Northern Hemisphere rules - Mietteitä Barack Obaman porinan äärellä...

                                         

Aivan ensinnäkin täytyy sanoa, että onhan vallan hienoa jos Obaman stoori on julkaistu yksinoikeudella Uudessa Suomessa. Tekisi mieli oikein kaivaa esiin vanhat kiiltonahkasaappat ja tehdä napsahtava manööveri. Mitähän Erkon sakki tästä tuumaa! Lisää tällaista kaivataan. Mutta asiaan...

Sitten pitää varmaan todeta, että mitä Obama suullaan sanoo on ennen kaikea Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen nykyisen hallituksen ja pääomapiirien kanta asiaan. Se on nyt puettu perinteiseen kieleen jossa nostetaan esiin Amerikan ja Euroopan ns. kohtalonyhteys - Yhdysvallat ja Eurooppa eivät kykene selviämään ilman toisiaan. Presidentin puheessa nousee  esille hyvin voimakkaana USA-vetoisen NATO:n vahva poliittinen, tai sanotaanko suorastaan messiaaninen rooli. Tämän järjestelmän tehtäviin kuuluu mm. ydinaseiden leviämisen ehkäiseminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja terrorismin ehkäisy.

Kolme pienempää tehtävänkuvan osaa ovat hyvin valittuja. Joka eli tiedostavana ihmisenä 1970-luvulla ymmärtää hyvin millainen kauhukuva ydinaseet olivat. Muistan hyvin Combi-nimisessä leksigrafissa olleen piirroksen jossa kymmenen megatonnin Forssan kohdalla ilmakehässä pamahtava ytyjyskäys kuvataan. Siinä palaa poroksi Nääsville, Ååbu ja koko pääkaupunkiseutu. Kuvaus loi kauhuntunnetta nuoreen ihmiseen. 

Ilmastonmuutos-väitteistä on tullut suorastaan uskontoon verrattava ideologia ja se se ilmenee kielteisillä tavoilla. Jos olet välinpitämätön sen suhteen niin olet jollakin tavoin huono ihminen. Loppujen lopuksi ilmastonmuutos-keskustelu on politisoitunut. Vielä pahempaa on se, että politisoitumisen taustalla on vahva kapitalistinen vaade. Vihreän teollisuuden takana on sama pääoma kuin ennenkin, ja on maailmanhistorian suurin bisnes rakentaa kaikki tavallaan uudellen, tällä kertaa ns. vihreästi.

Terrrosrimin ehkäisy onkin sitten kolmas tunteisiin vetoava asia. Ehkä emme ymmärrä täällä suhteellisen turvallisessa Suomessa asuvina ihmisinä kuinka suuri asia tuo oletettu terrorismin pelko on Amerikassa ollut. Yhdysvallat on saanut käytännössä koko Euroopan uskomaan asiaansa. Tämä "neljäs maailmansota" on kuitenkin syössyt Jenkkilän talouden käsittämättömän suuriin vaikeuksiin joista sen on hyvin vaikea päästä ulos. Kaiken lisäksi Obama on joutunut massiivisiin sisäpoliittisiin vaikeuksiin. Niiden joukko ja vaikutusvalta jotka haluavat Amerikan ja sen resurssit amerikkalaisille kasvaa päivä päivältä. Nythän Obama on lupaamassa vaurautta kaikille jotka ovat hänen esittämänsä suunnitelman takana.

Obaman esittämät ajatukset ovat kieltämättä ovelia. Koko esityksen taustalla on talouden ja sotilaallisen vallan yhteennivoutuminen. Jyrki Katainen, tasavaltakuntamme ykköspuolueen johtaja ja vationkasööri, on tänään puhunut hyvin myönteisesti NATO-asiasta, kuinka ollakaan. Katainen kuitenkin on kaukaa viisas kun hän edellyttää myönteiselle NATO-päätökselle suurta eduskunnan kannatusta.

Venäjästä Obama puhuu hyvin myönteisesti. Sitäkin siis tarvitaan. Eurooppa ei tule toimeen ilman Venäjän kaasua ja öljyä. Niinpä sitäkin tarvitaan tässä kieltämättä manifestilta tuntuvassa julistuksessa jonka voisi kiteyttää englanninkielisiin sanoihin "Let the Northern Hemisphere rule." Obama esikuntineen on kieltämättä viisas valjastaessaessan ns. nyrkkipaja-valtioiden myös Venäjään joskus tulevaisuudessa kohdistuvan ohjus-, ja ydinaseuhan: "Lisäksi se luo pohjan yhteistyön lisäämiselle – antamalla kaikille liittokunnan jäsenille oman toiminta-alueen, parantamalla liittolaistemmme turvallisuutta ja ja luomalla mahdollisuuden yhteistyön lisääämisen  Venäjän kanssa,  jota ballistiset ohjukset myös uhkaavat." Kuinka uskottava hän oli, sen aika näyttää.

