Kollaja kestää — Sipilän harhalaukaus!

Nyt on sitten viritetty keskustelua viimeisen mahdol-lisen vesivoimalan rakentamisesta Suomeen. Asialla on ollut mahdollinen tuleva pääministeri Juha Sipilä. Nuor-persutkin ovat innostuneet asiasta ja maakun-nista kuuluu vankkoja mielipiteitä; Sipilän ylle puetaan jo messiaan viittaa. 

Todellisuudessa Suomen teollisuuden energiantarve on ollut laskemaan päin ja rakenteilla ja suunnitteilla olevat uudet ydinvoimalat lisäisivät sähköntuotantoa jo siinä määrin, että Suomesta tulisi ydinsähkön viejämaa. Globalisaation myötä, ja muutos ollee pysyvä, selluloosaa ja paperia ei kannata valmistaa Suomessa siinä määrin kuin ennen. Tuleva metsien hyödyntäminen ei vaadi niin paljon energiaa kuin ennen selluloosa-, ja paperiteollisuuden kulta-aikana. Kollaja-kysymyksessä on vastakkain työllisyysvaikutusten pikavoitto ja kestävät luontoarvot. Kaiken lisäksi Kollajan rakentaminen vaatisi nykyisen lainsäädännön muuttamista.

Ja kaikki vain muutaman megawatin tähden. Kollajan tekoaltaan läheisyyteen rakennettavan voimalaitoksen maksimiteho olisi 32 megaa ja keskiteho 8 megaa. Että Iijoen kaikkien viiden voimalaitoksen tehonlisäys toteutuisi Kollajan altaan oletetun säätöreservin myötä 100 megan verran edellyttäisi Iijoen virtaaman kolmikertaistamista talvikuukausina. Lämpenevien talvien myötä padotavien tulvavesien määrä voi kyllä kasvaa, mutta kestävän ennusteen tekeminen ollee mahdotonta.

Työllisyysvaikutukset ovat minimaaliset ja menevät lähinnä betoni-firmojen omistajien, kaivinkoneura-koitsijoiden ja kuorma-autoilijoiden taskuihin. Ei sieltä lapiomiehille töitä löydy; emme siis näe Nuor-persujen lapiomiesromantiikkaa. Tällaisesta hankkeesta puhuminen on todella hävettävää alkaen Juha Sipilästä pienempiin tekijöihin. Kysymyksessä on Sipilän ensimmäinen harkitsematon lausunto. Nuor-peruslaiset bloggaajat ovat jo olleet hehkuttamassa tulevaa visioita jossa tulevan hallituksen rungon muodostaisivat vanha Perussuomalainen puolue, Suomen Keskusta, Nuorpersut ja mitkä muut puolueet tahansa sine Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Sipilän lausunnossa ei ollut kysymys siltarumpu-politiikasta vaan korkeimpiin potensseihin nousevasta aluepolitiikasta, suorastaan pato-politiikasta, jossa luonto-arvoilla ei ole sijaa.

Suomessa oli vuonna 2012 yli 220 vesivoimalaitosta ja Suomen koko vesivoimakapasiteetti on noin 3190 MW. Vesivoima on Suomessa pitkälti säätövoimaa. Koko vesivoimakapasiteetti on kuitenkin hyvin harvoin käytössä. Esimerkiksi tätä kirjoitettaessa vesivoimaa tuotetaan noin reilut 1600 megawattia. Viime vuosina, lähinnä kovien pakkasten aikana, tehohuiput ovat olleet noin 14 000 megawattia. Juuri tällä hetkellä voimajärjestelmän kuvaus kertoo meille tilanteen: reilut 10 000 megawattia. Kollajan rakentaminen voisi lisätä energiantuotantokapasiteettia vain vähemmän kuin 3 promillea. Teollisuuden kilpailukykyä ei moisella paranneta, ja työllisyysvaikutukset jäävät pitkässä juoksussa olemattomiksi.

Suomalaiset ytyvoimalat jyrskäävät todella kovalla hyötysuhteella tälläkin hetkellä valtakunnan verkkoon huimat 2771 megaa. Ja kun Olkiluoto kolmonen valmistuu niin saamme lisää ainakin 1600 megaa. Tuleva Olkiluoto nelonen ja Fennovoiman venäläisrakenteinen pannu nostanevat Suomen ytysähkötuotannon yli 6000 megawatin. 

