Eilispäivä oli enhooel-fanille tiukka ja jännityksen-täyteinen päivä. Oli pelaajakauppojen viimeinen mahdollinen päivä. Siirsin tietokoneen kellon jo aamulla näyttämään Montrealin aikaa ja siinä päivä meni vilkuilessa nettiä aina muutaman minuutin välein. En ole ollut raksalla töissä enkä muutenkaan niin raskaassa työssä että tietäsin mitä se kitutunti oikein on kun kelloa katsellaan aina minuutin välein mutta jotain tässä oli sellaista. No, olihan ALKOSSA aina viimeinen tunti jonkinsortin kitutunti…
Treidejä tuli mutta millaisia. Montreal oli kovasti Atlantan Marian Hossan perässä mutta kauppaa ei syntynyt. Hinta olisi ollut liian kova pelaajasta joka ei ole vielä tehnyt uutta sopimusta ja on kesällä rajoittamaton vapaa agentti. Siis kaveri voi valita seuransa itse kun joukkueen oikeudet häneen loppuvat. Hinta oli kaksi kokoonpanossa pelaavaa hyökkääjää, viime kesän eka kierroksen varaus ja yksi eka kierroksen varausoikeus joskus lähivuosina. Jotkut näyttivät ottavan asian raskaasti Montrealin fanien keskustelupalastalla, jota minäkin olen seurannut jo noin 15 vuotta, eli koko nettihistoriani ajan.
Mitä enemmän tunteja kuluu siirtoajan umpeutumisesta niin sitä paremmalta tuntuu. Hinta olisi ollut liian kova. Ja sama kaveri voi tehdä kyllä sopimuksen vaikka sitten kesällä Montrealin kanssa. Sanotaan hänen olleen hieman pettyneen oloinen kun hän kuuli siirrosta; hänhän ei voinut vaikuttaa itse osaansa.
Homman nimi on kuitenkin se, että Montreal on onnistunut niin hyvin pelaajavarauksissaan viimeisen viiden vuoden aikan, että he voisivat pistää jäälle kaksi joukkuetta parin vuoden päästä. Silloin riittää kaupattavaa, ja nytkin joukkueessa on todella paljon syvyyttä vaikkei heillä ole vielä yhtään kolmen tähden supertähteä. Yksi kauppa toki syntyi kun Montreal kauppasi maalivahtinsa Christobal Huetin Washingtoniin saaden takaisin heidän toisen kierroksen varausoikeuden. Ja jos vielä ollaan realisteja niin ajatellen ensi yön ottelua Montreal-Atlanta niin hyvinhän siinä on pullat uunissa kun Atlanta menetti toisen tähtipelaajansa…
Työelämässäkin tapahtuu joskus kauppoja. Suomen armeijan upseerit ovat joutuneet ainakin ennen vanhaan vaihtamaan joukko-osastoa aina säännöllisin väliajoin. Eivät toki kaikki mutta kehityskelpoisimmat ainakin. Toinen työpaikka jossa treidi saattoi tulla lupaa kysymättä oli entinen työnantajani ALKO. En tiedä mikä on homman nimi ko. firmassa nykyään, mutta todistin aikoinaan montakin treidiä erinäisistä syistä. Yhteen otteeseen olin itsekin treidin kohteena ja sitähän oli valmisteltu kulisseissa pitkäänkin. Ja kohde oli se mitä halusinkin.
Vaihtokauppa on kaikkinensa varsin mielenkiintoinen asia. Jääkiekossa sihen sisältyy riskejä ja vasta pitkän ajna päästä nähdään varsinainen tase. Montreal oli todennäköisesti voittaja tämän päivän kaupoissa tekemättä mitään!
Vaan kuinkas on ihmiselämässä ja uskonasioissa. Lyhyesti sanottuna meillä on mahdollisuus päästä osallisiksi kaikkien aikojen suurimmasta pelaajakaupasta uskon avulla. Uskon kautta pääsemme osallisiksi onnellisesta vaihtokaupasta, ominaisuuksien vaihdosta. Syntinen ihminen saa Kristuksen hyvät ominaisuudet ja Kristuksen mielen tässä kaikkien aikojen suurimmassa vaihtokaupassa. Enhooellässä kenestäkään ei voida maksaa enempää kuin neljä ensimmäisen kierroksen varausoikeutta. Kristinuskon sovitus-vaihtokaupassa yksi mies on toisessa vaakakupissa ja toisessa koko muu ihmiskunta… Eikös olekin hurja näköala… Kaiken lisäksi vaakakupit ovat tasoissa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti