Tänään on kirkoissamme saarnattu ehkä kaikista vaikeimmasta evankliumitekstistä eli ns. viekkaasta huoneenhaltijasta. Se on Jeesuksen vertaus joka löytyy Luukkaan evankeliumin kuudennetoista luvun alusta. Emme siitä sen enempää ettei mene ns. regimenttirikoksen puolelle.
Mutta tuo absurdi juttu tuo kyllä mieleen tällä kertaa jotain maallisen regimentin puolelta. Se, että länsimaisessa kulttuuriperinnössämme on jotain tällaista johon voimme viitata on pelkästään rikkautta. Emme ole ehkä samassa tilanteessa kuin Kiinassa jossa
Kiinan kieli ja taolaisuus ovat käytännössä täysin yhteen nivoutuneita, mutta sinne päin. Emme todellakaan elä vielä lähelläkään ajassa jolloin nämä juuret olisivat irtoamassa meistä ajattelevina, tiedostavina ja kulttuuria luovina henkilöinä. Ja bloggauskin on tietynlaista kulttuuria, eikä toimintaamme pidä väheksyä.
Niinpä sitten ihan perinteistämme ja kielikuvastostamme ammentaen voimme todeta että valtionvarainministeri on eräänlainen huoneenhaltija. Mutta millainen, ja miten-millainen on nykyinen valtakunnallinen huoneenhaltijamme. Luukkaan gonzomaisesessa rakennelmassa vertaus älykkäästä huoneenhaltijasta on loppujen lopuksi verraton juttu. Tuon perikoopin lopussa se herra jota huoneenhaltija huijaa nostaakin tämän toiminnan esimerkilliseksi, seikka joka on unohtunut lähes tyystin sananselityksemme monisatavuosiessa historiassa. Jos vielä mennään toisen regimentin puolelle niin sanotaan että tänään on se päivä jona piispatkin kiertelevät tuota saarnatekstiä kuin egyptiläinen kirjurinkissa skarabeusta.
Mutta viimeinkin huoneenhaltijaamme eli valtionvarainministeri Kataiseen joka tunetaan myös nimellä Käteinen ja Jyrki-Boy. Jätemme keynesläisyyden ja talousterotiat syrjään, ja mietimme nyt Käteisen toimintaa puhtaasi raadollisuuden näkölulmasta. Aluksi etsimme Käteiselle sopivan attribuurin, siis millainen huoneenhaltija hän on. Onko hän viisas, vastuullinen, viekas, vilpillinen vai etuansa tavoitteleva. Ehkäpä viimeinen? Nimittäin hänellä olisi ollut muitakin vaihtoehtoja kuin se mihin hän on päätynyt. Se mitä hän meille esittää tähtää vain siihen, että hän voi jatkossakin olla huoneenhaltija ja kenties päästä tasavaltamme isäntärengiksikin.
Kataisen taikatemmpu on nimittäin siinä että hän pettää kaikki osapuolet lainaamalla lisää rahaa. Hänen tarkoituksensa ei ole suututtaa ison rahan taustavoimia eikä tavallista karttuisaa Kansan kättäkään. Mädännäisiin valtion sektorin rakenteisiin hän ei myöskään puutu. Mutta kuka tietää olisiko lainkaan parempi vaihtoehto jos valtionvarainministerinä olisi sellainen patologinen kamreeriluonne kuin Sauli Niinistö? Loppujen lopuksi Katainen on vain valtionvarainhallinnon keulakuva ja mitä hän tekee on hallituksen tahto ja linja. Mutta tosia-asia on siinä että ottamalla väärää velkaa hän varmistaa tulevan asemansa aivan kuten Luukkaan evankeliumin vertauksessa viekas huoneenhaltija varmistaa tulevaisuutensa väärentämällä tilikirjoja eli antamalla velkaa anteeksi isäntänsä tietämättä.
Vaikka demokratia ja monipuoluejärjestelmä onkin hyvä ja olemme siihen tottuneita niin välillä tulee mieleen joku toinenkin vaihtoehto. Eihän tässä ole mitään järkeä kun hallitus sitoo omat kätensä jos hallituskauden kolmen ensimmäisen neljänneksen jälkeen ja usein jopa ennen sitä. Politiikan tulisi olla pitkän tähtäyksen politiikka mutta nykyinen järjestelmä tekee johtavista poliitikoista todellakin kieroilevia huoneenhaltijoita. Otsikon “suruton huoneenhaltija” kuvaa hyvin tällaista toimintaa. Siinä ei kanneta huolta ja surua mistään muusta kuin siitä että oma asema säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti