Kiinalainen juttu.

Kiina on valinnut itselleen uudet johtajat ja katseet kääntyvät muutenkin itään pain. Vielä tulee Intiankin aika, he saavat olympiakisansa vuorollaan kun odottavat, mutta vielä nyt ovat kiinalaiset kovassa kurssissa. 

Maailma tarvitsee Kiinansa ainakin jos halutaan sen paljo
n puhutun kasvun jatkuvan. Kiinalaisten kanssa on asioitava huolella ja aivan erityisesti pitää miettiä sitä miten asiansa heille esittää. Otetaanpa nyt tarkastelukohteeksi vaikkapa ns. taannoinen  Kööpenhaminan ilmastokonferenssi ja ns. ilmastosopimus.

Pieleenhän se kieltämäti meni,  se  on  kaikkien  myönnettävä. Vai  miten  sen  nyt  ottaa?  Kysehän  oli  lähinnä  varmastikin  ja  itse  asiassa  siitä,  että  hommalta  puuttui  oikeanlainen  koordinaatio.  Ei  asiaa  muuten  voi  selittää  kun  kerran  kymmnenet  tuhannet  ihmiset  olivat  pari  vuotta  uurastaneet  homman  eteen  ja  nyt  se  meni  ihan  päin  sitä  ihteänsä.  Jotkut  osoittelevat  sormellaan  kiinalaisia  jotka  mukamas  vesittivät  sopimuksen.

Vaan  olikohan  niin,  että  homma  kaatuikin  lähinnä  perustavaa  laatua  olevaan  virheeseen.  Köpiksessähän  yritettiin  varsin  yksipuolista  ratkaisua  joka  olisi  estänyt  ilmaston  lämpeämisen.  Otetaanpa  tähän  oppia  vaikkapa  Pohjois-Amerikan  NHL-liigasta  jossa  solmitaan  ns.  kaksisuuntaisia  pelajasopimuksia.  Jos  sinulla  on  yksisuuntainen  pelaajasopimus  niin  saat  saman  palkan  pelasit  sitten  ylemmässä  tai  alemmassa  liigassa.  No  tähän  ilmastonmuutosasiaan  ei  tätä   periaatetta  oikein  voida  soveltaa  mutta  tuo  nimitys  “kaksisuuntainen”  ansaitsee  tulla  käyttöön,  tosin  eri  merkityksessä.

Nimittäin  voi  olla  niinkin  että  tavoitteet  oli asetettu  aivan  liian  matalalle  kun  ilmastosopimuksesta  tehtiin  yksisuuntainen  eli  tavoiteltiin  vain  ilmaston  lämpenemisen  estämistä  tulevien  vuosikymmenten  aikana.  Eihän  tuossa  ole  edes  yhtikäs  lainkaan  älyllistä  kunnianhimoa.  “Tyhjän  saa  pyytämättäkin”  sanoisi  tähän  Roope  Ankka.  Eikö  ole  aika  kummalista  että  ilmastosopimuksesta  yritettiin  aivan  väen  väkisin  tehdä  juuri  yksisuuntaista.  Jos  siihen  olisi  otettu  mukaan  vaatimus  siitä,  että  ilmasto ei  saa  kylmetä  seuraavan  sadan  vuoden  aikana  keskimääräisesti enemmän  kuin  -2  astessa  celssiusta  niin  ehkäpä  kiinalaisetkin  olisivat  innostuneet  siitä  paljon enemmässä  määrin.  Samalla  tällainen  tavoite  olisi  herättänyt  paljon  enemmän  älyllistä,  jopa  suorastaan  filosofista  mielenkiintoa  asiaan.

