Unelmavieraan ystävänpäivän aamuna: Korkean tason mies!

                                      

Eilen ja kuluneella viikolla odotin häntä ja toisin kuin Godot hän saapui tänään ja oli kuten ennenkin. Sain ystävänpäivän unelmavieraan? Hän ei ehkä ole sellainen korkean tason mies kuin moni luulee ja odottaa, mutta hän on tarpeellinen ja odotettu vieras. 

Hän on tarpeellisempi kuin esimerkiksi hyppeliherra tai joku muu kilu-kalle. Hän ei jahkaile, ei ole äkkipikainen eikä muutenkaan mitenkään erikoinen. Ja mitä hän tekeekin, niin sen hän tekee nopeasti ja varmasti. Mukanaan hän tuo ammattitaitoa ja jälkeensä hän jättää turvallisuutta ja loppupeleissä puhtautta. Hän tulee aina pyydettäessä, mutta ei heti samana päivänä eikä edes samalla viikollakaan, mutta hän tulee varmasti jos vain pyydetään. Hän tulee koska hän on todella korkean tason virkamies eikä petä lupaustaan.

Hänen työllänsä on takuu ja lainsuoja. Hän ei anna koskaan katteettomia lupauksia. Toki voit tehdä saman kuin hän, mutta silloin se ei kuitenkaan ole lainvoimaista. Kun hän on käynyt vieraisilla on kaikki helpompaa. Ennen kaikkea hän myös luo resursseja ja uudistaa. Sellaiseen pystyy vain korkean tason mies. Toki on mahdollista että paikalle voisi tulla korkea tason nainenkin, ja joskus näin onkin. Mutta jos tarvitset korkean tason henkilö, niin useimmiten paikalle tulee korkea tason mies. Hänestä on tehty laulukin joka oli joskus 1970-luvulla eräässä lastenohjelmasa.

Jos sanot hienolle rouvalle, että vieraaksesi tulee huomenna korkean mies niin hän voi innostua asiasta. Todennäköisesti hän pettyy jos tulee uteliaisuuttaan paikalle. Hän voi jopa pitää sinua häiriintyneenä yksilönä ja loukkaantua asiasta. Korkea tason  mies ei ole hyppeli-herra, ei diplomaatti, ei ministeri, hän voi kylläkin olla kansanedustaja siviiliammatiltaan ja ehkä ministerikin. Hän ei myöskään ole liikemies, ei hän ole tiedemieskään eikä missään tapauksessa avaruusolento. Hän ei myöskään ole suuren seksuaalisen suorituskyvyn omaava henkilö. Yksinkertaisesti hän on vain korkea tason mies. Kieltämättä hän on arvoituksellinen mies ja aina toimiessaan luonnonvoimien armolla. Luonnonvoimien armoilla totisesti, muuten hän ei todellakaan olisi korkean tason mies.

Korkean tason mies on oppinut työnsä ja manööverinsä toiselta korkea tason mieheltä, ja näin on ollut iät ja ajat. Korkean tason mies täällä Suomessa tekee niin korkean tason työtä, että hänen työvälineensäkin valmistetaan joko Ruotsissa tai Saksanmaalla. Hän tekee yleensä vierailunsa yksin, mutta samaan aikaan liikkeellä on aina muitakin korkean tason miehiä kaikkialla minne heitä on vain pyydetty tekemään elähdyttävä ja tarpeellinen vierailu. 

Korkean tason mies on ylpeä ammatistaan ja työstään ja hän ei yleensä vaihda sitä mihinkään muuhun. Osa heistä saavuttaa myös mestaristason ja silloin ollaan todella korkean tason miehiä. Mutta mikä oikein on tämä korkea tason mies? Sanotaan vielä että hän tulee sekä ottamaan että antamaan. Hän poistaa kaikki kuormamme jos niitä luonamme on? 

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 5. Pienempi roskapussi on paras laihdutuskonsti.

