Miksi Dallas Stars hävisi neljä ottelua putkeen?

Maalivahti Jake Oettingerin syyttäminen on tässä tilanteessa usein kohtuutonta. Vaikka Dallas Stars on tällä hetkellä neljän ottelun tappioputkessa, tilastot ja pelitapahtumat kertovat monimutkaisemmasta ongelmasta kuin pelkästä maalivahtipelistä.  Joukkue on hävinnyt neljä ottelua peräkkäin, mikä on pudottanut heidät Keskisen divisioonan kärkitaistossa Colorado Avalanchen taakse. 

Viimeisimmät ottelut voivat olla korutonta kertomaa mutta niiden takaa löytyy kyllä dataa joka ei anna niin lohdutonta kuvaa tilanteesta. 

26.3. @ NY Islanders: 1–2 (Tappio)

24.3. vs New Jersey Devils: 4–6 (Tappio

22.3. vs Vegas Golden Knights: 2–3 (Tappio)
21.3. @ Minnesota Wild: 1–2 (Tappio jatkoajalla)

Dallas teksi neljässä viimeisessä ottelussaan varsinaisella peliajalla 9 maalia ja sitä vastaan tehtiin 13 maalia. Noista kolmestatoista maalista 2 tehtiin tyhjään maaliin. Oettinger ei pelannut New Jersey Devilsiä vastaan vaan maalissa oli Casey DeSmith. Kolmessa ottelussa jotka Oettinger pelasi hän päästi keskimäärin 2 maalia per ottelu varsinaisella peliajalla. Marginaalit otteluissa olivat varsin pieniä. Oettingeria moititaan nyt kyllä suotta? Vaikka kriitikot tarttuvat usein ensimmäisenä maalivahtiin, Oettingerin suoritukset maaliskuussa ovat olleet pääosin erittäin vahvoja:

Oettingerin maaliskuun torjuntaprosentti on .914, mikä on liigan kärkitasoa. Esimerkiksi ottelussa Coloradoa vastaan (18.3.) hän torjui peräti .971 varmuudella. Viimeisestä neljästä tappiosta kolmessa Stars on tehnyt vain yhden tai kaksi maalia. Islanders-tappion jälkeen joukkueen sisällä myönnettiin, että peli oli hallinnassa, mutta viimeistely ontui. Devils-ottelussa (4–6) Stars kärsi nimenomaan "huolimattomasta alusta ja puolustuspään merkkausvirheistä", jotka jättivät maalivahdin usein vaille tukea. Kun Starsin hyökkäys sakkaa, syyttävä sormi osoittaa usein maalivahteihin, vaikka todellisuudessa ongelma on siellä toisessa päässä. Jos teet pelissä vain yhden tai kaksi maalia, on voittaminen nyky-NHL:ssä todella vaikeaa, torjui veskari kuinka hyvin tahansa.

Usein NHL:ssä käy niin, että kun joukkue pelaa pitkään samalla pelikirjalla ja nousee sarjataulukossa, vastustajat alkavat pureutua sen heikkouksiin videohuoneissa tavallistakin tarkemmin. Dallas Starsin kohdalla tämä "scouttaaminen" näkyy tällä hetkellä erityisesti keskialueen pelissä ja viimeistelyssä. Dallasilla on ollut paljon laiskoja sisäänvientejä .Vastustajat ovat tunnistaneet Starsin hyökkäyssinisen ylittämiseen liittyvät rutiinit ja alkaneet iskeä niihin aggressiivisemmin. Tämä on tehnyt pelin rakentamisesta vaikeampaa.

Viimeistelytehokkuus on myös romahtanut. Scouttaus on selvästi tunnistanut Starsin parhaat ampumapaikat. Kun aiemmin Stars mätti maaleja huikealla 22 % tehokkuudella, niin neljän ottelun tappioputken aikana tuo lukema on pudonnut vain 7,8 prosenttiin. Vastustajat osaavat nyt peittää parhaat sektorit paremmin.

Loukkaantumisten vaikutus näkyy nyt. Scouttaamista helpottaa se, että Starsin kokoonpano on ollut repaleinen. Mikko Rantasen ja Roope Hintzin poissaolot ovat pakottaneet Jason Robertsonin ja Wyatt Johnstonin kantamaan kohtuuttoman suurta vastuuta. Nyt vastustajien on helpompi keskittää huomionsa vain muutamaan avainpelaajaan. 

