Uusi alkuperäisasukas.

 

Ihminen ei elä pelkästään omissa virtuaalisissa tai urbaaneissa ajatusmaailmoissaan, vaan hänen tulee elää kiinni maassa ja konkreettisessa maaperässä. Se on radikaalia juurtumista maailmassa, joka yrittää muuttaa kaiken samanlaiseksi kulutuspinnaksi.

Kansainvälisessä ja historiallisessa kontekstissa käsite indigenismi on perinteisesti viitannut alkuperäiskansojen oikeuksiin ja heidän kulttuurinsa suojeluun siirtomaavaltaa vastaan. Tässä manifestissa termi indigenisti irrotetaan kuitenkin pelkästä etnisestä alkuperäiskansaisuuden vaatimuksesta. Se nostetaan laajemmaksi filosofiseksi, ekologiseksi ja anarkistiseksi asenteeksi.

Tässä yhteydessä indigenisti tarkoittaa ihmistä, joka tekee tietoisen ja moraalisen valinnan. Hän pyrkii palauttamaan ja elämään todeksi syvän, alkuperäisen yhteyden maahan, perinteeseen ja paikalliseen elämäntapaan – asuinpaikastaan tai syntyperästään riippumatta. 

Uusi alkuperäisasukas: Juurtuminen valinnan kautta

Tämän manifestin kontekstissa indigenisti on siis uusi alkuperäisasukas. Tämä asema ei kuitenkaan periydy biologisen verisiteen tai geenien kautta, vaan se saavutetaan tietoisen valinnan, käytännön elämäntavan ja radikaalin instituutiovastaisen kapinan avulla. Kyseessä on tietoinen uudelleenasuttaminen maailmassa, joka pyrkii irrottamaan ihmisen biologisesta ympäristöstään.

Siinä missä moderni kulutusyhteiskunta kohtelee maata omistettavana ja tyhjiin imettävänä resurssina, uusi alkuperäisasukas kääntää suhteen ympäri: hän suostuu kuulumaan maalle. Hän adoptoi vapaaehtoisesti suomalaisen maaseudun historian, hiljaisen tiedon ja ”isien työt” omaksi moraaliseksi säännöstökseen, vaikka olisi itse syntynyt asvaltilla.

Tämä luo uudenlaisen poliittisen ja eksistentiaalisen suhteutuksen. Uusi alkuperäisasukas asettuu perinteisten alkuperäiskansojen tavoin vaatimaan autonomista tilaa kansallisvaltion ja globaalien markkinoiden sisälle. Hän kieltäytyy olemasta pelkkä järjestelmän loppukäyttäjä ja ottaa vastaan maan suojelijan ja huoltajan roolin. Se on paluuta juurille, jotka on kasvatettava itse uudelleen suoraan maaperään.

Tämä uusi olemisen tapa ja asettuminen osaksi maan tarinaa rakentuu seuraaville neljälle pilarille.

I Paikan etiikka

Indigenisti uskoo, että ihminen kuuluu tiettyyn paikkaan ja maaperään. Suomessa se tietenkin tarkoittaa suomalaista maaseutua, sen historiaa ja ”isien töitä”. Se on vastakohta globaalille, juurettomalle kulutusyhteis-kunnalle.

Paikan etiikka tarkoittaa, että vapaus ei löydy pakenemalla, vaan syventymällä siihen paikkaan, jossa ihminen on. Suomalainen maaseutu ei ole vain sijainti, vaan moraalinen valinta. Se on vastavoima globalisaatiolle, joka pyrkii tekemään jokaisesta paikasta samanlaisen. Indigenistin vapaus on kahlitsematonta, mutta se on sidottu maaperän hyvinvointiin. Kun ihminen kuuluu paikkaan, hänestä tulee sen suojelija. Tämä on ”uuden maaseudun” ydin: olemassaolo, joka ei perustu omistamiseen, vaan läsnäoloon ja huolenpitoon.

II Perinteinen tieto

Indigenisti arvostaa sukupolvien yli kulkenutta hiljaista tietoa – sitä, miten hyötykasvit kasvavat, miten sää luetaan ja miten yhteisö selviää ilman ulkopuolista ohjausta. Tämä on juuri se ”isien työt” -ulottuvuus, joka voi synnyttää uusia yhteisöjä.

Perinteinen tieto ei ole museotavaraa, vaan teknologinen ja älyllinen etu. Se on ”isien töiden” jatkumoa, joka tekee ihmisestä riippumattoman. Tämä tieto sisältää sään lukutaidon, lajikkeiden historian ja viljelyn hienovaraiset rytmit. Se on tietoa, jota ei voi oppia algoritmista tai byrokraattisesta oppaasta.

Kun hallitset perinteisen tiedon, hallitset elämäsi perusedellytykset. Se on osa Sandbergin ”indie-ideologiaa”: mitä enemmän tiedät siitä, miten maa toimii, sitä vähemmän tarvitset instituutioiden tarjoamia proteeseja.

III Vastustus instituutioita kohtaan

Indigenismi on luonnostaan anarkistista, koska se asettaa paikallisen yhteisön ja yksilön vapauden valtion ja puolueiden yläpuolelle. Se haastaa valtion ja suurten organisaatioiden vallan, koska se luottaa paikalliseen autonomiaan ja keskinäiseen apuun. Uudet "Luottamuksen osuuskunnat" voivat olla käytännön sovellus instituutiovastaisuudesta. Se korvaa byrokratian suoralla, ihmisten välisellä luottamuksella. Se on järjestelmä, joka kieltäytyy olemasta järjestelmä.

Indigenisti tietää, että instituutio haluaa aina hallita, kun taas maa haluaa vain tulla hoidetuksi. Antipolitiikka on tapa suojella tätä autonomista tilaa.

IV Sakramentaalinen luontosuhde

Luonto ei ole indigenistille resurssi tai kohde, vaan elävä ja pyhä subjekti, pyhä elinkumppani. Kasvien viljely on sakramentti, ja maaperän suojelu on moraalinen velvollisuus.

Viljelyteko on hengellinen rituaali. Tämä suhde tekee ihmisestä koskemattoman instituutioiden silmissä. Jos viljely on sakramentti, kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sen hintaa tai säännellä sen merkitystä. Se on pyhää vapautta, joka on täysin ennakoimatonta.

Tasavaltalaisen vapauden ja ennakoimattomuuden tilassa ”indigenistinen liitto” tarkoittaisi paluuta kaikkein alkukantaisimpiin ja samalla radikaaleimpiin elämänmuotoihin. Se on vallankumous, joka tapahtuu juuritasolla.

Kevään pyhä ottelu — Kohti Lordi Stanleyn maljaa

Kevät on jo pitkällä, ja jääkiekon ystävälle se tarkoittaa vuoden sykähdyttävintä aikaa. Kotoisessa Liigassamme käydään jo raastavia välieräkamppailuja, miesten maajoukkueen ensimmäiset leirijaksot ovat käynnissä, ja ensi viikolla Tšekinmaalla nuoret leijonanalut haastavat maailman parhaat alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. 

Mutta kaikkein tärkein ja merkityksellisin asia on se, että tänään alkavat NHL-liigan pudotuspelit. Seuraavat kaksi kuukautta taistellaan suurten ammattilaisliigojen vaikeimmin voitettavasta palkinnosta. Ketkä nousevat uusiksi Lordi Stanleyn sankareiksi? Se nähdään viimeistään 21. kesäkuuta. Jos mestarijoukkue joutuu pelaamaan jokaisella kierroksella seitsemän peliä, urakka on raastava: 28 peliä 64 päivän aikana. 

Uudet haastajat ja historian siipien havinaa 

Juuri päättynyt runkosarja oli poikkeuksellisen tasaväkinen. Viime vuoden 16 pudotuspelijoukkueesta on nyt mukana 12, mikä tarkoittaa kuutta uutta haastajaa avauskierroksella: Ottawa Senators, Buffalo Sabres, Utah Mammoth, Anaheim Ducks, Pittsburgh Penguins ja Philadelphia Flyers. Näistä Ottawa, Buffalo ja Utah janoavat yhä seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta. 

Myös Minnesota Wild kuuluu tähän ryhmään, joka ei ole vielä koskaan saanut nimeään maljan kylkeen. Kokonaisuuden kannalta olisi tietysti hienoa, jos aivan uusi joukkue valloittaisi huipun. Noista neljästä joukkueesta Buffalo ja Minnesota pelasivat vahvan runkosarjan. Minnesotalla on laaja materiaali ja eri rooleihin sopivia pelaajia, minkä vuoksi moni luottaa heihin jopa enemmän kuin Buffaloon – vaikka Sabres onkin ollut joulukuun puolivälin jälkeen liigan paras joukkue pistemäärällä mitattuna. 

Buffalon taival NHL:ssä alkoi kaudella 1970–1971. Se nousi liigan ehdottomaan eliittiin varsin nopeasti, ja kaikki vanhat jääkiekkoilun ystävät muistavat legendaarisen French Connection -ketjun, joka pelasi vauhdikasta taitokiekkoa. Tuolloin Buffalon menestys kuitenkin kariutui raakaa ja väkivaltaista peliä pelanneisiin joukkueisiin, kuten Philadelphia Flyersiin. Tuosta maagisesta ketjusta – Gilbert Perreault, Rick Martin ja René Robert – vain Perreault on enää keskuudessamme. Olisikin suoranainen epäoikeudenmukainen teko jääkiekon jumalilta, jos Perreault ei saisi nähdä jotain suurenmoista ja juhlia Stanley Cupia. Se olisi urheilun suuri sovitus kaikista niistä vuosikymmenistä, jotka Buffalo on joutunut odottamaan. 