Kollaja-kysymys nousee esiin aika ajoin. Siitä puhuminen vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin se mihin keskiverto-populistit pystyvät. 

Lopuksi aiheen laajuuden vuoksi on vielä pakko ottaa käyttöön roomalaiset:

I Energian säästämisellä voidaan Kollajan rakentamisesta saatava ”hyöty” monikymmenkertaistaa jo tulevan kymmenen vuoden aikana..

II Sipilä puhukoot mieluummin siitä lempilapsesta jonka hän tuntee parhaiten, ja jota hän aidosti rakastaa: CHP pienessä mittakaavassa. Suomalalaisella hakkeella toimivat pienet CHP-voimalat voisivat helpostikin tuottaa 2000 megawattia sähköä. Pienten yksiköiden CHP-teollisuus ja osaaminen voisivat olla Suomelle vihreän teknologian suuresti työllistävä tekijä. Tämän projektin hyöty voisi olla pitkässä juoksussa monituhatkertainen Kollajan pikavoittoon verrattuna.

III Joku jo rakennetuista joista voitaisiin palauttaa luonnontilaan.

IV Tuulivoima ja sen lisärakentaminen voidaan unohtaa. Tuulivoiman rakentamisessa on ollut kyse lähinnä yleisesti vihertyneiden omatuntojen sielunmessusta. Tämä ylilyönti tunnustettaneen tulevien vuosikymmenten aikana. Omatuntoja saa silti vihertää, mutta kestävällä tavalla.

V Älkää unohtako osmoosivoimaa! Tulevaisuudessa voi noin kolmentuhannen  asukkaan taajaman lähellä olla kahden-kolmen rekkakontin kokoinen mini-osmoosivoimala, joka tuottaa jatkuvasti 2 megaa sähköä. Tällä hetkellä osmoosivoimala voidaan rakentaa lähinnä mereen laskevan joen suisto-alueelle, mutta kehitys kehittyy… 

Hieman käy kateeksi Norskeja, osmoosivoiman pioneereja, kun heillä on öljyä, vesivoimaa ja vielä hillittömät määrät thoriumia kallioperässään. Ja sitten tietysti vielä Therese Johaug!

Paljonko voimme nyhtää energiapuuta metsistämme?

                                      

Tänäisessä Turkkarissa oli isohko ja tiiviisti kirjoitettu juttu Naantalin kivihiilivoimalan tulevaisuudesta. Se kun olisi tarkoitus korvata uusiutuvaa energiaa käyttävällä laitoksella vuoteen 2020 mennessä kiitos niiden tavoitteiden joihin Suomi on muka sitoutunut. 

Juttu oli ihan ok, ja minua se hämäsi ainakin niin, että ensi lukeman perusteella sain vaikutelman, että eilen olisi pidetty Naantalissa peräti asiaa koskeva seminaari. Turun Sanomien jutun otsikko herätti todellakin huomiota "Varsinais-Suomen metsien rajat tulevat nopeasti vastaan. Naantalin monipolttolaitos hotkisi maakunnan vuosittaisen energiapuun."

Kiviniemi on optimistinen sen suhteen, että metsissämme riittää puuta myös energian tuottamiseen. Fortumin Heat-divisioonan johtaja Jouni arvioi, että jos tuleva voimala tuottaisi kaiken sen kaukolämmön, jota nyt saadaan polttamalla 500 000 tonnia kivihiiltä tarvittaisiin puuhaketta kaksi miljoonaa irtokuutiometriä. Määrä vastaa noin sataa rekkalaistillista haketta vuorokaudessa. Maakunnan metsät pitäisi valjastaa pelkästään tämän laitoksen käyttöön. Todennäköistä on jopa se, että haketta jouduttaisiin tuomaan ulkomailta mittavia määriä. Naantalin voimalan lisäksi suuria puunpolttolaitoksia suunnitellaan tällä hetkellä muuallekin Suomen Länsirannikolla.

Uusi voimala olisi tyypiltään kuitenkin ns. monipolttolaitos, ja siellä voisi edelleenkin polttaa mm. hiiltä. Puunpoltto kaikessa laajuudessaan osoittaa kuitenkin uusiutuvan energian valtaisan harhan. Tällaisen uusiutuvan energian käyttö vaatii fossiilisia poltto-aineita, sillä rekat eivät todellakaan kulje aivan itsestään. Hakkeen valmistamiseenkin tarvitaan jo löpöä melkoinen määrä. Jotenkin tulee mieleen hölmöläisporukka joka leikkaa peiton alalaidasta suikaleen ja ompelee sen ylälaitaan kiinni. Puun lisäksi monipolttolaitos käyttäsi turvetta, hiiltä ja kierrätyspolttoainetta.