Suomalaisessa urheilujournalismissa sorrutaan usein joko liian yksinkertaiseen yksilökeskeisyyteen (maalivahti epäonnistui, tähti ei tehnyt maalia) tai pelkkään tilastojen tuijottamiseen. Se, mitä sanotaan ”scouttaamiseksi”, on juuri se taktinen taso, joka jää usein pintapuolisen raportoinnin varjoon:

Kun huippujoukkue kuten Dallas pelaa tietyllä pelikirjalla kuukausia, NHL-valmentajilla on nykyään käytössään niin valtava määrä videodataa, että he murtavat Starsin hyökkäyskuviot palasiksi. Jos Dallas ei reagoi tähän muuttamalla rytmiään, he hakkaavat päätään seinään – ja toimittajat kirjoittavat vain ”tehottomuudesta".

Toimittajilta jää usein huomaamatta, miten vastustaja on esimerkiksi tukkinut juuri ne kaistat, joita yleensä käytetään vauhdinottoon, tai miten jotain pelataan fyysisesti pois suosikkipaikoiltaan jo ennen kuin kiekko edes tulee hänelle. On helppoa ja laiskaa syyttää maalivahtia, koska se näkyy tulostaululla. Vaatii enemmän paneutumista nähdä,tappion syyt, että vastustaja on "pelannut Dallasin pois" heidän omista vahvuuksistaan.

NHL on kopiointiliiga. Heti kun joku keksi, miten esimerkiksi Dallasin keskialueen sumputus tai ylivoima eliminoidaan, kaikki muut alkoivat tehdä samaa perässä. Nyt pallo on Starsin valmennusjohdolla – heidän on keksittävä jotain uutta, jotta scouttaamisesta tulee taas vaikeampaa. NHL-videovalmentajat ja koko liiga hyödyntävät nykyään tekoälyä erittäin laajasti sekä pelin analysoinnissa että scouttauksessa. Se on juuri se "näkymätön voima", joka mahdollistaa edellä kuvatun Dallasin tehokkaan pimentämisen. 

Tekoäly toimii videovalmentajien apuna monella tavalla. Reaaliaikainen analyysi ja taktiikka on avainasemassa. Käytössä on ns 15 sekunnin päätösikkuna; nykyiset tekoälyjärjestelmät pystyvät analysoimaan kuvioita ja muutoksia vastustajan pelissä millisekunneissa. Videovalmentajat saavat tiedon esimerkiksi puolustusmuodostelman rakoilusta jopa 30 sekuntia ennen kuin ihmissilmä sen havaitsee.

Pelaajien kuormitusta seurataan niin ikään millisekuntietn tarkkuudella: Tekoäly seuraa luistelupotkujen pituutta ja kiekonkäsittelynopeutta havaitakseen pienenkin väsymyksen. Tämä auttaa valmentajia reagoimaan peluutukseen välittömästi. Vastustaien strategioita voidaan ennustaa reaaliajassa. Algoritmit pureutuvat vastustajan syöttöketjuihin ja hyökkäyssinisen ylityksiin. Tämäö selittää sen, miksi Dallasin kaltaisen huippujoukkueen peli on pystytty "lukemaan" niin tarkasti. 

Dallas Stars on tunnustettu yhdeksi innovatiivisimmista joukkueista tekoälyn ja analytiikan hyödyntämisessä. He käyttävät reaaliaikaista seurantaa jopa fanitapahtumissa havainnollistamaan pelaajien liikkeitä. Joukkue on käyttänyt tekoälyä (kuten Topaz Labs) myös pelivideoiden ja markkinointimateriaalien laadun parantamiseen, mikä säästää valtavasti aikaa teknisessä työssä. 

NHL-jääkiekko on nykyään kuin shakkia: Kun tietokoneet tulivat mukaan, pelaajien oli pakko tulla tarkemmiksi, nopeammiksi ja älykkäämmiksi selviytyäkseen. Kun tekoäly paljastaa vastustajalle jokaisen toistuvan manööverin, pelaaja ei voi enää luottaa pelkkään rutiiniin. Se pakottaa huiput, kuten Rantasen ja Hintzin, kehittämään peliään jatkuvasti. Pelaajien on pystyttävä muuttamaan ratkaisujaan lähes reaali-ajassa, jotta he pysyvät ennakoimattomina.

Yksilötaidot korostuvat enemmän kuin koskaan: Kun taktiikat on scoutattu puhki, ratkaisu syntyy usein puhtaasta yksilötaidosta. Se syntyy jonkun poikkeyuksellisesta toiminnasta jota mikää algortimi ei osannut odottaa. Pelaajat tietävät, että jokainen sijoittumisvirhe näkyy heti vastustajan tabletilla. Koko liigan taso on noussut  historiallisen kovaksi. Tämä selittää myös sen, miksi Dallasin kaltainen huippujoukkue joutuu välillä "mankeliin". Se ei ole välttämättä huonoutta, vaan merkki siitä, että vastustajat ovat nostaneet rimaa. Nyt Starsin on vastattava siihen nousemalla vielä korkeammalle tasolle. Kaikki on jatkuvaa evoluutiota. Mikä riitti voittoon kuukausi sitten, on tänään jo vanhentunutta tietoa.