Pudotuspelit ovat oma, arvaamaton maailmansa 

Avauskierroksen hurmoksen voi aistia kotikatsomossakin; intohimon ja tunteen värinä on suorastaan käsinkosketeltavaa. NHL:n pudotuspeleissä mikään ei ole varmaa, eikä ole tavatonta, että runkosarjan valtias putoaa heti kättelyssä. Runkosarja antaa viitteitä, mutta pudotuspelit ovat oma maailmansa, jossa talven aikana vaatimattomammin esiintyneet pelaajat suorastaan uudestisyntyvät. Tänäkin vuonna nähdään yllätyksiä, ja jopa runkosarjan voittaja Colorado Avalanche voi löytää noutajansa jo ensimmäisellä kierroksella. 

Buffalon menestys lepää tänä vuonna suomalaismaalivahti Ukko-Pekka Luukkosen leveillä hartioilla. Samaan aikaan mediassa käy kuumana keskustelu nuoresta Konsta Heleniuksesta. Sopimustekninen peli on kovaa: kymmenes ottelu söisi tulokassopimuksesta vuoden, mutta jos raastava pudotuspelitaistelu vie pelaajia lasaretin puolelle, on todennäköistä, että organisaation yhdeksän parhaan pelaajan joukkoon kuuluva Helenius nähdään kokoonpanossa viimeistään toisella kierroksella. 

Intohimoa ilman sokeutta 

Vuosien varrella sitä on oppinut, ettei sokea fanitus ole aina järkevällä pohjalla. Se voi viedä ilon pelin suurelta kuvalta; tärkeintähän olisi nauttia hyvästä ja viihdyttävästä jääkiekosta, pelasi sitä kuka tahansa. Toki meillä kaikilla on ne omat inhokkimme, joiden menestyksestä ei voi nauttia varauksettomasti. 

Suomalaisittain katseet kiinnittyvät usein Dallas Starsin ja Florida Panthersin sinivalkoiseen peliin. Dallasissa on tällä kaudella pelannut viisi suomalaista, mutta joukkueen moottori Roope Hintz kantaa huolestuttavaa loukkaantumista, joka saattaa varjostaa koko kevättä. Dallasilla on myös taloudellinen "rakennevamma" Tyler Seguinin lähes 10 miljoonan dollarin sopimuksessa. Kaikki tiivistyy siihen, toipuuko hän enää täyteen pelikuntoonsa. Sopimuksen ulososto ei juuri hyödyttäisi, joten vasta kaudella 2027–2028 Dallas voi tavoitella täyttä menestystä vapautuvalla palkkarahalla. 

Kohti suurta tuntematonta – Veikkaus on tehty 

Teen tämän analyysini vankalta pohjalta: takana on 55 vuoden kokemus jääkiekon seuraamista. Sinä aikana on nähty dynastioiden nousut ja tuhot, pelitapojen vallankumoukset ja lukemattomat sankaritarinat. Tämä kokemus opettaa katsomaan tilastojen taakse ja aistimaan sen, missä joukkueessa sykkii todellinen voittamisen halu ja ketkä todella kestävät kevään raakaa painetta. 

Kun savu hälvenee ensimmäisen kierroksen jälkeen, uskon, että seuraavat joukkueet jatkavat matkaansa kohti unelmaa: 

Itäinen konferenssi:

Idässä luotan kokemukseen ja kevään kuumaan vireeseen. Jatkoon etenevät raudanluja Carolina, historian havinaa mukanaan kantava Buffalo ja kokenut pudotuspelijyrä Tampa Bay. Neljäntenä jatkoon rynnistää Philadelphia Flyers, joka osoitti runkosarjan lopussa olevansa valmis raastamaan voittoja tyylistä välittämättä. 

Läntinen konferenssi:

Lännessä nähdään vauhtia ja taitoa. Uskon, että toiselle kierrokselle itsensä taistelevat sitkeä Los Angeles, suomalaisittain vahva Dallas sekä nuoruuden innolla rynnistävä Anaheim. Erityinen mielenkiinto kohdistuu kuitenkin tyhjästä Vegasin peräsimeen hypänneeseen hahmoon. Meillä Suomessa suuresti väärinymmärretty John Tortorella on nyt Vegas Golden Knightsin penkin takana. Jos "Torts" löytää sieltä värisuoran, hänen kaksikätiset rosvonsa jytäävät alleen kaiken ja näyttävät kaikille epäilijöille, kenen perse todella kestää merivettä, kun pelataan elämästä ja kuolemasta. 

Nyt on aika istua alas, nauttia ja antaa pelin viedä. Stanley Cup ei kysy lupaa – se otetaan.

Näin se kiekko kulki kun French Connection oli jäällä.