Ensimmäisenä on syytä kuitenkin kysyä sen perään, paljonko metsistä voidaan puuta ylipäänsä korjata? Jossain on rajansa ihmisen ahneudellakin. Öljyriippuvuutta tällainen hanke ei vähennä ja ratkaisu ongelmaan onkin jossain muualla. 

Ratkaisu ei ole näissä parrunpolttolaitoksissa yksistään, vaan koko energiapolitiikka on mietittävä vielä kerran uudelleen. Tulevaisuutta on hajautus ja monien mahdollisuuksien käyttäminen. Jätteiden polttaminen toimii Ruotsissa vallan hyvin, ja samalla tavalla se onnistuisi menestyksekkäästi meilläkin. Jos vielä jätevesistä tehtäisiin biokaasua niin kokonaisjärjestelmä olisi paljon paremmalla pohjalla.

Mutta tehtiin mitä tahansa, lisättiinpä maalämmön käyttöä ja kaikkea muutakin niin edelleen tarvitsemme halpaa, päästötöntä ja turvallista ydinvoimaa. Kaikkein helpoin ratkaisu olisi tietenkin energian käytön vähentäminen. Villapaita ja pitkä kerrasto ovat halpa yhdistelmä jos sähkölaskuja halutaan pienentää. Sähköautojakin halutaan varmasti suosia tulevaisuudessa. Onkohan kukaan miettinyt esimerkiksi sitä, paljonko vaikkapa 50 000 sähköautoa nielevät sähköä? Karkeasti arvioiden siihen tarvittaisiin yksi Olkiluoto kolmosen kokoinen reaktori...

Emme voi nyt sanoa karkeasti yleistäen, että energiapolitiikkamme olisi kokonaan retuperällä, mutta koko järjestelmä on mietittävä perusteellisesti uudelleen. Se on tulevan hallituksen yksi hyvin tärkeistä projekteista.

Biokaasua ja koko kansan kukkamultaa.

 

Päivän puheenaihe näyttää olevan paska. No sehän kyllä passaa! Se asia on nimittäin tavattoman tärkeä oli sitten kyse ihmisensellaisesta tai eläinsellaisesta. Tuo kallisarvoinen aine on näytellyt tärkeää osaa ihmiskun-nan historiassa. Ihmiskunnasta voidaan varsinaisesti puhua vasta nykyisen intergalsiaalin eli holoseenin koittaessa. 

Noin 10 000 vuotta sitten ihminen aloitti intensiivisen ruuantuotannon hedelmällisen puolikuun alueella tavalla joka johti kulttuurin nopeaan kehittymiseen. Yksi suurimmista ihmiskunnan keksinnäistä oli sananmukaisesti siinä kun keräilijä-metsästäjästä viljelijä-keräilijäksi / viljelijä-metsästäjäksi siirtyneet ihmisjoukot tekivät havainnon, että vilja ja hyötykasvit kasvavat paremmin kun maahan levitetään ja sekoitetaan suurten hytötynisäkkäiden lantaa. Ihmiskunnan historiassa oli siirrytty sen suureen kulta-aikaan, oli koittanut paskantärkeden maailmankausi.

Ihmisestä tuli uudemman ajan loppupuolella vähemmän paskantärkeä sen jälkeen kun hän kehitti väkilannoitteet. Samalla tuosta mailman luonnollisimmasta aineesta on tullut hänelle ongelma. Se pitää huuhtoa erityisistuimen läpi kallisarvoisella vedellä, eli sekoittaa veteen. Ja sitten tästä paskaliemestä tehdään suuri ongelma ja lopulta tarvitaan yhä suurempia jätevedenpuhdistamoja. Kyseessä on ehkä ihmiskunnan järjettömin hanke mihin se on joutunut historiansa saatossa.

