Tanka. Keskellä talvea

                                        

Tanka. Keskellä talvea

keskellä talvea

lehtesi muistuttivat

henki ja voima

jumalan talvisija

uuden viinin odotus

Kurvinen pelasti jotain mutta kenet ja minkä?

Tasavaltakunnan hallitus sopi sitten Veikkaus-kiistansa ja kulttuuri-, ja liikuntaväki sai pitää rahansa. Näin meille kerrotaan tänään ja nyt voitaisiin sitten elää rauhassa ainakin vuosi. Tulee uusi viikko ja tärkeämmät uutiset nousevat otsikoihin. Ehkäpä Marinin hallitus kokee taas uuden kriisin jonkin toiseen asian tiimoilta.

Joskus voidaan todeta että ”yksi kirja kaiken muuttaa voi.” Nyt on todellakin eletty yhden kirjan jälkimainningeissa. Kyse on Senja Larsenin hellittämättömän työn tuloksesta joka kantaa nimeä ”VEIKKAUSKRATIA: Kuinka Suomesta tuli riippuvainen peliriippuvaisista.” Larsenin teos kuvaa lahjomattomasti suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteellisen vääristymän tarinan, jossa lähes miljoona ihmistä läheiset mukaanlukien kärsii pelihaitoista.

Edellisessä kappaleessa  sanottu on jo jokaiselle yhteiskunnan asioita seuraavalle jokseenkin selvä asia. Larsen puhuu myös toisesta ”suomalaista sivilisaatioita” jäytävästä ongelmasta. Joka viitsii lukea tai kuunnella kirjan ajatuksella ei voi kuin hämmästyä miten se kuvaa myös toista syvään rakentunutta vääristymää, suomalaista korruptiota.

Antti Kurvinen, tiede-, ja kulttuuriministerimme, voi nyt paistatella pelastaja-hahmona jonka ansiosta mittavat leikkaukset jäivät toteutumatta. Kun yhteiskunnassamme viimenkin tiedostetiin peliriippuvuusongelma kaikessa kauheudessaan, ja kun vielä koronakriisin seurauksena pelituotot ovat vähentyneet, niin tieteen, kulttuurin ja liikunnan rahoitukseen on tullut luonnollisesti merkittävä vaje. Pelimonopolin rahoja on voitu huoletta kanavoida eri organisaatiohin ja järjestöihin ohi valtion tulo-, ja menoarvion. Ja viime kädessä maksajina ovat olleet usein vähävaraiset rikastumisharhassaan eläneet ihmiset.

Larsenin kirja kuvaa toisena juonteenaan siis asiaa jonka moni on aina tiennyt. Veikkauksen ja raha-automaattiyhdistyksen varoilla on rakennettu ylimitoitettu henkilöstörakenne joka on täynnä puoluepoliittisesti jaettuja palkkiovirkoja ellei peräti läänityksiä pienemmmistä nyt puhumattakaan. On tietenkin myös varsin turhia kehitysjohtajia, konsultteja ja koordinaattoreita. Rahoista ei lopulta päädy ruohonjuuritasolle kuin pieni osa. Viime kädessä esim. lasten harrastuksista, olivatpa ne sitten liikunta-, tai musiikkiviritteisiä, vastaavat aina vanhemmat.

Ministeri Kurvinen voi kerätä poliittista krediittiä antaessaan ymmärtää että hän ja hänen puolueensa takasivat järjestelmän rahoituksen. Näemme ehkä jo varsin lyhyen ajan kuluessa kehityksen kuinka Larsenin kuvaama suomalainen avokasino jää historiaan ja ongelmapelaaminen saadaan viimeinkin hoitoon. Ainakin se on nyt viimein tiedostettu. Mutta kukapa puuttuisi rakenteelliseen ongelmaan ja suomalaiseen korruptioon? Tähän asti, kuten myös Larsen kuvaa, poliitikot on sitoutettu järjestelmän uskollisiksi puolestapuhujiksi. Jos järjestelmä siivottaisiin voisi rahaa vapautua moninkertainen määrä Kurvisen listan summaan verrattuna sinne missä sitä aivan oikeasti tarvittaisiin. Olympiaurheilumme tilaa se ei välttämättä kohentaisi. Mutta emmehän elä enää 1930-luvun tilanteessa eikä kohtuuttomia menestysvaatimuksia enää kannata esittää.

Tulisiko uusi ”Tamminiemen pesänjakajat?”

Viimeisen viikon aikana olen tehnyt eräänlaisen kirjallisen aikamatkan noin neljänkymmenen vuoden taakse. Toinen noista teoksista ansaistee maininnan juuri täällä Puheenvuorossa. Harvasta julkaisusta voidaan sanoa että se yleensä ottaen on aikakauden avaava mutta sellainen kirja oli Tamminiemen pesänjakajat. 

Huolimatta valtaoikeuksien vähentymisestä ja normaaliin parlamentarismiin siirtymisestä on Tasavallan presidentin valinta Suomessa edelleen merkittävä asia. Liekö syynä sitten se että meillä ei ole kuningasta kuten muilla Pohjoismailla. 40 vuotta sitten Kekkonen kirjaimellisesti veteli viimeisiään valtiomiehenä ja poliittisten kulissien takana tapahtui paljon. Liikkeellä oli myös joukko Helsingin Sanomien toimittajia jotka tulisivat uudistamaan ikuisesti Suomen keskustelukulttuurin ja tavan puhua poliitikoista. Syntyi kirja joka tuoreudellaan ja henkilökarikatyyreillään jaksaa hämmästyttää edelleenkin. Kirjan kahdestakymmenestä-kolmesta henkilöhahmosta kuusi on edelleeenkin elossa, mutta heistä vain yksi on jollain tapaa poliittisesti hengissä. Kyseessä on tietenkin Paavo Väyrynen. Juhani Perttunen, Keijo Korhonen, Heikki Haavisto, Raimo Ilaskivi ja Ulf Sundqvist saavat jo levätä rauhassa vaikka toki vielä elossa ovatkin.