Dallas pystyy kyllä nousemaan takaisin voittojen tielle koska sen kokoonpanossa on syvyyttä ja paljon talenttia. Tervehtyvä Rantanen tuo joukkueeseen tarvittavaa vääntöä ja hirvivoimaa. Ja ennen kaikkea maalivahtipeli on huippulaatua.

Vergiliuksen Georgica.

Milläpä antiikin ajan teoksella olisi eniten sanottavaa nykypäivän ihmisille? Puhtaasti kirkonmies puhuisi varmaan evankeliumeista ja Paavalin Roomalaiskir-jeestä. Evankeliumit ja Paavalin kirjeet voidaan nähdä antiikin henkisen kulttuuriperinnön osana, mutta niiden suhde antiikin muuhun kulttuuriin on moni-muotoinen ja kerroksellinen. Ne eivät ole suoravii-vaisia antiikin kreikkalais-roomalaisen ajattelun tuotteita, vaan ne yhdistävät juutalaista uskonnollista perinnettä, hellenististä kulttuuriympäristöä ja varhaiskristillistä teologiaa. Antiikin klassiseen perintöön ne eivät siis suoranaisesti liity. 

Entäpä sitten vaikka jokin Platonin tai Aristoteleen teos, vaikkapa Valtio-dialogi tai Nikomakhoksen etiikka? Klassisten poikalukioiden ikilaikaisella lukemistolla, Julius Caesari. Gallian sodalla, on aina ollut vankka ihalijakuntansa. Ehkä unohduksissa oleva Plinius vanhemman Naturalis Historia nousee vielä suureen arvostukseen. Italo Calvino ja Umberto Eco halusivat kovasti kohottaa tuon teoksen arvoa puhtaasti inhmillisen mielen suurena ja inspiroivana luomuksena.

Yksi hyvä vastaus kysymykseen löytyy suurelle yleisölle tuntemattomalta taholta. Yksi helposti perusteltava teos on Rooman kansallisrunoilijan Vergiliuksen maanviljelyä, karjanhoitoa ja mehiläistenkasvatusta koskeva ylistys-runoelma Georgica — Maanviljelijän työt. Kenties paremmin kuin mikään toinen teos, ajattelun ilmentymä yleensä, se osoittaa ihmisen ja maan ainaisen riippuvuussuhteen. Ihmiskunnan olemassaolo on aina kiinni kestävällä pohjalla olevasta maataloudesta. 

Toisaalta 1960-luvulta saakka on korostettu esim kristillisen ajattelun piirissä tietyillä tahoilla ihmisen tehtävää Jumalan tilanhoitajana, viljelijänä ja varjelijana. Em. ajattelun motivointi kyllä nousee raamatullisista ja lähinnä Vanhan testamentin teksteistä. Perustelut, missä ei sinänsä ole mitään väärää, ovat kuitenkin useimmiten tehty taka-oven kautta. Alkuperäisessä yhteydessään ne ovat vahvasti uskonnollisesti motivoituja ja selkeän myyttistä puhetta. Tietyllä tavalla Vanahn testamentin teologiassa maanviljely on enemmänkin rangaistus. Maanviljelyä sen itsensä vuoksi ne eivät ylistä. Pikemminkin VT:n vihreys johtuu lukijan, ja pääasiassa ekoteologien silmälaseista. Mutta onko siinäkään toisaalta mitään väärää. 

Publius Vergilius Maro (70-19 e.a.a) kirjoitti kolme varsinaista pääteosta. Bucolica oli perinteinen paimenrunoelma, Georgica maanviljelyksen ylistys, ja viimeistelemättömäksi jäänyt Aenis Rooman suvun kantaisän tarina. Vergilius syntyi Andesissa Mantuan (Mantova) luona maalaisperheeseen ja hänestä piti tulla asianajaja ja poliitikko. Hän oli kuitenkin arka ja unelmointiin taipuva luonne, joka viihtyi parhaiten maalla. Taloudellisesti riippumaton tilanne mahdollisti joutenolon ja runoilemisen. Hänen koko toimintansa nivoutuu Caesarin murhan ja Rooman kansalaissodan pyörteisiin ja jälkimaininkeihin. Kaikessa Vergilius oli Octavianuksen, tuon jouluevankeliumin keisari Augustuksen mies. 

