Nopein Homo Sapiens. Olympiapäiväkirja 2021 — 95 päivää XXXII Olympiadin kisojen avajaisiin.

Nopein Homo Sapiens — 95 päivää XXXII Olympiadin kisojen avajaisiin.

XVIII Olympiadin kisoja vuonna 1964 pidetään ikimuistoisena tapahtumana. Yksi noiden kisojen parhaista yksilöistä, ellei peräti paras, oli ilman Yhdysvaltalainen pikajuoksija ja sittemmin amerikkalaisen jalkapallon tähti Bob Hayes.

Kun itse tutustuin yleisurheilun historiaan joskus aivan 1970-luvun alussa oli Hayes jo legenda. Vuoden 1972 kisojen aikaan hän olisi ollut 29-vuotias eli yhtä vanha kuin Usain Bolt Riossa 2016. Hayes lopetti kuitenkin yleis-urheilijan uransa 21-vuotiaana ja Tokion pikaviesti oli hänen viimeinen kisansa.

Internetin YouTube-kanavalta löytää monta videota joissa pohditaan sitä oliko Bob Hayes nopein koskaan tällä planeetalla elänyt ihminen. Usain Boltia ja Hayesia on vaikea verrata keskenään. 1960-luku oli aivan erilainen maailmanaika kuin Boltin huippukausi. Hayes teki parhaat suorituksensa pikaviestissä ja hän juoksi sadan metrin matkan lentävällä lähdöllä kaksi kertaa aikaan 8,560 ja 8,571. Usain Bolt juoksi ankkuriosuuden parhaimmillaan 8,650. Hayesin ajat on voitu mitata digitaalisesti vanhoilta filminauhoilta. Tokion satasen finaalia katsoessa näyttää siltä että Hayes ei saa itsestään kaikkea irti tuossa henkilökohtaisessa kilpailussa. Viestissä Yhdysvallat on nelisen metriä jäljessä semi-finaalissa ja finaalissa ennen Hayesin ankkuriosuutta, mutta maalissa voittomarginaali on 4 metriä. 

Hayes ja Bolt olisivat siis käytännössä yhtä nopeita. Vuonna 1964 juostiin kuitenkin vielä vanhanakaisella radalla. Nykyajan urheilijoille sana ”tiilimurska” ei oikein sano mitään. Tiilimurska oli paras juoksuradan pinnoite aikanansa, mutta se jää jälkeen nykyisistä pinnotteista. Juoksutossuteknologiakin on aivan eri tasolla nykyään. Jos Hayesilla olisi ollut nykyaikaiset tossut vuonna 1964 ja juoksuradan pinnoite olisi ollut samanlainen kun nykyään Hayes pinkoi sadan metrin matkan lentävällä lähdöllä aikaan 8,35. Bolt olisi hävinnyt hänelle kolme metriä. Hayes oli hidas lähtijä ja tämän vuoksi hän tuskin olisi voittanut Boltia telinelähdössä henkilökohtaisessa kilpailussa. Varmasti hän olisi kuitenkin kellottanut satasen telinelähdöllä parhaimmillaan aikaan 9.65 em. nykyaikaisilla juoksutossuilla ja nykypinnoitteisilla juoksualustoilla.

200 metriä ei ollut Hayesin vahva matka vaikka hän sijoittuikin vuoden 1964 Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa kolmanneksi. Hänellä oli varaa antaa paikkansa karsinnoissa neljänneksi sijoittuneelle Henry Carrille joka voittikin sitten kultaa Tokiossa. Näin jaloa käytöstä on harvempi urheilija koskaan osoittanut joukkuetoverilleen.

Yksi asia on kuitenkin varma. XXXII Olympiadin kisoissa emme näe yhtä nopeaa ihmistä kuin XVIII olympiadin kisoissa 57 vuotta aiemmin. Bob Hayes on nopein koskaan elänyt Homo Sapiens.

https://www.youtube.com/watch?v=J5OhpzFZ0ys

Kuinka raitis hevonen pelasti Ranskan Olympiamaineen nousevan auringon mailla 1964. Olympiapäiväkirja 2021 — 96 päivää XXXII Olympiadin kisojen alkuun.

Kuinka raitis hevonen pelasti Ranskan Olympia-maineen nousevan auringon mailla 1964.

 

Aika usein tulee mieleen Ranskan olympia-joukkueen toilailut Tokion kisoissa vuonna 1964. Ranskanhan piti saada todella iso tukku kultamitaleja, mutta noissa lokakuussa kyseisenä vuonna pidetyissä kisoissa kaikki Ranskan urheilusankarit ja ennakkosuosikit pettivät toisensa jälkeen. Miesten pikaviestijoukkuekin – Genevay, Laidebeur, Piquemal ja Delecour - jonka vaihto pelasi kuin roomalainen extraordinarii koki Waterloonsa. Porukka  sai  toki pronssia  ja  jotain  sen  ylivertaisesta  vaihtotekniikasta  kuvasi  se,  että  se  tuon  joukkueen  jäsenistä  ei  kukaan  yltänyt  satasen  finaaliin.  He  olivat  joukkueena Ranskan  urheilun  supertähtiä, mutta pieleen meni sekin.   Miekkailusta odotettiin Tokiossa varsinaista jättipotia mutta tuloksena oli kaksi häpeähopeaa ja kolme pronssia.

