Hajamietteitä nensku-kulttuurista.

 

Uusi löytö nenskujen eli neanderthalilaisten suhteen on se, että heillä oli mitä ilmeisimmin hyvin kehittynyt mustan huumorin taju. Millään muulla muotoa ei voida selittää heidän suurta menestystarinaansa joka kesti noin 500 000 vuotta. 

Tämä meidän edustamamme nykyihminen on selvinnyt ja menestynyt kiitos holoseenin eli jääkausien, menneen ja tulevan välisessä lämpökaudessa, tehden hirmuista tuhoa mihin vain koskikaan. Se on kehittänyt kulttuurin, tieteen ja taiteen ja tajuaa jopa olevansa post-modernissa aikakaudessa. Se lukee lajinsa ylevimmiksi edustajikseen mm. Jeesus Nasaretilaisen, Mahatma Gandhin ja Tuntemattoman Sotilaan. Luonnollisestikin näkökulma vaihtelee paljon kulttuuripiireittäin... 

Nenskujen elämä oli jokahetkistä selviämistaistelua ja jos ilta tuli niin se oli taatusti aamua viisaampi. Kylmä oli kauhea suurimman osan vuotta ja nälkä aina vieraana. Aikaa riitti silti nuotioiltoihinkin ja huomisen odotteluun. Pieneen osattiin olla tyytyväinen, ja jos runsahammin tuli niin sitten elettiin säästellen ja kiitollisin mielin. Jälkeläisistä pidettiin suurta huolta sillä heitä syntyi erittäin harvoin, yhteen perheeseen käytännössä yksi viiden vuoden välein. 

Nenskumies oli hyvä perheenisä ja ymmärsi hyvin vaimonsa raskausmasennuksen jos sellaisesta voidaan nyt puhua, elämähän oli yhtä suurta masennusta ja pelkoa. Vaan eipä siinä aikaa lemmiskelyyn ollutkaan. Masennus ja kylmä aiheuttavat ihan luonnollista impotenssia. Ehkäpä lapsen syntymä olikin sellainen "meta-tapahtuma", että se toi valtavasti elämänvoimaa koko yhteisölle.

Jatkuvuus ja pysyvyys olivat suurin innovaatio joka nenskuilla oli. Yhteiskunnalla ei ollut varaa elättää spesialisteja kuten poliitikkoja, poppamiehiä ja pappeja, maanmittausinsinöörejä ja vaikkapa kalatalousteknikoita. Jokainen jouti olemaan yleismies-nenskunen ja oman elämänsä seppä. Sonnanjauhantaan ei ollut varaa ja jos kaveri kysyi "kuinkas kulkoo" niin siihen annettiin patenttivastaus "pahemminkin vois olla." 

Ei ollut aikaa mökkeillä ja suunnitella ulkomaanmatkoja. Ulkomaanmatkaa oli kerrakseen uskaltautua luolan ulkopuolelle jossa vaanivat hirmuiset pedot ja tietenkin alituinen kymyys. Ei ollut ongelmia siitä millaista aamukahvia särpisi ja mitähän maailmalla on taas tapahtunut. Näin jatkui elämä nensku-kultuurissa satojen tuhansien vuosien ajan.

Varauksia ja muuta juhannuksen sekaporinaa.

 

Juhannukseen kuuluu tietenkin EU:n huippukokous mutta myös uusien NHL-pelaajien drafti eli varaustilaisuus. Suomella on nyt nostetta NHL-seurojen silmissä ja tänä-iltaisen varaustilai-suuden saldo voi olla suurempi kuin vielä uskommekaan. Yllätyksiä tullee ja herrat Joel Armia ja Markus Granlund voivat olla varsin pienellä numerolla varattuja pelaajia ensimmäisellä kierroksella. 

Molemmat kaverit lyövät itsensä läpi miesten maajoukkueeseemme ensi kaudella. Voi olla, että meillä on ensi kevään kisoissa todella nuorekas ja nälkäinen porukka puolustamassa maailmanmestaruutta. Ei tässä muu auta kuin jännätä mitä illalla tapahtuu. Kaikkihan tiedämme miten käy Kreikan ja muiden Etelä-Euroopan maiden kanssa ja Euro siinä samassa. Ne ovat suuria murheita joista on vaikea saada iloa irti, sillä tässä tapauksessa vahingonilo ei ole mitenkään humaani, eikä edes kristillinen hyve.

Juhannus on siis tullut ja eilis-iltana piti oleman kova myrskykin. Johonkin se vain sitten jäi vähän tuhnuksi; ei tullut niin kovaa myrskyä kuin oli luvattu. Nyt olisi tuulivoimaa ollut tarjolla yllin kyllin ja olisi säästynyt myös monta uraaninappia pahojen päivinen varalle. Juhannushan on meillä energiakulutus-minimi ja jokainen voi seurata mitä tapahtuu reaali-ajassa. Jos illalla päästään lähemmäs lukua 6000 megaa on siitä omalla ytyvoimalla tuotettua sähköä noin 2700 megaa. Venäjältä ja Virota tuodaan sitten 1700 mekatsua pääasiassa ytysähköä. Vesivoimaa olisi nyt käyttää enemmän kuin halutaan, mutta ilmeisesti Fortumin suhmuroinnit vaativat sen, että Venäjältä tuodaan jatkuvati vähintään 1300 megaa... 

Juhannukseen kuuluu monia asioita ja toivoisi myös että siiten ei kuuluisi joitakin aisoita. Juhannusta ja joulua yhdistää, jos jätetään kirkolliset vipstaakkelit pois, monta asiaa. Ainakin se, että suomalaisilla on vapaata töistä ja aikaa harrastuksilleen. Jouluna mennään sukulaisten luo ja juhannuksena mennään jonnekin minne vain ylipäänsä päästään. Yleensä mennään maalle. Yksi yhteinen aisa on vielä se, että alkoholia käytetään molempina sesonkeina reilumman kanssa.

Koskenkorva lienee edelleenkin myyvä tuote vaikka viimeisin kenttätason tieto allekirjoittaneeltakin puuttuu. Minhinkäs se siitä suosikki asemiaan menettäisi. Olutta menee valtaisia määriä, ja viinikin kuuluu melkein jokapojan juhannukseen. Kansallismielisimmät eivät tosin viiniin kajoa. Kohtuullisuus olisi kuitenkin kaikkein tärkeintä. Jos on ryypätäkseen niin sitten käyttää hienompia aineita, ja koettaa nauttia väriviinojen viehätyksestä. Konjamiini on tosin meillä enemmänkin herrojen juomaa vaikka per capita olemmekin varsinainen ranskanviinan luvattu maa.

Konjakkia hankimme jo varastoon 1930-luvun alussa kun alkoholiliikettämme perustettiin. Silloin maahamme tuotiin runsaasti vanhoja tisleitä omia Alkon sekoitustarpeita varten. Kun sitten Ranskan konjakkituotanto kärsi lähinnä saksalaisten toisen maailmansodan aikaisten ottojen vuoksi niin heillä oli suoranaisia vaikeuksia käynnistää tuotantoaan. Apua moni iso ranskalainen konjakkitalo sai Suomesta kun meillä oli, jos ei nyt valtaisia määriä, niin ainakin paljon vanhoja tisleitä sisältäneitä tynnyreitä väkijuomateollisuutemme eli Alkon varastoissa.

Tämän porinan tarkoituksena ei ollut kannustaa ja inspiroida avaamaan pulloja. Päinvastoin on tarkoitus kehottaa kohtuuteen. Itse aion juoda tänään pari lasia chileläistä Suvignon Blanc-viiniä savuahvenan kera. Illemmalla saunassa runsaasti saksalaista Finkbrau-ykkösolutta. NHL-draftin alettua sitten onkin aika parin Samuel Adams-lagerin aika. Menkööt samalla Bostonin voitoin kunniaksi vaikken joukkueen fani olekaan. Että siinäpä juhannuksen alustava dokumentti. Vai voiko tuosta edes käyttää nimeä dokumentti. Dokumenttihan tarkoittaa lähinnä juopottelu-, eli hönöttelykertomusta. Noista juomistahan ei saa kasaan edes kuutta ravintola-annosta.

On parempi ettei ole minkään muun joukkueen fani kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen. Parasta joukkuetta voi aina kannattaa hvyällä mielellä sillä se pelaa yleensä myös parasta ja nautittavinta peliä. Boston oli tänä vuonna paras ja onhan voimajääkiekossakin oma viehätyksensä. Ja voimapeliä pelaava fyysisen joukkue tarvitsee aina myös hyvän maalivahdin. Bostonilla on mahdollisuus olla ensimmäinen joukkue sitten 1990-luvun Detroitin joka voittaa Stanley Cupin toistamiseen. Sen joukkueen ykkös-veräjänvartija voi olla meidän Tuukka Rask, mies Tim Thomasin takana...

Suomen jalkapallon katastrofi.

 

Suomi kärsi 5-0 murskatappion tämän viikon tiistain Em-karsintaottelussa Tukholman Råsundalla. Suomen jalkapallossa alkaa nyt likapyykin pesu ja ehkäpä sen jälkeen voidaan katsoa eteenpäin. Aivan puhdasta pöytää tuskin kuitenkaan saadaan. 

Peli oli täyttä Ruotsin dominointia. Zlatan Ibrahimović teki ottelussa hattutempun (maalit 31., 35. ja 53. minuutilla). Kim Källström avasi maalinteon 11. minuutilla, ja Emir Bajrami viimeisteli loppulukemat 83. minuutilla. Ibrahimović teki siis puhtaan hattutempun. 

Suomea valmensi Mika-Matti "Mixu" Paatelainen ja arvostelu häntä kohtaa kiihtyy. Tappio oli yksi Suomen jalkapallohistorian synkimmistä naapurimaata vastaan ja vaikeutti merkittävästi Suomen mahdollisuuksia selviytyä vuoden 2012 EM-kisoihin.

Jalkapallojoukkueemme tiistai-iltainen tuho on herättänyt todellakin paljon puhetta ja aiheesta hyvinkin. Kauheatahan se oli ja jos meno jatkuu tällaisena niin jotakin on tehtävä. Mutta koska valmentaja on suomalainen niin hän saa aikaa ykertää vielä ensi vuoden puolellekin. Jouduimme naapurimaan huippujoukkueen tallomaksi, jolla oli mielessään vielä kosto siitä että tuhosimme heidän jääkiekkojoukkueensa viimä kuussa. No jos jotain positiivista tästä opimme niin olkoon se sitten reilu kilpailu naapurin kanssa. Ollaan me parempia jääkiekossa, menestykööt he sitävastoin futiksessa. Meidän kaikkien suomalaisten urheilun ystävien pitäsi ajatuksissa ja toiveissamme satsata kaiken muun ohella yhteen asiaan. Tämä yksi asia on Sotshin vuoden 2014 olympialaisten talvikisojen jääkiekkoturnaus ja kultamitali Suomelle.

Joku taisi sanoa totuudenkin asiasta, syy ei ole pelaajissa vaan siinä että he pelaavat väärissä joukkueissa. Siis ollaan mukana suurten liigojen joukkueissa reservimiehinä, mutta ei saada peliaikaa eikä tietenkään tehdä maaleja. Ja jalkapallossa ei todellakaan menestytä ja voiteta ilman maaleja. Rankakreiden varaan ei asiaa voi jättää, ei ainakaan jos kyse on Suomi-nimisestä jalkapallon suurvallasta. Olisihan sekin näkemisen arvoinen koitos jossa Paatelaisen muukalaislegioona kohtaisi puhtaasti suomalaisista sarjapelaajista kootun joukkueen. Tiukoilla olisivat, ja jos vetoa löisin niin pikemminkin kotimaisen vaihtoehdon puolesta. Mutta kun on kyse ansioista niin eihän suomalainen jalkapalloilu voi kilpailla kenenkään kanssa.

Maalintekoa ei opita kirjekurssilla vaan pelaamalla. Onnistuminen luo tunnetta ja kannustaa tekemään maalin uudelleen. Näin yksinkertaista se vain taitaa olla.  Juniorityötä on maassamme tehty vaikka millä mitalla, ja on ollut koululiikuntaa ja urheilulukioitakin, mutta kun ei tule yhtään mitään niin ei sitten... Koululiikuntaa pitää toki suosia ja monipuolisuus ennen kaikkea, mutta mitään lajia ei saa keskusjohtoisesti suosia. Pitää olla valinnan vapaus ja pakko-futis olisi kaikkein suurin kauhistus...

Loppujen lopuksi asia on niin, että antaapas olla vaikka tietysti vähän harmittaakin. Yksi merkittävä asia on kuitenkin tapahtunut ja se on siinä, että  Jari Litmanen on saatu pois maajoukkueesta. Mies kuvitteli kaiketi olevansa uusi Stanley Matthews. Samoin emme tarvinneet siellä hitaaksi ja kankeaksi tullutta Sami Hyypiää. Kaikella kunnioituksella Litmasta kohtaan vielä kerran, mutta liika on liikaa eikä asiasta passaa suuttua, ja olla ilmeellä "yhden syönyt ja toista aikoo." 

Hän teki jalkapalloilummemme suuria palveluksia ja siitä kiitos. Patsasta hän ei tosin olisi ansainnut. Nimittäin jos jossain on maailman kirjat sekaisin niin siinä, että elävästä ihmisestä tehdään patsas. Jonkun Paavo Nurmen toki vielä ymmärtää, mutta ei Jari Litmasta. Patsaan tekeminen vielä elävästä henkilöstä on ollut ennen maailmassa merkki "jumalan asemaan kohottamisesta."