                                         

Moni on ikuinen laihduttaja. Moni maksaa laihdutta-misesta paljon ja kokeilee alati uusia menetelmiä. Apu ylipainoisuuteen on yksinkertaisempi kuin uskookaan, ja kaiken lisäksi ilmainen. Mitään päätöstä  ei edes tarvitse tehdä. Riittää että on valmis kokeilemaan tätä vallankumouksellista menetelmää jopa on todellakin ns. “pienempi roskapussi.”

Kliinistä näyttöä menetelmälle on saatu monelta taholta viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. On siis aika julkistaa tämä menetelmä, jota kaikki saavat tästä lähin vapaasti käyttää ja jopa sitä parantaa. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että pienempi roskapussi taloudessa laittaa liikkeelle moninkertaisia takaperoisia ketjureaktioita. Yksinkertaisesti tuo väline saa sinut kuluttamaan vähemmän kaikkea. Sillä on myös se vaikutus että kaikki käytetään tarkemmin, myöskin ruoka. 

Kaiken lisäksi pienemmän roskapussin täyttymisaika on puolet pitempi kuin normaalikokoisen muovipussin. Roskapussin asentamisesta normaaliin neliskaiteiseen roskaämpärikköön on käyty paljon kiistoja. Varminta hyvän lopputuloksen aikaansaamisksi on tehdä sen kokoinen lieriö jonka voi teipata pohjuksistaan kiinni roskaämpärikön pohjaan. Kaikenlaisia virityksiä on nähty, eikä niitä pidä millään muotoa väheksyä.

Menetelmä on siis vaivaton ja ainoat ongelmat liittyvät todellakin siihen miten pienempi roskapussi asennetaan ämpärikköön. Tämän jälkeen ei tarvitse kantaa huolta todellakaan mistään. Ei tarvitse ihmetellä muuta kuin sitä miten niitä kiloja lähtee. Onnistuneen roskapussin asennuksen jälkeisellä viikolla reilusti ylipainoinen voi laihtua jopa 8 kiloa ja lievästi ylipainoinen puolet tuosta.

Moni on epäillyt tätä mentelmää, mutta turhaan. Itse onnistuin viime vuoden loppupuoliskolla pudottamaan painoa kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla paino putosi 5 kiloa jonka jälkeen tuli pientä jojotusta kun vaihdoin isompaan roskapussiin. Marraskuulla pudotin painoa 7 kiloa varsin lyhyessä ajassa erään hvyin maagisen roskapussin myötävaikutksella. Joulunaika vei hieman tuon kuurin edullisista vaikutuksista, mutta tänään on taas uusi ja pienempi roskapussi käytössä. Ja ennen kuin joku sanoo mitään vastaan niin kannattaisi kokeilla.

Ainoa negatiivinen puoli asiassa on vain se, että menetelmä toimii menestyksekkäästi vain ns. sinkku-taloudessa. Tietysti tällä menetelmällä olisi voinut tehdä rahaakin, mutta mitä sitä tällaisella "ihmiskunnan yhteisellä omaisuudella nyt rahastamaan."  Se jos mikä olisi epäeettis-realistista. On ollut tarkoitus jo pitkään julkistaa tutkimusteni ja havaintojen tulokset, mutta kun ihmisen mieli ja muisit ovat niin rajallisia. Ehkäpä tästä tulee jopa hyvä mieli. Oli nyt vain sitten pitkästä aikaa tämän Hömppä-Veikon aika sillä ei sitä joka päivä politiikkaa jaksa vääntää paperille. Ja sitten välähti tämä juttu mieleen. Jo oli aikakin...

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 2. Venäjällä ja Suomessa on korkeampi elintaso kuin Ruotsissa ja muissa länsimaissa.

Olen kuullut hyvän väitteen ja hyvät perustelut sille, että elintaso on korkeampi Suomessa ja Venäjällä kuin Ruotsissa ja yleensäkin muissa länsimaissa. 

Kyse on siitä, että Suomella  ja  Venäjällä  on  muutakin  yhteistä kuin se  kuuluisa  kohtalonyhteys  jonka  Sekoomuksenkin  pojat  eli  Katainen  ja  Stubbari  ovat  viime  vaalikaudella  hoksanneet.  Suomessa  on  edelleen  käytännössä  sama  raidelevys  kuin  Venäjällä  joka  johtuu  jo  vajaa  sata  vuotta  sitten  päättyneestä  ajasta  jolloin olimme  autonominen  valtio  Venäjän  yhteydessä.