Vuoden 2021 perspektiivissä Sauli Niinistö ei tietenkään ole sama asia kuin Urho Kekkonen vuonna 1981. Sauli Väinämö on toki puuhaamassa kasaan ETYK-kakkosta vaikka ei enää sen mahdollisessa toteutumisajankohdassa olekaan virassa.  Yhtymäkohta vuoteen 1981 on enemmänkin siinä että Sauli Väinämön jälkeen koittaa mitä todennäköisimmin sukupolvenvaihdos ellei sitten vanhin pesänjakaja Esko Aho pääse presidendiumin haltijaksi. Vaalivuonna 2024, ja Sauli olkoot kokematta mitään onnettomuutta tai sairautta joka muodostaa pysyvän esteen, tämä joskus Kannuksen Kennedyksikin kutsuttu mies täyttää 70 vuotta. 

Peli kulisseissa on jo tietenkin käynnissä, Tamminiemen pesänjakajien ilmestymisen jälkeen mikään ei ole enää kuten joskus kauan sitten. Uuden ajan sosiaalinen media ja kansalaisjournalismi olivat asioita joista Aarno Laitinen, Tamminiemen pesänjakajien Primus Motor, ei osannut uneksia. Politiikoista on kaiken lisäksi tullut pikakulutustavaraa. Vuonna 1981 kuvioissa oli sellaisia pitkän linjan ahertajia kuten Johannes Virolainen, Ahti Karjalainen ja tietenkin Mauno Koivisto. He olivat aloittaneet poliittisen uransa nuorina ja olivat olleet kuvioissa jo kolmen vuiosikymmenen ajan. Nykyisistä puoluejohtajista ja johtavista poliitikoista ei voida sanoa samaa. 

Yksi on kuitenkin varma asia; vuonna 2024 valittava henkilö on jo mukana kuvioissa nyt ja asiasta lyödään vetoja. Suomi voi saada yllättävänkin nuoren Tasavallan presidentin ja sellainen asia kuin puolueiden kannatuksen vaihtelevat sinikäyrät tuovat presidentin vaalien jälkeiseen aikaan aina kannatusnousuja. Juuri edellä mainitussa  piilee Suomen Keskustan viimeinen mahdollisuus säilyttää asemansa ja turvata tulevat ilatalypsyt. Ahon karisma mitataan viimeistään nyt, ja myös se onko Olli Rehn kasvanut korkoa Suomen pankissa. Keskustan pitäisi toisen näistä kahdesta avulla pystyä kukistamaaan Kokoomuksen ehdokas ensimmäisellä kierroksella. Siinäpä tehtävää.

Suomen kansa ansaitsisi ”Tamminiemen pesänjakajat kakkosen” oli sen nimi sitten mikä tahansa. Se olisi vähintä mitä tässä nyt kaivattaisiin, mutta kuka sen kirjoittaisi? Ehkä näemme sen aivan uudella tavalla toteutettuna ja siihen antaisi kansalaisjournalismikin resursseja. Tai sitten löytyy vielä uudelleen joukko teräväkynäisiä toimittajia jotka tuntevat kuitenkin kaikista parhaiten kokonaistilanteen jo leipätyönsäkin puolesta.

Lopuksi voisi vielä heittää ilmoille yhden haasteen. Helsingin Sanomien mainetta ei todellakaan kutistaisi jos Aarno Laitinen rehabilitoitaisiin täydessä mitassa. 

Raapi-suomen sanakirja

                                       

 Kieli kehittyy aina sen käyttäjien toimesta ja sinänsä oikeita sanoja ei ole olemassakaan. Kukaan ei voi pysäyttää kielen dynaamista kehitystä. Suomen kielen sanasto koostuu pitkälti muualta omaksutuista lainasanoista ja tarkoituksiin keksityistä sanoista. Liekö keskuudessamme ketään joka ilmaisisi itseään kantasuomalaisella puheenparrella. Karrikoidusti Ahlqvist on aina häviävä Stenvallille ja hyvä niin.

Tarkoituksena on ollut luoda erityissanasto, jonka erityislaatuinen ilmiö eli kynsilaukka ansaitsee millä tahansa kielellä. Paljon on kehittämisen varaa ja vielä jäämme tässä vaatimattomassa yrityksessämme lähtökuoppiin. Ihailemaan on jääminen esimerkiksi japanilaisten nerokasta tapaa luoda sanoja. He ovat voineet luoda esimerkiksi ilmauksesta ”Kambodia abobora” tiiviimmän termin ”Kabocha.”

Tässä julkaisussa esitellään muutamille kasvuryhmille uusi, dynaamisempi ja lyhentynyt ilmaisu. Suomen kieli, kun sitä plastisella mielellä käytetään, pyrkii ekonomiseen ilmaisuun. Pois meistä derkkulalaisuus joka pahillaan oli sitä, että uutislähetyksissä puolueen nimi piti aina lukea kokonaisuudessaan ja virheettömästi muodossa Sozialistische Einheitspartei Deutschlands. Lyhennyksiä ei sallittu ja parhaimmillaan 20 minuutin uutislähetyksessä tuo niin vihattu sanahirviö lausuttiin 40 kertaa. Niinpä nyt on lähdettävä tielle jolla etsitään lyhyempiä ilmaisuja jo vakiintuneiden sanojen raitapurppura, lasipurppura ja marmoripurppura sijaan. Saammeko esitellä siis Raapi-Suomen sanakirjan kaikessa lyhykäisyydessään. Tähän on tultu. Jäljet eivät pelota.

Yleisluontoisemmat termit

Kynsilaukka. Parasta olisi käyttää termiä ”Kynsilaukka” puhuessaan kasvista kokonaisuutena. Haluamme tehdä kunniaa lähinnä alkuperäiselle sanalle jolla kasvi on Suomessa tunnettu. V-kirjaimella alkava sana on käännös läntisen naapurimme kielestä.

Kirjasto, kirjastopenkki. Kirjastolla tarkoitetaan kokoelmaa tai valikoimaa kynsilaukan eri lajikkeita ja kasvuryhmiä jotka kasvattajat ja harrastajat voivat järjestää havainnointia, tarkkailua tai installaatioita varten. Ilmaisua on englannin kielellä käyttänyt Ted Jordan Meredith kokonaisvaltaisessa kynsilaukkaa käsittelevässä kirjassaan ”The Complete Book of Garlic.” 

Raapi. Ilmaisuna ei ole syntynyt itäisen naapurimme tahdosta, mutta vaikutuksesta kylläkin. Tarkoitus oli luoda kasvin varastoyksikölle omintakeinen sana ja tavallaan se on suomenkielelle laadittu vastine venäjänkielisestä ilmauksesta. Tarkempi selvitys sanasta raapi löytyy tästä linkistä. Ja niinhän se on; kynsilaukan maanalainen osa on raavittava tuote.

Kynsi on yksittäinen kynsilaukan kasvupotentiaalinen tuottanut yksikkö.

Yksönen on muodoltaan pyöreä täysin kynteen verrattava lisäysmateriaali. Yksösiä on mahdollista kasvattaa jopa 40-grammaisiksi ja siitä tulee oiva kaupallisesti hyödynnettävä tuote. Yksösiä tuotetaan kynsilaukan latvaklooneista. 

Klooni on ekonomisempi ilmaisu termille itusilmu. Samalla on etsitty ilmaisua joka yhdistettäisiin vain tiettyyn kasviin. Klooni on ollut kynsilaukan pääasiallinen lisääntymismuoto ennen kuin ihminen domestikoi kasvin ja useimmat eri kasvuryhmistä syntyivät.

Skeippi on kynsilaukan kukkavarsi ja lainasana. Sanaa voitaisiin ehkä verrata ”farkkuihin.” Eipä juuri kuulla ilmaisua farmarihousut tai ”alkuperältään Pohjois-Amerikan maatalousväestön käyttämästä housukuosista syntynyt vyöllinen ja niitillinen tuplakaatio.” Ilmaisu on dynaaminen ja ainoastaan yhdistettävissä kynsilaukkaan. Klusiililla alkava sana tässä tapauksessa on liian kova ja etsii spiranttista kevennystä.

Löpsi. Löpsi on hieman humoristinen sana, se myönnettäköön. Mutta kun meillä ei ole lähinnä puolen kilon painoa ilmaisevaa sanaa käytössämme niin miksi ei sitten voisi käyttää sanaa, jonka savolainen olisi voinut Hiski Salomaan ja kumppaneiden aikaan antaa paunaa ilmaisevalle lyhenteelle lbs. Koska avoirdupois-pauna on 453 grammaa niin väljästi ottaen löpsi on noin puoli kiloa. Amerikkalaiset ajattelevat asiat edelleenkin maileina, tuumina, jalkoina, jaardeina, löpseinä ja gallonoina eikä sitä kukaan suomalaisiltakaan voi kieltää. Kaksitoistajärjestelmä on sitä paitsi älyllisesti paljon haastavampi kuin tympeä ranskalaisten luoma kymmen-revisio.

Kuivakilo on käsite jolla tarkoitetaan kiloa puhdasta ja kuorittua kynsilaukkaa. Lyhyesti sanottuna kuivakilo saadaan täysin kuivatuista raapeista joita menee kiloon 1060 grammaa. 60 grammaa on siis kuivakilon perkaamisesta syntyvä wrapperi-, ja kynnen kuoriaines. Wrapperit ja kynsien kuoret ovat mitä mainiointa ainesta biomassan sekaan kun kotitaloudessa kerätään biojätettä kompostiin. 

Wrapperi on nimitys jota käytetään kynsilaukan kuivuneista lehdistä joiden sisällä kynnet ovat. Hyvin kuivatussa isoraapisessa rokaleessa voi olla jopa 8 täydellistä wrapperia. 

Oktaani on käsite jota käytetään kun puhutaan kynsilaukan puristeessa olevan nesteen juoksevuudesta ja öljyisyydestä. Hyvän oktaanin puristusmehu on juoksevaa, öljyistä nestettä jossa makeus ja tulisuus kisaavat. Korkeimmat oktaanit ovat joissakin marmoriinien lajikkeissa ja alhaisimmat artisissa.

Lajikeryhminen nimet 

Rokale korvaa sanan Rocambole. Kyse on kasvuryhmästä johon kuuluvat mm. Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen, Spanish Roja ja Karpaatialainen. Rokale-ryhmään kuuluu siis hyvin isokoisia raapeja tuottavia lajikkeita. Lisäksi Rokale tuo mieleen rökäleen ja kyllähän vaikkapa tuplageeninen Iso venäläinen on kieltämättä meloinen rökäle.