Ihminen saa aikaan tuota kansantuotetta puolisen kiloa päivässä, jotkut vähän enemmänkin. Se ei kuitenkaan ole hyötykäytössä kuin häviävässä määrin. Jos suomalaisten kansantuote saataisiin hyötykäyttöön suurimmalta osin ja bionenergian raaka-aineeksi niin se olisi suuri askel kohti vihreää Suomea. Siitä tulisi ihanaa  kaasua kaupunkilais-bussien polttoaineeksi, ja loppu olisikin sitten sitä kauan kaivattua "KOKO KANSAN KUKKAMULTAA." Siinä sekoittuisi esim. vuorineuvoksen ja siivoojan paska kaikki rajat ylittävällä tavalla.

Ei pidä väheksyä myöskään navetoissa ja sikaloissa ahkeroivia lehmiä eikä porsaita. 3500 porsasta tuottavat päivässä noin 10 000 kiloa sianlantaa josta saadaan biokaasuvoimalassa prosessin jälkeen sähköä siinä määrin, että 200 tällaista laitosta vastaisivat yhtä ytyvoimalaa. 

Tuulivoiman hyödyntäminen Suomessa on kallista ja ja aina ei tuule. Osaratkaisu ongelmiin on lähempänä ja konsanaan kotoisempi kuin vielä tajuammekaan. Mutta niinhän se on aina ollut, yksinkertaiset asiat pakkaavat jäämään unholaan.

Mitäs me elinkeinoasiamiehistä ja muista sellaisista. Joka kuntaan pitäisi perustaa ns. p-asiamiehen virka kunnes asia on saatu hoidettua kansantaloutta hyödyttävälle tasolle. Kyseessä olisi kansanvalistaja joka patistelisi ihmisiä kuivakäymälöiden hankintaan, ja järjestelisi kansantuoteen viikottaiset keräilyreitit ettei ko. ainetta enää tarvitsisi ensin sekoittaa veteen ja sitten jälleen vaivalla puhdistaa. Halvemmaksi se voisi tulla kuin viemäröinti. Paras ratkaisu olisi kuitenkin se jos esim. omakotialueella asuvilla olisi pakko käsitellä oma kansantuottensa itse. Se olisi paljon ekologisempaa ja inspiroivampaa puuhaa kuin järjettöminen nurmikoiden ylläpito. 

Marraskuun toinen puolisko alkaa...

Valtakuntamme energiapoliittiset linjaukset kiinnos-tavat kovin mutta se olisi aika pitkän porinan laita. Nyt vain näyttää siltä että Vihreät tulevat tälle maalle ja varsinkin pienille ihmisille kalliiksi. 

Ja juuri tuossa onkin joillekin hyvä propaganda-ase seuraaviin vaaleihin. Tuulivoiman sun muun joutuvat maksamaan loppujen lopuksi kotitaloudet teollisuuden ottaessa itselleen voitot. Se että hoidamme omiatuntojamme hiilijälki-hurskasteluilla on vertaansa vailla olevaa kusetusta kun samaan aikaan 99.8 prosenttia kansasta ei tiedä mitä maailmalla tapahtuu. Nimittäin hieman vajaakehittyneimmille maille kuin Suomi on luvattu että he saavat pyrkiä samaan elintasoon mitä kehittyneillä mailla oli vuoden 1980 tietämillä. Ja tuohon tasoon pääsemiseksi heiltä ei juuri päästöjen rajoittamista tulla edellyttämään. Se siitä ja meidän ekohurskasteluistamme… Säästä yksi muovipussi niin kiinalainen käyttää samaan aikaan kaksi…

MMM-kirja, siis uusi Kansalaisen vuosikirja Mitä Missä Milloin 2009, on tullut painosta ja tilasin itselleni sellaisen uuden kirjakerton kautta. Tosin tuota pakettia ei sitten ennen jouluaattoa missään tapauksessa avata. Meikällähän on tuo koko sarja kokonaisuudessaa vuodesta 1951 alkaen ja jopa duplikaatteja 1950-luvulta (1953, 1954, 1956, 1958,1959). Kirjaa ei siis passaa avata ennen joulua, mutta tänään tein sellaisen kriminaalin että erehdyin tuijoittamaan ko. kirjan kantta muutaman sekunnin liian kauan Raision myllyn Suomalaisessa kirjakaupassa. Tuli todella paha morkkis, aivan kuin olisi vienyt karkin lapsen kädestä… No, eiköhän pieni katumusharjoitus illalla auta…

