Kohti monipuolisempaa keihäänheittoa.

XXXII Olympiadin kisat lähenevät loppuaan. Hieman on sellainen olo että ei tämä nyt enää samalta tunnu kuin vaikkapa vuonna 1976 kun urheileva nuoriso kokoontui Montrealiin. Edessä on kuitenkin vielä keihäänheitto, tuo suomalaisten entinen suurlaji! Jo vuonna 2009 pohdiskelin asiaa ja päädyin tämmöiseen. Tänään on aika julkimoida päivitetty versio. Näin siinä voi käydä kun kasvaa ja elää Aku Ankka-, ja Asterix-Suomessa. Otsikkokuvassa Asterix ja Obelix pilumit olallaan matkalla seikkailuihin. Mutta asiaan:

Kohti monipuolisempaa keihäänheittoa 

Yleisurheilu  on  konservatiivinen  urheilumuoto  sillä  miesten  kohdalla  arvokisojen  lajivalikoima  on  todellakin ollut aivan  sama  vuodesta  1956  lähtien.  Ns. sekaviestit ovaat enemmänkin nyansseja. Nyt on kuitenkin luvassa muutos. Parisiumissa järjestettävissä XXXIII Olympiadin kisoissa vuonna 2024 ei kävellä enää 50 kilometrin kisaa vaan ohjelmaan tulee 35 kilometrin matka.

Jos  jotain  yleisurheilussaa on  tapahtunut  125 vuoden aikana lukien Ateenan kisoista 1896 niin  kyse  on  ollut  kasvavan lajivalikoiman myötä paremmista  suorituspaikoista ja  välineistä.  Uusia  lajitekniikoitakin  on  toki  nähty  ja sitä  myötä  on  päästy  korkeammalle  ja  pitemmälle.  Mutta  välillä  yksitoikkoisuus  jäytää,  sitä  ei  käy  kiistäminen.

Otetaanpa  vaikka  meille  fennoille  niin rakas  keihäänheitto  eli  pilumi.  Nimeä  pilumi  käytämme  kunnianosoituksena  suurille  roomalaisille  jotka  eivät  paljoa  pilumin  pituusheiton  päälle  ymmärtäneet. Pilumi on roomalainen sotakeihäs, keskipitkän matkan tarkka heittoase jossa helposti irtoava kärki. Pilumin aseena roomalaiset omaksuivat kelteitä ja sitä tietenkin teknisesti parantelivat.

On  harmi,  että  yleisurheilussa  ei  aina varsinaisesti  mitata  taitoa  vaan  joka  lajissa  on  periaatteena  tuo  “Citius,  altius,  fortius,”  siis  nopeammin,  voimakkaammin  ja  korkeammalle…  Mutta  jos  oikein  asiaa  arimoimme  niin  löydämme  toki  esim.  paljon  mahdollisuuksia  ja  potentiaalia  kehittää  yleisurheilua  monipuolisemmaksi,  leikkisämmäksi  ja  ennenkaikkea  heittäjäystävällisemmäksi.  Kun  nämä  ominaisuudet  löydetään  uudella  tavalla  niin  katsojaystävällisyyskin  on  taattu  ja  pilumi  nousee  uuteen  huikeaan  arvoonsa  todellisena  soturilajina  ja  yleisurheilun  kuninkaana.  Laji  on  nimittäin  ainakin heitolajiesta  näyttävin…  Vuonna  1912  Tukholma  kisoissa  Julius Saaristo  voitti  molempien käsien  yhteistuloskisan  joten  perinteitä löytyy hieman.

