Persujen vuoden 2011 vaalivoiton laatutekijät.

Ja  aivan  aluksi  totean  että  käytän  tässä  yhteydessä  sanaa  “laatutekijä”  aika  tavalla  eri  merkityksessä  johon  olemme  tottuneet.  

Vertailutapa  on  sama  kuin  puhuttaessa  vaikka  Bordeauxin  tai  jonkun  muun  hyvän  viinialueen  niistä  tekijöistä  jotka  mahdollistavat  viinintuotannolle  hyvät.  Tällaisia  tekijöitä  voivat  olla  maaperän  monet  eri  ominaisuudet  ja  ilmasto  lukuisine  muuttujineen.  Teen  tässä  jo  nopeasti  Indyt  eli  roomalaisia  kehiin:

I  Aika  on  otollinen  muutokselle  ja  Perussuomalaiset  ovat  nyt  tarpeeksi  iso  ja  luotettava  taho  jolle  ääni  voidaan  antaa. Muutos  2011  ei  ole  uskottava  uutuutensa  ja  pienuutensa  takia.  Piraattien  potentiaalinen  kannattajakunta  on  hyvin  etäällä  tavallisesta  ihmisestä  eikä  kontaktia  synny.

II  Vaalirahasekoilu  joa  liitty  vuoden  2007  vaaleihin  on  romahduttanut  poliittisen  järjestelmämme uskottavuuden.  Perussuomalasiet  pystyvät  esiintymään  puolueena  joka  ei  ole  ryvettynyt.

III Perussuomalaisilla  on  paras  puolueohjelma  ja  heidän  eduskuntavaali-ohjelmansa  on  kuin  nyrkki  silmään  sille  mitä  kansalaiset  odottavat.

IV  Perusuomalaisissa  on  populistista  karismaa  ja  tämä  tuo  tulevaan  kannatukseen  tarpeeksi  prosentteja.

V  Perussuomalaiset  eduskuntavaaliehdokkaat  ovat  sillä  tavalla  kirjavaa  sakkia,  hienosti  sanottuna  heterogeenistä  joukkoa,  että  mahdollisimman  monen  äänestäjän  on  helppo  samaistua  heihin.  Ensi  vuoden  vaaleissa  henkilövaaliaspekti  korostuu  enemmän  kuin  koskaan.

VI  Perussuomalaisilla  on  erikoisteemoja  jotka  vetoavat  äänestäjiin  ja  verottavat  ääniä  muiden  puolueiden  saldosta.  Pakkoruotsi  ja  maahanmuutto-kysymys  on  asioita  jotak  eivät  kuullosta  uskottavilta  minkään  muun  puolueen  taholta.

VII  Perrussuomalaisilla  on  kaikesta  huolimatta  uuden  puolueen  leima.

VIII  Voitonkierre  on  ruokkinut  Perussuomalaisten  menestystä  ja  näin  tapahtuu  edelleen  vuoden  2011  vaaleissa  ja  tärkeässä  asemassa  tulee  olemaan  myös  tulevat  presidentinvaalit.

IX  Puolueen  puheenjohtaja  saa  niin  paljon  “jääaikaa”  kuin  vain  haluaa.  Jos  joku  ihmettelee  mistä  tämä  johtuu,  niin  kyse  on  vain  journalismin  ja  julkisuuteen  pohjautuvan  median  ykkösvaatimusksesta:  Siitä  kirjoitetaan  ja  tehdään  juttua  mikä  on  uutta  ja  kiinnostavaa.

X  Asetelma  “Vanha  regiimi  ja  haastaja”  kiehtoo  ja  kukapa  ei  haluaisi  olla  voittajan  puolella.

Mahdollisesti  on  vielä  muitakin  ns.  laatutekijöitä,  mutta  eihän  minun  tarvitse  niitä  kaikkia  keksiä  ja  kertoa

Teemu teki sen, mutta nähdäänkö jäällä Anaheim Express...

