Eilinen talvituisku on vaihtunut vesisateeksi ja lumilinnakin on sortumaan päin. Ilmassa kolme plussaa, huomenna ESTO MIHI eli laskiaissunnuntai. Brasilian Riossa on alkanut sambakarnevaali jonka teemana on turvaseksi.
Vatikaanin poppoo on enemmän kuin suivaantunut Brasilian hallitukselle joka on jakanut kansalaisilleen 20 miljoonaa kappaletta presatiiveja… Hyvä juttu. Tuossa tropiikin jättiläisessä ei aina kaikki ole niin kohdallaan, mutta nyt tuntuu siltä että he ottavat, ainakin tässä aspektissa, huomioon lippunsa johtolauseen “ORDEM ET PROGRESSO.” Meu coração Faz chica chica boom chic, Com emoção Chica chica boom chic…
Tänään on aika paistaa munkkeja ja valmistaa laakeriteetä. Illalla symbolinen räiskäle-ateria sillä canal digital näyttää suorana ottelun Montreal Canadines - New York Islanders klo 21.15. Huomenna ei peliä canal digital välitä mutta Sakun joukkueen ohjelmassa on silloiin peli toista New yorkin joukkuetta eli Rangersia vastaan. Jos molemmista jää pinnat kotiin ja ensi yönä Toronto voittaa Ottawan niin itä-liigan kärki on: Ottawa 68, Montreal 67 (Tosin järjettömän divisioonasäännön vuoksi Montreal on vielä itäliigassa neljäs.).
Mutta nyt onkin aika pohtia seurakunnan olemusta. Niinpä kannibalisoin tässä hieman vuoden 2006 katekismussaarnaani. Otan siitä tähän ns. kolmannen tarkastelun:
III Tarkastelu
Mutta kuinka niin ihmeellinen laitos kuin seurakunta sitten toimii ja mikä onkaan sen olemus? Järjestäytyneessä maassa, lakien ja säädösten alaisena seurakunta voi olla hyvinkin virallinen laitos jota voi aiheestakin arvostella. Mutta kun puhutaan seurakunnan hengellisestä olemuksesta olemme maaperällä jota ei oikeastaan ole. Olemme maaperällä jossa inhimillinen lainsäädäntö ei enää toimi.
Eräs kirja, kristinuskoa ja sen erästä toimintaa kuvaava kirja, on aloitettu kuvauksella jossa kerrotaan meren rannikosta jossa oli kerran hengenpelastus-asemien ketju. Meni aikaa jokunen vuosikymmen tai sukupolvi. Joku tarkasteli tilannetta uudelleen. Ja tilannehan oli muuttunut paljonkin. Ei enää ollutkaan hengenpelastusase-mia vaan pelkkiä jatsiklubeja. Jatsiklubeilla tarkoitettiin tuossa kuvauksessa keskinäisen viihtymisen paikkoja. Varmasti tuossa tilanteessa oli uudistuksen paikka ja perinteeseen palaaminen.
Uudistus on tuolle toimenpiteelle aina täysin väärä sana sillä siinä on perimmiltään aina kyse vanhaan palaamista; kaiken radikaalin, kaiken ihmisperäisen ajatussyövän poiskitkemisestä. Mutta mistä siis löydämme vertailupohjaa? Sen löydämme itse Jeesuksesta Kristuksesta.
Otammepa esimerkiksi vaikka Jeesuksen julkisen toiminnan, ja Jeesuksen toiminnan ennen julkista toimintaa. Eli siis mitä tiedämme Jeesuksesta ja mitä emme tiedä? Tiedämme hyvin vähän hänen persoonaansa suoranaisesti liittyvää. Emme tiedä mikä hänen mieliruokansa oli, ellei se sitten ollut leipä ja viini? Muut mieltymykset, niitä emme tiedä. Emme tiedä mihin aikaan hän meni nukkumaan ja niin edespäin...
Sen sijaan tiedämme paljonkin mitä hän sanoi ja mitä hän ajatteli. Hän oli köyhä matkasaarnaaja, jolla oli aikaa ihmisille, aikaa vaikeuksissa oleville, aikaa lohdutusta etsiville ihmisille. Ja kaukana oli turhantärkeys. Vasta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen hänen lähimmät oppilaatkin vasta tajusivat hänen sanojensa merkityksen. Kaiken huippuna oli suuri loukkaus; se että hän nosti lapsen kaikista tärkeimpään asemaan, hän piti lapsen kaltaiseksi tulemista ehtona Jumalan tuntemiselle. ”Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.”
Kukapa lähtisi kiistämään em. väitteitä? Sen sijan voi olla vaikeaa luopua omista jatsiklubeista ja antaa vaikkapa lapsille sitä arvoa joka heille kuuluu. Otetaanpa vaikkapa sellainen turhantärkeys kuin Itsenäisyyspäivän vastaanotto. On hyvä että itsenäisyyttämme muistetaan mutta ei itsenäisyyspäivän vastaanotolla näy muita kuin turhantärkeitä aikuisia. Ja piispatkin paikalla prenikoineen kuin mitkäkin Tengströmit. Kyllä Linnan Väpi teki aikoinaan hyvän tempun kun otti tyttärensä mukaan Linnan juhliin. Mutta vasta kun tyttö taisi olla hyvän matkaa jo rippikoulun käynyt. Mutta hyvä yritys eniwei!
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti