Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. toukokuuta 2015

Porinaa rehustelusta


Ja  rehustelullahan  tässä  tarkoitetaan  ns.  kasvissyöntiä.  Koska  kasvissyönti  on  ikivanha  asia  niin  kyllä  siitä  voi  ihan  hyvin  porinoida  yhden  aaneljän  verran, ehkä joskus jopa kahden. 


Timo  Soini  puhui  joku  päivä  sitten  lihansyöjistä  ja  lihansyöjädemareista.  Kirjoitus  oli  ihan  jees  mutta  aika  tavalla  yleistävä.  Nimittäin  ihmiskunnan  keskuudessa  lihansyöjiä  ovat  tai  ovat  olleet  puhtaasti  vain  eskimot.  Mutta  asiaan  kuten  vanha  edesmennyt  Urantia-ystäväni  tapasi  sanoa!


Kasvissyönti  todellakin   nostaa  päätänsä  aika  ajoin.  Mutta  mitähän  se  pohjimmiltaan  tarkoittanee.  Valmistan  itse  melkein  joka  viikko  ns.  patentti-jauhelihakasviskeittoa.  Siihen  tarvitaan  seuraavat  emneet:  vettä  litranen,  lihaleimikuutio,  vartinvajaakilo  potaatteja,  kolme  tuuma  purjoa,  yksi  tavallinen  sipuli,  lanttua  pienehkö  palanen,  naurista  pienehkömpi  palanen  kuin  lanttua,  palsternakkaa  hyvin  pieni  palanen,  juuriselleriä  pienehkö  palanen  ja  nautaporsnaagelia  jauhettuna  noin  300  grammaa.  Mausteeksi  seuraavat:  teelusikka  paprikajauhoa,  valkoipippuria  teelusikallinen,  currya  puoli  teelusikallista,  chilijauhetta  puoli  teelusikallista,  inkivääriä  teelusikallinen,  cayennepippuria  puoli  teelusikallista,  sitruunapippuria  puolitoista  teelusikallista,  oreganoa  teelusikallinen  ja  välimeren  sekoistusta  reilu  teelusikallinen  ja  lopuksi  pieni  nippu  persiljaa.  Mausteita  on  hyvä  laittaa  reilusti  että  nassikatkin  tykkäävät.


Niinpä  niin…  Ihminen  on  loppujen  lopuksi  selkeä  sekaravinnon  syöjä  ja  kasvissyöjäkulttuurit  ovat  olleet  pikemminkin  biologisia  umpikujia  kuin  ihanteellisia  järjestelmiä.  Jaappanilaisetkin  jotka  ennen  Meiji-restauraatiota  elivät  eristyksissä  ovat  hyötyneet  sekaravinnon  eduista  ehkä  liiankin  huomattavassa  määrin.  Riisiä  ja  kasviksia  pääasiassa  jytystellellyt  kansakunta  on  huomattavassa  määrin  kasvattanut,  jos  ei  aivan  teoreettista  älyään,  niin  ainakin  suoritus-  ja  toimintaälyään.  Lisäksi  ovat  he  paljon  rotevoituneet.


Ja  pitäisi  aina  myös  muistaa  se  että  kun  jaappanilaiset  pääsivät  länsimaisen  ideologian  ja  sitä  kautta  lihanmakuun  niin  huomasivat  he  omien  kotisaariensa  raaka-ainepuutteen…  Sitten  otettiin  puoli  Kiinaa  siirtomaaksi  ja  mitä  Aatu  edellä  sitä  sotahullu  Japanin  kabinetti  perässä.  Lebensraumia  etsi  Nipponin  poikakin  kunnes  jenkit  puutuivat  peliin  ja  pistivät  pyllimasinnan  päälle  oikein  urakalla…  Lopuksi  Nipponin  pojat  saivat  maistaa  ytypommin  kiroja  kahteen  oteeseen  toivoaksemme  viimeisessä  planeetallamme  käydyssä  ydinsodassa.


Olen  itse  ollut  nuorempana  varsin  pitkiäkin  aikoja  kasvissyöjä  ja  olin  sitä  aloittaessani  nykyiset  siviilityöni.  Ensimmäisessä  muistotilaisuudessa  tingin  periaatteista  ja  söin  lohileipää.  Viikko  siitä  niin  karjalanpaistikin  tippui  kummasti  kiduksiin.  Ja  sillä  tiellä  ollaan  vieläkin.  En  ole  katunut  sillä  elämä  on  paljon  helpompaa  kun  ei  tarvitse  joka  aamu  seesamimaitoja  tiristellä  eikä  idätellä  mungia  ja  sinimailaista.  Vähän  vetää  nostalgian  puolelle  kun  muistelee  miten  herkullista  on  paahdetun  ruisleivän  päällä  nokare  hunajaa  ja  kourallinen  hyvin  ilmastoituja  sinimailasen  ituja.  Oi  niitä  aikoja… 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Vain elämää ei sen enempää…

 


Mutta  kuinka  pitkään  elää  ihminen?  Ihminen  on  olento,  josta  on  sanottu  että  hänen  elinpäivänsä  ovat  kuin  ruoho,  ja  että  ruoho  lakastuu.  Sellainenen  hän  on,  mutta  viime  aikoina  hänen  eliniänodot-teensa  on  kasvanut,  ja  niin  sanotaan  että  hän  elää  tulevaisuudessa  paljon  pitempään.  


