Mutta varsinaista sellaista joka voitaisiin luokitella psi-ilmiöiksi on muutaman prosentin luokkaa. Eikö kuulostakin varsin terveelliseltä?
Tietystikään ei ole mitenkään vaarallista jos joku tuntee tällaisen tekniikan ja jos jonkun ajatukset ikään kuin näytetään hänelle. Vaarallisille poluille mennään silloin jos tätä kykyä ryhdytään käyttämään väärin ja sillä pyritään kiusaamaan ja alistamaan toista ihmistä. Siihen en pysty vastaamaan onko joillakin luontainen kysy nähdä toisten pään sisälle. Mielen tiet ovat tutkimattomat ja varmaankin tutkimattomiksi jäävät. Tämän enempää en asiasta aivan yksinkertaisesti osaa sanoa.
Mutta sittenhän on sellainen asia että jos joku käyttääkin näitä taitojaan positiivisessa mielessä. Taidosta lukea ajatuksia on hyötyä jos sinulla on luontaisia taipumuksia tehdä hyvää. Asiassa ei siis sinänsä ole mitään pahaa eikä edes yliluonnollista. Ajatuksenlukijaksi päätyminen on meidän jokaisen etuoikeus ja asiassa ei todellakaan ole mitään yliluonnollista. Ja kaiken edellytys on siinä, että aivan ensimmäiseksi tunnet itsesi. Herääkin siis kysymys siitä onko kukaan siinä määrin itsensä tuntija että voisi toimia menestyksekkäästi ajatusten lukijana. Sietääpä miettiä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kun niihin ryhtyy ihmislapsi.
Yksinkertaisen asian ympärillä voidaan pähkäillä todella pitkään. Pähkäily on vielä ihan terveellinen ilmiö, mutta jos assosiaatio-kierteestä ei päästä eroon niin silloin ollaan tuhon tiellä. Ehkä lopetamme nämä pohdinnat tähän ja menemme ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa vaikkapa seuraamaan todella älykästä ja nopeaa ja tietenkin eleganttia urheilua eli lentopalloa. Ja sen teemme ”absoluuttisemmalla” tavalla. Ja tietenkin annamme pelaajien hoitaa homman aivan itse.
