Thornkildsen on pilumin pituusheiton kaksinkertainen olympiavoittaja.

                                   

Beijingin pilumi-kisa on sitten ohitse ja on aika koottujen selityksien. Tosiasia on kuitenkin se, että paras miesi voitti ja turha on tulkuttaa mitään. Suomalaiset hehkuttivat liikaa Pitkämäen puolesta ja muutenkin. Hehkutus ei ollut mitenkään turhaa sillä kolme miestämme oli peräkanaa mutta juna hieman väärässä paikassa. Ainoa joka heitti tasonsa mukaan oli Teemu Wirkkala.

Jos katsotaan kisaa puhtaasti heittotekniikan kannalta niin Thornkildsen oli ylivoimaisesti paras. Ai miksikö… No siksi että hänen keihäänsä lähti kaikista lähimpää korvaa, eli hänellä oli aivan ylivoimaisesti paras laparulla. Ei tosin mikään Zelezny mutta paras kuitenkin. Lisäksi oli rentoutta ja sopivaa vauhtia.


Ei ole häpeä hävitä Norskille sillä ruotsalaiset eivät saaneet Beijingistä yhtään kultaa. Molemmissa läntisissä naapureissamme urheiluun panostetaan valtionkin puolesta kaiketi enemmän, tai panostusta on varamsti enemmän. Pilumin suhteen meidän ei toki tarvitse olla huolissamme sillä kotomaassamme odottaa lauma nuoria urhoja ja kai muutama nuori naisimmeinen (Ainakin Laitilan Jyskeen Sini Kiiski) joilla on kauhea hinku edustamaan maatamme tuossa kaiksita suomalaisimmassa lajissamme.  

Seuraaviin olympiakisoihin kun pilumi-miehiä karsitaan niin tunku tulee olemaan vallan hirveä. Taso on silloin paljon hurjempi ja toivoa vain sopii että finaali-juna nytkähtää eteenpäin. Mutta osataan sitä muuallakin.

Otsikossa puhumme pilumin pituusheitosta. Sellainenhan nykyinen kilpailumuoto onkin, mutta se herättääkin kysymyksiä. Se elää ja on periaatteen citius – altius –fortius hengessä. Mutta jos katsomme sitä puhtaasti soturi- ja metsästysperinteen valosta niin pilumin pituusheitto ei ole kovin hyödyllinen taito. Mutta yleiurheilun lajivalikoima on eräänlainen, eikä vain eräänlainen, vaan todella tiukka kaanon johon ei uusilla lajeilla ole juuri asiaa. Pikemminkin on lajivalikoimaa 1900-luvulla karsittu.

Mutta pilumi on siitä maioni välinen että uusia kilpailumuotoja voidaan kyllä kehittää ja aloittaakin. Mieleen tulee ensimmäisenä tarkkuusheitto sekä kiinteään maaliin että liikkuv aan sellaiseen. Kohteena voisi olla vaikkapa jäämiekkomaalin kooinen kehikko jossa on viisi rinkulaa kooltaan 24 senttiä; yksi joka kulmassa ja yksi keskellä tietenkin. Heittomatkana voisi olla tuommoiset 30 jaardia 3 eli reilut 27 metriä. Kilpailumuoto olisi varsin yksikertainen; kuka saa kaikki viisi osumaa vähimmillä heitoilla. Liikkuva maali olisikin sitten vallan mielenkiintoinen. Olisiko siinä kiskoilla liikkuva villisika ja kisassa sitä heitettäisiin myös kolmenkymmenen jaardin etäisyydeltä. Kyseeseen tulisivat tietysti hitaat ja nopeat juoksut.

Eri asia sitten olisi se millainen tuo tarkkuus-pilumi oikein olisi? Kiinnostusta varmaan löytyisi näihinkin lajeihin ja annan luonnollisestikin kun ajatuksen olen ilmoille julkaissut täyden luvan vaastaa ja kehittää ideaa etiäppäin… Mutta uusi Tapio Rautavaara voittakoon Lontoon pilumi-skaban vuonna 2012. Kitara käteen ja soituja tapailemaan Tero-pari ja muutkin… Indeed, indeed…

Alkusyksyn sekaporinoita. Röökimiehiä ja röökimimmejä.