Tänään  syntyvät  vauvat  voivat  odottaa  sadan  vuoden  elinikää.  Aivan  ensimmäiseksi  on  kysyttävä  että  mitä  hyötyä  siitä  voi  olla?  Tämä  sadan  vuoden  eliniänodote  koskee  luonnollisestikin  vain  kehittyneimpien  maiden  ihmisiä  ja  heistäkin  vain  tiettyä  osaa.


Niin,  mitä  hyötyä  siitä  sitten  on  jos  elää  satavuotiaaksi?  Onhan  siinä  toki  oiva  mahdollisuus  vaikkapa  kehittää  itseään  ja  paikata  aukkoja  joita  on  jäänyt  sivistykseseen.  Mutta,  mutta…  Mitä  se  olisi;  lukea  maailmankirjallisuus  ja  sitten  kuolla…


Ja  vaikka  biologinen  koneemme  pysyisikin  kunnossa  elikkä  elimistö  ei  kovin  kauheasti rapistuisi  niin  kuinka  polla  sitten  kestäisi?  Ja  jos  useimpien  polla  kestäisikin  niin  miten  kasnantalous  tällaisen  kestää.  Tietysti  rahalla  voi  ostaa  lisää  elinaikaa  kun  uudet  hoidot  tulevat  mahdolliseksi.  Mutta  kun  näkee  kuinka  paljon  tässäkin  ajassa  on  jo  masennusta  ja  ahdistusta,  niin  visio  vanhemmaksi  elävästä  ihmislajista  on  jotensakin  pelottava  ja  suoraan  sanoen  ahdistava.  Jos  kerran  nykyään  jo  alle  kaksikymppisillä  on  jo  pitkään  ollut  vakavia  masennusoireita  niin yhtälö  luo  vakavan  ennusteen...


Tietystikin  asiassa  pitäis  nähdä  vain  positiivisia  puolia  mutta  kun  niitä  ei  niin  helpolla  näe.  Listataanpa  tähän  muutamia  tosiasioita  ja  koetetaanpas  sitten  olla  positiivinen…


I  Ihmisen  osa  on  vanhentua  ja  kuolla.  Ja  tiettyyn  elämänvaiheeseen  kuuluvat  aian  tietyt  asiat.  Tämä  on  ikivanha  totuus…

II  Kaikki  eläneet  ihmiset  ovat  joskus  kuolleet.  Jotkut  uskonnolliset  dokumentit  väittävät  kyllä  toista,  mutta  luonnontieteellinen  tosiasia  on  se,  että  ihminen  vanhenee  ja  kuolee…

III  Terveys  ja  pitkä  ikä  eivät  aina  kulje  samassa  tahdissa.

IV  Ihminen  on  tullut  pääsääntöisesti  onnettomammaksi  viimeisen  sadan  vuoden  aikana.  Joka  ikää  lisää  se  tuskaa  lisää…

V  Käytettävissä  olevat  luonnonvarat  eivät  oikein  riitä  kasvavalle  ihmiskunnalle,  kuinka  ne  riittäisivät  kasvavalle  ja  pitempään  elävälle  ihmiskunnalle?


Kehitykselle  emme  voi  mitään  ja  jos  tässä  jotain  positiivista  sitten  on  nähtävä  niin  eiköhän  sitäkin  ole.  Vanhuuteen  liittyy  yleensä  mielikuvia  siitä  että  tultaisiin  jotenkin  viisaammiksi  ja  järkevimmiksi.  Vanhoja  ihmisiä  on  kunnioitettu  monissa  kulttuureissa  ja  joskus  meilläkin.  Elikkä  jos  ihmiskunta  elää  vanhemmaksi  niin  silloin  se  myös  on  kauttaaltaan  viisaampi,  ja  jos  tätä  kasvanutta  henkistä  luonnonvaraa  osattaisiin  käyttää  paremmin niin  silloin  meillä  voisi  olla  ihmiskuntana  todellakin  parempi  tulevaisuus.  Pakko  tässä  on  positiivinen  olla  vaikka  julkeita  asioita  meille  väitetään  ja  uskotellaan.  Ongelmia  riittää  muutenkin.  Yhteiskuntapoliittiselta  kannalta  tarkasteltuna  tässä  tarvittaisiin  kyllä  melkoista  keskustelua  yhteiskuntasopimuksesta.  Mitenhän  siihenkin  päästäisiin…