Tuli kisojen viimeinen päivä ja kaikki näytti jo menetetyltä. Ranskan maineen pelasti kuitenkin vanha sankari Pierre Jonquers d’Oriola raivoisalla ratsullaan Lutteur B. Sama heppu oli voittanut esteratsastuksen Grand Prixin jo Helsingissä 1952. Noissa olympialaisissa hänen ratsunaan oli tosin Ali Baba. Kisojen jälkeen vaadittiin selitystä surkealle menestykselle ja totuus oli karmea. Ranskalainen huippu-urheilija vietti varsin kosteaa elämää, viiniä vedettiin kiduksiin ainakin pullo ellei jopa puolitoista päivässä... Ja sehän vastaa suomalaisen  laskuopin  mukaan  noin puolikasta kolmekasi-volttista kansantislepulloa  eli koskenkorvaa. Ne  olivat  eurooppalaisten  juomatapojen  kulta-aikaa.

Erityisesti leireillä ja isoissa kisoissa fransmannit villiintyivät varsinaisiin bakkanaaleihin, ja naisurheilijatkaan eivät kuulemma totisesti jääneet kakkosiksi. Jälkipyykki  oli  likainen  ja  samalla  havahduttiin  ranskalaista  elämänmuotoa  jäytävään  alkoholismiin.  d' Oriola  pelasti  Ranskan  urheilumaineen  mutta  hänenkään  ilmeensä  palkintopallilla  ei  ollut  mitenkään  riemuitseva. Toisaalta ei ole varmaa sekään etteikö tuo mainio ratsu Lutteur B ollut Ranskan joukkueen ainoa raitis ”henkilö” Tokion kisoissa. Ranskalaiset menivät itseensä ja menestys Mexico Cityn kisoissa vuonna 1968 olikin jo vallan erinomainen, kuudes sija mitalitaulukossa ja seitsemän kultaa.

Ranskalaiset,  tuo  sivistyneesti  ryypiskelevä  kansakunta,  oli  kunnostautunut  jo  32  vuotta  aikaisemmin  Los  Angelesin  kisoissa.  Nuo  kisat  pidetiin  keskellä  syvintä  lamaa  ja  Suomen  kisajoukkueen  vahvuus  oli  43  miestä  joukkueenjohtaja  Urho  Kekkonen  mukaanluettuna.  Englantikaan  ei  saanut  matkaan  kuin  vain  73  urheilijaa  ja  ranskalaiset  vielä vähemmän.  Ranskan  joukkue  oli  kuitenkin  varustautunut  reissuunsa  erinomaisen hyvin.  Matkavarustukseen  kuului  näet  tuhansia  pulloja  hienoja  viinejä  ja  shamppanjaa  sekä  tietenkin  ranskanviinaa  eli  konjakkia.  Moinen  varustelu  herätti  luonnollisesti  kovasti  huomiota,  olihan  Jenkkilässä  silloin  vallalla  kieltolaki.  Fransmannit  perustelivat  tuon  juomamäärän  tulevan  heidän  oman  joukkueensa  tarpeisiin.  Ranskalaisten  iskuryhmä  sai  ilmeisesti  menestykseen  tarvittavan  lisäponnen  konjakista  ja  samppanjasta  sillä  mitalisaldo  oli  komea:  10  kultaa,  5  hopeaa  ja  4  pronssia.  Kansakuntien  taulukossa  he  olivat  kolmansia.  Tokiossa  ei  sitten  sama  enää  onnistunutkaan,  mutta  onneksi  tuo  raitis  hevonen  pelasti  ranskalaisten  maineen! Niin on joskus sukupolvi toistansa huonompi niin viinapäåän kuin muunkin maallisen suhteen.

Eri  kansoilla  ja  kansakunnilla  on  tietystikin  erilaiset  tavat  ja  tottumukset!  Suomalaiset  valmistautuivat  Losin  kisoihin  omalla  tavalla.  Keihäänheitossa  saimme  kolmoisvoiton  itsensä  Matti  Järvisen  johdolla.  Valmentaja  Armas  Valste  oli  näet jo  keväällä  ottanut  Järvisen  henkilökohtaisen  valvontansa  alaiseksi,  ja  leiritti  häntä  kaukana  pahan  maailman  houkutuksista.  Matti  kun  oli  perso  alkoholijuomille.  Niinhän  se  on!  Yhdysvaltain  ensimmäinen  presidentti  George  Washington  kuulu inhimillisesti  katsoen  ns.  Maalmanhistorian suurhönöttelijöiden  joukkokuntaan  punaisine  nenineen,  mutta  historia  tuntee  hänet  vain  luonehdinnalla:  “Yhdysvaltain  ensimmäinen  presidentti,  kenraali,  amerikkalaisen  kennel-toiminnan  isä.”  Joistain  dokumenteista  saamme  lukea  että  kyseinen  mies  oli perso  alkoholille.  Washington  antoi  koirilleen  mm.  seuraavanlaisia  nimiä  (Washingtonin  kasvattamista  koirista  tunnetaan  23  nimeltä.):  “Tipsy,”  “Tipfler,”  ja  “Drunkherd.”  Siis  tissuttelija,  naukkailija  ja  juopottelija!

Mutta katsotaanpas lopuksi tämä peni pätkä:

https://www.youtube.com/watch?v=bw6l1N9LX_4