Mutta  meillä  on  muutakin  ytheistä  noin  ihan  teknis-teollisessa  mielessä  kuin  tuo  kuuluisa  raideleveys.  Yksi  näistä  asioista  on  se,  että  Suomessa  ja  Venäjällä  valmistetaan  tänäkin  päivän  käytännössä  yhtä  korkeita  pöytiä.  Niiden  standardikorkeus  on  ollut  aina  30  englantialaista  tuumaa  eli  76,2  senttimetriä.  Ruotsissa  pöydän  korkeus  on  75  senttiä  eli  englantialainen  tuumamitta  on  siinä  väännetty  hieman  väkivaltaisella  tavalla  matalammaksi.  Joka  tätä  ei  usko  niin  mitatkoot  vaikka  IKEA-pöydän  korkeuksia  ja  verratkoot  niitä vanhojen  suomalaisten,  Suomessa  valmistettujen  ruokapöytien  ja  muiden  pöytien  korkeuksiin.

Koska  pöydät  ovat  Suomesaa  ja Venäjällä  olleet  aina  korkeampi  kuin  muualla  maailmassa  niin  tästä  johtuu  myös  sitten se,  että  jotkut  erikoispöydät  ja  erilaiset  tasot  ovat  myös  korkeampia.  Yksi  tällaisista  on  ns.  patologin  obduktinen  apupöytä  josta  on  perinteisesti  käytetty  ammattislangi-nimitystä  "ELINTASO."  Sillehän  on  patologi  voinut  asetella  nättiin  järjestykseen  ruumiinavauksen  yhteydessä  poistettuja  ja  leikeltyjä  sisäelimiä;  sydämiä,  keuhkoja,  munuaisia  jne... 

Siis  Suomessa  ja  Venjällä  on  aina  ollut  korkeampi  elintaso  kuin  muualla, on  ehkä  tänääkin  vaikka  näitä  "sairaalakalusteita"  on  tuotu  ulkomailta  saakka...  Näin  on  saatu  tietämättämme  aikaan  se,  että  elintaso  on  keskimääräisesti  alentunut  maassamme.  Valitettava  juttu sekin.

Onko  tämä  sitten  puujalka-vitsi  vai  ei?  Jos  Hömppä-Veikon  väite  pöydän  erilaisist korkeuksista  Suomessa,  Venäjällä  ja  Ruotsissa  pitää  paikkansa  niin  silloin  myös  väite  korkeammasta  elintasosta  pitää  paikkansa!

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 1. Energiaruumista etsimässä?

                               

Kävin  tänään  suihkussa.  Asiassa  ei  ole  mitään  niin  erikoista  ja  dramaattista  kuin  luulisi.  Tosin  eilen  en  käynyt  suihkussa  vaan  vietin  käytännössä  koko  päivän  lukuun  ottamati  kahden  minuutin  postilaa-tikkopyrähdystä  sisällä  mainion  kirjurinkissani  kanssa  ihan  loikoillen  ja  lueskellen.  Olen  tänään jälleen kerran hämmästellyt  yhtä  asiaa  joka  liittyy  suihkussa  käymiseen.  Nimittäin  taas  kerran  painoni  tippui  jonkin  verran  ja  tälläkin  kertaa  vakiot  eli  0,4  paunaa  eli  181,44  grammaa.

Ihmettelen  asiaa  suuresti  sillä  meikän  fleda  on  tosi  pitkä  ja  kiharainen,  ja  herkäntarkkaan  vaakaan  mennessäni  siinä  oli  vielä  ainakin  puoli  kahvikupillista  vettä,  ehkä  enemmänkin.  Suihkussa  en  voinut  hikoilla  sillä  se  oli  lyhykäinen  toimitus.  Pidän  nimittäin  kuumasta  suihkusta  ja  joskus  jälkihikoulu  on  kova.

Mistä  siis  johtuu  tämä  painonpudotus?  Olen  havainnut  saman  ilmiön  satoja  kertoja  ja  aina  olen  ollut  vaa’alla  ihan  ilkosillaan.  Karstaa  tuskin  on  niin  paljoa  iholla  eikä  täi/syöpäläismassakaan  ole  niin  hirmuinen.  Käytännössä  vajaa  kaksisataa  grammaa  on  pienen  jauheliha-annoksen  kokoinen  massa,  niin  painoltaan  kuin  tilavuudeltaankin.

Neuvostoliitossa  tutkittiin  taannoin  paljon  parapsykologiaa  ja  ns.  psi-maailmaa.  Asiasta  olisi  paljonkin  kerrottavaa,  mutta  tyydymme  vain  nyt  puhumaan  ns.  energiaruumiista.  Nimittäin  kun  neukut  tekivät  kokeita  kuolleilla  ihmisillä  niin  he  havaitsisvat  että  kuollut  mies  painaa  50  grammaa  vähemmän  kuin  vielä  äsken  elänyt.  Tätä  ruumista  neukkutiedemiehet  ja  vastaavat  naisetkin  kutsuivat  ns.  energia-ruumiiksi.  Naisten  energia-ruumis  painoi  vain  18  grammaa.

Meikäläinen  on  tehnyt  em.  suihkussa  käyntiin  liittyvän  empiirisen  kokeen  nyt  noin  200  kertaa  ja  joka  kerta  tulos  on  sama  eli  0,4  paunaa painoa pois.  Koskaan  en  ole  urinoinut  suikussa.  Mistä  siis  on  kyse?  No  minä  en  ainakaan  tiedä?  Olisiko  kyse  energia-kuonasta  joka  poistuu  ruumiista  veden  vaikutuksesta.  Eroa  sillä  ei  muuten  ole  jos  on  päivän  tai  kaksi  ilman  suihkua…

Pyydän  laajojen  kansanlaispiirien  apua  jotta  selvitettäisiin  tämä  merkillinen  suihkulaihtuminen.  Lupaan  tulla  puolueettomasti  järjestettävään  kliiniseen  kokeeseen  tarvittaessa.  Väitän  että  en  ole  poikkeusyksilö  ja  jokainen  voi  toistaa  kokeen  jo  tänään  jos  talosta  löytyy  vain  tarpeeksi  herkkä  vaaka…  Olisi  mielenkiintoista  tietää  paljonko  naiset  laihtuvat  suihkussa  käymisen  seurauksena.  Varmuuden  vuoksi  vaadin  heitä  kuitenkin  kastelemaan  hiuksensa.  Mitähän  Pertti  Jotuni-vainaa  tähän  sanoisi.  Merkillistä,  maailmassa  on  paljon  asioita  joita  tiede…

Mamutti – mielenkiintoinen uudissana vai ajattelun sivupolku?

Mamutti herättää keskustelua ja siitä vallitsee ainakin vielä varsin suuri tulkintojen kirjo. Tämä kirjoitus on laadittu hälventämään suurta epätietoisuutta. 

Viime lauantain Uuden Suomen Sietokilpailussa oli muuan kysymys joka kuului kaikessa koruttomuudessaan: ”Mikä on mamutti?” Luonnollisestikin sietokilpailuissa ei ole ns. oikeita vastauksia ja kaikki hyvin perustellut vastaukset ovat sinänsä tosia. Sietokilpailun tarkoitus on herättää valtavirrasta poikkeavaa todellisuuden ja ennen kaikkea arkipäivän tulkintaa. Näin tieto tulee mitatuksi siedon avulla. Tietysti hankalalta kuulostava kysymys voi herättää jopa sietämättömän olon. Se ei kutienkaan ole tarkoitus ja parhaimmillaan sietokilpailu-kysymysten laatijakaan ei tiedä likiarvoa lähellekään.

Mutta asiaan ja siihen mamuttiin. Joku ehdotti sen olevan verbin ”mamuttaa” perfekti-muoto. Sinänsä ihan oikea vastaus, mutta siinä ei ole tarpeeksi sietoa. Hyvä likiarvo voidaan löytää enemmänkin mielleyhtymän tasolta kun otetaan tarkastelun lähtökohdaksi se asia joka usueimmille ensimmäisenä tulee mieleen. Ja tämä kyseinen mielleyhtymähän on kiistämättä mammutti. Siis tuo (Mammuthus) pohjoisilla alueilla elänyt norsujen heimon (Elephantidae) suku jossa oli useita eri lajeja. Mamutti on siis jotain suurta kuten norju-eläimet ikään, mutta ei kuitenkaan juuri sitä.

Toinen lähtökohta on sitten maahanmuuttajassa. Kun sitten nämä kaksi asiaa tai enemmänkin mielleyhtymää yhdistyvät syntyykin sanalle mamutti suhteellisen ymmärrettävä merkitys. Suoraan sanottuna mamutti on isokokoinen maahanmuuttaja. Kuinka iso; se onkin sitten varsin vaikeasti määriteltävä asia. Mutta pakko kai sitä on sitten yritettävä kun kerran ajatukset ovat lähteneet liikkeelle. Sitä tämä Lucian päivä teettää.

Mamutti ei ole sidottu kansallisuuteen, ihonväriin eikä mihinkään muuhunkaan. Luvalla anoen mamutti on siis isokoinen Homo Sapiens-lajin edustaja joka on lähtenyt etsimään uusia, eikä aina edes parempia, elinoloja jostain varsin kaukaa. Suomalainenkin siis voi olla mamutti ja varmasti aikojen saatossa näitä suomalaissyntyisiä mamutteja onkin ollut. Kuinka paljon, sitä emme tiedä. Karkeasti ottaen ja nyky-indekseihin sitoen mamutin mitat ovat tällä hetkellä surin piirtein seuraaavat: 

Miespuolinen homo sapiens-lajin edustaja: 185 senttiä ja 160 kiloa.

Naispuolinen homo sapiens-lajin edustaja: 180 senttiä ja 130 kiloa.

Kyseessä on varmasti enemmänkin keskiarvo ja suurempiakin mamutteja varmasti löytyy.  Käytännössä voidaan sanoa myös seuraavaa. Kun mamutin mitta lyhenee sentillä vähenee kilomäärä vastaavasti kahdella. Mamutin alarajoista voidaan kiistellä ja niin pitää ollakin. Tämän yksinkertaisemmin mamutin ”määrätekijää” ei liene mahdollista määritellä.

Mutta mistä näitä mamutteja sitten tulee” voisi tarkkavainuinen lukija hetikohtaan kysäistä. Mamutteja voi tulla mistä tahansa ihan noin periaatteessa ottaen, mutta on todennäköisintä, että heitä tulee teollistuneista hyvinvointivaltioista. Mamutti on yleensä hyvin toimeentuleva henkilö ja itse asiassa hän on lähes poikkeuksetta elintaso-tulokas. Nimittäin suuren koon ylläpiti vaatii elintasoa ja toimeentuloa oli sitten kyseessä syöppö tai bodari. Mamutin arkkityyppisiä edustajia ovat esimerkiksi USA:n suurlähetystön turvamiehet ja tietysti saksalaissyntyiset panimomestarit muita olutmaita nyt unohtamatta. Stephen Elop tuo kasvokuvaltaan mieleen mamutin, mutta totuus lienee aivan muuta. Lopuksi muutamia kysymyksiä keskustelun virittämiseksi.

I Onko Stephen Elop todellakin mamutti?

II Mikä saa mamutin liikkeelle?

III Tarvitsemmeko mamutteja ja kuinka paljon?

IV Kuormittavatko mamutit kansantalouttamme?

V Olisiko syytä perustaa peräti vuoden mamutti-palkinto?

VI Millaista on asiallinen ja rakentava mamutti-kritiikki?

Stressitesti suomalaisille ytyvoimaloille! 13 kysymystä.

Stressitesti on nykyajan muotisana ja niitä tehdään kohta ytyvoimaloillekin. Tämä on todella hyvä asia. Hyvinvoivat ytyvoimalat ovat kaikkien etu ja niiden kuormittumista tulee vähentää. Tästä ovat hyvin pitkälle ihmiset vastuussa. 

On hyvä, että asiaan on kiinnitetty nyt tarvittavaa huomiota. Huomiota saaneet kaltoin kohdellut lihasiat, turkisketut ja viime aikoina myöskin pankit ja nyt on korkea aika myös ytyvoimaloiden saada huomiota. Kysehän on myös ns. työsuojelusta. Tässä yhteydessä toivoisi hartaasti, että myös ympäristöpuolue Vihreät kiinnostuisi asiasta. Ydinvoimaloiden stressitestejä tulee markkinoille varmasti jo tämän kuluvan vuoden aikana, ja nyt esitettävä hahmotelma on vain sarja kysymyksiä. Miten koherentteja ne sitten ovatkaan onkin jo eri asia. Mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.

I No ahistaako teitä noin yleisesti ottaen?

II Onko teillä, hyvä ytyvoimala, ollut viime aikoina pahoinvointia, kuumotusta, tykytystä, kuumeilua tai alilämpöä?

III Onko sapuska eli polttoaine ollut tasalaatuista ja hyvin tarjoiltua?

IV Kuinka on juomaveden eli jäähdytysnesteen laita. Onko se ollut puhdasta ja raikasta?

V Onko teille annettu mahdollisuus lajinmukaisen sosiaalisen elämän harjoittamiseen vähintään 120 vuorokauden ajan vuodessa? Saatteko kommunikoida tovereittenne ja sukulaistenne kanssa esteettömästi? 

VI Kannatteko huolta tulevasta Fennovoiman voimalasta joka on yksi yksinäinen yksikkö varsin kaukana lähimmistä lajitovereistaan Eurajoella?

VII Oletteko tyytyväinen tarkastusten tasoon? Saatteko palvelua omalla äidinkielellänne? 

VIII Oletteko viimeisen puolen vuoden aikana joutuneet panettelun tai puutteellisten ja perättömien väitteiden kohteeksi?

IX Onko hoitohenkilökuntanne motivoitunutta? Koetteko joskus, että teitä ei kuunnella ja oteta huomioon?

X Koetteko, että teitä käytetään hyväksi ja tulosvaatimukset ovat jatkuvasti liian korkeita? Onko ilmassa burn-outin tapaista tuntemusta?

XI Onko teille turvattu onnellinen vanhuus, vai suunnitteleeko joku teille ennenaikaista varhaiseläkettä? Onko joku jopa esittänyt sellaisen julkean väitteen, että sinut pitäisi purkaa?

XII Entäpä valaanrasvan käyttö ydinvoimaloissa? Ette kai vain koe syyllisyyttä?

XIII Lisäsikö tämä stressitesti ahistusta noin yleensä ottaen vai onko olo helpottuneempi?

Saapasnahkatorni Suomen kansallismaisemaa täydentämään Skattalle!

                                    

Niin  siinä  vain  sitten  kävi  että  Helsingin  Kataja-nokalle  ei  rakenneta  uutta  monumentaaliraken-nusta.  Suomen  kansallismaisemaa  halutaan  näet  vaalia.  

Mutta  mikä  on  lopultakin  ns.  kansallismaisema,  ja millaisen  tulisi  pääkaupunkimme  kaupunkikuvan  olla?  Helsinki  on  monen  tyylisuunnan  sekoitus  ja  sitä  ei  ole  koskaan  tehty  mitenkään  suurella  harkinnalla,  sitä  sekoitusta  nimittäin.  Helsingin  helmi  on  tietenkin  ns.  Engelin  Helsinki  mutta  mitään  muuta  yhtenäistä  ei  sitten  juuri  olekaan.

Nimittäin  meikäkin  asui  sattumalta  Helsingissä  14  ja  puoli  vuotta  josta  ajan  01.01.1997 - 12.06.1999  Skattalla  ja  Matruusinkadulla.  Hesa  tuli  tutuksi  ja  olinhan  päässyt  lapsuuteni  unelmien  ihanaan  kaupunkiin  kaukaa  Lapista,  tunturien  takaa.  Luulin  etten  koskaan  lähde  sieltä  pois…  Nykyään  puheessani  on  paljon  tahallaan  ja  tahattomasti  omaksuttuja  slangi-sanoja  joilla  on  kiva  hämmentää  vaikka  Varsinais-Suomalaisia.  Sanonpa  että  jokaisella  suomalaisella  on  oikeus  lausua  mielipiteitä  siitä  millainen  tuon  kaupungin  tulisi  olla.

Helsinki  on  mitä  se  on.  Sinne  tänne  on  sitten  siroteltu  irrationaalisia  saarekkeita.  On  funkistyylistä  Olympia-stadionia  jota  ei  saa  sitten  millään  keinolla  rakentamalla  ajanmukaistaa.  Vuoden  1940  kisoja  varten  rakennettu  Helsingin  velodromi,  pyöräilystadion,  on  rapistunut  museotavavaraksi  jo  ajat  sitten.  Enemmän  kuin  moni  tajuaakaan  pitäisi  tuntea  ylpeyttä  myös  uimastadionista  jota  Jenkkilän  uimajoukkue  XV  Olympiadin  kisojen  aikana  kesällä  1952  luonnehti  ihaillen  kalifornialaistyylliseksi.  Omasta  mielestäni  se  funkkis  jota  Helsinkiin  aikoinaan  rakennettiin  on  kestävintä  ja  kauneinta,  kunhan  museoviraston  luupäät  antaisivat  uudisrakentaa  meidän  ihan  kansallisen  olympiastadionimme.  Niinhän  Berliinissäkin  tehtiin  ja  se  oli  sentään  Hitlerin  stadion…

Eduskuntatalo  on  kieltämättä  hieno  rakennus,  mutta  lajissaan  suuri  yksinäinen.  Kaikkeen  tottuu  ja  omalaatuinen  yhdistelmä  on  myöskin  se  näkymä  joka  avautuu  Kampista  päin  Postitaloineen,  Rautatieasemineen  ja  Kiasmoineen.  Helsingin  ongelma  on  siinä,  että  jokainen  aikakausi  ja  sen  henki  on  saanut  jättää  jälkensä  sen  ilmeeseen.

Viisainta  olisi  varmasti  rakentaa  nyt  hyllytetyn  hotellihankkeen  tilalle  kunnollinen  Saapasnahkatorni  ihan  vain  Aleksis  Kiven  kunniaksi.  Kansallismaisema  ja  kansalliskirjailija…  AVOT!!!  Nimittäin  jos  todellakin  on  kyse  kansallismaisemasta  niin  mikä  sopisi  sitten  asiaan  paremmin  kuin  saapasnahkatorni.  Sitä  ei  tietenkään  tarvitsisi  rakentaa  kuin  vain  osaksi  saapasnahkasta.  Se  olisi  osa  lasista  ja  teräksestä  tehtyä  Skattan  kulttuurikeskusta.  Lasinen  saapasnahkatorni  olisi  mainio  näköalapaikka  josta  voisi  kauniina  kesäpäivänä  nähdä  todella  kauas,  aina  Tallinaan  saakka.  Korkeutta  voisi  olla  saman  verran  kuin  Agricolan  kirkon  tornilla…

Tiedä vaikka asiasta tehtäisiin eduskunta-aloite.  Onhan  todellakin  kyse  kansallismaisemasta...  Loppuun  sitten  hieman  Aleksis  Kiveä  jos  joku  ei  ihan  sattumalta  tiedä  mikä  saapasnahktatorni  oikein  (Egentligen!)  on.  Simeonhan  siinä  vain  selittää  asioista  ja  koettaa  päästä  pälkähästä  kun  oli  ryyppyreissuksi  muuttuneen  markkinamatkan  aikana  tuhlannut  veljesten  rahat  jne.  Simeon  on  itsensä  Lusifeeruksen  kanssa  saapasnahkatornissa:

— Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakennettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahka-tornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: »sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele». Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona, ajellen ihmissukua maan-äärestä maan-ääreen kuin susi lammaslaumaa. Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan. Tämän näin ja kysyin taasen saatanalta, nyhkäisten häntä kylkeen: onko siis nyt hävitetty maailma, josta minä olin kotoisin? Tuikeasti vastasi hän: »sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta onhan tämä ennustus pian tapahtuvasta asiasta. Katsele ja tutkistele». Ja, huoaten syvään, minä katselin ja tutkistelin. Mutta uskalsinpa kysyä kerran vielä: koska on tämä tapahtuva? Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: »se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme». Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. Mutta ah jos kertoa voisin!

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 3. Ihmeellinen lääkärikissa.

Mihin sitten perustuu kissan ns. lääkintätaito? Kaikki kissat eivät kuitenkaan omaa lääkäritaitoja ja harvem-mat niitä vielä pääsevät käyttämään. Karkeasti ottaen on kahdenlaisia lääkärikissoja: sisätautilääkärikissoja ja ulkovaivalääkärikissoja. 

Yhtä kaikki, kissa voi parantaa monia inehmon vaivoja ja vieläpä menestyksekkäästi. Tärkeintä on, että antaudumme kissan hoidettavaksi emmekä pelkää mitään. Kissa palkitsee lopulta kaiken sen hyvän mitä se ihmiseltään saa. Ja pitää muistaa että tuo jalo egyptiläinen olento kaipaa myös ihmiseltä turvaa ja myös hoitoa varsinkin pimeinä ja kylminä talvikuukausina.

Kaikkein tärkeintä on saavuttaa luottamus kissan kanssa ja kun ollaan siinä pisteessä, että se antaa pöyhiä pötsikarvojaan niin ollaan jo pitkällä todellisen luottamuksen rakentamisessa. Luottamuksen sinetti on se jos kissa antaa loikomatilassa tunkea jalkaterän pötsikarvoja vasten. Tässä vaiheessa alkaa ymmärryksen syventyminen, ja silloin viimeistään kissa ryhtyy suunnittelemaan sitä miten se isäntäänsä/emäntäänsä hoivaisi. Joskus tähän diagnoosivaiheeseen pääsemiseen voidaan tarvita monta vuotta, mutta kun siinä ollaan niin kaikki tiet onnelliseen elämään ja kestävään terveyteen on avattu.

On myös olemassa ns. kissanhoitolaulu jonka sinnikkäästi laulamalla ja kissaa laulun sanojen mukaisesti käsitellen päästään pitkälle. Kissasta käytetään tässä nimitystä kuliini (Lyhenne sanoista miukuliini):

”Kuinka kuliinia hoidetaan?
No korvat kahdesti rullataan,
paksut pokset kuktutetaan,
leuan alta rapsutetaan
pötsikarvoja pöyhitään
häntä suoraksi reivataan
korvat uudelleen rullataan
ja päälle nokkapoksu annetaan.
Näin kuliinia hoidetaan!

Ei pidä luulla, että kissa olisi mikään ajatuksenlukija. Niinpä omistajan tulee valitella vaivojaan joskus äänekkäästikin, eikä normaalia suurempi teatraalisuuskaan ole pahasta. Sadattelua ja satunnaista kovaa kiroiluakaan ei kissa pelkää jos esimerkiksi jälleen kerran vahingossa täräyttää pikkuvarpaan pöydänkulmaan tms.

Kissan kehräys on sitten oma viehättävä lukunsa. Kissan kehrääminen on paljon tehokkaampi hoitomuoto kuin ultraääni. Ja sitten kissa-akupunktio onkin vielä oma lukunsa. Kissa on tämän taidon suhteen aivan liian aliarvostettu ja ihmisten keskuudessa vallitsee pimeään keski-aikaan verrattava tietämättömyys. Kuinka itse kukin on menettänyt antoisan hoito-session kun on karkottanut luotaan levollisen oloisen kissan jolla on salaovela ilme ja ilmiselvää halua pieneen kynsileikkiin...

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.