 

Eihän  Teemu  Selänne  jääkiekon  pelaamista  voi  lopettaa  ja  edessä  on  taas  uusi  kausi  ja  luvassa  paljon.  Jos  kaikki  menee  niinkuin  Teemu  suunnit-telee  niin  ensi  kaudella  kaksikko  Selänne - Kariya  on  jälleen  kasassa  ja  todennäköisestii  ketjuun  istutetaan  vielä  keskelle  Saku  Koivu.  Johan  tulee  valmista,  ellei  sitten…  Niin,  ellei  sitten  ajan  hammas  ole  nakertanut  Paul  Kariyan  kuntoa.  Sakua  ja  Teemua  emme  epäile  lainkaan.  

Teemukin  sai  tänä  vuonna  varsin  mukavan  sopimuksen  3 250 000  jenkkitaaleria  on  kuitenkin  ihan  jees  korvaus  kauden  peleistä, vaikka  hänellä  ei  enää  ole  rahasta  puutetta..  Anaheimin  tulee  vain  ottaa  homma  vakavammin  heti  kauden  alusta  ja  ehkä  se  onnistuukin  tällä  kaudella.  Mene  ja  tiedä.  Teemu  on  edelleenkin  potentiaalinen  neljänkymmenen  maalin  mies  jos  pysyy  koko  kauden  terveenä.

Ketjun  Selänne – Koivu – Kariya  roolitus  onnistuisi  varmasti  ihan  hyvin.  Sen  ei  tarvitsisi  ottaa  ykkösketjun  paikkaa  sillä  ykkösessä  pelaisi  keskushyökkääjänä  Ryan  Getzlaf,  mitoiltaan  6”  ja  3”  ja  215.  En  kyllä  usko  että  Getzlaf  on  noin  köykäinen  kun  pituuttakin  on  191  cm  ja  painoa  olisi  vain  97  kiloa.  Mies on  lähempänä  Eric  Lindroosin  kaliiperia  elikkä  painoa  ollee  noin  105  kiloa. Että  ei  onnistu  millään.  Meikä  on  vain  5" 8 1/2"  ja  painoa  persjalkaisuudessani  on  217  paunaa.  Jos  saisin  yhtäkkiä  pituutta  16  senttiä  lisää  ja  paino  pysyisi  samana  niin  huonostihan  siinä  kävisi  jos  kaukaloon  joutuisi.  Mitä  lie  Kalifornialaista  vaatimattomuutta  ja/tai  terveysintoilua  tuollainen  puhe  Getzlafin  painosta…  Jos  Montrealaissa  olisi  ollut  Sakun  aikana  yksi  moinen  miehinen  mies  niin  joukkue  olisi  ehkä  menestynyt  paremmin.  Pienikokoinen  Saku  joutui  näet  painimaan  isojen  miesten  kanssa  vastustajien  ykkösketjuja  vastaan  pelatessaan  ja  se  söi  miestä.

Unelmaketjun  Selänne – Koivu – Kariya  näemme,  ehkä  emme  näe.  Tuota  ketjua  voisi  kutsua  vaikkapa  nimellä  “Anaheim  Express.”  Että Anaheimissa  pelaa  nyt  Saku  Koivu  ja  ehkä  vielä  Paul  Kariya  kertoo  paljon  siitä  millaisessa  asemassa  Teemu  Selänne  joukkueessa  on.  Harvoinpa  kukaan  pelaaja  saa  suorastaan  managerin  luvalla  puhua  miehiä  joukkueeseen.  On  nimittäin  paljolti  Teemun  ansiota  että  Saku  on  Kaliforniassa  ja  jos  Kariya  palaa  niin  hän  tekee  sen  juuri  Teemun  vuoksi.  Kapteenin  paikka  mennee  kuitenkin  Sakulle.  Ainakin  Anaheimin  fanit  ovat  tätä  mieltä…

