Estoja, estyneitä, tosikkoja ja joutomiehiä.

                           

Luvalla sanoen pitää ihmetellä viimeaikaista keskus-telua jota jotkut bloggaajat ovat käyneet uuden Suomen Puheenvuorosssa. 

Olisi paljon sanottavaa joten lienee parasta tiivistää sanottava aforistis-apokryfisiin teeseihin. Ei tässä edelleenkään ole aikaa minkään graduaalitutkimuksen vääntämiseen. Kyllä yksi sellainen elämässä riittää ja sain se tehtyä valmiiksi jo vuonna 1994. Mutta asiaan...

I Puhe bloggauksen lopettamisesta liittyy monesti siihen, että kirjoittajalta  on löpö lopussa. Paradigma on käytetty loppuun ja juttu-aineisto on sekin finito. Monen lopettajan takana on alitajunnan päätös, joka ei vielä ole hänelle valjennut.

II Häiriköitä on ja epäasialliset ja usein henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit tulee voida poistaa. Paras tapa tehdä vahinkoa häirikölle on kuitenkin olla vastaamatta hänen kommenttiinsa. Jos olet oikeassa ja kärsit vääryyttä niin joku toinen tulee puolustamaan sinua. Netissä se on ihmeen helppoakin.

III Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt. Ongelmia voi syntyä jos bloggaaja ja kommentoija eivät puhu samaa kieltä. Se ei ole ihme sillä 97 % luterilaisen kirkkomme jäsenistä ja noin 50% papeista eivät osaa määritellä mitä tarkoittaa kaksi uskonopin keskeisintä käsitettä "Kristuksessa oleminen" ja "sidottu ratkaisuvalta." Politiikan taju on paremmalla tolalla, mutta ei kehuttavaa.

IV Epäasiallisen kommentin jättäminen paikalleen on sama asia kuin viljan ja rikkaruohon jättäminen peltoon. Oikein säädetty leikkuupuimuri antaa sinulle oikeutta jos olit oikeassa.

V Kansa ei aina välttämättä tiedä, tietääkö koskaan, mutta se osaa tehdä johtopäätöksiä. Ja joskus kunnon haukku, asiatonkin, ajaa asiaa paremmin kuin sensuroitu haukku.

VI Ei kannata kirjoittaa jos ei ihan oikeasti ole asiaa. 

VII Kommentoijalle pitää pystyä laittamaan luu kurkkuun ja ytimekkäästi jos siihen vain pystyy. Jos ei pysty niin virheistä voi ottaa opikseen.

VIII Bloggaajan pitää aina muistaa se, että lukijoiden joukossa voi olla kokeneempia ja viisaaampia ihmisiä kuin hän.

IX Vaikka bloggaajan esittelyssä lukeekin puoluemääre, niin se ei tarkoita sitä että kaikki kirjoitukset käsittelevät politiikkaa. Politiikka on elämää, mutta kaikki elämä ei ole politiikka.

XI Haukku on aina parempi kuin kehu. 

XII Pure koiraa niin se nostaa sinut ojasta.

Jälkijunassa tullaan…

Blogeja syntyy kuin sienia sateella, viimeisen vuoden aikana Suomen epävirallisen blogilistan jäsenmääräkin on kasvanut lähes puolella. Kuitenkin täytyy sanoa, että ns. kirkollisia blogeja on huomattavan vähän. 

Varsinaisesti voidaan sanoa blogien tulleen ylesempää tietoisuuteen meillä vasta kevät-talvella 2006. Väitän seuraavani hyvin aikaani mutta kohdallani blogi-herätys sattui juuri em. aikaan. Kirkkoherran nettipäiväkirja oli kiistatta ensimmäinen kirkollinen blogi, tai ainakin ensimmäisiä, ainakin ensimmäinen joka oli jonkin seurakunnan kotisivujen yhteydessöä. Kaikki alkoi siis kohdallamme toukokuun ensimmäisenä päivänä 2006.

Mutta millainen onkaan blogitarjonta sitten tänään näin kirkolliselta kannalta? Jotain on toki tapahtunut. Onkin ilo kirjoittaa kasvavasta blogitarjonnasta. Täytyy vain sanoa että parempaan tulokseen pitäisi kyllä päästä. Suomi on täynnä loistavia saarnankirjoittajia ja kirjoittavaia pappeja ylipäätänsäkin. Suomessa on perustettu noin 250 000 blogia joista vain noin 20 000 on aktiivista. Loppujen lopuksi kirkolliset blogit ovat aika hyvin edustettuina. Eikä aina pidä todellakaan tuijottaa määrään vaan siihen paljon puhuttuun laatuun. Kirjoitin asian tiimoilta jo joskus kauan sitten kun Kirkkoherran nettipäiväkirja oli nuori. Nyt on aika päivittää tuota kirjoitusta.

Aloitamme Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan blogista jonka nimi on “piispan boltsit ” Heikan mainitsinkin jokunen päivä sitten. Heikka kirjoittelee harvakseltaan mutta sitäkin viimestellympiä tekstejä. Aina vain jää kuitenkin miettimään sitä mitten ne tavoittavat hiippakuntalaisen. Toissaedellisessä tuotoksessaan Heikka kirjoittaa siitä että nyt on käynnissä suurin henkinen muutos sitten reformaation. Voinee pitääkin paikkansa mutta enemmän kaipaisi rosoa ja elämän makua…

Itselleni verraten uusi tuttavuus on ollut helsinkiläisen Arto Antturin nettipäiväkirja (http://antturi.blogspot.com/). Antturikin on aloittanut bloggaamisen juuri kevättalvella 2006. Antturi on helsinkiläinen Tuomasyhteisöä lähellä oleva pappi. Kirjoittamisen ote on aika henkilökohtainen ja pohdiskeleva ja aidolla tavalla toisinajatteleva. Antturi julkaisee myös saarnansa blogissaan.

Maininnan arvoisia blogeja ovat teologian maisteri Sirkku Nyströmin “Maailmasta ja kirkosta (maailmasta-ja-kirkosta.blogspot.com.) Nyströn tuntee monipuolisesti kirkon, kulttuurin ja mailman menonkin, mutta julkaisuvauhti on kovin verkkainen. Teologian tohtori Petri Järveläinen kirjoittelee teologisia, filosofisia ja kirjallisuustaiteellisia huomioitaan taivaan ja maan väliltä “Miettelijän päiväkirjassaan (: pjarvela.blogspot.com).” Terho Pursiainen se vain jaksaa olla ärhäkkä kun han vain muistaa joskus kirjoittaakin (terhopursiainen.blogspot.com).

Blogilistan hakemisto listaa 160 blogia luokituksella “Uskonto”, 36 blogia ja kristinusko 83 blogia. Mitähän aarteita sieltä mahtaakaan oikein löytyä. Pitänee aloittaa tutkimusretki ja aloittaa luokistuksesta uskonto. Muutama blogi päivässä niin eiköhän se siitä. Laiskan on asian suhteen oltu, nyt on parannuksen aika. Eikun John Wesleymäinen ote vaan elämään. Neljältä ylös aamulla ja tutkimaan blogeja ja Raamattua. Älä sinä ihmislapsi anna kauniiden ajatuskukkasten kulkea ohitsesi…