Vähän huvittavaa kun ruotsalaiset motkottavat rypäleaseista ja siitä kun Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää ne. Iltasella on kiva kuunnella Radio Suomen “Päivä tunnissa ohjelmaa” jossa on ns. selkokieli-uutiset. Niissähän tankattiin asiaa hieman tähän tapaan. “Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää rypälepommit. Ruotsi aikoo hyväksyä rypälepommit kieltvän sopimuksen. Myöskään Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat eivät aio liittyä sopimukseen. Suomi katsoo tarvitsevansa rypälepommeja maansa puolustamiseen. Ryälepommeista kaikki eivät räjähdä heti ja osa niistä aiheuttaa vammautumisia ja kuolemia. Ruotsi ei ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen. Ruotsi ei ole sotaakäyvä maa. Ruotsi ei aio käydä sotia myöskään tulevaisuudessa. Ruotsi ei siis tarvitse rypälepommeja maansa puolustamiseen.”

No jos totta puhutaan niin edellisen kappaleen muutama viimeinen lause oli kyllä allekirjoittaneen kynästä. Tarkoitus ei ollut irvailla selkouutimia ja niiden tarvetta; Ruotsi tässä joutuu hieman kyseenalaiseen valoon. Maa ei todellakaan ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen ja se katsoo olevansa asiantuntija sellaisissakin asioissa kuin rypäspommit. 

Italiaan lisäytyvoimaa – mitä pienet edellä sitä isot perässä.

Nyt kun Suomi ei, kiitos Afghanistan-sotkujen, olekaan enää ns. rauhanturvaamisen suurvalta niin kuis nyt suu pannaan. Ehkä meistä riippumattomista syistä, tai kiitos kaukonäköisen energiapolitiikan olemmekin ydinvoima-rakentamisen suurvalta. 

Meille kohoaa Olkiluotoon ensimmäinen uuden sukupolven ytyvoimala ja maailmalla on seurattu tarkoin kaikkea siihen liittyvää. Tänään kantautuu rannloillemme myös tieto että saapasmaassa ryhdytään vakavasti rakentamaan lisäytyvoimaa. FORZA ITALIA... Italia näet ryhtyy rakentamaan lisäydinvoimaa öljy- ja kaasuriippuvuuden supistamiseksi.  

Tämä merkitsee täyskäännöstä maan ytyvoimapolitiikassa. Nimittäin vuonna 1987, paljolti Tsernopiilin jälkikauhuissa kansanäänesty hylkäsi ydivoiman. Tuolloin maassa oli neljä ytyvoimalaa. Talousminsteri Claudio Scajolan mukaan Perluskoonin konservatiivihallitus aikoo rakentaa useita uuden sukupolven ytyvoimaloita. Italian teollisuuspiirien mukaan saapasmaa on nykyään liian riippuvainen ulkomaisista enegialähteistä. Perluskooni lupasi vaalikampanjasaan paluuta ytyvoimaan.

Suomesta meiltä kuuluu taas toisenlaisa uutmia. Suomessa olisi näet suuret mahdollisuudet vähentää sähkönkulutusta. Tämä ilmenee ympäristö- ja energia-alan konsulttiyritys Gaian selvityksestä. Jos valtiovalta todellakinn alkaisi tehokkaasti tukea sähkön säästämistä, vuoteen 2020 mennessä voitaisiin säästää kahden ydinvoimalan tai koko Suomen käyttämän hiilivoiman verran sähköä.  

Sähkön kokonaistarve saataisiin näin 20 % nykyistä pienemmäksi, mikä olisi linjassa EU:n vaatimusten kanssa. Suurin säästöpotentiaali on sähkölämmi-tetyssä rakennuskannassa jossa tarvetta voitaisiin vähentää jopa puolella.

Niinpä niin... Kumpikohan on kunniakkaampaa... Olla rakentamassa lisäyty-voimaa vai säästää sähköä... Ytyvoimaan liittyy ainakin meillä se harha että se jos mikä on tuontisähköä. Uraaninapit joudutaan näet tuomaan ulkomailta. Paradoksaalisinta olisi se, että vaikka uraanikaivostoiminta meillä alkaisikin niin tuote jalostettaisiin kaukana ulkomailla. Samoin lienee Perluskkoonin maassa. Italiassa ei ole juuri omaa uraania. Mutta heillä on viiniä jo oliiviöljyä jolla kyllä voidaan vaihtaa ytyvoimalan tarvitsemaa polttoainetta mielin määrin. Paljonkohan sähkönsäästöpotentiaali Italiassa muuten olisi? Siis pimeätoiminta kunniaan ja sähköä säästämään...