perjantai 29. helmikuuta 2008

Porinaa maaliskuun alkaessa.


Palkallinen virkavapauteni päättyi keskiyöllä ja olen nyt teknisesti vuosilomalla. Palkallista virkavapautta (legendum. Sairauslomasta johtuvaa) kesti 101 päivää. 


Talvisota kesti aikoinaan 105 päivää joten jonkinlaisen perspektiivin elämään tässä kyllä on saanut. En olisi moista itse hoksannut mutta hyvä ystäväni muistutti. Jos haluaisi olla strukturalisti niin tämä voisi olla elämän keskipiste ja edessä olisi vielä vajaat 45 vuotta toimeliasta aikaa. Herran haltuun vaikka toisaalta “Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää…” Otetaanpas vielä joitakin säkeitä Danten jumalaisen näytelmän alusta:  

“Elommme vaelluksen keskitiessä/ ma harhaelin synkkää metsämaata/ polulta oikealta eksyneenä// Ah raskasta on sanoa kuink’ oli/ tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit’ aatellessa vielä muisti säikkyy."

Mutta sitten yksityisestä suurempiikn kuvioihin. Tänä vuonna on pääsiäinen siis aikaisempana ajankohtana kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Samoin on ensikertaa myös helatorstai ja vappupäivä samana ajankohtana. Seurakunnissa tilanne tuo uusia kuvioita. Lomapäivien kanssa kun on ennen voinut kikkailla ihan huolettomasti jättämällä vanhoja lomapäiviä huhtikuun loppuun ja aloittamalla uudet lomapäivät toukokuun toisena. Ja vappu on sitten oltu töissä! Tätä on kutusuttu niin sanotuksi piilovapaaksi.  

Onhan siinä vallan sanomaa vappupäiväksi kun on Helatorstai eli Kristuksen taivoonmenopäivä. Meillä meidän seurakunnassa järjestetäänkin vappuaattona toisenlaiset iltamat yhteistyökumppanimme kanssa. Vaan mitenhän on vuodentulo Walpurina? Talvea ei ole ollut nimeksikään, mutta ei se sitä tarkoita etteikös tässä vielä kurjaa olisi. Mutta lämpimämpään ollaan menossa. Aurinko on samoilla korkeuksilla kuin lokakuun yhdestoista päivä, noin approksimately. Huomenna olisi siis käänteinen Aleksis Kiven päivä. Huomaankin että olen ainakin mina varustautunut alitajuisesti asiaan ostamalla pari paikkakuntalaista pyllinpätkää. Sinappiakin on… Ei mitään virallista pylli-atriaa, mutta jonkin sortin sellainen kuitenkin.

Venäjällä valitaan uusi presidentti. Ja nimkin jo tiedetään. Se on hyvin Venäjää noin kansatieteelliseti kuvaava; Medvedjev eli Karhunen. Ei tässä vain jaksa kovin paljoa muuta kuin ihmetellä muun mailman reaktioita. Olkoon vaikka kuinka Kremlin ehdokas jne. Se mikä sopii muualle ei todellakaan sovi Venäjälle. Ja souwat jos siellä pääminsterin painoarvoa nostetaan ja presidentistä tulee enemmän tyypillinen presidentti ja jos Putinista tulee uusi pääministeri. Nerokkaat venäläiset haluavat vain varmistaa sen että paras mies on hallinnoimassa isoa maata, sen isoja ongelmia mutta ah, niin suuria mahdollisuuksia.

Kohtahan voivat venäläiset kritisoida US:n porukkaa siitä, että heillä ei ole toimivaa demokratiaa pääministereineen, ja että jheikäläisttyylinen presidentti on on suoranainen diktaattori. Kaikki on aina kiinni näkökulmasta, ei mistään muusta.

Viime yönnä pölytti Montreal vieraissa Buffalon maalein 6-2. Pitkästä aikaa Montreal johtaa omaa “koillis-divisioonaansa” ja ensi yönä ratkaistaan sitten koko itä-liigan kärkisija kun New Jersey Devils saapuu räsiskälekaupunkiin.

Mutta on hiljalleen aika laskeutua myös tutkimaan jälleen kerran vanhoja saarnakokoelmia ja muutakin pääsiäisen jumalanpalveluksiin liittyvää. PAX VOBISCUM.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti