Stadin-Arskan talvimuisto.

 

Tänään  on  Runebergin  päivä  mutta  hänestä  pidetään  niin  paljon  meteliä,  että  nyt  voidaan  hyvällä  omallatunnolla  muistella  erästä  toista  runoniekkaa.  Ikävä  kyllä  hänen  muistonsa  alkaa  hiipumaan  nuorempien  sukupolvien  keskuudessa.

Otsikossa  kyse  on   Stadin-Arskasta!
   Turtsi  oli  ennen  kaikea  työväen  runoilija  ja  hän  eli  vuosina  1904-1980.  Miesi  osallistui  talvisotaan  reservin  upseerina  mutta  jatkosodassa  meni  käpikseen  ja  vietti  suurimman  osan  tuosta  jaksosta  bosessa.

Perehdyin  1980-luvun  loppuvuosina  syvällisesti  Turtiaisen  tuotantoon  ja  elämään,  erityisesti  elämään.  Tein  jopa  roolinottoyrityksiä,  ja  kirjoitin  ystäväni    kanssa  huomattavan  määrän  dekadenssi-runouttakin  malliin  Lennon-McCartney.  Näytteeksi  vaikka  runo  "Antero."

Istuvat  ihmiset  suljetuissa  tiloissaan
harteillaan  seisova  ilma
tunkee  seuraan  mies
 sarkahousu,
pömppömasu, kansanhenkinen
nostaa  jalkaa
taas  yksin  istuu

Mutta  aasiaan  jos  vähäiseen!  Elämänkertamuisteloissaan  Turtiainen  muistelee  tietysti  lapsuuttaan  ja  vanhaa  Helsinkiä.  Talvimuistojakin  Turtsilla  oli.  Hän  kaipasi  kovasti  erään  makunautinnon  perään  kuin  paraskin  marselprousti.  Lapsena  Turtsi  oli  saanut  spittinkiä,  muttei  sitä  ollut  tarjolla  enää  vanhoilla  päivillä.  Liekö  tuo  Brita-avokas  ollut  sitten  sen verran  avuton  köksässä  ettei  vanha  mestari  enää saanut  lapsuutensa  herkkua.  Spittingillä  Turtsi  tarkoitti  talvisaikaan  tarjottua  laakeri-teetä  ja  munkkia.  Sitä  kun  oli  saanut  ennen  vanhaan  aina  Stadissa  ja  halvalla.

Olen valmistanut  useasti  laakeriteetä  Turtiaisen  inspiroimana.  Helppoahan  tuo.  Mieluummin  otat  noin  parikymmentä  tuoretta  Laurus  nobilis-puun  eli  laakeripuun  lehteä.  Leikkelet  ne  kappaleiksi  ja  annat  kuivahtaa  yli  yön  vaikkapa  pienessä  kulhossa.  Sitten ei tarvitakkaan  muuta  kuin  kiehuvaa  vettä  ja  savinen  teepannu.  Juoma  vaatii  pitkän  haudutuksen,  mutta  odotus  on  palkitsevaa.  Talvijuomien  aatelia  ja  taatusti  totikas  toti  ilman  viinaksia.  Munkit  kannattaa  leipoa  edellisnä  pänä.  Kookosrasva  antaa  laakeriteen  kanssa  parhaan säväyksen  jos  puhutaan  munkinpaistorasvasta.

En  tiedä  sisältääkö  laakeripuun  lehti  kumariini-nimistä  ainetta?  Kumariinihan  on  diuretatiivinen  aine  eli  virtsaneritystä  lisäävä  ja  kouristuksia  lieventävä.  Kumariinia  on  erityisesti  Liperin  siemenissä  ja  Väinönputkessa.  Ennen  vanhaa  jytystelivät  esi-isämme  talventörröttäjien  siemeniä  kourakaupalla  moninaisiin  vaivoihin  ja  puutostiloihin.  Kumariini  on  oivaa  lääkettä  myös  sydänsuruihin  ja  sillä  on  tunnetusti  lievitetty  yksipuolisesta  rakkaudesta  kärsivien  tuskia.

Turhaan ei Turtsi  spittinkiä  ylistänyt.  Arvoisa  lukijani!  Mene  äkkiä  vaikkapa  Stokkalle  tai  muuhun  hyvin  varustettuun  tavarataloon ja  osta  tuoreita  laakeripuun  oksia.  Leivo  munkit  ja  kutsu  ystävät  ja  vähän  vieraammatkin  kylään laakeriteelle ja munkeille. Ohessa  voitte  lukea  vaikkapa  Turtiasen  hienon,  mutta  lähes  runoelman  mittoihin  paisuvan,  lyyrisen  palan  "Leivän  mahti."  Kyllä  siinä  bulit  ja  snadit  kummasti  lämpenöö.

Vähän stadia laulettuna.

Kasvusta - epämääräinen hartauskirjoitus

 

Riossa on varmasti täysi jytke menossa kun täällä Suomessa kello on vasta vähän yli aamuyhdeksän. Siellähän eletään vasta puoli kuuden tietämissä. Montreal nukkuu tyytyväisenä kun Canadiens voitti Islandersin. 