Suomi voitti Serbian, mutta missä lajissa. Ihanaa lentismiehet, ihanaa...

                             

Eilis-illan huomion vei jopa televisiokanavaa myöten ns. "huuhkajien" uusi alku ottelussa postimerkkivaltio San Marinoa vastaan. San Marino on Kansaninvälisen Jalkapalloliiton sijalla 202 eli viidenneksi viimeinen. Se painii sellaisten jalkapallosuuruuksien joukossa kuten Papua ja Uusi Guinea, Samoa, Montserrat, Anguilla, Andorra, USAN:n Neitsytsaaret ja Timor Leste.

Voitimme vaivoin vieraissa maal(e)in 1-0. Ottelu sai paljon huomiota ja ennakkohehkutuksia. EM-kisat ovat menetetty mahdollisuus ja karu totuus paljastunee ensi tiistaina toisessa karsinta-ottelussa Ruotsia vastaan. Meillä ei taida olla yhtään kaveria joka mahtuisi tulevan vastustajamme joukkueeseen. Ruotsi on FIFA:n rankingissa 28:s ja me olemme vaatimattomasti sijalla 81.

Iltaan toi kuitenkin iloa ja lohtua lentopallomaajoukkueemme, joka voitti itsensä Serbian, MM-kolmosen, Belgradissa lukemin 3-1. Kyse on Maailmanliigan peleistä ja vastustaja on kivikova ja kokenut joukkue. Jalkapallon rankingissa Serbia on sijalla 16 ja se on kova tekijä kaikissa joukkuepeleissä. Jääpalloa maassa ei pahemmin pelata, mutta jääkiekossakin se IIHF-ranking on kuitenkin 29. Ehkä jonain päivänä Balkanin ylpeä kansakunta saa lähettää joukkueen jopa jääkiekkoillun A-sarjaan. Ainoa joukkuelaji jossa voittaisimme Serbian takuuvarmasti joka päivä vaikka B-maajoukkueellamme on juuri jääkiekko.

Mutta nyt kuului Balnanilta kummia kun lentis-miehemme voittivat uuden valmentajamme johdolla MM-kolmosen. Voitto oli joukkueemme ensimmäisen tuosta lajin jättiläisestä. Jos jätämme jääkiekkoilun omaan arvoonsa niin olemme lähinnä maailman huippua joukkuelajeissa juuri lentopallosssa. Arvostusta ja huomiota ei joukkueemme kuitenkaan saa. Tilanne on nolo kesäurheilumme kannalta. Urheilun suurmaiden kesäkisajoukkueissa suurin osa niiden jäsenistä on joukkuelajien pelaajia. Me olemme itsenäisyytemme aikana päässeet vain yhden kerran Olympia-kisoihin karsintojen kautta. Jätämme vuoden 1980 Moskovan "Spartakiadit" omaan arvoonsa (Niin on sitten jätettävä omaan arvoonsa samoin myös Losin kisat vuonna 1984) ja jalkapallojoukkueemme tuskaisan vaelluksen siellä ja nostamme hattua Kallu Tuomisen luotsaamille korismieheillemme Tokion kisoissa vuonna 1964. Siinä ovat saavutuksemme kesäkisojen joukkuelajeissa. Toisaalta nostakaamme hattua myös vuoden 1912 jalkapallojoukkueellemme Tukholman kisoissa. Neljäs sija on loistosuoritus.

Nyt miesten lentopallomaajoukkue tulisi ottaa erityissuojelukseen. Lajin olympiakarsintoja emme ehkä enää saa järjestettäväksemme, mutta jos kilpaurheilua sitten kerran tuetaan niin annettakoon lentismiehillemme 500 000 euroa valmennuksen tehostamiseen tarkoituksena paikka Lontoon vuoden 2012 XXX Olympiadin kisojen miesten lentopalloturnauksessa. Lentopallo on nopeaälyisten, innovattivisien, aloitekykyisten, kovakuntoisten ja yhteistyökykyisten miesten peli. Ja sama pätee tietysti naisiinkin...

Nopeaälyisyys, innovatiivisyys, aloitekykyisyys, kovakuntoisuus ja yhteistyökyky. Well ja eniwei... Noita ominaisuuksiahan tarvittaisiin muuten hallitusneuvottelijoiltakin. Mutta se on nyt sitten hieman eri asia. Nostetaan hattua kuitenkin lentismiehille sillä homma ei jää tähän. Pelaajemme saivat sellaisen koulun entisen valmentajan Mauro Berruton kaudella, että he voivat olla aivan eri mieltä joukkueen tavoitteista kuin nykyinen valmentajansa Daniel Castellani.