Marmoriini korvaa epätaloudellisemman marmoripurppuran. Alunperin de Re Allii Sativin koeviljelmällä sanaa marmoriini käytettiin ns. Sandbergin siperialaisen B-mutaatiosta. Se on selkeästi luokiteltavissa samaan ryhmään mm. Siperialaisten marmoripurppuroiden kanssa. Muita marmoriineja on lukuisten toisiaan muistuttavien siperialaisten lisäksi mm. Havran/Petrovski.  Marmoriinen tunnusmerkki on päällimmäisissä wrappereissa esiintyvä marmoriläiskäisyys. Marmoriinit erottaa rokaleista myös kynsien muodosta ja kloonien määrästä. Marmoriit eivät ole ”persepuolisia” kuten rokaleet.

Raitinen korvaa ilmaisultaan kovin risuaitaisen raitapurppuran. Kaiken lisäksi raitapurppura-nimitystä rasittaa joistakin design-tuotteista käytetty nimitys. Raitinen on ilmaisuna käytännössä uusi ja sopii nimitysten dynamisointiin ja revisioon. Raitisen tunnusmerkki on pystyraitaisuus wrappereissa ja tiukin kynsien pakkautuminen.

Lasikas korvaa termin lasipurppura. Jo englanninkilinen termi Gazed Purple Stripes on harhaanjohtava ja se on ns. Engelandin erehdys. Esitellessään skeemansa joka koski morfologisesti tehtyä lajikeryhmien kuvausta noin 30 vuotta sitten hän luki Lasikkaat läheisiksi sukulaisiksi raitisten ja marmoriinien kanssa. Ensimmäinen ja edelleenkin selkeän yksinkertainen vuonna 1995 tehty dna-ajo paljasti kuitenkin sen että lasikkaat on aasialaisista juontuva kasvuryhmä. Lasikkaat voi helposti sekoittaaa raitisiin mutta varma tunniste on varren huojuvan rottinkinen kasvutapa. Lasikkaille on myös ominaista ns. "toispuolinen ontto kupoli."Lasikkaan kynsissä on myös selkeästi lasinen kiilto josta löytää hopeista hohdetta. Engeland ei kiinnittänyt huomota hyvin kuivatun lasikkaan wrappereiden selkeän seepiaiseen väritykseen. Perustellusti lasikkaasta voisi myös käyttää nimitystä ”seepinen.”

Artinen korvaa termin artisokka. Jos nimitystä artisokka käytettäisiin tietyn kasvuryhmän edustajista edelleen pitäisi jatkuvasti selvittää miksi juuri tämä nimitys. Artinen nimenä ottaa etäisyyttä siis latva-artisokaan ja on uusi dynaaminen ja taloudellinen termi. Artisokka (Artichoke) syntyi koska tämän lajikkeen muoto wrappereiden poiston jälkeen muistuttaa latva-artisokan hedelmää.

Kreoli on dynaaminen sana ja sille on vaikea löytää vastinetta. Kyse on kasvuryhmästä joka on hyvin läheistä sukua artisille ja kotoutuu pohjoisille leveysasteille hitaasti. De Re Allii Sativin koeviljelmällä epäillään kasvumuunnosten vuoksi että Spanish Roja olisi alunperin enemmän kreoli joka on ottanut rokaleen kasvutavan. Spanish Rojan idaholainen muunnos Killarney Red on tuottanut nimittäin useita kreolimaisia mutaatioita.

Turbaani on arvoituksellinen kasvuryhmä ja sille on vaikea löytää varsinaista käännöstä. Turbaaneista löytää on kaiken lisäksi kolme selkeästi toisistaan poikeavaaa kasvutapaa. Pitäydymme nimityksessä Turbaani. Onko joskus tarpeen antaa uusi nimitys niille ”huiveloille” joihin kuuluvat mm. artiset muuntujat Cielavas ja Humpgrid jää nähtäväksi.

Silveri on lyhennelmä muodosta Silverskin. Kieltämättä joidenkin tämän kasvuryhmän lajikkiden pinnassa on hopeista kiiltoa jos kuivatus on tehty huolella. Silverit jäävät monesti vähäisten veljien joukkoon mikä on aika tavalla valitettava asia.

Aasialainen on termi joka ei kaipaa muuttamista ja revision täyttävää nimitystä on vaikea löytää. Aika ajoin on käytetty termiä Aasian purppura mutta se jääköön. Aasialainen on kaikista helpoiten tunnistettava kasvuryhmä kiitos kukinnon muodon ja kloonien lukumäärän. 

Poslika voi korvata termin posliini. Posliini viittaa keramiikkaan ja tässä suhteessa poslikas on uusi termi joka voitaisiin yhdistää pelkästään erääseen kynsilaukan kasvuryhmään.  

Outokainen. On olemassa kynsilaukkoja joita on morfologisesti hyvin vaikeaa ja geneettisestin mahdotonta luokitella mihinkään kasvuryhmään kuuluviksi. Tällaisia ovat mm. Marino gs. sandbergiensis ja Vrag (Alkuperältään Kroatian Velica Goricaan juotuva lajike.). Puhuttaessa outokaisista on kuitenkin oudoista oudoin tsekkiläistä alkuperää oleva Bjetin. Sen geneetinen parsimoni-vektori herättää paljon kysymyksiä joihin ei vielä voida vastata.

Eiköhän pistetä Sinatraksi kun tuli puhetta outokaisistakin.

 

                                     

On jälleen aika puhu kynsilaukan skeipeistä eli kukkavarsista. Edellisinä vuosina on sanottu paljon olennaista ja enää on vaikea keksiä kovin paljon uutta, ellei sitten ryhtyisi tehtailemaan kulinaarisia algoritmejä eli toteutettuja ja imaginäärisiä reseptejä. Niin pitää nytkin tekemän ja kun on paljon asiaa niin on roomalaisten aika!

I Skeipit olivat pitkään tulollaan tänä vuonna, mutta sitten kun ne lähtivät kasvuun oli vauhti ennätysmäistä; jopa kolme tuumaa vuorokaudessa.

II Vuoden 2021 skeipit ovat hyvin makeita ja sokeriherneisen maun kyllästämiä. Lämpöjaksolla ja armastakin armaamalla auringolla lienee osuutta asiaan.

III Maukkain skeippi on edelleen outokaisten joukkoon kuuluva Bjetinin. Maku on hienostunut ja sokerinen ja jopa steviaaninen. Ylivoimainen ja ainutlaatuinen on Bjetinin skeipin maku muihin verrattuna.

IV Kun toimituksessa mietittiin ilmaisua joka liittyy perinteiseen skeippivalmisteeseen niin päätettiin luopua nimikkeestä skeippipesto ja ryhtyä käyttämään sen sijaan vastaavaa: skeippikastike.

V Muuan levoton sielu on aikoinaan lausunut ”Karjalan piiras on kannaksen hotari ja munavoi ketsuppi.” Ketsuppi on sanana ja tuotteena atsteekkien lahja maailmalle. Ketsuppi oli tomaattipohjainen kastike,  jota ryyditettiin chililä. Se kuulostaisi translitteroituna jokseenkin ”quatsha-uppa” tarkoittaen suoraviivaisesti käännettynä ”kastiketta.” Ketsuppia atsteekit tarvitsivatkin kun he korvasivat ”eläinproteiinin puutteen” ravinnolla, josta kulttuurirelativistit kovin mielellään vaikenevat. Tässä kohden toimituksemme haluaa olla itsenäiseen opiskeluun kannustava ja kehottaa tutustumaan suuren ihmiskunnan opettajan Marvin Harrisin nerokkaaseen teokseen ”Kulttuurin synty” ja sen erääseen lukuun.

VI Rehustelu on toisen ihmiskunnan suuren opettajan Yuval Noah Hararin vaikutuksesta kovin POP ja skeipit ryydittävät alati kasvavaa rehustelu-trendiä.

VII Varsiselleri on edelleen paras skeipinkesyttäjä.

VIII Skeippikastikkeeseen sopii mausteeksi aiemmin mainitun mustapippurin lisäksi myös jauhettu korianteri ja kardemumma, ja nimenomaan korianteri ja kardemumma yhdessä.

IX Jos on lakto-ovo-rehustelija niin munavoin ja skeippi-varsisellerin seokseen voi lisätä suolaa, mutta sitä pitää käyttää tuplaten.

X Karjalaiset oppivat venäläisiltä sienten hyödyntämisen ja teenjuonnin, mutta miten oli kynsilaukan laita?

JOKERI Kun mainittiin Harris ja Harari, niin pitää muistaa myös henkilö nimeltään Jared Diamond, ehkä suurin ihmiskunnan opettaja. Toimituksessa pohditaan parhaillaan aihetta nimeltä Anna Karenina-periaate ja kynsilaukan domestikaatio tai, ”Onnelliset ja onnettomat kasvit.”

Kesä kuuma koivut kuivaa, Kosmoksessa runoratsu apulantaa haukkaa... Vanhemmiten alan jopa ymmärtää "pakkojatsia." Päästetään Ella irti.

Tanka. Ensimmäisenä

                                                

Tanka. Ensimmäisenä

ensimmäisenä

katseli sateenkaarta

liitonmerkkinä

yksipuolinen lupaus

antaa, ottaa, vaille jää

Pieni olympia-jurnutus. Pieni olympia-jurnutus. . Olympiapäiväkirja 2021 — 92 päivää XXXII Olympiadin kisojen avajaisiin.

Pieni olympia-jurnutus. Olympiapäiväkirja 2021 — 92 päivää XXXII Olympiadin kisojen avajaisiin.

32 olympiadia on 128 vuotta mutta vuodesta 1896 jolloin ensimmäisen olympiadin kisat järjestettiin on tullut kuluneeksi näinä päivinä vasta 124 vuotta. Ensimmäiset nykyajan olympiakisat pidettiin nimittäin 06-15.04.1896 eli siis huhtikuussa. Kansainvälinen olympakomitea on peruskirjassaan, ja aivan alussa, määritellyt milloin uusi olympiadi alkaa ja milloin varsinaiset kyseisen olympiadin kisat järjestetään. Olympiadi on neljä vuotta ja se alkaa aina edellisen päätyttyä tammikuun ensimmäisenä päivänä. Alkavan olympiadin kisat pidetään nykyisen määritelmän mukaan heinä-elokuun vaihteessa ja aina siis olympiadin ensimmäisenä vuonna. Olympiavoittaja on aina kuluvan olympiadin mestari lajissaan mutta on tietenkin olympiavoittaja niin kauan kuin elää ja sen jälkeenkin. Vaikka Tokion kisojen ajankohtaa siirrettiin vuodella eteenpäin olympiadi-jako pysyy samana. Nykyistä seuraava eli XXXIII olympiadi alkaa tammikuun ensimmäisenä päivä vuonna 2024 ja sen kisat heinä-elokuun vaihteessa samana vuonna.

Vuodesta 1924 lähtien on järjestetty myös olympialaisia talvikisoja. Ne eivät ole olympiadin kisat vaikkakin voittajat ovat olympiavoittajia. XXV olympiadin aikana olympialaisten talvikisojen järjestesämisajankohta tahdistettiin olympiadin kolmanteen vuoteen. Vuoden 1992 Albertvillessä pidettyjä olympialaisia talvikisoja seurasivat uudet kisat jo kahden vuoden jälkeen Lillehammerissa.