Kyseeseen  tulisi  lähinnä  pilumin  viisi-ottelu.  Perinteisen  pituusheiton  lisäksi  variaatioina  oli  tarkuusheitto,  toisen  käden  heitto,  molempien  käsien  yhteistulos  ja  neljän  heiton  yhteistulos.  Tarkkuusheitto  rikkoisi  perinteisen  yleisurheilun  luonnetta  terveellä  tavalla.  Ja  mitä  tuo  haittaisi  jos  tämä  viiden  variaation  erikoislaji  lähtisi  elämään  aivan  omaa  elämäänsä.  Tarkkuusheiton  matka  olisi  vaikkapa  30  metriä  ja  maalitauluna suurempi  olympialaissessa  jousiammunnassa  käytössä  oleva  taulu.  Tuo  taulu  on  halkaisijaltaan  122  senttiä  ja  pistearvot  ovat  1-10.  Pilumin  suhteen  voitaisiin  käyttää  arvoja  1-5  sillä  jousiammuntataulu  on  viisivyöhykkeinen.  Tarkkuuskisa  koostuisi  kymmenstä  heitosta  ja  heittoväline  olisi  tasapainoitettu, lähinnä  harppuunaa  muistuttava  keihäs.  Sen  mitat  olisivat  rajatut  mutta  paino  saisi  vaihdella  tietyissä  rajoissa.  Tämä  siksi  että  heittäjällä  olis  aina  optimaalisen  painoinen  väline.  Tämä  vähentäisi  loukkaantumisriskiä.

Toinen  alalaji  olisi  sitten  normaalin  keihään  heitto  toisella  kädellä,  siis  sillä  kädellä  jolla ei  heitetä  varsinaista  absoluuttista  pituusheittoa.  Se,  että  pilumia  heitettäisiin  molemmilla  käsillä  loisi  pilumistista  sopusuhtaisemman  ja  tällainen  atleetti  ei  olisi  niin  loukkantumisherkkäkään.  Olympialaisissahan  on  juuri  pilumin  kohdalla  kilpailtu  1900-luvun  alkupuoliskolla  molempien  käsien  yhteistuloksessa.  Jos  urheilija  harjoittelee  monipuolisesti  niin  molempikätisyys ei  ole  ongelma.  Ja  ajatellanpas  vaikka  esikuvina  olevia  vanhoja  sotureita  ja  metsästäjiä.  Varsinaisen  piluminkäden  loukkaannuttua  piti  varmaan  ottaa  keihäs  terveeseen  käteen.  Toisen  käden  kisassa  saisi  heittää  kolme  kertaa.

Kolmas  laji  olisi  sitten  molempien  käsien  yhteistulos  ja  tässä  variaatiossa  heittokertoja  olisi  kuusi  ja  heittojen  vähimmäissuhde  heittokäsiin  nähden  olisi  2-4.  Neljäs  variaatio  olisi  sitten  kestävyyskisa  jossa  mitattaisiin  seitsemän  parhaan  heiton  yhteinen  pituus  valinnaisella  eli  tietenkin  paremmalla  kädellä.  Heittokertoja  olisi  yhdeksän  ja  seitsemän  parasta  laskettaisiin  mukaan.  Kisan  luonne  olisi  aivan  eri  kuin  varsinaisessa  kisassa  jossa  hieman  epäonnistunut  heitto  voidaan  ihan  kylmästi  astua  yli.  Viidennen  variaation  me  suomalaiset  sitten  tunnemmekin  hyvin.

Pilumin  viisiottelu  voitaisiin  viedä  läpi  kolmessa  päivässä.  Ensimmäisen  päivänä  ohjelmassa  olisi  tarkkuuskisa  ja  toisen  käden  kisa.  Toisena  päivänä  molempien  käsien  kisa  ja  neljän  heiton  “kestävyyskisa.”  Kolmannen  päivän  iltana  ohjelmassa  olisi  sitten  pituusheitto  ja  loppuseremoniat. Toisaalta  toisen  päivän  ohjelma  on  melkoista  rynkytystä  mutta  pilumin  viisiottelu  käytäisiin  aina  läpi  helleenisessä  ja  lämpimän-kuumassa  ilmanalassa  oliviipipuiden ja  sypressien  mailla.

Ottelun  pisteytys  olisi  sitten  oma  lukunsa.  Tietysti  mitattaisiin  ja  ylöskirjattaisiin  osumaprosentteja  ja  pituuksia,  näinhän  olisi  oikein  ja  kohtuullistakin.  Ongelma  olisi  siinä  miten  sitten  eri  variaatioita  painotettaisiin.  Pelkällä  pituusheitolla  ei  saisi  olla  liian  suurta  arvoa  ja  tarkkusheittokin  pitäisi  olla  luonteva  osa  pilumin  viisiottelua.  Että  kukin  variaatio  olisi  20  prosenttia  kokonaispisteitä  ei  ehkä  ole  paras  lähestymistapa.  Painotus  voisi  olla  vaikkapa  seuraavanlainen:

Tarkkuskisa  10%

Toinen  käsi  15%

Yhteistulos  20%

Kestävyyskisa  25%

Pituusheitto  30%

Jokaisessa  variaatiossa  kymmenen  parasta  saisivat  pisteitä  seuraavasti:

Tarkkuuskisa:  10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1

Toinen  käsi:  15, 13, 11, 9, 7, 5, 4, 3, 2 ja 1

Yhteistulos:  20, 17, 14, 11, 8, 5, 4, 3, 2 ja 1

Kestävyyskisa:  25, 21, 17, 13, 9, 5, 4, 3, 2 ja 1

Pituusheitto:  30, 25, 20, 15, 10, 5, 4, 3, 2, 1

Jos  joku  olisi  siis  paras  jokaisessa  variaatiossa  saisi  hän  100  pistettä.  Alalajikohtaiset  tulokset  jäisivät  elämään  omaa  elämäänsä  mutta  ikuiseksi  tavoitteeksi  jäisi  saada  100  pistettä mikä  olisi varmastikin  aika  vaikeaa.  Mutta  tällaisen  kisan  voittaja  olis  monellakin  tapaa  kisojen  ja  kisavuoden  paras  pilumisti  ja  ikuisesti  vertailukelpoinen  tuleviin  voittajiin  verrattuna  sillä  varsinaiset  tulokset  eivät  ratkaisisi  vaan  monipuolisuus,  ja  siitä  olisi  takeena  suuri  pistemäärä.  Itse  asiassa  pilumin  viisiottelu  olisi  mitä  suurimmassa  määrin  kestävyyskisa  ja  mitä  hienommin  englanniksi  hakien  "The pilumi-test"  tai  "The  test  in  pilumi."

Herää  tietysti  kysymys  siitä  sopisiko  tällainen  pilumin  viisiottelu  suomalaiselle  kansanluonteelle?  Ja  miten  tällaisen  kisan  sitten  herättäisi  henkiin?  Rikkailla  ihmisillä  on  tapana  tehdä  hölmöjä  asioita  kuten  vaikkapa  ostaa  turhaa  tavaraa  ja  muutakin. Kutsuupa  joku  jopa  Madonnan  kotiinsa!  Freukkarit  lauloivat  taannoin  laulussaa  “Mystinen  metsätyömies”  notta  “Jos  minä  saan  sata  miljoonaa  sen  pistän  Martelliin  ja  Moneeseen,  tai  johonkin  vaan  mutten  ainakaan  yhteen  hävittäjäkoneeseen…”  Vähempikin  riittäisi;  sanotaanko  vaikka 10  miljoonaa  euroa.  Siis  “Rikas  mies  jos  oisin”  niin  virittäisin  kutsukilpailun  neljän  vuoden  varoitusajalla.  Siis  käyttäisin  500 000  euroa  skaban  järjestämiseksi.  Palkintorahoja  olisi  siitä  puolet  ja  loppu  muuhun…  On  sitä  hullumpaakin  tässä  maailmassa  tehty… Loppumusiikkina aivan itseoikeutetusti Mystinen metsätyömies.