Pieni kirkollinen porina adventin alla vuonna 2008.

Ilm. 3: 20–22

»Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.» (Ilm. 3: 20–22)

I adventisunnuntai on aivan käsillä mutta vielä on muutama päivä aikaa ennen kuin pääsemme laulamaan Hoosianna-hymniä. Minulle eräs toinen virsi on kuitenkin vielä rakkaampi ja olen omassa seurakunnassani aika tarkka siitä milloin sitä saa laulaa. Kyseessähän on tietenkin virsi numero 2 eli ”Avaja porttis ovesi.” Hoosianna voidaan laulaa kahdesti ja useamminkin ja jopa muutamaa päivää ennen varsinaista adventti-pyhää, mutta virren kaksi laukaisu-aukko on eka-adventtina klo 10.00-10.04, siis virren tulee alkaa ko. aikana. Tietysti tuotakin virttä tulee kuunneltua virsikasetilta montakin kertaa ennen eka-adventtia mutta ehkä se on eri asia, ja varsinkin jos kyseessä on pappi.

Tänään ei puhuta muuta politiikkaa kuin todetaan vain se, että Jeesushan tapettiin ns. uskontopoliittisista syistä ja ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä. Ja eka-adventin evankeliumitekstinä on, aina vuosikerrasta riipuen, kuvaus siitä kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin.

Niin, uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis). Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa (Oi pelasta, oi auta.) laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Liturginen väri I adventtisunnuntaina on valkoinen, maanantaista lauantaihin violetti tai sininen. Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista alkaa jouluun valmistautumisen aika, adventtipaasto. Johannes Kastaja valmisti ihmiset ottamaan vastaan Kristuksen. Parannus ja syntien anteeksianto valmistavat meitä ottamaan vastaan joulun Herran.

Toisessa suuressa sisarkirkossamme päivän evankeliumitekstit, sielläkin on kolme vuosikertaa, muistuttavat enemmän meidän kirkkovuoden viimeisten pyhien tekstejä, joissa valvominen ja tuomio ovat keskeisellä sijalla. Meillä on tietysti perusteltua sisällyttää evankeliumiteksteiksi saman tapahtuman kolme eri versiota Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan mukaan, mutta josko seuraavassa evankeliumikirjassa olisi vaihtoehtoisen saarnatekstin paikka? Raamatun lukukappaleiden joukossa Roomalaiskirjeen katkelma (13:11-14) nousee suureen arvoon, mutta siitä ei kovin usein saarnata. Vaikka evankeliumitekstit ovatkin ensimmäi-sen adventin osalta samat katolisen kirkon kanssa niin Roomalaiskirjeessä olemme kuitenkin yhtä.

Vielä on pakko hieman veistellä eräästä adventtivirrestä. Sehän on tietystikin virsi 7 "Valmistu Herran kansa." Meikällä on josku pakkomielle kirjoittaa virsiä hiemantavalla uuteen uskoon, tai ainakin sanoihin. Virren 7toisen säkeistön alku soi päässäni, enkä tiedä mistä syystä, muodossa "Suurelta vieraaltanne nyt leipää kerjätkää." Aluksi tuo muunnos voi tuntua vallan kummalliselta ja kyllähän siitä joku tiukkapipoinen voi oikein tosissaan herpaantuakin. Mutta kun vain viitsiikin ajatella juttua loppuun asti niin näinhän se on. Jeesus on suuri ja poikkeuksellinen vieras. Paljon suurempi ja mahtavampi kuin toinen lahjantuoja, nimittäin joulupukki. Jeesukselta on meidän lupa pyytää elämän leipää, jopa kerjätäkin sitä. Ja nhty huomaan että tästä pienestä lohkaisusta alkaakin kasvamaan jonkinsortin saarna, eli saarnakone pärähti käymään. Ja se saarna joka lähti valmistumaan on vuoden 2008 I adventttisunnuntain saarna. T

Vuoden pisin päivä

Näinhän tuota voi sanoa. Pitkäperrjantain palvos on pidetty ja muitakin tilaisuuksia käyty läpi eikä ole kello vielä ies kahtakaan. Mihinkä tässä vielä keretään ennen kuin pimeä tulee.

Pitkäperjantai alkoi saarnankirjoituksella noin varttia yli puolenyön ja kolmen aanelosen formaatti syntyi jo ennen kahta pikkkutunneilla. Maallinen maailma menee menojansa pääsiäisestä huolimatta ja niinpä nettiradiosta valui Bostonin ja Montrealin runkosarjapeli jota ei tietysti voinut olla kuulemati kun kerran aloitettiin. Ja huonostihan siinä karhuille sitten kävi elikkä Montreal voitti 4-2 ja Sakullekin syöttöpiste. Nyt on Ottawaankin kaulaa jo kolme pistettä eli eiköhän kausi päästy siten että Montreal voittaa itä-liigan jota myös itäiseksi konferenssiksi sanotaan.


Vaan mitenkäs on maailma hiljentynyt kristikunnan surupäivän viettoon. Kyllä paikallisessa liikennemyymälässä eli “Abessiniassa” oli hirmuinen vilske kun kävin paikkailemassa välttämättömiä ostoksia. Jotenkin jää kaipaamaan aikaa jolloin oli huvikielto ja rafloissakin soittokielto, tai ainakin sitä aikaa jota itsekin vanhana viunakauppiaana elin elikkä jolloin viimeinen aukiolopäivä oli ALKOSSA oli hiljaisen viikon keskiviikko. No sanotaan että jälkimmäinen oli mahdollista viellä 1990-luvun alussa vain Alkon liikeväen liiton hyvän edunvalvonnan ansiosta ja ehkä myös silloisen viinamonopolin pääjohtajan Heikki Kosken sivistyneen sydämen ansiosta. Niin se maailma huononee vuosikymmen vuosikymmeneltä, eikä tarvitse edes olla kmuten ystävämme musulmaanit tämän sanoakseen. Heillähän mailman huononeminen on aina ollut kestopuheenaihe, ainakin kaupantekoon liittyvässä keskustelussa jota höytää vesipiippu ja minttutee. Ollapa meilläkin kristiyilläkin näin…


Kaikkien tulisi ponnistella pääsiäisen vietossa ettei veto loppuisi pitkäperjantaihin. Kun on tuossa tuo välilauantai niin vaara on suuri, todella suuri. Takavuosina kierrätin samaa vanhaa saarnaketta pitkäperjantaina. Siinä oli paljon “varastettua” kamaa, mutta aina sama patenttialoitus joka meni tähän tapaan aina hieman varioiden:


Useampana pääsiäisenä olen ottanut esille viime vuosisadan, ja vuosituhanen lopulta, erään pääsiäistä koskevan kommentin, tai vakavemman lausunnon. Tuo lausunnon antaja oli yksi piispoistamme, edelleenkin virassa oleva Kuopion piispa Wille Riekkinen. Hän puhui suomalaisten pääsiäisenvietosta. Hänen mieles-tään se kun ottaa ja loppuu pitkäperjantaihin. Hänen mielestään pääsiäispäivä jää varjoon kun se on muilla, lähinnä isoilla sisarkirkoillamme, paljon näkyvämmässä asemassa. Riekkinen on paljolti oikeassa. Varmasti kirkollisesta elämästä vieraantuminen vahvistaa hänen havaintoaan, mutta taustalla on myös jotain muuta. Onko tapamme viettää pääsiäistä sittenkin yksipuolinen, keskittyykö se liiaksi Jeesuksen kuoleman äärelle? 

Yksi suosittu pääsiäisajan virsi, virsi 78 “Vieraalla maalla kaukana,” tukee tätä väitettä. Se on edelleenkin virsi joka kouluissakin opetellaan hiljaisen viikon päivänavauksia varten. Toki paljon valoisampi virsi, virsi 88, on saanut paljon suosiota. Ja virsi tuo virsihän katsoo jo pääsiäisaamun riemuun. Hitaasti, mutta varmasti tavat muuttuvat. Pääsiäinen on muutakin kuin pitkäperjantai.

Ovatkohan muuten hiukkausfyysikot koskaa mitanneet esim. suhteellisuusteorian kaikkien nyanssien paikkansapitävyyttä juuri pitkäperjantaina. Kaikkea liikkuvaa pitää nimittäin, ei suinkaa vihata, mutta ainakin epäillä…

Porinaa maaliskuun alkaessa.

Palkallinen virkavapauteni päättyi keskiyöllä ja olen nyt teknisesti vuosilomalla. Palkallista virkavapautta (legendum. Sairauslomasta johtuvaa) kesti 101 päivää. 

Talvisota kesti aikoinaan 105 päivää joten jonkinlaisen perspektiivin elämään tässä kyllä on saanut. En olisi moista itse hoksannut mutta hyvä ystäväni muistutti. Jos haluaisi olla strukturalisti niin tämä voisi olla elämän keskipiste ja edessä olisi vielä vajaat 45 vuotta toimeliasta aikaa. Herran haltuun vaikka toisaalta “Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää…” Otetaanpas vielä joitakin säkeitä Danten jumalaisen näytelmän alusta:  

“Elommme vaelluksen keskitiessä/ ma harhaelin synkkää metsämaata/ polulta oikealta eksyneenä// Ah raskasta on sanoa kuink’ oli/ tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit’ aatellessa vielä muisti säikkyy."

Mutta sitten yksityisestä suurempiikn kuvioihin. Tänä vuonna on pääsiäinen siis aikaisempana ajankohtana kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Samoin on ensikertaa myös helatorstai ja vappupäivä samana ajankohtana. Seurakunnissa tilanne tuo uusia kuvioita. Lomapäivien kanssa kun on ennen voinut kikkailla ihan huolettomasti jättämällä vanhoja lomapäiviä huhtikuun loppuun ja aloittamalla uudet lomapäivät toukokuun toisena. Ja vappu on sitten oltu töissä! Tätä on kutusuttu niin sanotuksi piilovapaaksi.  

Onhan siinä vallan sanomaa vappupäiväksi kun on Helatorstai eli Kristuksen taivoonmenopäivä. Meillä meidän seurakunnassa järjestetäänkin vappuaattona toisenlaiset iltamat yhteistyökumppanimme kanssa. Vaan mitenhän on vuodentulo Walpurina? Talvea ei ole ollut nimeksikään, mutta ei se sitä tarkoita etteikös tässä vielä kurjaa olisi. Mutta lämpimämpään ollaan menossa. Aurinko on samoilla korkeuksilla kuin lokakuun yhdestoista päivä, noin approksimately. Huomenna olisi siis käänteinen Aleksis Kiven päivä. Huomaankin että olen ainakin mina varustautunut alitajuisesti asiaan ostamalla pari paikkakuntalaista pyllinpätkää. Sinappiakin on… Ei mitään virallista pylli-atriaa, mutta jonkin sortin sellainen kuitenkin.

Venäjällä valitaan uusi presidentti. Ja nimkin jo tiedetään. Se on hyvin Venäjää noin kansatieteelliseti kuvaava; Medvedjev eli Karhunen. Ei tässä vain jaksa kovin paljoa muuta kuin ihmetellä muun mailman reaktioita. Olkoon vaikka kuinka Kremlin ehdokas jne. Se mikä sopii muualle ei todellakaan sovi Venäjälle. Ja souwat jos siellä pääminsterin painoarvoa nostetaan ja presidentistä tulee enemmän tyypillinen presidentti ja jos Putinista tulee uusi pääministeri. Nerokkaat venäläiset haluavat vain varmistaa sen että paras mies on hallinnoimassa isoa maata, sen isoja ongelmia mutta ah, niin suuria mahdollisuuksia.

Kohtahan voivat venäläiset kritisoida US:n porukkaa siitä, että heillä ei ole toimivaa demokratiaa pääministereineen, ja että jheikäläisttyylinen presidentti on on suoranainen diktaattori. Kaikki on aina kiinni näkökulmasta, ei mistään muusta.

Viime yönnä pölytti Montreal vieraissa Buffalon maalein 6-2. Pitkästä aikaa Montreal johtaa omaa “koillis-divisioonaansa” ja ensi yönä ratkaistaan sitten koko itä-liigan kärkisija kun New Jersey Devils saapuu räsiskälekaupunkiin.

Mutta on hiljalleen aika laskeutua myös tutkimaan jälleen kerran vanhoja saarnakokoelmia ja muutakin pääsiäisen jumalanpalveluksiin liittyvää. PAX VOBISCUM.