Kristitty maailma ja kirkko on noteerannut hänen tuotantonsa poikkeuksellisen korkealle sen korkean moraalisen sisällön ja joidenkin profeetallisena pidettyjen säkeiden vuoksi. Laatiessaan suurta runoelmaansa La Divina Comedia eli Jumalainen näytelmä kelpasi Vergilius Dante Alighierille turvalliseksi matkaoppaaksi. Kukapa ei suosisi kotimaakuntansa poikaa. Dantelle Varsinais-Italian poika Vergilius oli kaikki kaikessa. Hänen sanansa Jumalaisen näytelmän toisessa laulussa ovatkin kuvaavat: ”Mun mestarini oot, mun tekijäni: sinulta yksin oppinut ma olen sen tyylin kauniin, jok’ on kunniani.”

Kansalaissodan jälkeisessä tilanteessa oli tärkeää ylistää maaseudun rauhaa ja maanviljelyn itsenäisyyttä, sekä tietysti omavaraisuutta. Teoksen tarkoitus olikin lähinnä ideologinen kuin käytännöllinen. Se ei missään tapauksessa anna oikeaa kuvaa Octavianus Augustuksen, Julius Caesarin sisarentyttären pojan, ajan maanviljelijän elämästä ja yleensä maanviljelyn luonteesta tuon ajan Italiassa.

Georgican vanhemman suomenkielisen käännös-laitoksen esipuheen laatija Teivas Oksala puhuu teoksen ansioista seuraavin sanoin: 

"Nerokkainta ja ajattominta Georgicassa on Vergiliuksen luoma synteesi, joka luo tasapainon vakaumuksen ja runon, maanviljelystiedon ja filosofisten aatteiden välille. Kyseessä on eläytyvä synteesi; se tarttuu teosta lukiessa. Vaikka Georgiaa sisältää meidän näkökulmastamme luonnontieteellisiä erheitä, ne eivät häiritse, koska teoksen tarjoama elämyskokonaisuus on yhä tuore. Teos ei ole opetusrunoelma, vaan kuin opetusrunoelma: sitä ei ole kirjoitettu maanviljelijän käsikirjaksi, vaan runoutta rakastavan lukijan käsiin."

Georgicaa on käytettiin kuitenkin laajalti maanviljelyn oppikirjana aina valistuksen aikaan asti. Paikka paikoin Vergiliuksen ideat tuntuvat hyvin tuoreilta. Esimerkiksi ajatus maanparannuksesta vuoroviljelyn avulla on ikivanha ja edelleenkin kestävin menetelmä. Georgica on myös pienviljelyn korkea veisu. Pienistä tiloista suuriin tiloihin siirtyminen ei ole uusi ilmiö, eikä myöskään sen tuottama rakennemuutos ja siitä seuraava juurettomuus. City-kulttuuri ei juuri tarjoa mahdollisuuksia virkistävään maalaiselämään, ja suomalainen kesämökkikulttuurikin on varsin irvokas ilmiö.

Koko eepos huokuu vanhaa roomalaista hyve-mentaliteettia. Työtä on tehtävä hellittämättömästi, ja lopulta suunnaton työ kantaa hedelmää. Vergiliuksen viljelijä on tilansa sotapäällikkö. Vai mitä sanotaan seuraavasta: ”Jos viljelet kumpuilevaa maastoa ja loivia rinteitä, levitä rivien välejä. Pää- ja sivukäytä-vät olkoot istutuksen jälkeen ojennuksessa kuin legioona, joka on sodassa levittänyt kohorttinsa ja seisoo avoimella kentällä taistelujärjestyksessä: rivit on ojennettu, maa aaltoilee kauttaaltaan vasken välkkeestä, hirvittävä taistelu ei vielä ole alkanut.”

Georgican äärellä, ja eeposhan tulisi lukea aina keväällä, toivoisi kunnon pula-ajan vielä koittavan! Tiukka aika pakottaisi useamman työhön josta hän on vieraantunut, viljelemään elintarvikkeita itselleen. Ajatellaanpa vaikka Tuiliersin puistoa Pariisissa toisen maailmansodan aikana. Rauhanajan ylellinen nurmikko oli vaihtunut kaali- ja porkkanaviljelmiin.

Tehomaatalous ei enää ole sellainen suuri kokonaisuus, joka toimii tarkoituksenmukaisesti. Mutta ei uutta auringon alla tämänkään suhteen. Georgican kolmannen osan huipentaa kerrassaan karmea karjasairauksien kuvaus. Vergiliuksen ajattelussa luonnonvoimien tasapainotila on kaiken harmonian ihanteena. Vihreillä aatteilla on siis omat edeltäjänsä. Voisipa muuten väittää, että kukaan meidän suomalaisten vihreän eduskuntaryhmän jäsenistä ei ole lukenut Georgicaa! Vallankumous on syönyt tässäkin suhteessa lapsensa. Monet vihreät ovat, jos eivät nyt täysin vieraantuneet luonnosta, niin ainakin city-mukavoituneet. Mitäpä he leipäjonoistakaan viime kädessä ymmärtävät; ”Heillä ei ole leipää; no mikseivät sitten syö luomupastaa?”