Suomalaisille tuottaa vaikeuksia lausua olympia-sanuetta puhtaasti. Y-kirjain tapaa usein tummua uuksi. Kyse ei ole puhtaasi kielellemme ominaisen vokaalisoinnun vaikutuksesta. Etuvokaali ja takavokaali eivät voi olla samassa tavussa ja niiden välissä on tässä tapauksessa dentaali. Yhdistelmä takavokaali-dentaali-etuvokaali on suomalaiseen suuhun kovin hankala. Vastavanlaisesti kuulee kovin usein kuinka y-kirjain tumuu uuksi vaikkapa sanaa polymeeri lausuttaessa. Kieliviisaat ovat ajat sitten päätelleet että kielessämme on vokaalisointu.

Suomi on toiveikasta olympia-kansaa vaikka meillä olekaan Pia-nimistä olympiatoivoa. Toivo Loukola on ainoa olympiatoivomme sillä hän voitti 3000 metrin estejuoksun vuonna 1928. Olympiavoittoa meillä ei vielä ole mutta lähimmäksi tätä nimitystä on kuitenkin päässyt Voitto Hellsten vuonna 1956. 

Tähään päätämme tämän pienen olympia-jurnutuksen. 

Olympiahymni on aina kovin elähdyttävä kappale kuunneltavaksi ja tässä vuoden 2004 kisojen virallinen versio. 

Nopein Homo Sapiens. Olympiapäiväkirja 2021 — 95 päivää XXXII Olympiadin kisojen avajaisiin.

Nopein Homo Sapiens — 95 päivää XXXII Olympiadin kisojen avajaisiin.

XVIII Olympiadin kisoja vuonna 1964 pidetään ikimuistoisena tapahtumana. Yksi noiden kisojen parhaista yksilöistä, ellei peräti paras, oli ilman Yhdysvaltalainen pikajuoksija ja sittemmin amerikkalaisen jalkapallon tähti Bob Hayes.

Kun itse tutustuin yleisurheilun historiaan joskus aivan 1970-luvun alussa oli Hayes jo legenda. Vuoden 1972 kisojen aikaan hän olisi ollut 29-vuotias eli yhtä vanha kuin Usain Bolt Riossa 2016. Hayes lopetti kuitenkin yleis-urheilijan uransa 21-vuotiaana ja Tokion pikaviesti oli hänen viimeinen kisansa.

Internetin YouTube-kanavalta löytää monta videota joissa pohditaan sitä oliko Bob Hayes nopein koskaan tällä planeetalla elänyt ihminen. Usain Boltia ja Hayesia on vaikea verrata keskenään. 1960-luku oli aivan erilainen maailmanaika kuin Boltin huippukausi. Hayes teki parhaat suorituksensa pikaviestissä ja hän juoksi sadan metrin matkan lentävällä lähdöllä kaksi kertaa aikaan 8,560 ja 8,571. Usain Bolt juoksi ankkuriosuuden parhaimmillaan 8,650. Hayesin ajat on voitu mitata digitaalisesti vanhoilta filminauhoilta. Tokion satasen finaalia katsoessa näyttää siltä että Hayes ei saa itsestään kaikkea irti tuossa henkilökohtaisessa kilpailussa. Viestissä Yhdysvallat on nelisen metriä jäljessä semi-finaalissa ja finaalissa ennen Hayesin ankkuriosuutta, mutta maalissa voittomarginaali on 4 metriä. 

Hayes ja Bolt olisivat siis käytännössä yhtä nopeita. Vuonna 1964 juostiin kuitenkin vielä vanhanakaisella radalla. Nykyajan urheilijoille sana ”tiilimurska” ei oikein sano mitään. Tiilimurska oli paras juoksuradan pinnoite aikanansa, mutta se jää jälkeen nykyisistä pinnotteista. Juoksutossuteknologiakin on aivan eri tasolla nykyään. Jos Hayesilla olisi ollut nykyaikaiset tossut vuonna 1964 ja juoksuradan pinnoite olisi ollut samanlainen kun nykyään Hayes pinkoi sadan metrin matkan lentävällä lähdöllä aikaan 8,35. Bolt olisi hävinnyt hänelle kolme metriä. Hayes oli hidas lähtijä ja tämän vuoksi hän tuskin olisi voittanut Boltia telinelähdössä henkilökohtaisessa kilpailussa. Varmasti hän olisi kuitenkin kellottanut satasen telinelähdöllä parhaimmillaan aikaan 9.65 em. nykyaikaisilla juoksutossuilla ja nykypinnoitteisilla juoksualustoilla.

200 metriä ei ollut Hayesin vahva matka vaikka hän sijoittuikin vuoden 1964 Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa kolmanneksi. Hänellä oli varaa antaa paikkansa karsinnoissa neljänneksi sijoittuneelle Henry Carrille joka voittikin sitten kultaa Tokiossa. Näin jaloa käytöstä on harvempi urheilija koskaan osoittanut joukkuetoverilleen.

Yksi asia on kuitenkin varma. XXXII Olympiadin kisoissa emme näe yhtä nopeaa ihmistä kuin XVIII olympiadin kisoissa 57 vuotta aiemmin. Bob Hayes on nopein koskaan elänyt Homo Sapiens.

https://www.youtube.com/watch?v=J5OhpzFZ0ys

Kynsilaukan DNA ja jokamiessekvenssointi.