Kiinalaiset  nähdään  varmaankin  myöhemmässä  tarkastelussa  aina sopimuksen  vesittäjiksi.  Pitäisi  kuitenkin  muistaa  se,  että  ikuisen  keskustan  valtakunnan  han-pojille  on  aika  turha  mennä  sanelemaan  mitään  tiukkoja  vaatimuksia.  Meidän  on  vaan  niin  vaikea  uskoa  sitä  että  heillä  on  oma  rytminsä  tajuta  asioita  ja  panna  niitä  toimeen.  Kiinassa  esimerkiksi  dynastianvaihto  on  vienyt  aina  monta  sukupolvea.  Meidän  pahanhajuisten  ja  huonotapaisten  auringonlaskun  maan  ihmisten  on  turha  arvostella  kiinalaisia.  Vaikka  kiinalaiset  ovat  kirjanneet  uuteen  perustuslakiinsa  ns.  ihmisoikeusvaatimuksen  niin  he  käsittävät  asiat  hiukan  eri  tavalla  kuin  me.  He  ajattelevat  asioita  hierarkisesti  ja  tällä  hetkellä  Kiinan  johtajille  merkitsee  enemmän  ihmisten  vaatettaminen,  ruokkiminen  ja  se  että  jokaisella  on  riittävän  hyvä  asunto  välttämättömine  mukavuuksineen.  Muutaman  rikollisen  teloittaminen  voi  länsimaissa  tuntua  kauhealta  mutta  kiinalaisen  mielestä  siinä  ei  ole  mitään  kummallista.  Kiinalaisten  kiinalainen  identiteetti  on  vieläpä  kasvamaan  päin  ja  kun  maailma,  jos  se  kapitalistisena  mielii  säilyä,  on  rähmällään  Kiinaan  päin  niin voidaan  kysyä:  onko  Ikuinen  Keskustan  Valtakunta  koskaan  ollut  näin  mahtava?

Että  jos  vaadimme  heiltä  meidän  näkökulmastame  suurten  asioiden  ratkaisemista  parissa  vuodessa  erehdymme  hyvin  perusteellisesti.  Kiinalaiset  kyllä  tajuavat  asian  itse  kunhan  siihen  annetaan  tarpeeksi  aikaa.  Ehkä  viesti  olisi  mennyt  perille  paremmin  jos  heille  olisi  puhuttu  nimenomaan  kaksisuuntaisesta  ilmastosopimuksesta.  Tyytyväiset,  jos  kohta  salaovelat  ilmeet  olisivat  levinneet  kitanien  kasvoille  ja  kämmenet  olisivat  menneet  paidanhihojen  suista  sisään,  oikea  käsi  vasemmasta  ja  vasen  oikeasta  ja  tätä  olisi  seurannut  syvä  ja  kohtelias  kumarrus. Kaksisuuntainen  ilmastosopimus.  Tähän  on  koira  haudattuna.  Olkoon  haudatuna!  Tärkeintä  että  on  koira,  oli  se  haudattu  tai  ei,  ja  sen  koiran  syömme  me.”  Tyytyväisenä  keltainen  mies  olisi  voinut  todeta:  Vihdoinkin  viisautta  lännestä;  EX  AURORA  LUX.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Kiinassa ei tule domino-efektiä!

Egyptissä on valta vaihtunut. Sen maan ikuiset kissat ovat hillityn tyyten kun Muba-rakki lähti vekkalaan. Nyt vain jotkut tekevät hieman liian suuria  johto-päätelmiä asian perästä. Mikä pätee Egyptiin ja egyptiläisiin ei todellakaan päde Kiinaan ja kitaneihin.

Pitäisi aina muistaa se, että ikuisen keskustan valtakunnan han-pojille on aika turha mennä sanelemaan mitään vaatimuksia. Meidän on vaan niin vaikea uskoa sitä että heillä on oma rytminsä tajuta asioita ja panna niitä toimeen. Kiinassa esimerkiksi dynastianvaihto on vienyt aina monta sukupolvea. Meidän pahanhajuisten ja huonotapaisten auringonlaskun maan ihmisten on turha arvostella kiinalaisia. Vaikka kiinalaiset ovat kirjanneet uuteen perustuslakiinsa ns. ihmisoikeusvaatimuksen niin he käsittävät asiat hiukan eri tavalla kuin me.

He ajattelevat asioita hierarkisesti ja tällä hetkellä Kiinan johtajille merkitsee enemmän ihmisten vaatettaminen, ruokkiminen ja se että jokaisella on riittävän hyvä asunto välttämättömine mukavuuksineen kuin rajaton oikeus aukoa päätänsä netissä. Muutaman rikollisen teloittaminen voi länsimaissa tuntua kauhealta, mutta kiinalaisen mielestä siinä ei ole mitään kummallista. Keskiverto-kiinalaisen mielestä se on vain merkki hallinnon luotettavuudesta. Että jos vaadimme heiltä meidän näkökulmastame suurten asioiden ratkaisemista parissa vuodessa erehdymme hyvin perusteellisesti.

Ja jos tuntuu merkilliseltä että kasvun ja kapitalismin nimeen vannovan sivilisaation virallinen järjestelmä on olevinaan kommunismi, niin sekin sopii kinalaisten tapaan jäsentää asioita. Meistä se tietenkin tuntuu kummaliselta, mutta Deng Xiaopingin kissa-vertauksen valossa itse kiinalaisille asiassa ei ole mitään kummallista. Pitää muistaa myös se, että kiinalaiset haluavat vakautta, ja kulttuurivallankumoukset kauhut ovat vielä aivan liian tuoreessa muistissa. Yksi Taivaallisen Rauhan Aukion mellakka muutaminen kuolouhreineen on yksi atominjytynen kosmoksen pölyssä siinä heidän kokemusmaailmassaa joka liittyy kulttuurivallankumoukseen. Että asianlaita on se mikä Kiinassa nyt on on lähes sataprosenttisesti kansan tahto ja ihan oikeasti onkin. Turha siinä on länsimaisten punavihreiden "solidaarisuus-ihmeiden tärinöidä!" Pitää nimittäin 1,3 miljardia ihmistä tyyten on aika vaativa yhtälö...

Kiinalaisten kiinalainen identiteetti on vieläpä kasvamaan päin ja kun maailma, jos se kapitalistisena mielii säilyä, on rähmällään Kiinaan päin niin voidaan kysyä: onko Ikuinen Keskustan Valtakunta koskaan ollut näin mahtava? Kerran muuten Mao Xedong-niminen mies tapasi seisoa maailmakartan äärellä ja pähkäillä: “Meidän täytyy saada maailma hallintaamme!” Nyt kiinalaiset ovat ottamassa maailmaa hallintaansa.

Kiinalaisilla on omat myyttinsä ja meidän on niitä vaikea lähteä muuttamaan. Kiinalaiset ja kaikki Kiinan alueella asuvat kansalaisuudet polveutuvat samasta pienestä kantajoukosta joka lähti Afrikasta noin 70 000 vuotta sitten. Kiinalaisten hellästi vaalima myytti on kuitenkin se, että he polveutuvat Kiinan alueella noin miljoona vuotta sitten eläneestä Homo Erectus-lajista. Kiinalaiset siis uskovat että he ovat syntyneet ihmiskunnan kehityksen valtauomasta itsenäisenä linjana. Tietenkin jos kiinalaisten teoria olisi pitänyt paikkansa niin nykyisen Kiinan alueella elänyt Homo Erectus-lajikin olisi alun perin lähtenyt liikkeelle Afrikasta.

70 000 vuotta ovat kasvattaneet ihmiskuntaa aika tolkuttomiin määriin vaikka edellenkin kaikki kiinalaiset mahtuvat reilusti Inarin-järven jäälle. Mittakaavat ovat aika hurjia. Meitä suomalaisia on noin 5 350 000 ja kiinalaisia on 237 kertaa enemmän kuin meitä. Tästähän ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin että kiinalaiset tarvitsevat noin reilut 200 uutta ydinvoimalaa kun kerran Suomeenkin ollaan rakentamassa uutta ydinvoimalaa.  Siellä on rakenteilla tai suunnitteilla yli kaksisataa hiilivoimalaa, joilla Kiina tavoitelee 150 000 megawatin sähköntuotannon lisäystä hiilituotannolla vuoteen 2020. Eli se siitä yhteisestä ilmastotavoitteesta!! Hiiltä kehään ja kansa maksamaan - siis myös Suomen kansa.”

Mitä suomalaiset edellä, sitä kitanit perässä ja aina kertoimella 237. Meillähän monet sanovat ja ovat sanoneet vuosien mittaan mm. että Suomi on rauhanturvaamisen suurvalta. Ja nyt me saamme olla aivan edelläkävijäkansaa, olla suunnannäyttäjinä suurille kansakunnille, suurille sivilisaatioille, jopa maailman mahtavimmalle kansalle, idän ikuiselle han-kansalle.

Niin, Kiinaan asetetaan paljon odotuksia mutta meillä on myös pieni alitajuinen pelko tuota mahtavaa kansakuntaa vastaan. Ei ole montakaan sukupolvea siitä kun meilläkin puhuttiin aivan yleisesti ns. “keltaisesta vaarasta.” Väitettiinpä, ja aivan tosissaan ja vakavissaankin väitettiin, että näin lukee jopa kristittyjen pyhässä kirjassa eli Raamatussa. Moni meni hautaan tällaisessa uskossa, ja minäkin näin tällaisia ihmisiä ja keskutelin paljon tällaisten ihmisten kanssa lähinnä edellisen maailmankauden aikana noin vuosina 1975-1990. Jotenkin vain tällaiset jutut olivat vähenemään päin 90-luvun puoliväliin tultaessa.