Roomalaisille merkitsi paljon maanviljelyn kauneusarvollinen tekijä. Maanviljely muokkasi maisemaa, ja kaiken takana oli hyöty. Voidaan ehkä sanoa, että kaikki maanviljely on puutarhanhoitoa, mutta kaikki puutarhanhoito ei ole maanviljelyä. Roomalaiset olisivat katselleet todennäköisesti varsin hitaasti esimerkiksi japanilaista puutarhaa. Maan luomisvoimaa syvimmällä tavalla ylistävät ne säkeet, joissa Vergilius intoutuu ylistämään puiden oksastamisen ihmettä.

Roomalaiset olivat varsinaisia kaalinsyöjiä. Onpa jälkipolville säilynyt Marcus Porcius Caton (234-149 e.a.a.) kaaliruokareseptejäkin hänen De Agricultura-teoksessaan. Puhuttaessa roomalaisista ja maanviljelystä pitää muistaa aina muutama asia. Niin erinomaisia kuin he olivatkaan, puuttui heiltä kuitenkin monta asiaa. Ei heillä ollut perunaa, eikä myöskään tomaattia. Niin! Jos roomalaisilla olisi ollut peruna? Siinäpä olisi oiva ja antava aihe vaikkapa hieman kieli poskella tehtyyn tutkielmaan! Olisiko peruna rauhoittanut pohjoisen villit kansat jo 1500 vuotta aikaisemmin? Olisiko perunan ansiosta myös pystytty välttämään keski-aika, pysähdyksen aika?

Georgican ensimmäinen proosakäännös ilmestyi vuonna   1976. Sen yhteydessä julkaisiin myös osan IV heksametrikäännös. Käännökset laati Teivas Oksala. Runoteokselle oikeutta tekevä kokonainen heksametrikäännös antoi pitkään  odottaa itseään. Vuonna 2020 teos oli vihdoin heksametrimuodossa suomen kielellä. Gaudeamus julkaisi laitoksen nimellä Vergilius. Georgica — Laulu maanviljelijän töistä. Suomentaneet Teivas Oksala&Päivö Oksala. Johdantonja selitykset Teivas oksala & Maija-Leena Kallela.

Georgicaan tutustuminen antaa taatusti puhtia kynsilaukankin viljelijöille. Sen lukeminen vaatii kylläkin meille jokaiselle kommentaarin, mutta sellainen löytyy em. käännöksen selituksistä. Ja mitä itse omakohtaiseen ruuan viljelyyn tulee jota jokaisen pitäisi harjoittaa Vergiliuksen Georgican hengessä, niin sen aloittamiseen kynsilaukka sopii parhaiten. Sitähän voi kasvattaa ympäri vuoden. Se antaa todellakin viisi eri satoa jos on perillä siitä miten sitä viljellään.

Roomalaiset ja kynsilaukka on kiehtoava kysymys. Rooman armeijan sotureille syötettiin kynsilaukkaa jotta heidän rohkeutensa ja kutsumuksensa kasvaisi. Mitä ilmeisimmin kynsilaukka oli tehokasta kun Rooman armeija sitten kerran marssi voitosta voittoon. Plinius vanhempi (Kuoli vuonna 79 ollessaan seuraamassa Vesuviuksen suurta purkausta.) onkin sitten kirjoittanut enemmän kynsilaukasta. Hän luetteli paljon vaivoja joihin kynsilaukka auttaa massivisessa teoksessaan Naturalis Historia. Hän jopa väitti, että kynsilaukalla on lempeä nostattava vaikutus kun sitä käytetään viinin ja korianterin kanssa.

Tässä ”tilapäiskäännökset” Plinius vanhemman teoksen kynsilaukkaa koskevista teksteistä. Virallisluontoiset ja varsinaisten yliopistolatinistien tekemät käännökset tulevat julki aikanaan.

Plinius vanhemman yleiskuvaus kynsilaukasta.

Plinius vanhemman käsityksiä kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä.

Lisää joukkueita NHL-liigaan?

Eräässä Facebookin fani-ryhmän julkaisussa oli tänään varsin mielenkiintoinen NHL liigaa koskeva spekulaatio. Itse asiassa kyse on varsin luotettavana pidettävän lähteen tekemä listaus kaupungeista jotka ovat ilmaisseet halukkuutensa uutta joukkuetta kohtaan. NHL on laajentunut paljon viimeisen 35:n vuoden aikana ja nykyään joukkueita on 32, mutta tilaa on vielä kaikille jotka käyttävät rahaa ja joiden alueella on hyvät markkinat.

Tuossa joukkueessa esitettiin jopa ajatus siitä että liiga haluaisi neljä uutta joukkuetta seuraavan viiden vuoden aikana. Ei mitenkään mahdoton ajatus, pelaajia ja nimenomaan laadukkaita pelaajia riittäisi kyllä. Eurooppaan NHL ei suinkaan olisi laajenemassa. Julkaisu listasi peräti 14 kaupunkia Kanadasta ja Yhdysvalloista jotka olisivat kiinnostuneita uudesta joukkueesta. Osa noista paikkakunnista on hyvin uskottavia, osa varsin eksoottisia ja ehkäpä jopa mahdottomia paikkoja NHL-organisaatiolle. 

Mahdottomimmasta päästä lienee Louisianan New Orleans ja Nebraskan Omaha. Mahdottomalta ajatukselta tuntuu se, ettäTorontossa voisi olla kaksi NHL_joukkuetta. Miten niin joku voisi kysyä? Onhan New Yorkissakin ja Los Angelesissa kaksi joukkuetta. Itse asiassa New Yorkin megapolis-alueella on kolme joukuetta. Manhattanilta pääsee New Jerseyhyn, siis aivan toiseen osavaltioon toisen joukkueen areenalle, julkisilla kulkuneuvoilla yhtä nopeasti kuin Espoon Tapiolasta Vantaa Korsoon. 

Toronton metropolialue on kyllä niin mahdoton paikka että sinne ei toista joukkuetta vähällä kummalla tule. Ei tule vaikka toinen joukkue toisi on Ontarion ydinalueelle todella paljon säpinää. Listauksen järkevämmät ehdotukset ovat Texasin Houston, Arizonan Phoenix ja Kanadan Quebeckin provinssin Quebec city ja tietyin varauksen Georgian Atlanta. Texas on suuri osavaltio ja joukkue uusi joukkue Houstonissa loisi Dallas Starsille hyvän paikallisvastustajan. Talousalue olisi riittävä vaikka Texasin oman jääkiekkokulttuurin pelaajatuotanto ei niin vankoissa kantimissa olekaan. Rahaa ja potentiaalisia katsojia siellä kuitenkin on valtavasti.

Listalla on tietenkin Georgian Atlanta. Jos George Atlanta saisi joukkueen olisi se jo kolmas yritys. Ensimmäinen Atlantan tai joukkue siirtyi aikoinaan Calgaryyn ja sen nimessä näkyy edelleenkin mistä se on kotoisin. Flames kertoo paljon. Toinen yritys meni myttyyn ja Atlanta Thrashers muuttui Winnipeg Jetsiksi.

Listauksen Varmin tapaus on tietenkin Phoenix. NHL liigan komissaari Gary Batman on itse asiassa luvannut jo joukkueen Phoenixiin. Ehtona on mitat täyttävä iso nykyaikainen areena. Sellaista ollaan sinne puuhaamassakin. Phoenix  ei välttämättä ole mitenkään supervahva talousalue mutta sillä on yksi valttikortti. Phoenix ansaitsee tässä laajemman tarkastelun.

Phoenixin alueella asuu arviolta noin 40 000 kanadalaista pysyvästi. Kausiasukkaat joista käytetään nimeä ¨Snowbirds” ovat oma lukunsa. Noin 100 000 kanadalaista viettää talvensa Arizonassa, ja heistä suurin osa sijoittuu nimenomaan Phoenixin metropolialueelle. Lisäksi vuosittain Phoenixin seudulla ja Arizonassa vierailee yhteensä noin miljoona kanadalaista. 

Kanadalaisten taloudellinen ja yhteisöllinen vaikutus on suuri.  Kanadalaiset ovat suurin ulkomaalainen kiinteistönomistajaryhmä alueella. He omistavat yli 95 % kaikista kansainvälisten asukkaiden omistamista kiinteistöistä Suur-Phoenixin alueella. Arizonassa toimii yli 200 kanadalaista yritystä, jotka työllistävät noin 25 000 ihmistä. Tunnettuja alueella vaikuttavan kokoisia kanadalaislähtöisiä yrityksiä ovat muun muassa Circle K, Lululemon ja BMO. Kanadalainen yhteisö on aktiivinen; esimerkiksi Tempeen on perustettu curling-halli juuri kanadalaisten seniorikansalaisten ja aktiivien toimesta. Voidaanpa puhua jopa kanadalais-mafiasta positiivisessä mielessä.

Pitää myös muistaa että Phoenixin alueella (Greater Phoenix) pelaa tällä hetkellä (maaliskuu 2026) joukkueita kolmessa Pohjois-Amerikan neljästä suuresta miesten ammattilaissarjasta (NFL, NBA, MLB). Uusi NHL-joukkue nostaisin Phoenixin suuralueen niiden paikkakuntien  joukkoon jossa on yksi joukkue neljästä suuresta ammattilaisliigasta. Kyseiset neljä maata on tällä hetkellä New Yorkissa. Los Angelesissa, Chicagossa, Philadelphiassa, Dallasissa, Bostonissa, San Franciscon lahden alueella ja Liittopiirikunta Columbian  Washingtonissa. Ja ennen kaikkea monet varakkaat kanadalaiset eläkeläiset ovat muuttaneet siis lämpimimille seuduille. Uusi halli olisi aina loppuunmyyty. 

Mikä ei ole mahdollista Kanadan väestörikkaimmassa provinssissa Ontariossa  olisi kyllä mahdollista ranskankielisessä Quebecissä. Tuskinpa kukaan montrealilainen jääkiekon vannoutunut ystävä pitäisi pahana asiana sitä että provinssissa olisi toinen joukkue Quebec Cityssä. Quebecissä odotetaan NHL joukkueen paluuta enemmän kuin mitään muuta asiaa. Nykyinen NHL:n komissaari Gary Batman ei ole kylläkään ollut mikään Quebeckin ystävä. Mutta ajat muuttuvat ja oma omalla tavallaan Bettmanin toimintakin on ymmärrettävää. Hänen aikansa päättyy joskus ja hyvä asia olisi jos hän jäisi quebeckiläisten sydämiin miehenä joka antoi heille takaisin joukkueen. 

Quebecissä oli joukkue 1900 90-luvun puoliväliin saakka. Joukkue oli yksi neljästä viimeisestä WHA joukkueesta jotka tulivat NHL liigaan kaudella 1979 80 eli Wayne Gretzkyn ensimmäisellä NHL kaudella. Quebeckin korpivaellusta on kestänyt jo kolme vuosikymmentä, ja sopii vain toivoa että raamatulliset 40 vuotta tässä suhteessa eivät kävisi toteen. Quebeck Cityssä olisi varmasti NHL:n fanaattisin yleisö. Kamppaillut Montrealia vastaan olisivat aina elämää suurempi asia. Tässä olisi hyvä lisäarvon koko NHL:n kannalta. Samalla logiikalla olisi hyvä jos Dallas saisi hyvän paikallis-vastuksen Houstonin joukkueen myötä. Phoenix olisi kaikkien kaveri ja hyvä lisä olisi se sitten Keskisessä divisioonassa tai Tyynenmeren divisioonassa. Muista listauksissa olevista joukkueista Atlantaa ehkä vakuuttavimpia paikkoja voisivat olla kahden osavaltion rajalla sijaitseva Kansas City ja Wisconsinin Millwaukee.

NHL liigan suosio kasvaa Pohjois-Amerikassa ja Yhdysvaltain olympiakulta Milano-Cortinan kisoissa kasvatti entisestään kiinnostusta. Jääkiekkoa on luonnehdittiin muutama vuosikymmen sitten vuosi sitten NHL:n mainonnassa lauseella että ”Coolest  Game on Earth.” Sitähän se on. Se on nopea peli ja lajin fyysisyys kiehtoo katsojia. Se on hyvin erilainen kuin koripallo. Luvalla sanoen ainakin minä olen monesti, melkein aina ollut hyvin ärsyyntynyt ja suorastaan tuskastunut kun olen katsonut NBA- koripalloa.  Viimeinen neljännes on kauheata kyttäämistä ja viimeisen kahden minuutin loppuun viemiseen tarvitaan joskus 10 minuuttia kaikkine aikaisineen, mainoskatkoineen ja muine kuhnailuineen. NHL-kiekossa on kiehtovaa juuri sen dynaamisuus ja viimeisen viiden minuutin lumous. Vaikka toinen joukkue johtaisi 5-2 5 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä tilanne voi olla tasan kun päätössummeri soi. Jäämme odottelemaan. Seuraava NHL-ekspansio nousee spekulaation kohteeksi varmasti suomalaisessakin jääkiekko-journalismissa tämän vuoden aikana.

McDavidin pinna kiristyy

Torstai-iltana 12. maaliskuuta 2026 tapahtui Dallas Starsin ja Edmonton Oilers pelissä sattui erikoiselta näyttänyt välikohtaus. Edmonton oli ottelussa pahasti alakynnessä ja hävisi lopulta lukemin 7–2. Toisen erän lopussa, kun nujakka tapahtui, peli oli jo käytännössä ratkennut Dallasin eduksi. Tilanne alkoi Arttu Hyryn lauottua kiekon Leon Draisaitlia kohti summerin jälkeen toisen erän lopussa.