Mutta entäs Kiina? Varmastikin Obamalla ja kumppaneilla on omat puheensa Kiinan varalle jota Jenkkilän ei myöskään ole varaa suututtaa. Kiina on tällä hetkellä kasvava talousmahti ja Yhdysvallat on sen edessä polvillaan. Kiinalla ja Yhdysvalloilla on myöskin yhä kasvava kohtalonyhteys.

Obaman esittämät ajatukset ovat vahva julistus. Mutta tällainen julistus herättää paljon kysymyksiä joista haluan nostaa esiin neljä.

I Mikä on kaiken taustalla? Yhdysvallat on nyt esittänyt ajatuksen jossa taloudellinen valta ja sotilasmahti ovat yhtä. Tällaisella liittoutumalla on jopa tärkeä missio maailman pelastamisen kannalta. Onko taustalla Bilderberg!?

II Mihin on unohtunut sellainen osa maailmasta josta joskus muinoin käytettiin nimeä "kolmas maailma?"

III Onko meidänkin lähdettävä mukaan tähän projektiin jotta turvaisimme vaurautemme? Onko sitoutumattomilla mailla enää tulevaisuutta?

IV Onko se näkymätön vihollinen jota Obama ei ääneen sano nimeltään ISLAM?

Pitääkö huippu-urheilua tukea verovaroilla?!

Myönnettäköön alkuun, että tämä ei ole vuoden 2011 eduskuntavaalien suurin kysymys. Asia vain on pyörinyt taas viime päivinä mielessä kovin. Vuoden 2012 Lontoon kisat kuitenkin lähestyvät ja suomalais-ten menestys huolestuttaa. Aivan erityisesti kisoissa haluaisi nähdä suomalaisen palloilujoukkueen. Tällä hetkellä lähinnä maailman huippua olemme miesten lentopallossa, ja jos kaikki resurssit olisi valjastettu hankkeen taakse jo reilu vuosi sitten niin projektilla olisi voinut olla onnistumisen mahdollisuudet. Nyt on jo hieman skeptinen olo...

Vuonna 2011 huippu-urheilua tuetaan verovaroilla kuuden miljoonan euron edestä. Olympiaurheilussa meillä on kova kilpailu tukirahoista ja sponsorirahaa ei ole kovin paljon. Leijonanosan vievät vanhat menestyslajit eli yleisurheilu ja hiihto. Kun vielä kaiken lisäksi, mikä on loppujen lopuksi hyvä asia, tässä maassa harrastetaan vakavasti kaikki mahdollisia lajeja, niin tuetun huippu-urheilun jakoperusteisiin puuttuminen on tulenarka kysymys. 

Tietysti on kysyttävä sen perään, miksi huippu-urheilua ylipäänsä pitää tukea? Tässä maassa on paljon asioita joissa tarvitaan paljon enemmän poliittista tahtoa kuin kysymyksessä huippu-urheilusta. Tärkeämpiä asioita on ja paljon. Aloitetaan listaus vaikka työttömyydestä ja nuorisotyöttömyydestä. 

Samaan aikaan kun meillä on valtava joukko jo syrjäytyneitä nuoria ihmisiä, niin meillä on vara pitää melkoinen joukko kalliita spesialisteja eli urheiljoita valtion varoilla. Eikä pelkästään ole kyse tuetuista huippu-urheilijoista. Taidetta tuetaan vielä enemmän kuin huippu-urheilua.

Kansainvälisesti menestyvät urheilijat ovat kuitenkin aina olleet osa identiteettiämme. Roomalaisista emme ole kauas edenneet, edelleen tarivtaan leipää ja sirkushuveja. Leipä on kuitenkin kallista ja huvit harvassa. Kaikesta huolimatta jotain pitäisi ihan oikeasti tehdä. Mutta kun osataan  sitä  muuallakin.  Innokkaita  urheilijoita  löytyy  monesta  uudesta  ja innokkaasta urheilumaasta.  Suomi  on  ns.  vanha  urheilumaa ja pelkästään tämän takai huippu-urheilumme tarvitsee sen tuen joka sillä tällä hetkellä on.

