Hartauskirjoitus karkauspäivänä

Karkauspäivästä olisi paljon porinoitavaa mutta jääköön tällä kertaa, onpahan sitten neljän vuoden päästä vielä enämpi. On myös paaston aika ja koska kierrätys on muotia niin tässä taas hieman kierrätetty hartauskirjoitus. Aluksitten kuitenkin paraneesia toisesta Pietarin kirjeestä.

2. Piet 1:3-10.

3 Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. 4 Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, 6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, 7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. 8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. 9 Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.
10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, 11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

Pelätkää Jumalaa!

Jumalan pelkääminen käsitteenä ei enää aukene niin helposti nuoremmille sukupolville. Toisaalta herää kysymys onko asia koskaan ollutkaan mitenkään selvä. Käsitteen tekee kummalliseksi myös se, että Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalaa ei tarvitse pelätä. Taivaallinen Isä on armelias armahtaja.  

Jumalanpelko onkin enemmän vanhatestamentillinen käsite joka kaipaa hieman uutta näkökulmaa. Pääsääntöisesti tuo termi on käytössä viisauskirjallisuudessa, ja nyt otamme tähän mukaan myös apokryfisen Jeesus Siirakin kirjan. Sananlaskujen kirjan alku saa pitkän laajennuksen Jeesus Siirakin kirjassa. Herran pelko on siinä aivan sama asia kuin viisas elämäntapa ja viisaus itsessään. Ja viisaus on käytännössä sama asia kuin toora eli Mooseksen laki eli viisi ensimmäistä Mooseksen kirjaa, jos asia näin lyhyesti oikaistaan. ”Herran pelko on viisaus ja kuri, ja usko ja sävyisyys ovat hänelle mieleen.”

Mutta millaisia ihmisiä ovat jumalaa pelkäävät ihmiset? Ehkä termiä ei enää ole mahdollista tuoda järkevässä yhteydessä käyttöön nykyajan uskonnollisessa kielenkäytössä, se jää teologien, jos heitäkään asia enää kiinnostaa, keskinäiseen kielenkäyttöön kun he miettivät mielekkäitä tapoja ja sanoja puhua Jumalasta.  
Jeesuksen aikaan tultaessa juutalaisuus oli levittäytynyt ympäri koko Välimeren alueen ja synagoogia oli yli 250 Palestiinan ulkopuolella. Monet kääntyivät juutalaisuuteen. Noiden seurakuntien liepeillä oli ryhmä henkilöitä joista käytettiin nimeä ”Jumalaa pelkäävät.” He olivat kiinteästi seurakunnan yhteydessä, kuuntelivat synagoogien opetusta ja antoivat omaisuuttansakin juutalaisten käyttöön. Tämän ryhmän joukosta Paavali sai paljon käännynäisiä tehdessään lähetystyötään. 

Moni jumalaa pelkäävistä olisi kääntynytkin juutalaisuuteen, mutta ympärileikkaus pelotti. Nykyään jumalanpelko voisi olla käytössä sellaisessa yhteydessä jossa puhutaan kristinuskoon myönteisesti suhtautuvista henkilöistä, mutta jotka kuitenkin asettuvat asian kanssa jonkinlaiseen vastahankaan. Paraatiesimerkki tällaisesta henkilöstä on kieltämättä sosiologian emeritus-professori Antti Eskola. Toisaalta hän on kastettu ja kirkon jäseneksi palannut henkilö eli täysiverinen kristitty. Tällaisen ajatuksenjuoksun jatkamisesta varmasti ärähdetään aika helposti. Mutta hyvä että edes Jumalasta puhutaan ja ollaan kiinnostuneita. Mitenhän asia sitten meneenkään: Jumala – Jumalan pelko; Jeesus – Jeesuksen rakastaminen; Pyhä Henki - ?.