Nyt kaupungin ylpeys on vain kolmen pisteen päässä itä-liigan kärjestä kun Toronto pesi Ottawan kuten ounastelinkin. Ja tänään on toinen peli joka ekvalisoi Montrealin ja Ottawan pelimäärän. Voitoo tänään Rangersseista niin sitten ollaan pinnan päässä persuksilla ja ensi viikolla kaksi peliä juuri Ottawaa vastaan, niin ja tietysti vielä torstaina Toronto. Kasvua on Sakun joukkueessa tapahtunut, vaan kuka sen on antanut ja kukapa kastellut…

Ylen ykköselle on luvassa palvos kello kymmeneltä. Jyväskylän kirkko ja Vaajakosken seurakunta. Virsilistalla on päivän virtenä virsi 55, tosin hieman typistettynä neljään säkeistöön. Siinä virressä on kaikki kohdallaan: sanat, koraali, tunne ja sisältö. Siinä virressä todellakin on sanottu ihmiselämän kivut ja ongelmat. Sekin että etsitään omaa hyötyä ja rienneetän asioiden edelle. Omalla tavallaan sekin puhuu kasvusta, tai pikemminkin siitä ettei suostuta kasvatettavaksi.

Neljännen säkeistön sanat “Vain sille joka suostuu uuteen, hän lupaa tosi elämän…” Mutta mitä on uusi. Se ei välttämättä ole sellaista mitä emme vielä tunne. Se on pikemminkin jotain joka on aivan vastakohtaista sille mitä olemme ja miten juuri nyt elämme. Loppujen lopuksi kun ei ole mitään niin uutta, tämänhän kaikki tietävät. Olisi siis parasta puhua vain muutoksesta.

Mutta mitä se muutos on ja onko se mahdollisesti kasvua? Varmasti se sitä on. Muutos ei aina ole äkillinen eikä ihmisten käsissä. Otamme esimerkkejä vaikkapa jääkiekosta, mistäs muusta. Isossa NHL-liigassa moni organisaatio on yrittänyt rakentaa joukkuetta nopeasti ja isolla rahalla, ainkin silloin kun se vielä oli mahdollista, siis aikakautena ennen nykyistä palkkakattoa. Haalittiin siis kasaan iso tähtisikermä ja odotettiin nopeata ihmettä, siis pikaista kasvua. Joskus sellainen jotenkuten saattoi onnistuakin, mutta sillä tavalla ei Stanley Cuppia ole ikinä voitettu. Joskus joku joukkue on voittanut mestaruuden vähän heikoimmin eväin kun on näyttänyt siltä ettei SC näytä kenellekään kelpaavan. Mutta tällaiseenkin on pitänyt kasvaa.

Ihminen ei aina edes huomaa kuinka hän kasvaa… Jonain päivänä hän on vain valmiimpi. Voimme käsittää paljon kun ajattelemme Jumalanpalvelusta. Se on tarkoitettu kasvun evääksi, ja uskokaamme tai älkäämme kaikki siinä on tarkoitettu tukemaan kasvuamme kristityinä paremmiksi ihmisiksi. Ihmisen vain tulisi päästä kasvatettavaksi.  

Kasvusta puhuu myös paljon päivän epistolateksti, ja se ei olekaan sen vähempää eikä enempää kuin 1 Kor 13 eli Paavalin sanat rakkaudesta. Mitäpä muuta on kuin kasvua se puhe että, kun ollaan lapsia niin puhutaan kuin lapsi, mutta kun tullaan miehksi niin jätetään se mikä lapsen on. Tässä kuitenkin panee hieman vastaan… Entäs se lapsen kaltaisuus. Otetaanpas nuo sanat sanatarkasti vielä uudelleen, ja hieman laajemmaltikin kuin yhden lauseen verran.

Siis 1 Kor 13:11-12

11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

Moni on mennyt tässä lankaan, niin minäkin nuorempana, kun on lähtenyt 

rinnastamaan jakeen 1 Kor. 13:11 sanoja ns. “Lasten evankeliumiiin.” Paavalilla on tässäkin kasvun näkökulma. Hän puhuu lähinnä ja vain Jumalan tuntemisesta, ja siitä kuinka siihen kasvetaan hitaasti ja kärsivällisesti ja aina ihhimilliset rajoitukset tiedostaen.

Ja mikä sai Montrealin jääkiekkojoukueessa aikaan kasvun? Sen sai aikaan määrätietoinen työ pitkällä tähtäimellä ja se mitä tuo joukkue on vielä olevan, siitä nykyinen tila antaa vasta odotuksia. Oikeat henkilöstövaihtokset johto, manageri-, ja valmentajaportaassa, oikeansuuntainen ja linjakas pelaajanvarauspolitiikka ja ennenkaikkea kärsivällisyys… Näyttää ettei mitään ole tapahtunut mutta pelaajat ovat vain muuttuneet, pystyneet ottamaan askeleen seuraavalle tasolle. Ei ole tapahtunut isoja pelaajakauppoja eikä mitään niin dramaatista, ja yhtäkkiä vain kaikki hämmästelevät mitä on tapahtunut. Se ei ole sattumaa vaan kasvua…

Suomalaiset papit ovat tänään tänäpyhäisen saarnansa pitäneet. Brasilian katoliset papit valmistautuvat messuun, vaan mitäpä mielessä. Karnevaalien kauhuista ja siveettömyydestäkö saarnataan vai kasvusta. Rukoilemme heille kasvua...

Laskiaissunnuntai on oiva päivä paistaa munkkeja ja valmistaa "laakeriteetä," stadin herkkua jonka harva enää muistaa. En minäkään muuten muistaisi mutta Arvo Turtiainen muistelmissaan näin kertoi...