 

Lyhenne DNA viittaa tietenkin perinnöllisyystieteeseen ja eri elämänmuodon rakennusohjeisiiin. DNA on ollut muotisana sen jälkeen kun ihmisen perimä, 3,1 miljardia emäsparia saatiin selvitettyä. Sen jälkeen ihmiskunta on saanut uusia puheenaiheita, milloin on löydetty geenejä jotka selvittävät minkäkin ihmisen ominaisuuden tai taipumuksen. Halvoista geenitesteistä jotka väittävät kertovansa sinun perimäsi ja alkuperäsi on tullut suorastaan nykyaikaisen astronomian korvike. Ihmiset saavat hupia ja lohtua monista asioista ja tuollaisten testien tuloksissa kerrotaan itsestäänselvyyksiä. Sellaisia itsestäänselvyyksiä jotka jokainen voi saada ilmaiseksi keneltä tahansa vakavasti otettavalta perinnöllisyystieteilijältä. Suhteellisen valistunut ja sivistynyt ihminen tietää ne itsekin. 

Ihmisen genomi on selvitetty ja niin on myös kynsilaukan. Molemmat löytyvät netistä jos osaa ne sieltä vain etsiä joten jätetään turhat hyperlinkit pois. Ihmisen genomi sisältää 3,1 miljardia emäsparia. Sanotaan että lukuja on vaikea hahmottaa ja siinä onkin monen rikkaan ihmisen epäonni. Jossain vaiheessa suhteellisuudentaju häviää tuhoisin seurauksin. Tuo kolmen ja puolen miljardin emäsparin ”ketju” voidaan hahmottaa vaikkapa sellaisen ajatelman keinoin jossa perusyksikkönä on tuhat greippiä sisältävä kuution laatikko. Greipin halkaisija on 10 senttiä. Suuret luvut ja lukusarjat voi helpommin yrittää käsittää geometrisinä alueina. Lähdetään siis siitä  että yksi emäspari vastaa yhtä greippiä. Aari koostuu, kuten tiedämme, sadasta neliömetristä. Tällaiselle alueelle voi muuten istuttaa noin 1200 kynttä kuten valistunut kynsilaukan viljelijä hyvin tietää. Yhden aarin kokoiselle alueella mahtuu sata kuution vetoista laatikkoa eli em. alueelle mahtuisi 10000 greippiä. Laatikon koko olisi tosin tuossa tapauksessa noin 100x100x115 senttiä ja korkeusulottuvuus siis viimeisenä. 0,1 hehtaarin alueelle saataisiin jo miljoona greippiä, hehtaarin alueelle 10 miljoonaa greippiä, 10 hehtaarin alueelle 100 miljoonaa greippiä, 100 hehtaarin alueelle miljardi greippiä ja lopulta 310 hehtaarin alueelle 3,1 miljardia greippiä.

3,1 miljardia greippiä vaatisivat 3,1 miljoonaa edellä mainitun kokoista laatikkoa. Jos ne laitettaisiin peräkkäin syntyisi 3100 kilometriä pitkä jono laatikoita. Linnuntietä varsin suoralla reitillä se on matka Auran pappilasta Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan. Ylöspäin katsottaessa päästäisiin varsin korkealle eli 3100 kilometriin . Hubble-teleskooppi keikkuu keskimäärin noin 540 kilometrin korkeudella. 3100 kilometriä on kuusinkertaisesti Hubblen radan keskimääräinen korkeus maan pinnasta katsottuna. Kaksoisplaneettajärjestelmämme toiseen kappaleeseen eli Kuuhun olisi vielä toki matkaa. Edellä kuvattu skaala antaa jonkinlaisen käsityksen ihmisen genomin suuruudesta. Sen kartoittamiseen tarvittiin aikoinaan 3,5 miljardia dollaria ja noin 10 vuotta ja on suurin yksittäinen tieteellinen hanke mihin ihminen on kerrallansa ryhtynyt. Ihmisen genomi on vielä varsin pieni jos sitä verrataan kynsilaukan genomiin johon kuuluu 16,24 miljardia emäsparia ja se sisältää 57 361 proteiineja koodaavaa geeniä. Ihmisen geenien lukumäärästä kiistellään ja nykyään esitetään arvioita jotka liikkuvat skaalassa 22000-50000. Kukaan järkevä tiedemies ei lähde nykyään sanomaan tarkkaa lukua. Miksi viivyimme tässä ehkä jonkun mielestä turhanpäiväisessä lukuviidakossa? No sanotaan sitten vaikka että mikään ei ole turhaa jos se auttaa pysymään nöyränä. Nöyränä on oltava sillä ihmiselle on kaksi asiaa jotka ovat vaikeita ymmärtää. Toinen on iankaikkisuus ja toinen tähtitieteelliset eli tolkuttoman suuret luvut.

Liikutaan siis suurissa lukemissa. Kiinalaisten tutkimuksen tarkoitusperistä ei ole kovin tarkkaa tietoa mutta nyt kynsilaukan geneettinen monimuotoisuus on kyllä paljon paremmin ymmärrettävissä. Ehkä saamme siitä vielä lisää tietoa kun opimme lukemaan jo saatavilla olevaa dataa. DNA ei saa kuitenkaan olla sellainen taikasana joka hämää ja saa meidät unohtamaan kokonaan morfologian eli sen mitä voimme paljaalla silmällä lukea ja havainnoida kasvin ulkonäöstä ja osista. Morfeemi jokin yksittäinen tuntomerkki ja kynsilaukan ohella sellainen voi olla esimerkiksi kuoritun kynnen sisäkaaren yläkärkinotkelma jollainen löytyy vain yhdestä Rocambole-ryhmän lajikkeesta. Yksittäisessä kovavartisessa kynsilaukka-kasvissa on helposti erotettavissa noin 120 morfeemia joiden avulla päästään luokittelemaan eri ”suur-fenotyypit” joista käytetään nimeä kasvuryhmä ja jotka todennäköisesti hyvin varmasti ilmineeraavat sen taustalla meille näkymättömissä olevia geneettisiä suuria hahmoryhmiä joista käytetään nimeä haploryhmä. Pienemmillään fenotyyppiryhmän muodostaa yksi lajike, suurimmillaan siihen voidaan lukea jopa 40 eri yksittäistä lajiketta. Morfologisen analyysin perusteella voidaan tunnistaa suurin osa yksittäisistä lajikkeista ja esimerkiksi ns. Rocambole-ryhmässä esimerkiksi Ison venäläisen ja Punaisen venäläisen toisistaan erottaminen on varsin yksinkertainen toimenpide jos tuntee tarvittavat 5-6 morfeemia.

Kun siis morfologialla on DNA-aikakaudellakin sijaa niin Ron L. Engelandin rakentama järjestelmä tulee edelleenkin olemaan ensiarvoisessa asemassa. Tosin hän teki yhden virheen lukiessaan lasipurppurat läheiseksi suurfenotyypiksi raitapurppuroille ja marmoripurppuroille. Lasipurppurat ovat selkeästi ns. Aasian purppuroista juontuva suurfenotyyppi. Kaiken kaikkiaan yli 5 lajiketta sisältäviä suurfenotyyppejä ollee noin 14-16 ja yhden lajikkeen hapakseja kymmeniä ja niitä syntyy koko ajan lisää. Viitteitä on De Re Allii Sativin koeviljelmällä saaduissa tuloksissa siihen että artisokkien kasvuryhmä tulee jakaa kolmeen eri suurfenotyyppiin ja posliinit kahteen. Työ on kuitenkin aluillaan ja edellä sanottu on vain se mitä tällä hetkellä kokonaisuudesta voidaan ylimalkaisesti sanoa, eli se on tieteellisessä mielessä vain teoria. Einsteinin yleisestäkin suhteellisuusteoriasta käytetään edelleen nimitystä teoria eikä todellakaan puhuta Einsteinin suhteellisuustotuudesta.

Koeviljelmällä kasvaa tällä hetkellä myös ns. Alexandra-kokeen toinen koepenkki ja se onkin suuren huomion kohteena tällä kasvukaudella. Näytteet on kerätty usealta eri kasvattajalta ja alustavan, useimmissa tapauksissa raapin ja kynsien pohjalta tehdyn analyysin pohjalta voidaan sanoa, että lähes kolmenkymmenen näytteen joukossa on ainakin kuutta eri lajiketta kolmesta eri kasvuryhmästä. Hypoteesi jonka esitin jo vuonna 2016 sai alustavan vahvistuksen. Alexandra ei siten olisi mikään yksittäinen lajike ja tuon nimikkeen alla myytäisiin ja levitettäisiin siis lähes mitä tahansa. Niin sanotun alkuperäisen Alexandran määrittäminen on toki mahdollista ja siihen palataan vielä.

Edistystä on tapahtunut paljon siitä kun Engelandin skeema laitettiin tarkastelun alaiseksi vuonna 1995 kun ensimmäiset DNA-analyysit kynsilaukan suhteen tehtiin. Sen jälkeen on syntynyt lukuisia uusia lajikkeita ns. oikeista siemenistä ja lukuisia mutaatioita on myös ilmaantunut. Kiinalaisten tekemä perustutkimus ansaitsee vielä paljon huomiota ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin jo tällä hetkellä DNA:n sekvenssointi on periaatteessa mahdollista kaikille jotka ovat valmiita paneutumaan asiaan. Kovin suurilla kustannuksilla oman pienen laboratorion  perustaminen on todellakin jokamiesoikeus ja netistä voin tilata korttipakan kokoisen sekvenssointilaitteen, jonka voi liittää USB-johdolla tietokoneeseen. 

Siispä on ilo ottaa käyttöön näin Mikael Agricolan päivänä ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä uudissana JOKAMIESEKVENSSOINTI. Aikaa sekvenssoinnin saloihin perehtyminen vie tuhansia tunteja ennen kuin mitään pienintäkään saa aikaan, mutta mitäpä ei tekisi jos on todella kiinnostunut asiasta. Alexandra-ongelma on mahdollista selvittää puhtaasti morfologisin menetelmin mutta hypoteesi kolmesta eri artisokasta, kahdesta eri posliinista, Sandbergin Messidorin mutaatioista ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta vaatiikin jo vähän enemmän syyniä. 

Ja mitäpä loppuun? Prinssi Philippin kuolema menee nyt kaiken edelle. Hän oli mies joka ei ainakaan virallisesti syönyt kynsilaukkaa sillä se ei kuulu Englannin hovin keittiön antimiin. Ellei sitten syönyt Ellulta salaa? Sitä emme tiedä. Soitetaanpa jalosukuisen miehen ja entisen Wuff-Wuff-Föffin päällikön kunniaksi tämä laulu. Tietenkin Rule Britannia. Kuunneltuani lukemattoman määrän eri versioita palaan aina tähän kursailemattomaan Lucie Skeapingin ja John Potterin tulkintaan.

 RULE BRITANNIA.

 

Tanka. Keväinen kirpeä

                                                                   

Tanka. Keväinen kirpeä

keväinen kirpeä

helppo kunhan luotetaan

aperitiivi

mutta kun syöt kymmenen

mahaanmuuttamiskielto

Tanka. Havuiset lehdet

                                                         

                                                      

Tanka. Havuiset lehdet

havuiset lehdet

shamaanit herättävät 

itkevä kuollut

sielusi on pihkassa

lyhyt on kesäsikin