Meillä kaiken lisäksi liian pieni populaatio. Niin todellakin on. Ja jos urheilu ei kiinnosta  niin sitä vähemmän menestysmhadollisuuksia kertakaikkiaan on, urheilussa potentiaalisesti  menestyvät otetaan pienemmästä joukosta. Ja kun Suomessa harrastetaan kaikkia mahdolisia urheilulajeja ja kaikkea mahdollista muutakin harrastetaan. Asiassa on se hyvä puoli että vaihtelun kirjo on suuri ja jokainen saa harrastaa mitä haluaa. Ja asia on niin että nykyää loppujen lopuksi  aika harva haluaa todelliselle huipputasolle!

Suomen  urheilussa  ei  erikoistusta  kuten  aikoinaan  esim.  Saksan  Demokraattisessa  Tasavallassa  tehtiin.  Lajilla  kuin  lajilla  ja  lajiliitolla  on mahdollisuus  tavoitella  paikkaa  auringossa.  Josku  pienikin  lajiliitto  menestyy. Tästä  esimerkkinä  vaikapa  Suomen  jousiammuntaurheilun  suuri  menneisyys. Valmennus  kärsii  lopulta  aivan  samasta  resurssipulasta  kuin  urheilijatkin.  Valmennus  on  jäänyt  todellisen  lapsipuolen  asemaan. Meillä  on  korkeatasoinen  liikutatieteellinen  tiedekunta,  mutta  onko  se  innovatiivinen?

Talviurheiluun  pätee  myös  se,  että  taistelemme  monessa  lajissa  esim.  Norjaa,  Itävaltaa  ja  Sveitsiä  vastaan.  Edellä  mainitut  maat  ovat  pääasiallisesti  talviurheilumaita  kun  taas  Suomi  yrittää  olla  urheilun  allround-maa. Käytännössä  talvikisoissa  Suomi  taistelee  em.  maiden  kanssa  kipaillessaan  titaaneja  vastaan.  Norjaa  vastaan  on  hankala  taistella  sillä  sieltä  ei  fyffendaaleri  vähällä  lopu  ja  urheilijoiden  lisäksi  on  varaa  satsata  valmennukseenkin, ja tietenkin ns. urheilulääketieteeseen...

Urheilu ja  huippu-urheilu  taistelevat  samoista  rahoista  kuin  kulttuuri.  Joskus  tulee  mieleen  sekin,  että  tarvitaanko  tässä  maassa  niin  hirmuinen  määrä  sellaisia  soittokuntia  joita  myös  kaupungin-orkestereita  kutsutaan.  Urheilijat  ja  klassisen  musiikin  puolella  toimivat  pelimannit  ovat  kalliita  yhteiskunnan  varoilla  ylläpidettyjä  spesialisteja.  Kaikki  vaikuttaa  kaikkeen.  Mutta  yksi  on  varmaa.  Suomi  on  joskus  ollut  urheilun  suurmaa,  mutta  sitä  se  ei  enää  ole.  Suomi  on  jollain  tapaa  kultuurin  suurmaa  mutta  siinäkin  vain  hyvin  suppealla  alalla.  Suomi  on  kapellimestareiden  suhteen  todellinen  suurmaa. Ainoa joukkueurheilu-laji joka on tuottanut jossain määrin kansainvälisesti osaavia valmentajia meillä on jääkiekko...

Huippu-urheilu  ja  koko  kansan  liikunta  nähdään  toistensa  vihollisina. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Jotta olisi menestyviä ja toimivia lajiliittoja, pieniäkin, niin tarvitaan huippu-urheilua innottavan esimerkin luojana. Ja näille lajiliitoille on hyvin tärkeää että heillä on olympia-edustus. Esikuvia siis tarvitaan. Tällaisia liittoja ovat mm. jousiammuntaliitto ja painiliitto. Huippu-urheilu ja koko kansan liikunta kulkevat aina yhdessä ja yhtä matkaa.

Että meillä on tällainen kansanliikunta ja hyvät kulttuuripalvelut on paljolti Veikkauksen ansiota. Veikkaus on tavallan kuin säätiö joka tuottaa rahaa valtion budjettiin. Jakosuhteet ovat sitten niitä asioita joista voidaan keskustella. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että huippu-urheilun tukea tulisi lisätä taiteen kustannuksella. Kyse olisi loppujen lopuksi varsin pienistä summista. Lontoon projektia varten tarvittaisiin noin 4 miljonaa euroa ylimääräistä rahaa. Asioista kaivataan perusteellista keskustelua. Urheilu on kuitenkin se sirkushuvi joka kiinnostaa enemmän kuin tuettu ja jossain määrin elitistinen taide.