Ketjun  vahvuus  tulisi  olemaan  se,  että  luovuutta  tulee  löytymään  ja  paikanvaihto  sujuu  hyökkäyspäässä,  ja  ainakin  Koivu  ja  Selänne  taitavat  kahden  suunnan  pelin  oikein  hyvin.  Kyse  onkin  sitten  enää  siitä,  että  joukkueen  hiukkasen  ohutta  puolustuspäätä  vahvistetaan.  Arvoon  arvaamattomaan  voi  nousta  uusi  suomalais-hankita,  yksi  “unsung-hero”  eli  yksi  NHL-liigan  aliarvostetuimpia  pelaajia  nimeltään  Toni  Lydman.  Joukkueella  on  potentiaalisia  tulokas-pelaajia  muutama  joten  eiköhän  kauden  mittaan  nähdä  ihan  kasvava  ja  vahvistuva  joukkue.  Näin  ainakin  luulisi.  Onkin  sitten  mielenkiitoisempi  juttu  kuinka  kauan  Teemun  ura  vielä  jatkuu  ja  nähdäänkö  hänet  ehkä  vielä  kerran  Leijona-asussa…

Aisha

Viimäviikkoinen  Yhdysvaltain  Demokraattisen  Puolueen  propaganda-lehti  TIME  osasi  shokeerata  jälleen  kerran kansiluvallaan.  Ja  tällä  kerralla  shokeeraus  oli  negatiivinen  laatuansa.  

Kannessa oli i  alta  kaksikymppinen  afghaani-nainen  jolta  oli  leikattu  pois  nenä  ja  korvat  häveliäisyysrikoksen  vuoksi.  Nuoren  naisen  nimi  on  Aisha  ja  hän  on  tällä  hetkellä  Kabulissa  vartioidussa  turvapaikassa.  Aishan  isä  on  kerran  käynyt  tytön  luona  ja  luvannut  järjestää  hänelle  uuden  miehen  ja  muuta  mukavaa  mutta  hän  on  kieltäytynyt  palaamasta  kotikonnuilleen.  Todennäköisesti  hänen  kohtalonsa  olisi  joutua  kunniamurhan  kohteeksi.  Aisha  pelastui  kun  jenkkisotilaat  löysivät  hänet  kuolemaan  jätettynä  vuoristosta.

Lehti  sisälsi  laajan  artikkelin  jossa  pohdittiin  afghanistanilaisten  naisten  tulevaisuutta  jos  Talibanien  vaikutus  kasvaa.  Talibanien  tulo  mukaan  Afghanistanin  poliittiseen  järjestelmään  on  mahdollista  sillä  itse  Hamid  Karzai  on  omaksunut  linjan  jossa  etsitään  tiettyä  kompromissia.  Ilmeisesti  Karzai  on  realisti  ja  ymmärtää  tilanteen.    Yhdeksän  vuoden  aikana  jolloin  Jenkit  ja  kumppanit  ovat  käyneet  ”Oopiumia  Kansoille-nimistä”  sotaansa  on  nähty  mm.  se  että  25%  maan  parlamentin  paikoista  on  kiintiöity  naisille.  Naiset  voivat  mennä  opiskelemaan  yliopistoon  ja  ainakin  periaatteessa  heillä  on  yhtäläinen  mahdollisuus  olla  ytheiskunnallisena  toimijana.  Onpa  nähty  jopa  afghanistanilaisia  naisurheilijoita  olympia-kisoissa.  Kanadalainen  emigrantti Moshdah Jamalzadah  varmasti  Talibanien  mielestä  saatanan  pääkätyri  kun  hän  vetää  suosittua  TV-ohjelmaa.

Mutta  asiaan  ja  otsikon  väitteeseen.  Asia  on  nimittäin  niin  että  jos  Talibanit  saavat  asemansa  takaisin  niin  se  tietää  hengenlähtöä  aika  monelle  naiselle  ja  uudistusmieliselle.  Artikkeli  tavoittaa  aika  hyvin  sen  mikä  tekee  tilanteen  vaikeaksi.  Nimittäin  vaikka  suurin  osa  miehistä  ei  kannattaisikaan  Talibaneja  niin  tilanne  on  kuitenkin  se,  että  heillä  on  hyvin  konservatiivinen  suhtautuminen  naisiin.  Yhteiskunnan  muuttaminen  ulkoapäin  voi  olla  lähes  mahdoton  tehtävä.  Afghanistanilla  voisi  olla  hyvät  tulevaisuus  sillä  sieltä  on  löydetty  todella  mittavia  mineraali-esiintymiä  joten  sen  vienti  ei  olisi  tulevaisuudessa  pelkkää  raaka-ooppiumia  ja  ”afghaani-karvaa.”

Näyttää  siltä,  että  Jenkit  joutuvat  turvamaan  länsimaisen  vapauden  jota  tuo  kansa  ja  sen  naiset  Kabulissa  ja  sen  liepeillä  on  päässyt  nauttimaan  viimeisen  yhdeksän  vuoden  aikana.  Jos  demokratia  ja  länsimainen  vapaus  aiotaan  istuttaa  maahan  ja  peräti  turvatakin  niin  siihen  tarvitaan  paljon  miehitysjoukkoja  vaikka  Talibanit  saataisiinkin  eliminoitua  lähes  viimeiseen  mieheen.  

Realisti  ei  kuitenkaan  tuohon  usko  joten  jos  asiasta  pitäisi  lyödä  vetoa  niin  hän  laittaisi  rahat  vaihtoehdolle  jossa  ”interventio  vapauden  ja  oikeuksien  nimissä”  jatkuu  vielä  vuonna  2020.  Mutta  onhan  se  melkoinen  koelaboratorio  amerikkalaisille.  Mutta  turha  tässä  on  hurskastella  ja  taivastella;  kerran  kaunis  nuori  nainen  Aisha  ei  saa  enää  takaisin  nenäänsä  ja  korviansa.  Mutta  hän  voi  taata  sen  että  monet  ihan  oikeasti  vapaudessa  elävät  afghaani-naiset  saavat  muutaman  vuoden  aikalisän...  GOD  BLESS  AMERICA...

Pentti Linnosvuo IN MEMORIAM.

Eilinen  toi  meille  suruviestin  kun  kuulimme  kaksinkertaisen  olympiavoittajamme  Pentti Linnosvuon  siirtyneen  ajasta  iäisyyteen.  Rautatieläisen  pojasta  tuli  kaikkien  aikojen  paras  kympintappajamme.  Linnosvuo  oli  näyttävä  vasenkätinen  pistoolimies  joka  nousi  maailman  huipulle  nuorena.  

Viimeisen  suuren  voittonsa  hän  saavutti  31-vuotiaana  ja  on  siitä  harvinainen  pistoolimies,  lajissaan  ainoa,  joka  on  voittanut  molempien  perinteisten  pistoolillajien,  vapaapistoolin  ja  ns.  olympia-pistoolin  olympialaisen kultamitalin.  Olympialaisten  täysosumien  lisäksi  hän  hänellä  on  myös  hopeamitali  vuoden  1960  kisoista  Roomasta.

Linnosvuo  oli  lahjakas  urheilija  monessa  lajissa  ja  olisi  todennäköisesti  päässyt  kansalliselle  huipulle  vaikkapa  jääkiekkoilussa  mutta  urheilumme  onni  oli  se,  että  hän  löysi  ammunnan  omaksi  lajikseen.  Linnosvuon  lahjakkuutta  osoittaa  se,  että  hän  saavutti  maailman  huipun  hyvin  nuorena,  seikka  joka  korostuu  vielä  kun  kyse  on  kovia  hermoja  vaativasta  pistooliammunasta.  Linnosvuo  oli  lähellä  menestystä  jo  19-vuotiaana  omissa  kisoissamme  vuonna  1952  ja  täysin  uudessa  olympialajissa,  kuvio-ammunnassa/olympiapistoolissa, hän  saavutti  viidennen  sijan  jääden  kultamitalista  vain  2  pistettä ja muista mitaleista  yhden  pisteen.  Linnosvuon  olympia-ura  kesti  kokonaista  viisi  olympiadia  ja  ampujana  hän  lopetti  nyky-standardit  huomioiden  nuorena  35-vuotiaana  veteraanina.

Linnosvuon  lahjakkuudesta  ja  ainutlaatuisen  hämmästyttävästä  varhaiskyp-syydestä  on  osoituksena  se,  että  esimerkiksi  vuoden  1972  vapaapistoolin  olympiavoittaja  Ruotsin  Ragnar  Skanåker  teki  urotekonsa  vasta  38-vuotiaana.  Linnosvuo  loi  uransa  aikana  jolloin  kaikilla  urheilijoillamme  ei  ollut  mahdollisuuksia  täysipäiväiseen  harjoitteluun.  Linnosvuo  pystyi  kuitenkin  harjoittelemaan  hyvin  ja  tästä  jonkinlaisena  osoituksena  on  se,  että  ylioppilastutkintonsa  viivästyi  usealla  vuodella.  Linnosvuo  pystyi  kuitenkin  sovittamaan  hyvin  yhteen  urehilijanuransa,  opiskelunsa  ja  tulevan  työuran.

Omalta  osaltani  minulla  ei  ole  henkilökohtaisia  ja  itse  koettuja  muistoja  Linnosvuosta  urheilijana.  Kun  selailin  1970-luvun  alussa  vanhoja  MMM-kirjoja  niin  vuoden  1958  kohdalla  törmäsin  ensimmäistä  kertaa  kuudennentoista  olympiadin  kisojen  tulosluetteloihin  ja  myös  nimeen  Linnosvuo.  Kuuluin  siihen  sukupolveen  joka  eli  edellisellä  maailmankaudella  ja  joka  myös  eläytyi  vahvasti  lähihistoriansa  tapahtumiin  oli  kyse  sitten  toisesta  maailmansodasta,  historiasta  yleensä  tai  olympia-liikkeestä  ja  sen  historiasta.  Tuohon  aikaan  ei  ollut  käytössä  internettiä  eikä  youtube-palveluiden  kaltaisia  järjestelmiä  joiden  avulla  monipuolinen  ja  nopea  tiedon  hankinta  on  mahdollista.

Yksi  loistelias  Olympia-urheilijamme  on  nyt  siis  siirtynyt  ajasta  iäisyyteen,  autuaammille  metsästysmaille.  Linnosvuon  ura  ja  menestys  on  osoitus  siitä  kuinka  pienestäkin  kansakunnasta  voi  löytyä  monipuolisesti  korkeatasoisia  harrastajia  lajissa  kuin  lajissa.  Toivokaamme  että  hän  ei  jää  pelkäksi  maininnaksi  historian  kirjoissa  ja  tulosluetteloissa  vaan  näemme  vielä  maailman  huipulle  nousevia  pistooliampujia  joiden  esikuvana  on  urheilumme  suurmestari,  viisien  olympiakisojen  kävijä  Pentti  Linnosvuo,  Tokion  vapaapistoolikisan  olympia-voittajaa Väinö  Markkasta  luonnollisestikaan  unohtamatta.

Suruton huoneenhaltija

 

Tänään  on  kirkoissamme  saarnattu  ehkä  kaikista  vaikeimmasta  evankliumitekstistä  eli  ns.  viekkaasta  huoneenhaltijasta.  Se on  Jeesuksen  vertaus  joka  löytyy  Luukkaan  evankeliumin  kuudennetoista  luvun  alusta.  Emme  siitä  sen  enempää  ettei  mene  ns. regimenttirikoksen  puolelle.  

Mutta  tuo  absurdi  juttu  tuo kyllä  mieleen  tällä  kertaa  jotain  maallisen  regimentin  puolelta.  Se,  että  länsimaisessa  kulttuuriperinnössämme  on  jotain  tällaista  johon  voimme  viitata  on  pelkästään  rikkautta.  Emme  ole  ehkä  samassa  tilanteessa  kuin  Kiinassa  jossa  

Kiinan  kieli  ja  taolaisuus  ovat  käytännössä  täysin  yhteen  nivoutuneita,  mutta  sinne  päin.  Emme  todellakaan  elä  vielä  lähelläkään  ajassa  jolloin  nämä  juuret  olisivat  irtoamassa  meistä  ajattelevina,  tiedostavina  ja  kulttuuria  luovina  henkilöinä.  Ja  bloggauskin  on  tietynlaista  kulttuuria,  eikä  toimintaamme  pidä  väheksyä.

Niinpä  sitten  ihan  perinteistämme  ja  kielikuvastostamme  ammentaen  voimme  todeta  että  valtionvarainministeri  on  eräänlainen  huoneenhaltija.  Mutta  millainen,  ja  miten-millainen  on  nykyinen  valtakunnallinen  huoneenhaltijamme.  Luukkaan  gonzomaisesessa  rakennelmassa  vertaus  älykkäästä  huoneenhaltijasta  on  loppujen  lopuksi  verraton  juttu.  Tuon  perikoopin  lopussa  se  herra  jota  huoneenhaltija  huijaa  nostaakin  tämän  toiminnan  esimerkilliseksi,  seikka  joka  on  unohtunut  lähes  tyystin  sananselityksemme  monisatavuosiessa  historiassa.  Jos  vielä  mennään  toisen  regimentin  puolelle  niin  sanotaan  että  tänään  on  se  päivä  jona  piispatkin  kiertelevät  tuota  saarnatekstiä  kuin  egyptiläinen  kirjurinkissa  skarabeusta.

Mutta  viimeinkin  huoneenhaltijaamme  eli  valtionvarainministeri  Kataiseen  joka  tunetaan  myös  nimellä  Käteinen  ja  Jyrki-Boy.  Jätemme  keynesläisyyden  ja  talousterotiat  syrjään,  ja  mietimme  nyt  Käteisen  toimintaa  puhtaasi  raadollisuuden  näkölulmasta.  Aluksi  etsimme  Käteiselle  sopivan  attribuurin,  siis  millainen  huoneenhaltija  hän  on.  Onko  hän  viisas,  vastuullinen,  viekas,  vilpillinen  vai  etuansa  tavoitteleva.  Ehkäpä  viimeinen?  Nimittäin  hänellä  olisi  ollut  muitakin  vaihtoehtoja  kuin  se  mihin  hän  on  päätynyt.  Se  mitä  hän  meille  esittää  tähtää  vain  siihen,  että  hän  voi  jatkossakin  olla  huoneenhaltija  ja  kenties  päästä  tasavaltamme  isäntärengiksikin.

Kataisen  taikatemmpu  on  nimittäin  siinä  että  hän  pettää  kaikki  osapuolet  lainaamalla  lisää  rahaa.  Hänen  tarkoituksensa  ei  ole  suututtaa  ison  rahan  taustavoimia  eikä  tavallista  karttuisaa  Kansan  kättäkään.  Mädännäisiin  valtion  sektorin  rakenteisiin  hän  ei  myöskään  puutu.  Mutta  kuka  tietää  olisiko  lainkaan  parempi  vaihtoehto  jos  valtionvarainministerinä  olisi  sellainen  patologinen  kamreeriluonne  kuin  Sauli  Niinistö?  Loppujen  lopuksi  Katainen  on  vain  valtionvarainhallinnon  keulakuva  ja  mitä  hän  tekee  on  hallituksen  tahto  ja  linja.  Mutta  tosia-asia  on  siinä  että  ottamalla  väärää  velkaa  hän  varmistaa  tulevan  asemansa  aivan  kuten  Luukkaan  evankeliumin  vertauksessa  viekas  huoneenhaltija  varmistaa  tulevaisuutensa  väärentämällä  tilikirjoja  eli  antamalla  velkaa  anteeksi  isäntänsä  tietämättä.

Vaikka  demokratia  ja  monipuoluejärjestelmä  onkin  hyvä  ja  olemme  siihen  tottuneita  niin  välillä  tulee  mieleen  joku  toinenkin  vaihtoehto.  Eihän  tässä  ole  mitään  järkeä  kun  hallitus  sitoo  omat  kätensä  jos  hallituskauden  kolmen  ensimmäisen  neljänneksen  jälkeen  ja  usein  jopa  ennen  sitä.  Politiikan  tulisi  olla  pitkän  tähtäyksen  politiikka  mutta  nykyinen  järjestelmä  tekee  johtavista  poliitikoista  todellakin  kieroilevia  huoneenhaltijoita.  Otsikon  “suruton  huoneenhaltija”  kuvaa  hyvin  tällaista  toimintaa.  Siinä  ei  kanneta  huolta  ja  surua  mistään  muusta  kuin  siitä  että  oma  asema  säilyy.