Maaseutu ei ole vain menneisyyden nostalgiaa tai kuihtuvaa periferiaa, vaan uuden, globaalisti kiinnostavan murroksen näyttämö. Maaseudulle muuttaa nyt pragmaattisia ihmisiä, jotka yhdistävät perinteisen talkoohengen ja modernin riippumattomuuden. Syntyy uusien kylien maaseutu, joka haastaa urbaanin elämäntavan sitoutumatta vanhoihin poliittisiin ideologioihin.
Maaseudusta puhutaan usein joko menneisyyden haikeana muisteluna tai kuihtuvina syrjäseutuina. Samaan aikaan horisontteja täytetään sieluttomilla tuulimyllyviidakoilla. Maaseudulla on kuitenkin käynnissä hiljainen ja orgaaninen murros. Maaseudulle muuttaa uusia ihmisiä, jotka eivät hae sieltä tyhjää eksotiikkaa tai idealistisia äärimmäisyyksiä, vaan arjen aitoa itsekunnioitusta. Syntyy uusien kylien maaseutu.
Tämä uusi ilmiö poikkeaa merkittävästi menneiden vuosikymmenien aatteellisista vaihtoehtokylistä tai eko-erakkoudesta. Nämä uudet muuttajat eivät sitoudu mihinkään tiettyyn väriin, ideologiaan tai utopiaan. Kyse on pragmaattisista, samanhenkisistä ihmisistä, jotka hakeutuvat samoihin paikkoihin löytääkseen luonnonmukaisemman ja rauhallisemman elämänrytmin. He tuovat mukanaan uudenlaista kyläyhteisön henkeä, joka rakentuu yksinkertaiselle perusajatukselle: viihtymiselle ja toisten auttamiselle.
Se on samalla visio, jolla on vahva kansainvälinen ilme ja vetovoima. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa puhutaan jo laajasti neo-ruralismista, eli uudenlaisesta maaseutulaisuudesta. Globaali trendi osoittaa, että ihmiset ympäri maailmaa etsivät ulospääsyä suurkaupunkien sieluttomasta betoniviidakosta. Suomella on tässä liikkeessä harvinainen etu: meillä villi luonto, puhdas vesi ja toimiva, moderni infrastruktuuri kohtaavat tavalla, josta täyteen ahdetun Keski-Euroopan asukas voi vain haaveilla. Suomalainen maaseutu ei olekaan enää periferiaa, vaan globaali luksustuote, joka herättää laajaa kiinnostusta rajojemme ulkopuolellakin.
Uusi itsenäisyys ei tarkoita sähköverkosta irtautumista tai teknologian vastustamista, vaan sen valjastamista omaan hallintaan. Nämä uudet kyläläiset voivat sulkea tietokoneensa etätyöpäivän päätteeksi satelliittiyhteyden päässä ja siirtyä suoraan käytännön töihin. Heille moderni korkeateknologia ja perinteiset taidot eivät ole toistensa vastakohtia, vaan työkaluja saman päämäärän – vapauden – saavuttamiseksi. Kun uudet kyläläiset ryhtyvät yhdessä toimeen, talkoohenki ja naapuriapu heräävät eloon tavalla, josta akateemikko Kustaa Vilkuna kirjoitti klassikkoteoksessaan Isien työt.
Vilkunan kuvaama vuotuinen ajantieto ja käytännön töiden kiertokulku on näille yhteisöille uusi pyhä asia. Kyse ei ole museonpitoon rinnastettavasta romantiikasta, vaan elävästä arjen realismista, joka on samalla modernia kiertotaloutta. Uusissa kylissä kalliita työkoneita, aurinkosähköjärjestelmiä tai yhteisöpuutarhoja voidaan hallinnoida digitaalisilla alustoilla, mutta itse työ tehdään yhdessä lapiolla ja kirveellä. Naapuriapu on muuttunut tehottomasta hyväntekeväisyydestä moderniksi jakamistaloudeksi, joka luo alueellista kriisinkestävyyttä ja omavaraisuutta. Polttopuiden tekeminen, puutarhan hoitaminen ja yhteiset kunnostustyöt ovat sitä aitoa maaseudun pääomaa, jossa ihmisen arvo mitataan hänen tekojensa ja kättensä jäljen kautta, ei digitaalisen suunsoiton määrällä.
Tämä kehitys on poliittisille puolueille suuri pähkinä purtavaksi. Maaseudun perinteiset valtapoliitikot varmasti pitäisivät tämän uuden maaseutuliikkeen elinvoimasta ja yhteisöllisyyden ylistyksestä. He olisivat kuitenkin syvästi harmissaan, sillä he huomaisivat nopeasti, että tämän uuden liikkeen pääomaan on vaikea päästä käsiksi. Nämä uudet kyläyhteisöt ja heidän itsenäinen elämänmuotonsa eivät ole kahlittavissa minkään ideologian käyttöön. He ovat vapaita ihmisiä, jotka luovat omaa globaalisti kiinnostavaa tulevaisuuttaan.
Uusien kylien maaseutu voi osoittaa, että paluu luonnonmukaisempaan ja säästeliäämpään elämäntapaan ei ole taantumista, vaan tulevaisuuden rakentamista. Se on terve ja levollinen vastaisku digitaaliselle hätiköinnille ja sähköä syöville datakeskuksille, joihin urbaani nykyihminen on itsensä kahlinnut. Kun ihminen löytää ilolla paikkansa maaseudun rauhasta ja ryhtyy yhdessä naapurin kanssa työhön, ajallisuuden hetkellinen kohina vaimentuu. Jäljelle jää olennainen: maa, työ ja aito yhteisö.
Uusi maailma voikin löytyä lähempää kuin uskommekaan.
Julkaisun kuva on tehty teköälyn avulla. Sovellus Picsart.