Kiinalaiset olisivat edelleenkin kiitollinen kohde kaikenlaisten pelkojen asettamiselle ja lietsomiselle. Kiinalaiset vain ovat niin itsellistä kansaa, että heitä tuskin saadaan luopumaan esim. tuosta Homo Erectus-myytistä seuraavaan tuhanteen vuoteen vaikka minkälaiset mitokondriomutaatio-analyysit pöytään laittaisit. Itse puhemies Mao, jota kiinalaiset eivät osaa itse vieläkään juuri kritisoida, opetti kansalleen tuota myyttiä punaisessa kirjassaan. Ja vaikka aihetta kiinalaisten arvosteluun voisi ollakin niin kiinalaisten varaan lasketaan niin paljon että heitä ei ole vara suututtaa. Että turha täällä on tosiaan tärinöidä. Hautaan me menemme ja mikään ei muutu Ikuisen Keskustan Valtakunnan mailla...

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Mietteitä Beijingin kisojen toisen viikon tiistai-iltana.

 

Tänään on valtakunnan-uutisissa puhuttu paljon Venäjän ja Georgian välisestä konflikstista joka kyllä pahalla tavalla rikkoi ekekheiria, eli olympiarauhan. Sitä emme nyt ala analyseeraamaan, siis tätä Kaukasuksen konfliktia. Ehkä myöhemmin. 

Se mihin kiinnitti huomiota oli se, että kylläpä moni osasi hyvin sliipatusti lausua sanan Georgia ja vieläpä oikein nuotin kanssa: kiorgija, kiorgija; paino ärrlää ja loppuliudennus. Ettei olisi oikein porukalla ja asiantuntijan kanssa harjoiteltu. Se tässä ottaa pannuun, että Suomi on vissiin ainoa länsimaa jossa ei ole otettu käyttöön pinjin standardin mukaista muotoa Kiinan pääkaupungista Beijingistä eli Beijingistä. Kerrataan nyt vielä yhden kerran tämä asia: Uutistoimisto Uusi Kiina toivoi että Pinjin-standarsi otettaisiin käyttöön jo vuonna 1979. KATALTUMU sanoi luoteisseemiläinen taannoin ennen EKR ja tuikeasti yönuotiota sauvallaan sohaisi…

Eilen sen sitten tein ja ostin Turun Akateemisesta kirjan jota oli kiertänyt kuin kale kuummaa putroa jo kolmen kuukauden ajan. Selaillutkin sitä moneen otteeseen olin. Kyseessä on tämän päivän kirjoituksen otsikkokuvassa oleva kirja “The complete book of the Olympics.” Kannessa hehkutetaan seuraavastiu “A treasure trove of lore, drama and anecdode from 112 years of Olympic history. The top eight finishers in every Summer Olympic event since 1896. Full descriptions of rules and scoring for every included in the Beijing Olympics.”

Kannen hehkutukset eivät ole perusteettomia. Kirja on tosin auttamattomasti vanhentunut jo Beijingin kisojen päättyessä, vaan sehän on pelin henki. Kirja on eräänlainen Olympia-raamattu. Yhdessä netin siältämien tietojen kanssa se on aivan pistämätön yhdistelmä Olympia-fanin tarpeita ajatellen. Alustava pistokoemainen syyni paljastaa kyllä joitain epätarkkuuksia ja vääriä johdonmukaisuuksia erityisesti ampuma-urheilun suhteen. Annetaanpa palautetta.

Toista kisaviikkoa hallitsee yleisurheilu ei atleettiset lajit. Hieman on kaihoa ilmassa sillä mitä pitemmälle yleisurheilu etenee sitä lähempänä on kisojen loppu. Poissa on kisojen ensipäivien rajaton innostus ja tunne siitä että todellinen autuus vallitsee inehmoin rinnoissa.  

Mutta elämä jatkuu ja siihen sisältyy luopumisen ja hyvästien tunne. Siihen sisältyy myös toivo jälleennäkemisestä ja uusista kisoista. On niin paljon urheilijoita, hyviä sellaisia jotka eivät koskaan pääsee Olympia-kisoihin. Kunhan Beijing vaikenee niin on monien arvioiden aika. Kitanit ovat tehneet hyvää työtä ja koko kansaa ei pidä syyttämän siitä millaista politiikka nykyisen dynastian johto harjoittaa… Nyt eletään dynastian aikaa jonka nimi on Kansantasavalta. Kauanko se jatkuu; piru tietää vaan ei sano. Vuodesta kahteensataan vuoteen lienee vallan maltillinen arvio. Parasta olla neuvomatta Kitaneita liikaa… Eikä niin varmaan paljossa tehdäkään sillä se ei ole markkinavoimien etujen mukaista, ja ainakin vielä markkinavoimat jyräävätten ihmisoikeudet… Ikävä todeta mutta näin on…

17 päivää Beijingiin. Urheiluporinoita ja muita

Suomen kisajoukue alkaa sitten olla kasassa, ja taitaakin niin olla. Keihäsmiehiä on kolme niinkuin pitääkin olla ja aivan oikea mies sinne valittiinkin. Hyvänä päivänä Tero Järvenpää voi todellakin yltää hopealla asti… Oma lukunsa oli tapaus Multala – Tenkanen. Purjehduksen Euroopanmestari jäi siis pois kisakoneesta. Sellaista elämä on.

Kiina tullee rohmuamaan mitaleita valtaisan määrän aivan kisojen ensi päivistä lähtien. Yhdysvallat pärjää perinteisiää urheilumuodoissaan eli yleisurheilussa ja uinnissa. Onhan se hurja juttu jos Michael Phelps todellakin rohmuaa ne kahdesan kultaa. Jos USA:n kultasaalis sitten jää vaikka niinkin proosalliseeen ja raamatulliseen lukemaan kuin 40, niin mieshän tuo kotimaahansa silloin sen joka viidennen kultamitalin. Onhan siinä valinnanvaraa miehellä; neljätoista kultaa yhteensä ja kahden viikon kierrossa voi pitää aina uutta kultamitalia kaulassa. Ja voimitkä nostalgia-juhlat voikaan sitten pitää keinutuolissa old timerinä.

Nyt alkaa lipsumaan vähän urheilun ulkoupuolelle ja kiinalaiset jäävät hiukan syrjemmälle. Jos kiinalaiset ovat nimittäin salaperäisiä niin samaa ei voi sanoa usalaisista. He nimittäin eivät ole salaperäisiä, eivät vähimmässäkään määrin. Heillä on toki paljon ns. hyvin salaisia asioita joita isot valtionvirastot salaavat mutta eipä heidän touhuissaan ole juuri mitään itämaista hohtoa.

Autokauppa on kuulemma romahtanut USA:ssa. Kukaan ei kuulemma osta enää isoja city-monstereita vaan suunta ja trendi on smartkaaroihin päin? Eipäs olisi uskonut vielä jokin vuosi sitten. Mutta asiahan on oikein hyvin. Jos parannus on asissa syntyäkseen niin sen aloituspaikka on aivan oikea; siellä missä eniten rällätään niin sieltä sen parannuksen on alettavakin.  

Ei ole sitten Hillary presidentti-ehdokkaana. Obamalla on tosi vaikea tehtävä sillä monet USA:N afro-amerikkalaiset eivät näin suomeksi sanottuna pidä miestä “oikeana afrona.” Sekin vielä sen päälle, että on myös suomeksi sanottuna epäileminen sitä pystyykö hän voitaamaan valitsijamiehet muutamissa isoissa osavaltioissa kuten Nykissä, Floridassa, Teksasissa ja Kaliforniassa. Ja juuri tämä voi olla se tekijä joka kääntääkin kisan repuplikaaneille.  

Ompahan noilla Yhdysvaltaiinn isoilla osavaltioilla muuten hienot nimet; Emperor state, Sunny state, Golden state ja kai Teksasillakin on oma nimensä,  "Yksinäisen tähden osavaltio." Teksashan on ainoa osavaltio joka on joskus ollut aivan oma ja itsenäinen valtio. Joopa joo!

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

19 päivää Beijingiin – Kiinalainen juttu I.

Nyt onkin aika miettiä joitakin ulkoisia tekijöitä, joilla voimme valmistautua 29. olympiadin kisojen täysipainoiseen seuraamiseen. Eli siis miten tulla elämäntapa-kiinalaiseksi? Keinoja on monia. Esimerkiksi ruokavalion tilapäinen muuttaminen, kiinanpommien ja pikkupapattien paukuttelu, salaperäisen virneen virittäminen kasvoille ja niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, kohteliaittein tapojen, huomaavaisten eleiden ja kumartelujen harjoittaminen.

Yksi hyvin tärkeä tekijä on kiinalaisen teen juominen. Tietystikin Earl Grey –teestä on pitkä matka Lapsang Souchongiin. Lapsang Souchonghan on mustaa kiinalaista lehtiteetä. Earl Greyhyn verrattuna sen maku on hyvin tervainen. Sehän on ihan tavallista teetä, joka on vain käsitelty kivihiilisavulla. Maku ei välttämättä istu suomalaiseen suuhun ilman perusteellista totuttelua.

