Syyskuuta pakettiin ja muita sekaporinoita.

Seitsemäs kuukausi alkaa sitten olla puikoissa ja kahdeksas alkaa huomenna. Syyskuun loppu on ollut lämmin ja mukava mutta syssy tulee täydellä iskullaan kahdeksannen kuun koittaessa huomenissa. Olisi aika istuttaa lisää tulppaaneja ja leikata luumu-, ja kirsikka-puutkin. Eiköhän tuossa päivänä jonaisena…

Huomenna on sitten Mikkelissä piispanvalin ensimäinen kierros. Ehdokkaita on siis neljä: Irja Askola, Miikka Ruokanen, Seppo Häkkinen ja kenttäpiispa Hannu Niskanen. Kävin tuossa varsin äänekkään puhelinkeskustelun erään Mikkelin hiippakunnan papin, kirkoherran, kanssa toissa viikolla siitä ketkä ovatkaan vaalin toisella kierroksella… Olin sitä mieltä että kyllä ihmisest vaan ovat semmoisia että äänestävät sinne Miikka Ruokasen… Hääp oli sitä mieltä että toisella kierroksella ovat Niskanen ja Häkkinen.  


Minulla on vaalissa yksi suosikki ja se on tietystikin Seppo Häkkinen, mies joka jo kaplaanina oli hiippakuntansa pappisasessori. Mies jolla on sama harrastus kuin indylläkin eli puunhakkuu… Ruokanen ei siis ole suosikkini mutta luen vain reaalikirkko-politikan arkea. Huomennahan sen sitten näkee ja kuulee… Joskus nuorena pappina parisen olympiadia sitten soitin pappisasessori Häkkiselle kiperän kysymyksen ahdistamana. Häkkinen antoi ymmärtää ettei hän viimeinen asiantuntija ole jolta tätä voisi kysyä mutta niin vain saatoin olla vakuuttunut puhelun jälkeen että niin kai se asia sitten on. Hänen rauhallinen olemuksensa tuli suoraan sanoen puhelinlakojen läpi…

Mikkelinpäiväkin sitten lähestyy perinteisine perhemessuineen. Perhemessuhan on siitä vaikea laji että sillä on oma kaavansa jota kutienkin käytetään niin harvoin vuoden aikana. Se ei oikein tule koskaan tutuksi ja tunetuksia ja perhemessussa on muutakin sellaista joka tekee siitä vaikean, todella vaikean lajin… Toisaalta voi miettiä myös sitä että mitä sitä oikein tavaoittelee, tai yrittää… Mielenkiintoista ainakin Mikkelin hiippakunnassa…


Usalaisett eivät oikein ymmärrä roskapankin päälle kun kongressi sen kaatoi jättämättä lakiehdotuksen hyväksymäti. Ovat jo vissiinkin kyhäämässä uutta yritystä sillä asialla on kova kiire. Ennen oli heillä oli rahaa kuin roskaa ja pankkeja paljon. Nyt on pankkeja vähemmän ja ne täynnä roskarahaa… Vai mitehkäs ne alivaltiosihterin pojat asiasta vitsailivat männä lauantaina.


Sarah Palin on josksus tosissaan väittänyt että dinosaurukset ja ihminen ovat eläneet samaan aikaan ja niinkin tuoreeltaan kuin 6000 vuotta sitten. Funkkuhan se nainen on, siitä emme pääse ylitten emmekä ympäri. Alkuuhnma häneen liittyvästä ilmiöstä on nyt ohi ja ehkäpä sittenkin Obama pystyy voittamaan ne suuret osavaltiot ja saamaan itselleen Jenkklän presidendiumin…  

Pitihän se arvata. Teemu Vancouverissa ja muita porinoita.

Niinhän tuo Teemu Selämme lupaili viime keväänä että Kanadassa pidetyt MM-kisat olivat hänen maajoukkue-uransa loppu. 

Kisat eivät menneet Teemulta aivan viimeisen päälle. Emme kuitenkaan ehkä nähneet aivan parasta Teemua. Nyt käy Anaheimissa kova kuhina kun seuran kaikkien aikojen pelaajalle tehdään tilaa joukkueeseen. Toisaalta Teemulla ei enää ole pula niin isommasta kuin pienemmästäkään rahasta. Ja jos lajista todella tykääpi niin silloinha voi pelata ilmaiseksikin.

Teemu on edelleen potentiaalinen neljänkymmenen maalin mies ja mikä tahansa joukkue ottaisi hänet kokoonpanoonsa jos se vai olis mahdollista. Sanotaan myös että Teemu on maailman helpoin mies puhua ympäri, kiltti ja hyväntahtoinen kun on. Nyt näyttää myös siltä että sitä ei tarvitse edes tässä tapauksessa tehdä. Teemu on puhunut viime päivinä siitä, miten hieno fiilis olympialaisissa talvikisoissa on. Sen tunnelman hän tahtoisi kokea vielä kerran. Tietysti toivoisi että noissa kisoissa ei enää olisi mukana Mats Sundin eikä Forsberikään. Teemu, Saku Koivu ja Jere Lehtinen laitetaan vielä kerran kasaan ja katsotaan josko se viimeinkin onnistuisi. Pelataanhan tuolloin isossa kaukalossa.


Toivottavasti Suomi saa noihin kisoihin parhaan miehityksen mukaan ja onneksi Aravirta ei enää valmenna ja käskytä Suomen maajoukkuetta, nähdään joskus aikalisiäkin… Vancouverin kisoihin on tätä kirjoitettaessa muuten enää aikaa 509 päivää. Sehän ei ole enää kuin vuosi ja pikku raamit. Muutaman kuukauden päästä voimme sanoa että ensi vuonna Vancouverissa.  


En halua vielä olla jälkiviisas lama-spekulaatioiden suhteen, siis sen väitteeni että lamaa ei tule koska se ei todellakaan ole kenenkään etu, mutta jotain välijohtopäätöstä voisi ehkä viritellä. Se että lama ei ole kenenkään etu on totta, muuten näin massiivisia tukitoimia kuin olemme viime pävinä nähneet ei olisi toteutettu.  


Herää vain kysymys siitä onko kaiken taustalla jonkinlainen peli jolla ihmisten omaisuutta haalitaan toisiin käsiin. Usalaiset ovat ottaneet roskapankin know-hauta meiltä suomalaisilta. Toivottavasti meillä joskus rohjetaan selvittää ja kertoa siitä mitä 1990-luvun alussa todella tapahtui. Kaiken takana tuskin on mikään suuri salaliittoteoria. Tolkku on ainakin ollut perus-jenkeiltäkin poissa kun moisia asuntolainoja on menty hankkimaan.  


Viime pävinä ei USA:n pressanvaalit ole olleet niin tapeetilla kuin jokin viikko sitten. Mitä lie luvaasakaan vaalitaistossa. Ehkäpä Barack Obama sittenkin omaa vielä joitain mahiksia voittaa koko skaba. Mutta jos näin käy niin hän saa paljolti kiittää tästä USA:n taloussotkuja…

Sadepäivän mietteitä.

On satanut niin vietävästi että joetkin alkavat taas tulvia, kiitos tehokkaan salaojajärjestelmän. Tällaisena päivänä voi tietysti kehittää itseään ja purkaa luku-rästejä mutta yksi keino voittaa vesisade on pistää vielä rankemmin vastaan, eli voi lähteä vaikkapa jälkikas-vuston kanssa uimahallille. Unohtuupa kiusallinen vesisade ainakin vähäksi aikaa, tunniksipa hyvinkin.

Illalla näin Turun akateemisen liepeillä liikuskelemassa tutunnäköisen hahmon. Pari varmistusta vaikka miehen kyllä tuntee takaapäinkin ja eikun esittäyty-mään; luonnollisesti tietenkin varmistuen hänen henkilöllisyydestään. Paikkansa piti, kysessä oli todellakin vanha tuttavuus elikkä professori Eino Murtorinne.


Eino Johannes Murtorinnehän on kirkkohistorioitsija ja teologi. Hän toimi uusimman ajan kirkkohistorian professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1975-1993 jolloin eläkkeelle. Murtorinne tutki erityhisesti Suomen ja Saksan kirkkojen suhteita kasallissosialismin kaudella (Hän julkaisi kaksi kirjaa: “Risti hakaristin varjossa” ja “Veljeyttä viimeiseen saakka.”). Toinen tutkimusaihe oli suomalaisen teologian historia 1800- ja 1900-luvuilla (Suomalainen teologia autonomian kautena, Suomen kirkon historia. Autonomian kausi 1809–1899 ja Suomen kirkon historia. Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990).


Vaihdoimme ajatuksia monestakin asiasta. Murtorinne muisti minut hyvin mutta ei tiedekunnasta. Kohtaamispaikka oli Töölöntorin Alko silloin joskus kauan sitten. Yhdessä surimme Vaakuna-oluen kohtaloa, siis sen lopetamista. Juttua piisasi silloin ja nyt. Hänpä vielä sijoituspaikkani ja työtehtävieni tiedustelun lisäksi kysyi paljonko on aikaa eläke-ikään. Vastaus oli että 23 vuotta. Itsehän Murtorinne on viettänyt eläkepäiviään jo 15 vuotta.  


Murtorinteen luennoilla en aikoinaan istunut sillä mitäs eksegeetti tekee kirkkohistorian luennoilla. Toisaalta hänen kirjojaan on tullut tavattua paljonkin. Edelleenkin parasta perustietoa Suomen ja Saksan kirkkojen välisistä suhteista saa Murtorinteen kirjoista. Niistä paljastuksista joista taannoin MOT-ohjelma teki Suomen ns. “Natsi-papeista” ei tietystikään voi vanhan professorin tuotannosta lukea. Mutta osa MOT-jutuista on kiistanalaisia ja lopulta voikin vain sanoa että “So What!” Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä, ja joskus aivan erityisesti niissä.


Mutta vielä ei heitetä toivoa sään kirkastumisesta. Ehkä puimuritkin pääsevät vielä pelloille. Mitä sadoksi sitten tuleekaan niin se onkin sitten eria asia. Taitaa mennä rehuiksi melkoinen osa. Mutta saadaaanpas sitten ensi vuonna enemmän viljapossua pöytään ja leivänpäälle. Tämä menee vielä normaaliin vaihteluun pitkälläkin jaksolla. On meinaan se Jenkkilän pressanvaalien tasa-valtalaisten varapresidenttiehdokas, siis se Sarah Palin, sellainen täti että ei usko ihmisen aiheuttaneen ilmastonmutosta. Hän kuluu niihin harveneviin joukkoon ihmisiä jotka voivat vielä hyvällä omallatunnolla laulaa virrestä 462 myös sen toisen säkkeistön: “Hääp siät ja ilimat siätää…”

Mitä hääp sano? Barack...

Huomiset päivälehdet varmaankin sisältävät syvällisiä analyyseja koskien USA:n tulevan syksyn pressanvaalien demokraattien ehdokkaan Opama-barackin puhetta valitsijakokouksen päättyessä. 

Tänään asiasta on hyvin asiallisesti ja tiivistetysti kertonut tasavaltakunnan niin tasapuolinen ja asiallinen teksutaalitelevisio. Ja näin se kertoi:

Obama piti puheensa Denverissä  

Yhdysvalloissa demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama piti odotetun puheensa puoluekokouksessa. Puheensa aluksi Obama hyväksyi virallisesti puolueen presidenttiehdokkuuden

Obama sanoi päättävänsä nykyisen presidentin George Bushin epäonnistuneen politiikan. Hän lupasi myös lopettaa Yhdysvaltain riippuvuuden ulkomaisesta öljystä 10 vuodessa. Puhetta Denverin jalkapallostadionilla seurasi 80 000 demokraattien jäsentä.  

Obaman puhetta pidetään tähänastisen vaalikampanjansa tärkeimpänä.


Joopa joo! Väittipä Opama myös edellämainitun lisäksi myös sen että hän palauttaa Jenkkilän kadotetun maineen johtavana ja vapautta vaalivana kansakuntana.
Kommentoimmepa näitä väitteitä lyhyesti ja listaamme ne näin:

1) Bushin epäonnistunut politiikka
2) Riippuvuus ulkomaisesta öljystä
3) Jenkkilän maine ja asema

1) Moisen asian toteamiseen ei tietystikään tarvitse olla nero eikä asia, ottamatta kantaa sen todenperäisyyteen, ole mitenkään uusi ja erikoinen asia. Ja onhan asia niinnkin, että millainen joukko, sellainen johtaja…
2) Opama ei tiedä mistä puhuu. Jos hänen teesinsä menee läpi joutuu Jenkkilä käymään läpi konsanaan kovemman rääkin mitä oli Kiinan kulttuuri-vallankumous. Opama jäänee kaikkien aikojen suurimmaksi populistiksi. Hitlerkin oli maltillisempi mies talousuudistuksissaan.
3) Opaman tulee ensin siivota takapihansa ennen kuin lähtee parantamaan muailmaa (Siis Baractamaan!). Jos mies saa kuriin kaksi sellaista terroristijärjestöä kuin Microsoft ja Monsanto niin hän nousee ihmiskunnan suurten joukkoon…

Hillaryn hillitty peräsuoli-taktiikka onkin sitten oma lukunsa. Toki tukensa Clintonit lupasivat mutta, mutta… Kovin on Hillaryssa samaa oloa kuin kaikkien aikojen jääprinsessa derkkulan Katarina Wittissä. Hain häneltä nimmarin edellisessä elämässäni turvatarkastajana Helsinki-Vantaalla… Todellinen jääprinsessa… Ja jos ei joku tiedä mitä peräsuoli-taktiikka tarkoitta niin perehtyköön Jack Londonin tuotantoon. Tämä peräsuolivertaus on mielenkintoinen sen yhtymnäkohdista Paavalin puheeseen seurakunnasta Krituksen ruumiina.  

Lyhyesti siis: Kerran ruumiinjäsenet halusivat nostaa kuninkaakseen jonkun joukostaa ja kaikki muut paitsi peräsuoli olivat sitä mieltä että päähän se kuningas on… Peräsuoli oli eri mieltä ja pani lakon pystyyn myrkyttäen koko ruumiin. Kopromissi (Em. sana ei ole painovirhe) oli sitten että kuninkaaksi oli pakko valita Peräsuoli.

Hillaryn puolustukseksi sanottakoon, että hän on tämän prosessin välikappale…