Tilanteessa syntyi nujakka jossa Oikersin kapteeni Connor McDavid joutui tappleuun Dallasin Just Hryckovianin kanssa. Nujakan jälkeen Mcdavidin poskipää oli auki ja näytti siltä kuin hänelle olisi luettu lukua kahdeksaan.

McDavid sai tilanteessa osumia kasvoihinsa, ja raporttien mukaan häneltä lensi kypärä päästä nujakan aikana. Hän jakoi iskuja paljain käsin, mikä altisti hänet myös vastustajan iskuille. sekava olo ja "luvun luku" heijastivat tilanteen intensiteettiä. Vaikka kyseessä ei ollut tyrmäys, se, että liigan suurin tähti päätyi jään pintaan painimaan ja ottamaan iskuja vastaan roolipelaajalta, oli monelle shokki.

Edmontonin päävalmentaja Kris Knoblauch totesi ottelun jälkeen, että McDavid oli "erittäin turhautunut" ja yritti herätellä joukkuettaan epätoivoisessa tilanteessa. Joukkuetoveri Zach Hyman totesi pelin jälkeen, että McDavid on "viimeinen mies, jonka pitäisi joutua tekemään tuota", viitaten siihen, että muiden pelaajien olisi pitänyt hoitaa fyysinen vastaantulo kapteenin sijaan. Tapaus on jää kaikkien mieleen yhtenä McDavidin uran harvinaisimmista ja rajuimmista tunteenpurkauksista, mikä kertoi Edmontonin senhetkisestä tukalasta tilanteesta. 

Tapahtumassa kuvastuu aine ja epävarmuus: Oilers on kamppaillut koko kauden ailahtelevien otteiden ja erityisesti maalivahtipelin kanssa. Joukkue on pudotuspelitaistelun kannalta vaikeassa asemassa, mikä on lisännyt kapteenin paineita. Tapahtuma voi olla viesti muille joukkueille että McDavidia pitää agitoida ja härnätä. Se saattoi jopa antaa NHL:n muille joukkueille erittäin selvän "pelikirjan" siitä, miten maailman paras pelaaja saadaan pois tolaltaan.  Tapahtuma viesti muille joukkueille useita asioita.

Näyttää siltä että McDavidin "sulake" on lyhentynyt. Kun liigan taitavin pelaaja lähtee jahtaamaan vastustajaa summerin jälkeen ja päätyy nyrkkitappeluun tulokkaan kanssa, se on merkki siitä, että henkinen kantti rakoilee.  

Dallas osoitti, että kun Oilers on tappiolla, McDavidia on entistä helpompi provosoida. Tämä rohkaisee muita joukkueita pelaamaan pikkusikaa heti ottelun alusta alkaen.  Tämän jälkeen on varmaa, että jokaisen joukkueen "pääpukarit" ja ärsyttäjät tulevat kokeilemaan McDavidin hermoja entistä kovemmin. 

Herää kysymys siitä onkohan McDavidilla liian iso ego? Joitian merkkejä tästä on. Tappelu Justin Hryckowiania vastaan voidaan nähdä merkkinä siitä, että McDavid luulee voivansa ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Kun hän lähtee jahtaamaan vastustajaa summerin jälkeen, hän asettaa itsensä ja myös joukkueensa menestyksen oman turhautumisensa alapuolelle.

Yksi huolestuttava piirre McDavidin käyttäytymisessä on varsin selkeä komentelu jäällä. On huomattu, että tappioaseman koittaessa McDavid on alkanut viittoilla ja kritisoida tuomareita sekä omia joukkuekavereitaan (kuten maalivahti Jarrya) entistä näkyvämmin.

McDavidin käyttäytymisen taustalla on varmasti Milanon pettymys helmikuussa 2026. Se on nähty yhtenä merkittävänä syynä siihen henkiseen kuormitukseen ja turhautumiseen, joka purkautui myöhemmin maaliskuussa nähdyssä nujakassa Dallasia vastaan.  Hän kuvaili tappiota sanoin "tämä on perseestä" (it sucks) ja totesi, ettei pettymystä voi mitenkään kaunistella

McDavidia varmasti ärsytti vertailu legendoihin. Toimittajien kysymykset siitä, miksi hän ei ole saavuttanut Stanley Cupia tai olympiakultaa kuten Wayne Gretzky tai Sidney Crosby, saivat hänet silminnähden vaivaantuneeksi ja turhautuneeksi. Vaikka McDavid valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP) ja hän teki NHL-pelaajien uuden olympiaennätyksen (13 pistettä), hän totesi, että vain voitto olisi merkinnyt jotain.