Onpahan aika myöskin aloittaa wokkailu, jos ei sitä aikaisemmin ole jo tehnyt. Yksi helppo resepti on käristää 300 grammaa possun kinkkusuikaletta. Vihanneksiksi voi laittaa herkkusieniä, suikaloitua paprikaa, tietenkin sipulia ja koko komeuden sekaan vielä purkillinen soijapavun versoja ja jotain wokkikastiketta mieltymyksestä riippuen. Tämä nautitaan tietysti puuroutuvan riisin kanssa ja aidoilla tikuilla. Vaan mitäpä on sopiva juoma? Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, tämän komeuden kanssa sopiva ruokajuoma on laimea, haalea vihreä, kiinalainen tee. Sehän on samassa asemassa Kiinassa kuin länsimaissa kuohuviini tai shampanja. Niitähän esimerkiksi saksalaiset käyttävät ruoan kuin ruoan kanssa.

Teetä ja wokkiruokaa tärkeämpi on kuitenkin sisäinen asenne. Kiinalaisuuteen kuuluu, ja on aina kuulunut tietynlainen salaperäisyys. Salaperäisyyshän voi olla merkki harkintakyvystä ja usein jopa syvästä tyyneydestä ja mielenrauhasta. Salaperäistä olemustaan Kiina ei ole koskaan onnistunut karistamaan pois. Ehkäpä sen nykyisen harjoittama valtiopolitrukismi internet-sensuureineen on enemmänkin kiinalaisen salaperäisyyden ilmentymää kuin kommunistista kieroutumaa. Mitäs me olemme kiinalaisia neuvomaan?

Herää vain kysymys: saako nykyään elokuussa mistään pieniä kiinanpommeja ja paukkumattoja? Täytynee varmaan kääntyä kiinalaisten puoleen ja yrittää hankkia moisia karkotteita sitten pimeästi, jos niitä ei muuten kovin helposti saa. Voisihan siinä nimismiehellä olla ihmettelemistä: “Vai että olympialaisia juhlistamaan?” Asiahan on kuitenkin niin, että maassa maan tavalla, tai maahan ei asiaa. Kohta meissä kaikissa asuu pieni kiinalainen.

Mutta mennäänpä lopuksi vielä oikeaan mielenrauhaan, kiinalaiseen mielenrauhaan. Edellä luetellut jotkut ulkoiset tekijät, johin päästään jäljittelemällä tietysti edesauttavat tätä yritystä. Oikea mielenrauha ja pohjaton ilo eivät ole toinen toisensa poissulkevia tekijöitä. Parhaimmillaan olympiakisojen aikana, kun katse on kiinnittynyt yhteen paikkaan maailmassa, voi vallita todellinen jumalten rauha, joka ei voi olla tarttumatta ihmisiin. Tietystikin jokainen järjestävä maa ja kaupunki on tuottanut omanlaisensa version tästä olympialaisesta rauhasta. Vaikka kiinalaiset ovat hillittyä kansaa, on tässä tämänkertaisessa olympiarauhassa kuitenkin jotain riehakkuutta: paukkupommeja, ilotulitteita, lohikäärmekulkueita, villejä ajatuksia kohteliaan hymyn takana. Elikä varsin kiinalainen juttu!

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tilanne kiristyy

Nimittäin USA:n esivaali-tilanne demokraateilla. Barackilla on tällä hetekllä enmmän delegaatteja kuin Hillaryllä eikä Pohjois-Karoliina ja Indiana tuo asiaan yhtään ratkaisua, on se meno vaan niin demokraattista.. Homman ratkaisevat ns. superdelegaatit, nuo “riippumattomat” valitsijamiehet.

Niinpä alkaa varsinaisten esivaalien jälkeen hirmuinen lobinki ja homman ratkaisee osaltaan myös ne mielipidetiedustelut jotka mittaavat asetelmia miten käy jos vastakkain ovat McCain – Barack ja McCain-Hillary. Joka tapauksessa Hillary on ollut kyntämässä vallan kyistä peltoa, onhan hän ensimmäinen nainen joka on ollut mukana todella vakavasti pyrkimässä presidentiksi. Naissenaattoreitakaan ei koko maassa ole kuin 16 kappaletta joista Hillary on yksi.  

Eipä taida olla ketään varteenotettavaa naista nousemassa maan huippua kohti seuraavissa vaaleissa jos Hillary nyt ei postia vie. Mutta joka tapauksessa kisa on hermostuttavan mielenkiintoinen. Jenkkilässä olisikin sitten “karttunutta valtiomiestaitoa” kun uusi presidentti valitaan: Jimmy Carter, molemmat Bushit ja ite Billy Clinton. Suomessakin päästään tilanteeseen jossa meillä ollee elossa neljä tasavallan presidenttiä kun Halosen aika loppuu muutaman vuoden kuluttua. Toivomme vielä terveyttä Koivistolle.

Maailman huomio alkaa pikku hiljaa kääntymään kohtia Kitanien maata ja Beijingiä. Ilmeisestikin mitään boikotteja ei tule ja kisat päästään viemään läpi suht rauhallisissa merkeissä. Jälkipyykki voi kyllä sitten olla melkoinen. Katsotaanpa nyt vain rauhassa. Mitään suuria intohimoja eivät olympialaiset enää herättele. Ei ole meiläkään ollut mitään valtaista Kiina-boomia.  

Ilmiön puute on meilläkin näkynyt siinä että Kimi Räikkösen myötä ei ole Suomessa syntynyt käytännössä minkäänlaista Italia-innostusta. Ja homman nimihän hyvänen aika on se, että mies on todellakin voittannut Ferrarilla Formula ykkösten maailmanmestaruuden ja on kovasti matkalla kohti toista. Mutta sehän on meillä Suomessa niin perin tavallista että meikäläiset voittavat autourheilun kuninkuusluokan. Joopa joo. Kysypäs muuten USA:SSA mikä oikein on se autourheilun kuninkuusluokka niin tuskin saat vastaukseksi efykköstä. 

111 päivää Beijingin kisojen alkuun. Urheilu – politiikka – uskonto. vol I.

Nyt on sitten Suomenkin pääministeri ottanut kantaa siihen miten kahdennenkymmenenyhdesännen olympiadin kisojen boikottiin pitäisi suhtautua. Pääministeri van Hanen aikoo osallistua kisojen avajaisiin ja muutenkin seurata kisoja paikan päällä Beijingissä.

Kisoihin on nyt matkaa 111 päivää ja Kiina-ilmiö alkanee jylläämään todeen teolla kunhan kesä lähenee. Liikehdintä maailmalla tulee kasvamaan ja tiibettiläiset eivät asiaansa unohda. Urheilu on niin suuria intohimoja herättävä asia että olympialiike on alusta saakka tahrautunut poliittisissa leikeissään.

Itse Olympia-paroni eli Pierre de Coubertin aiheutti pahaa verta saksalaisissa intoillessaan urheilun puolesta. Se kun oli hyvää harjoitusta ranskalaisille vuoden 1870 sodan jälkimai-ningeissa. Ja sen jälkeen on skandaali seurannut toistansa, isompi ja välillä pienempi. Kiaken huippuhan on vuoden 1936 kisat Berliinissä. No Aatun kisathan ne olivat, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. 

Hitlerin kisoissa ei kuitenkaan tapahtunut mitään vilppiä urheilullisessa mielessä. Tietystikään juutalaisilla ei ollut asiaa Saksan joukkueeseen ja ilmeisesti saksalaiset saivat painostettua erittäin natsimyönteistä Avery Brundagea peukaloimaan ainakin Jenkkien pikaviestijoukkueen kokoonpanoa. Mutta jokatapauksessa natsien silmissä “ali-ihmiset” kuten Jesse Owens saivat vapaasti urheilla ja voitaa mielin määrin. Ja omassa pölkkypäisyydessäänhän saksalaisia on vaikea saada väärentämään tuloksia.

Toista se oli Neukkulan isännöidessä vuoden 1980 kisoja Moskovassa. Voi sitä vilpin määrää, sisäistä ja ulkoista. Ei se, että ulkomaalaisia sorrettiin vaan sekin että oman suosikin piti voittaa maajoukkueen sisällä. Ja aina saivat neukkulalaiset parhaat lähtökohdat, oli sitten kyse parhaasta paikasta ampumaradalla tai muuten. Kaiken huippu oli kolmiloikka-kilpailu. Kisanhan voitti Viron poika Jaak Uudmäe vaikka Sanejeviä vedettiin joidenkin väitteiden mukaan tuloksissa ylöspäin noin 60-70 senttiä.  

Kaiken huippu oli tietysti Brasilaian de Oliveiran hirmuhypyn hylkääminen. Sanotaan Uudmäen kommentoineen kilpailua myöhemmin, että hän panosti kaikkensa ensimmäiseen hyppyynsä koska hänelle toimitsijat eivät uskaltaneet tehdä mitään temppuja. Nyt kisasta on aikaa 28 vuotta ja jo kaipaisi rehellistä tutkimusta asian tiimolta. Kaikkea muutakin hauskaa Moskovan kisoissa tapahtui. Jotenkin en jaksa uskoa vapaapistoolin voittaneen Alexander Melentjevin tuloksen 581 aitouteen, sehän on ollut ME siitä lähtien ja sellaiseksi myös jäänee.