Niin se vain on että syksy on käsillä ja illat pimenee jouluun. Tänään oli Apostolien päivä mutta kehnoon saarnakkeeseen ei tullut edes yhtään kunnollista marginaalilisäystä. Joten on saarnaamisen suhteen odoteltava parempia aikoja ja oltava sinnikäs… Siispä on pienten sekaporinoiden aika jotka dervioidaan lähinnä sporttisten mietteiden kautta.

Eilinen toi lähemmäksi Venäjän euroopanmestaruuden jalkapallossa. Allekirjoit-tanut löi vetoa kaksi taaleria eli euroa Venäjän puolesta. Kerroin ei kylläkään ollut häävi mutta periaate hyvä. Venäjä voitti maalein 3-1 mumisluuppimaan eli Hollannin. Ai että mikä mumisluuppi…


Sitä vain on erilaisten ja aika kummallisten mielleyhtymien orja joihin on ehkä vähän tosiasioitakin taustalla. Hollantilaiset ovat nimittäin olleet, kauppakansaa kun ovat, melkoisia tupakanpolttajia, naisetkin. Joskus sain sellaista informaatiota että he olisivat olleet kovinkin mieltyneitä erinnäisiin ja erilaisiin savukkeiden imukkeisiin, pitkiin ja lyhyisiin, erityisesti hollantilaiset naiset. Ja olihan vuoden 1974 MM-kisojen loppuottelujoukkueen maalivahti Jan Jongbloed peräti tupakka-kaupan omistaja.

Mumisluuppi on sana joka tarkoittaa savukkeen imuketta. Liekö hollantilaiset naiset enää niin kovia sauhuttelijoita kuin takavuosikymmeninä. Minulla on kokemusta vain yhdeltä reissulta puukenkämaahan vuonna 1986. Joku väitti joskus kivenkovaan että edemennyt kuningatar Juliana olisi omistanut peräti valtaisan mumisluuppiko-koelman. Siihen olisi kuulunut yli 3000 erilaista savukkeen imuketta hienoista aivan kansanmalleihin – aivan pahvisista ivoorisiin (Ronsunluinen) ja estivuumisiin (Meripihkainen). Ja kaiken lisäksi Juliana olisi ollut vielä vallan mahdottoman kova röökimimmi joka siis myös käytti kokoelmansa imukkeita eli mumisluuppeja.


Liekö asiassa sitten perää, siis tässä Julianan tapauksessa… Julianahan tunnettiin maanläheisenä ihmisenä ja sympaattisena kunigattarena. Hän ajeli polkupyörällä ja halusi alamaistensa puhuttelevan häntä “rouvaksi.” Ja se, että jos hänellä todellakin oli tuo valtava mumisluuppikokoelma ei hänen arvoaan pienennä, päinvastoin…  
Joopa joo… Olipas kaikkien aikojen surkein pilumi-juhannus. Liekö sitten näin latteaa ollut viimeksi puukeihäiden aikakaudella. Kaikki pilumi-urhomme potevat kipeää olkapäätä ja kyljessä sirkoo. Andreas Thornkildsen sai nippa nappa värkättyä kasaan reilun 83-metrisen. Olisiko nyt levon paikka ja kunnon rentouman. Ehkei ole ihan mumisluupin ja Vihreän Nortin paikka mutta melkein… Miesten, siis pilumi-urhojemme, ajatukset pitäisi saada kiinnitettyä paiksi viikoksi johonkin muuhun. Kyllä se siitä sitten oikeassa kulmassa lähtisi se piluminkin…

Toisaalta suurta surua on tunteminen Hollannin putoamisesta Venäjän kyydissä, mutta heillähän olikin valmentaja mumisluuppimaasta. Ja kun jalkapallosta ja röökistä puhe tuli niin on tuotava esiin muistikuvat Argentiinan vuoden 1978 valmentajasta Cesar Luis Menottista. Miehellä oli valtavan synkkä ilme kun hän istui vaihtopenkkikatoksen alla ja rööki paloi katkeamatta 90 minuutin ajan eikä se ollut mitenkään hienostunutta tupakointia, mutta voitto jäi Argentiinaan ja vastustajana oli, yllätys-yllätys: Hollanti…

Sporttisia puheita perjantaina Kustaan pänä mmviii.

Olisi perinteinen perunanlaittopäiväkin mutta tänä vuonna jääköön kun tulleee vallan kuiva kesä. Ei viitsi kastella kasvi-maita liiaksi keinotekoisesti. On aivan tarpeeksi tekemistä kukissa ja muissa puutarhahommisakin. Ensi vuonna sitten kun tulee tilastollisestikin märempää…

Detroit tuli sitten ja voitti. Otanpa tähän sitaatin viimä vuodelta juuri ennen runkosarjan käynnistymistä: 

“Ja kukas sitten voittaa runkosarjan ja kuka Stanley-kannun? Tietysti Montreal-fanina tähän on vain yksi vastaus. Montreal ei ehkä voita runkosarjaa mutta kylläkin Stanley Cupin. Jos tarkastelen asiaa puhtaasti kylmän viileästi arvioiden virkamiesminäni kautta niin vastaus on että runkosarjan voittaa Detroit ja Stanley Cupin niin vastaus tässä suhteessa on Minnesota Wild. Hasek on liian vanha ukkeli voittamaan Stanley Cuppia Detroitin maalin suulla.”

Detroit kehitti aivan uudentyyppisen pelityylin ja maalissa olikin pääosin Chris Osgood. Detroit pyrki pitämään kiekko hallusa ja käytti tavattoman liikkuvia pelaajia. Kiekko liikuteltiin pitkillä ja nopeilla syötöillä. Taitoa ja kovaa työmoraaliahan se vaati mutta lopulta kaikki näytti siltä että he pelasivat vain puolitehoilla. Eikä Osgood ollut välttämättä niin huono vaikka sitä itsekin yritin todistella.

Uusi suomalainen sai nimensä kannun kylkeen mutta samaan aikaan tuon teki seitsemän ruotsalaista. Valtteri Filppula ei ole nuorin suomalainen joka Cupin on voittanut, mutta ei miehelle edes kunnon parta vielä kasva.

Näinä päivinä käy pizza hyvin kaupaksi Detroitissa ja muuallakin Jenkkilässä, onhan Red Wingsien omistaja maan neljänneksi suurimman pizza-ketjun omistaja. Koskaan suomessa saadaan Little Caesars-pizzoja. Luulisi olevan markkinarakoa jos he toisivat Suomeenkin uuni-innovaationsa. Little Caesars on nimittäin tunnettu siitä, että siellä saa Pizzan kuumana ja heti! Tietysti moiseen palveluun tarvitaan asiakasvolyymiakin.

Tänään Oslon Bisletillä skabasivat myös maailman parhaat pilumistit. Ja nähtiin se ihme että votion vei Norjan Thornkildsen ja seuraavilla sijoilla oli kaksi suomalaista mutta Pitkämäki oli vasta kolmas. Ysikymppiset olivat vasta hakusessa, Suomalaisyllättäjä oli toinen Tero eli Järvenpää. Kaikilla kolmella oli tekniikka mitä sekaisemmassa tilassa. Voimaa noista kolmesta kaikkein ja selvästi eniten on Järvenpäällä ja jos hän saa Beijingissäå yhden heiton jengoilleen niin se menee reilusti yli 90 metriä. Sporttisin on Pitkämäki ja nopein käsi on norskilla. Jos heillä kaikilla olisi Jan Zeleznyn tekniikka ja laparulla niin jotkut stadionit kävisivät heille pieniksi… Siis Beijingin pilumi-kisaan tulee vallan uusia elementtejä…