No pitäisikö Beijingin kisoja sitten boikotoida ja mitten, ja mistä syystä? No kenenpä sympatiat eivät olisi tiibettiläisten puolella… Jos boikotointia halutaan niin sen pitäisi lähteä eri syistä. Kisat tuossa kaupungissa eivät näet ole terveelliset ainakaan kestävyysurheilijoille. Kansallisuusasioissa en menisci kitaneita neuvomaan, mutta ympäristöasiat ovatkin sitten ihan eri juttu.

Lauantaiaamun mietteitä viidennen paastoviikon lähetessä loppuaan.

Maailmalla tapahtuu kaikenlaista ja niin pienem-missäkin ympyröissä. Kiinassa, tai pikemminkin Tiibetissä on menossa kovakin ja ehkä vielä huimasti yltyvä kapinointi. Saamme nähdä kuinka maailma sulkee silmänsä. Intialaisia ei kiinalaisten napoinat hirveästi kiinnosta kunhan heidät oma turvallisuutensa ei ole uhattuna. 

Vaan entäs ne loput 3,8 miljardia ihmistä. Nyt on olympiavuosi ja maailmantalous muutenkin kovin herkimmillään. Ei passaisi kovin ryhytä kitaneita nuhtelemaan tai edes arvostelemaan. Ihmisoikeuksien noudattamiseen pakottaminen on valovuosien päässä.  

Haile Gebresselassie teki jo omat johtopäätöksensä Beijingin kisojen suhteen. Hän jättää maratonin väliin ja keskittyy kympille. Jos Beijingissä kiellettäisiin autoilu tänään niin varmaan menisci parikin olympiadi ennen kuin ilma kunnolla puhdistuisi, jos sittenkään. Maaperä ainakin olisi saastunut seuraavaan jääkauteen asti, ellei Herramme sitten palaa.

Hiljainen viikko puskee päälle ja huomenna on palmupyhä. Jenkkilässä ei pahemmin päästä rauhoittumaan koska ensi lauantaina, Kiesuksen haudassaolopäivänä, käydään Pennsylvanian esivaali ja demokraateilla on jaossa peräti 163 delegaattia. Hillaryn porukka tulee lujaa ja Obama joutuu vielä koville. Jos Hillary voitaa niin hän tekee sen vetoamalla koviin faktoihin ja olemalla enemmän tavallinen. Obamaa on arvosteltu siitä, että hänen “julistuksnsa” on pelkkää retoriikkaa ja että hänellä ei sitä pihviä sitten olisikaan. Joka tapauksessa erilainen pääsiäislauantai.  

Meillä on muuten sellainen vaara, että jos maalisvaaleista luovutaan niin joskus sitten eduskuntavaalit voivat sattua pääsinpäivälle. Se antaisi toisaalta mahdollisuuksia; kirkko voisi tarjota kirkkorakennuksiaan äänestyspaikoiksi ja päivä alkaisi klo 8 pääsinpäivän messulla. Päivän mittaan sitten voisi olla muutama hetkipalvelus mausteiksi. Mene ja tiedä mutta jos tällainen vaara uhkaa niin on hyvä ryhtyä hahmottamaan taktiikoita tulevan varalle.

Elämme mielenkiintoisia aikoja omassa poliittisessa elämässämme. Pääministerin ja ulkoministerin yksityiselämä on nostettu kovasti tapeetille. Ihmetellä voi missä on kirkon kanta asiaan. Oli se sitten kummasteleva, tuomitseva, välinpitämättömän pyöreä tai armahtava niin sitä nyt kyllä kaipaisi. Hommahan on niin, että kirkkomme on tällä hetkellä vähän kiinni kun piispat ovat olleet perinteisellä “salalomallaan Lapin tuntureilla” tällä viikolla. Ollapa kärpäsenä metsäkämpän katossa. 

Nykyiset tietoliikenneyhteydet mahdollistaisivat kuitenkin vaikapa bloggaamisen. Toisataiseksi vain yhdellä kirkkomme piispoista on oma nettipäiväkirja, nimittäin Mikko Heikalla. Ilmestyy harvakseltaan ja on substansiiltaan joskus vähän kuin Barack Obaman puhe detaljirikkaudestaan ja intellektualismistaan huolimatta. Mutta eipäs ole piispan tehtävä helppo ja tarkkaan on punnittava mitä mielii sanoa…